Minun koko elämä on mennyt vauvaa yrittäessä :( alettiin yrittämään lasta kun olin 19-v

Nyt olen jo yli 30 ja vielä yritys jatkuu. Lapsiluku TOIVOTTAVASTI täyttyy vuoden sisään.

Oikeasti, koko nuoren aikuisen ikäni olen tuhlannut vauvan tekemiseen. Perse!

 

Kai sä oot siinä sivussa opiskellut, käynyt töissä, tavannut kavereita, käynyt lomareissuilla, elänyt arkea?

 

Kai sä oot siinä sivussa opiskellut, käynyt töissä, tavannut kavereita, käynyt lomareissuilla, elänyt arkea?

Joo, mut tämä asia on varjostanut koko ajan kaikkea mitä olen tehnyt. Ei ole pystynyt nauttimaan elämästä.

 

Siis mitä?! Onko sulla yhtään lasta vieläkään? Vai jo ties kuinka monta?

 

mä oon ollu koko aikuisikäni lihava, aloin lihomaan n.19v ja nyt oon 35kiloo ylipainoinen, ikää 28v, kolmas lapsi syntyy lähipäivinä. olen tuhlannut kultaiset nuoruusvuodet lihomalla =(

 

Joo, mut tämä asia on varjostanut koko ajan kaikkea mitä olen tehnyt. Ei ole pystynyt nauttimaan elämästä.

Siis ette ole saaneet lasta vielä?

Avauksesta sain jotenkin sellaisen käsityksen, että teillä olisi vielä se viimeinen vauva haaveissa, jota nyt yritätte. Anteeksi :ashamed:

 

Lapsiluku täyttyy? Sinulla siis on jo lapsia, niitä pitää vaan olla joku tietty, ennalta käsin päätetty määrä? Miksi ihmeessä?

 

Kait asiaa kuitenkin on jo tutkittu? siis lapsettomuutta?

 

Ehkä kannattaisi pohtia lopettamista kun tulosta ei ole tullut.Elämä voi olla antoisaa ilman omaa biologista lastakin.Täytyy olla henkisesti tosi vahva kestääkseen noin monien vuosien rääkin.

 

Tosi ikävä kuulla. Oletteko miettineet adoptiota?

 

Sama.. Monta vuotta meni meilläkin. Olin 20 v. kun alotettiin. Istuttiin lapsettomuusklinikan käytävällä kun muut kaverit bailas ja sisusti. Kaikki pennit meni klinikalle. Mielenterveydestä puhumattakaan.

Uskomatonta että jaksat vielä yrittää. Saanko udella mitkä mahikset? Meillä onnasi 8 vuoden yrittämisen jälkeen.

 

Sama täällä. Viimeiset 7 vuotta on mennyt tähän lapsettomuuden kanssa tahkoamiseen. En voi kuvitella jaksavani vielä saman verran kuin sinä..
Tsemppiä tilanteeseen! Minulla jo hiukan elämänhalu palannut, en enää mieti kaikkea, mitä jos tulisin raskaaksi tms. Kun se ei näytä tapahtuvan..

 

;-( todella murheellista. miksi et pistäisi Gracen rukousketjuun pyyntöä, että saisitte vauvan ? Jumalalle on kaikki mahdollista!!

 

mä oon ollu koko aikuisikäni lihava, aloin lihomaan n.19v ja nyt oon 35kiloo ylipainoinen, ikää 28v, kolmas lapsi syntyy lähipäivinä. olen tuhlannut kultaiset nuoruusvuodet lihomalla =(

Ihan kuin minä, paitsi että kolmas lapsi syntyy vasta loppuvuodesta ja lihominen alkoi 17v. Hassua..

 

;-( todella murheellista. miksi et pistäisi Gracen rukousketjuun pyyntöä, että saisitte vauvan ? Jumalalle on kaikki mahdollista!!

Arvaa vain, kuinka moni on rukoillut, silti ei ole vauvaa saatu...

