Minulla on maailman vittumaisin lapsi ja inhoan häntä ylikaiken.

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
tyttö 11 vee
Lapset on joskus tollasii itsekin olen hankala joskus vanhemmilleni mutta hei haloo eikö toi oo vähän liikaa?? ''Maailman vittumaisin lapsi ja vihaan häntä ylikaiken'' Jos mun vanhemmat sanois noin niin mä vittu muuttasin jollekki kamulle :DD
 
meillä kanssa tempperamenttinen 11V ja omaa tahtoa löytyy vaikka säännöt on selvät ja ne kyllä tietää mutta meillä alkoi esimurkkuikä 8V ja välillä tuntui että en jaksa enään kun aina vaan paheni. Nyt tilanne on rauhottunut kun pääsi puhumaan koulukuraattorin kanssa pari kertaa ja tukea on nyt tulossa muualta joten sekin on helpottanut arkea.

Mutta suosittelisin koulukuraattoriin yhteyden ottoa ja hänen kanssaan miettiä jatkoa sillä pian toi käytös voi alkaa vaukuttaan kouluun niin kuin meillä melkein kävi.
 
"maiski"
3-vuotias pissas tänään kolme kertaa aivan tahalleen housuunsa. Illan päätteeks vielä pissas tarkoituksella sohvalle. Sänkyyn laittaessa 2- ja 3-vuotiaat repivät kilpaa vaippansa ja yöppärinsä pois, sen lisäks tyynyliinat. Käkättävät, eivätkä usko mitään. Nyt on jäähyllä jo kaikki mikä irti lähtee, pienemmän tuttia myöten ja käkätys vaan jatkuu. En tiiä mikä enää auttais...oi mitä uhmaa!
 
"maiski"
[QUOTE="maiski";23295175]3-vuotias pissas tänään kolme kertaa aivan tahalleen housuunsa. Illan päätteeks vielä pissas tarkoituksella sohvalle. Sänkyyn laittaessa 2- ja 3-vuotiaat repivät kilpaa vaippansa ja yöppärinsä pois, sen lisäks tyynyliinat. Käkättävät, eivätkä usko mitään. Nyt on jäähyllä jo kaikki mikä irti lähtee, pienemmän tuttia myöten ja käkätys vaan jatkuu. En tiiä mikä enää auttais...oi mitä uhmaa![/QUOTE]

sori väärään paikkaan.
 
"gekko"
alkuperäiselle.Mä totisesti läheltä seuranneena tiiän miltä susta tuntuu.En voi muuta ku kiittää luojaani omasta kiltistä lapsesta.
Itse en jaksaisi,jos minulla olisi tilanne olisi päinvastoin.Voimia kovasti ja toivottavasti saisit jostain apua.:(
 
Kuulostaa aivan sisareltani. Elämä ollut yhtä helvettiä hänen kanssaan. En jaksa edes alkaa selittää, mutta raivokohtauksia, omistushalua, valittamista, toisten orjuuttamista, pakkoneurooseja, aivan sairaita kammoja ja pelkää mm. paperia hysteerisesti.
 
"hihi"
[QUOTE="maiski";23295175]3-vuotias pissas tänään kolme kertaa aivan tahalleen housuunsa. Illan päätteeks vielä pissas tarkoituksella sohvalle. Sänkyyn laittaessa 2- ja 3-vuotiaat repivät kilpaa vaippansa ja yöppärinsä pois, sen lisäks tyynyliinat. Käkättävät, eivätkä usko mitään. Nyt on jäähyllä jo kaikki mikä irti lähtee, pienemmän tuttia myöten ja käkätys vaan jatkuu. En tiiä mikä enää auttais...oi mitä uhmaa![/QUOTE]

:D ihana! :D
 
[QUOTE="alkup.";22162093]Mielestäni olen tehnyt kaikkeni ja olen hyvä äiti. En voi syyttää itseäni. Minua sattuu hänen lyöntinsä, mutten voi lyödä takaisin tietenkään.[/QUOTE]

Nyt pitäisi kyllä hakea apua jostain jos tilanne on tuollainen. Onko sulla muita lapsia? Hekin näkevät järkyttävää esimerkkiä jos katselevat tuota touhua.
Oletko miettinyt miksi lapsesi on noin vihainen? Onko isänsä kans tekemisissä, voiko olla että kaipaa isäänsä tms.?
 
bdt
tässä tapauksessa varmaan pätee sanonta: sitä saa mitä tilaa.
Olen kyllä kaikkea sanonut ja ajatellut mutta ei ole minun mieleeni tullut että lapsi voisi olla vittumainen.
Mutta ehkä se on voimakkaasti perinnöllinen taipumus, ap.
 
"Sinna"
Varmasti alkaa olemaan jotain esimurkku ikää. Oletteko eronneet lapsen isänkanssa äskettäin tai ero on muuten jäänyt käsittelemättä? Jotain suuria muutoksia muuten ollut? Lapsen kaveri piiri? Vietätkö aikaa lapsesikanssa tarpeeksi, teettekö yhdessä mitään mukavaa? Mieti näitä asioita ellet ole jo koittanutkin pohtia mikä lapsen käytöksen on tuollaiseksi saanut. Lapsi voi luonteeltaan olla ehkä vähän vaikea mutta ei kukaan lyö ketään luonteensa takia ym. Lapsella on varmasti hankala olla ,koita etsiä syytä siihen näin ollen sinunkin olosi helpottuu. Juttele ystäviesi, vanhempiesi tai jonkun muun läheisenkanssa jolle voit purkaa omia fiiliksiäsi. Ja ehkäpä pikku palaveri lapsen isänkanssa on tarpeen, toivottavasti isä on halukas vaikuttamaan nuorensa elämään :) Ja ota yhteyttä kouluun tai koulun terkkariin niin ehkäpä voisitte yhdessä miettiä miten tästä eteenpäin. Väkivaltaa älä hyväksy missään vaiheessa!
 
"empatia"
Onko teillä kotona asiat hyvin? Käsi sydämellä.
Et tee ylitöitä, vaan annat aikaasi lapselle.
Et juokse iltaisin baareissa, harrastuksissa, kavereilla.
Vietät lapsesi kanssa aikaa, kotona oleillen ja puuhaten & yhteisiä harrastuksia, kuten leffat tai uiminen yms.
Et hauku lapsen isää lapsen kuullen.
Teet kotiruokaa, siivoat ja puuhastelet kotona - säännöllisesti.
Pidätte yhdessä hauskaa.

Jos kotona asiat eivät ole hyvin, muuta ne paremmiksi yksi asia kerrallaan. Jos et pysty siihen yksin, hae apua lähisukulaisilta tai vaikka perheneuvolasta.

Onko koulussa asiat hyvin?
Läksyjä ei ole liikaa.
Lapsi selviää läksyistä.
Lapsi tekee läksyt - ainakin melkein aina.
Ei oppimisvaikeksia.
Lasta ei kiusata koulussa, ei edes jätetä ulkopuoliseksi.

Jos koulussa on ongelmia, keskustele niistä lapsen kanssa. Pystyttekö selvittämään ne yhdessä? Jos ette, ota yhteys luokanopettajaan. Jos lasta kiusataan, eikä koulu pysty sitä lopettamaan, ota yhteys kiusaajien vanhempiin ja jos he eivät laita omia lapsiaan kuriin, tee tarvittaessa tee kiusaajista rikosilmoitus tai lastensuojeluilmoitus.

Onko lapsen muu sosiaalinen elämä kunnossa?
Tuon ikäisen lapsen kuuluu viettää enemmän aikaa kotona kuin kavereiden kanssa.
Kavereita on ja niiden kanssa on hauskaa.
Kaverit ovat mukavia lapsia - pääsääntöisesti.
Kaverit vierailevat teillä ja lapsesi kavereiden luona vastavuoroisesti.
Harrastus tai kaksi.

Jos kaveri- ja harrastuskuviot eivät ole tasapainossa, auta lastasi näissä

Ja jos lapsen isä on luotettava, hyvä ihminen, voitte toki sopia siitäkin, että lapsi muuttaa isän luokse. Ratkaisun pitää kuitenkin olla pysyvä ja turvallinen.

Yksinhuoltajana ei ole helppoa, varsinkin jos lapsen luonne on hankala. Toisaalta lapsi on sinun oma rakas lapsesi. Voisiko kukaan muu rakastaa häntä enemmän kuin sinä? Voisiko kukaan muu tuntea lasta kohtaan samanlaista eheyttävää ymmärrystä kuin sinä?

Tsemppiä. Kun toistat oikeita asioita, rajoja ja rakkauden tekoja, lapsesta kasvaa vahva aikuinen. Se on äidin ja isän tehtävä. Toivottavasti isä osallistuu siihen. Jos isä ei halua osallistua, sitten sinun on tehtävä se yksin. Onnistut kyllä, kun haluat. Onnea ja lujuutta toivottaen!
 
"huoh"
[QUOTE="just";22162076]pitäisiköhän sinun katsoa peiliin...[/QUOTE]

Samaa mietin. Kyllä me lasten kanssa katsomme illalla vatteet valmiiksi seuraavaksi hoitopäiväksi. 10-vuotiaan ja yleensäkin lasten työ on opiskelu, muut tekee vanhemmat. Olisiko hän rasittinut ainaisiin vaatimuksiin, lapsi vielä.
 
"huoh"
[QUOTE="vieras";22162095]No ku se kasvattaminen alotetaan pikkasen nuorempana, niin tuossa iässä pelisäännöt on jo selvät...[/QUOTE]

Juuri noin, kasvattaminen aloitetaan jo kehdosta, opettamalla päivärytmi.
 
"Nana"
Silloinkun minä olin tuon ikäinen, oli minulla koulukaveri joka käyttäytyi juuri noin vanhempiaan kohtaan. Se oli kamalaa katsottavaa sivusta ja hän teki sen vain koska halusi olla "kovis". Minua säälitti hänen äitinsä joka vaikutti todella mukavalta ja jolle kaverini kymmenen-vee vittuili ja huusi ja kirosi ihan vain koska halusi olla "kapinallinen".

Muistan kun kerran olin siellä kylässä ja hänen äitinsä sanoi laittavansa tummia vaatteita pyykkiin ja pyysi että kaverini toisi eräät farkkunsa pyykkikoriin että menevät siinä samalla. Tyttö sai mielettömän raivarin, huusi että ei todellakaan ole tuomassa mitään v*tun housujaan pyykkiin ja että hänen housujaan ei saatana pyykätä. Huoneessaan minä sitten kysyin että miksi hän ei anna housujaan pyykkiin ja hän vain kohautteli olkapäitään ja nauroi. Minä haastoin häntä tekemään kerrankin niinkuin pyydettiin ja väitin että oikeasti hän ei vaan uskalla eikä kehtaa enää viedä niitä saamarin pöksyjä pyykkiin kun oli kerran siitä kieltäytynyt. No hänhän sitten niskojaan nakellen repi lakanat sängystään ja meni ja viskasi ne äitinsä päälle.

...Se kaveruus oli hyvin lyhytkestoista koska minua hävetti hänen toimintansa jolle ei tosiaan löytynyt mitään muuta syytä kuin että hänen oli saatava olla kapinallinen ja kovis. Myöhemmin yläasteen loppuajoilla hänelle sitten puhkesikin masennusta ja syömishäiriötä ja vaikka mitä. Että liekö ollut niistä ensioireilua, vaikka ainakaan perheessään ei ollut mitään vikaa.
 
[QUOTE="alkup.";22162178]Tyttö. Voisko joku vastata, että olenko minä tehnyt nyt oman osuuteni? Nyt lapsen isän vuoro?[/QUOTE]

Ei se kyllä noin mene... Kyllä se sun vuoros jatkuu hamaan hautaan saakka. Koen tosin niinkin, että myös isällä on vastuu osallistua. Ei lapsia kasvateta vuoroissa. Jos teet lapsia, niin kannat vastuun. Meillekin on sattunut kaksi haastavaa lasta. Toinen on sitä luonteensa puolesta ja toinen on sairas. Ei ole tullut mieleenkään, että eikö olisi jonkun muun vuoro jatkaa. Ne ovat meidän lapsiamme.

Ja olen myös sitä mieltä, että tarvitsisit apua lasten kasvatukseen ja ison peilin.
 
No, kukaan jolla ei ole erityistarviteva lapsi, ei voi ottaa kantaa asiallisesti. Ollaan vaan niin helvetin fiksuja ja tuomitaan. Helppo se on maalta huudella kun merellä hädässä ollaan, sanoo vanha sanontakin.
Mulla yksin kasvatettavana erityisvaikea 11-vuotias, ja rankkaa polkua kuljetaan. Jos haluat, kirjoita yksityisesti, vaihdan mielelläni ajatuksia.

Ja kyllä, tekisi mieli joskus tirvaista pojalta silmäkulma mustaksi. Aika sairasta sekin on, että pitää esittää jaksavaa ja ajatella, että lapsi voi tehdä mitä hyvänsä, mutta itse ei saa menettää malttiaan. En tietienkään koskaan lyö tai satuta lasta, mutta en myöskään kuuntele mitään paskaa enää.

Nuorempi onkin toista maata: tiedän myös se lapsityypin, johon puhe tehoaa. Ihmisillä, joilla on kova kiire arvostella muita, on itsellään aina vain niitä lapsia, joihin puhe tehoaa. Voi kuinka ihmeissänne olisittekaan, jos kohdallenne osuisikin lapsi, joka tasapuolisesta rakkaudesta, rajoista, kasvatuksesta ja johdonmukaisesta ohjaamisesta huolimatta tekeekin toisin.

No, onneksi syy on meillä löytynyt, mutta eipä se juuri arkea helpota.
 
Viimeksi muokattu:
Kukkeli
Siis hyvin todennäköistähän on se, että lapsella on vain todella suuri epävarmuus vanhemman/vanhempien rakkaudesta häntä kohtaan. Itse olen 18 -vuotias, ja mulla on suoraan sanottuna aika mutkikas elämä. Vanhempien eron jälkeen olin itse aivan samanlainen, ja koulukiusausta oli, ja purin tämän yhdistelmän vanhempiini, ja tästä syystä minut laitettiin suljetulle osastolle (HUS Lastenlinna) hoitoon, eli olin päivät ja yöt osastolla ammattitaitoisen henkilökunnan kanssa,jonkun ajan päästä viikonloppuisin kotiin, ja koulussa luokat oli max. 8 oppilaan kokoisia. Täällä vietettyäni 2 vuotta olin "parantunut", ja siitä jonkun ajan päästä äitini kuoli, jolloin elämääni hankaloitti koulukiusaaminen, vanhempien ero, ja äidin kuolema. Nyt olen tosiaan 18 -vuotias, ja olen elämästäni viettänyt osastoilla ja pienkoulussa peruskoulun luokat 2, 4, 5, 6, 7, 7 (jäin luokalle 7. luokalla) ja 8, eli aika kauan olen osastoilla ollut, mutta kyllä lopputulos on sen arvoista. Olen ollut lähes yhtä paha kuin sinun lapsesi, mutta nykyään minua kehutaan todella mukavaksi ja ystävälliseksi ihmiseksi.
 
Suzyanne
[QUOTE="alkup.";22162246]Et viittis syyttää, etten osaa kasvattaa lasta. Tuo on vaan lapsen luonne. Lapsen sukulaisetkin ovat kokeneet miten hirveä lapsi on. Ei se ainoastaan mulle oo veemäinen.[/QUOTE]

Missä minä olen sinua syyttänyt? Ehkäpä juuri siksi tarvitsisitkin apua, että lapsi on niin haastava luonteeltaan. Sinä syyllistit nyt itse itsesi.
 
"tiinanen"
Otsikko provosoi liikaa. Itse olen 5-vuotiaan pojan kanssa tällä hetkellä aivan finaalissa. Mutta en minä häntä vihaa tietenkään. Tarvitset nyt lomaa, vaikka viikonlopun itsellesi, ja sen jälkeen voisit alkaa järjestelemään aikaa perheneuvontaan tai kasvatusneuvolaan. Uskon että lasten kanssa voi väsyä niin pahasti että raja tulee vastaan, ja seuraukset voivat olla kammottavat. On todellakin typerää ajatella, että ns. erikoislapseksi tullaan vain taitamattoman vanhemman hoivissa... Toivotan onnea, ja minusta olet jo työn paremman tulevaisuuden puolesta aloittanut, kun uskalsit sanoa asian ääneen. Onnea ja voimia!
 
juubsbuubs
Komppaan "Kaiutinta"! Nainen on susi naiselle. Kun joku tuulettaa päätään oikein urakalla niin täällä sanotaan, että "tuo tänne se lapsi, kyllä MINÄ kasvatan sen".

Onko vuoro siirtää vastuu isälle? No, ainakin isää pitäisi vastuuttaa ottamaan jotain vastuuta. Mutta jos mitenkään pystyt niin älä luovu lapsestasi. Sen sijaan lapsen on hyvä oppia, että myös vanhemmilla on jaksamisen rajat. "Mistä sinulle käy jos minä en enää jaksa ja joudun sairaalaan?". Kymmenenvuotiaan ei pitäisi tietenkään tuntea olevansa vastuussa vanhempiensa mielenterveydestä, mutta jonkinlainen ymmärrys siitä, että teoilla on seurauksia pitäisi olla.

Vaadi apua! Soita lastensuojeluun ja kilju apuvoimia! Kouluun, sairaalaan minne ikinä keksit.
 

Yhteistyössä