 

mä oon ollu koko aikuisikäni lihava, aloin lihomaan n.19v ja nyt oon 35kiloo ylipainoinen, ikää 28v, kolmas lapsi syntyy lähipäivinä. olen tuhlannut kultaiset nuoruusvuodet lihomalla =(

Ihan kuin minä, paitsi että kolmas lapsi syntyy vasta loppuvuodesta ja lihominen alkoi 17v. Hassua..

Lihavuuden kanssa voi elää, lapsettomuuden ei (heikoimmat ainakaan)

 

jatkan vielä. Me mentiin aika pian adoptiojonoon. Käytiin selvitykset yms. Se sopi meille. Sai jutella psykologin kaa ja ties että lapsi oli tulossa. Tavalla tai toisella. Mutta raskasta toi on. Kaikkea hyvää teille.

Nyt jälkikäteen oon miettiny, että miksi se vauvahaave vei kaikki ajatukset ja energiat. Eikö lapsettomanakin olisi voinut nauttia elämästä. Toteuttaa niitä muita haaveita.

 

mä oon ollu koko aikuisikäni lihava, aloin lihomaan n.19v ja nyt oon 35kiloo ylipainoinen, ikää 28v, kolmas lapsi syntyy lähipäivinä. olen tuhlannut kultaiset nuoruusvuodet lihomalla =(

Ihan kuin minä, paitsi että kolmas lapsi syntyy vasta loppuvuodesta ja lihominen alkoi 17v. Hassua..

Lihavuuden kanssa voi elää, lapsettomuuden ei (heikoimmat ainakaan)

Joo, totta. Ja helpompi "parantuakin". Anteeksi kun sun ketjuun näin ryysittiin. En minä ainakaan halunnut mitenkään rinnastaa näitä ongelmia.

 

Mä tajuan ap:ta täysin. Me yritettiin esikoista vain ja ainoastaan 1½ vuotta, mutta se oli ainakin lopussa elämäsni kauheinta aikaa Oikeasti päähän ei mahtunu mitään muuta kuin oma surkeus ja hirveä ikävä syntymätöntä lasta kohtaan. Jonki puolitutn ihan viaton "MItäs kuuluu" saattoi aiheuttaa kauhean itkutulvan... Nyt meillä on kolme lasta, joista kaksi nuorinta on tullut helposti. Olen ihmetellyt, miten se lapsettomuus olikin niin hirveää. Se todella oli.

 

Tiedän kaksi pariskuntaa, joille pitkän hedelmättömyyden jälkeen raskaus yllätti. Luomuna. Olivat aloittaneet hoidot¨, mutta ei vielä oltu toimenpiteitä tehty. Omalla kohdallani kesti 6 vuotta tulla raskaaksi.
Toivon sinulle onnea ja iloakin, vaikka vaikealta tuntuu. Juuri luin lehdest'ä tarinan, jossa 32 vuotias totesi yllättäen olevansa raskaana, vaikka oli jo yrittämisen lopettanut. Itse tiedät, koska haluat lopettaa yrittämisen, Muista, että valitset aina oikein, omassa elämässäsi kukaan ei voi neuvoa. (suosittelen muuten lukemaan viktor e frankl. kirjan ihmisyyden rajalla). Ehkä olet vielä joku ova raskaana, ehkä et. Kuitenkin saat ja voit voielä nauttia elämästä, etkä ole menettänyt mitään.

 

KOVASTI VOIMIA SINULLE!!!!!! Tiiä vaikka nappaisi. Ja jos ei nappaa, niin saat matkustella ja kulkea pitkin maailman laitoja niin paljon, kuin sielu sietää. Ehkä tämä ei tunnu nyt miltään, mutta nyt lapsen kanssa ymmärrän paremmin heitäkin, jotka lasta eivät halua. Kyllä kummassakin elämäntyylissä on puolensa.

 

ite menin naimisiin 19 vee ja eka lapsi tuli 34 vuotiaana. ja viimeinen. todellinen ihmeiden ihme etenkin kun lekurit sano että et saa mitään. en jaksan missään tutkimuksissa ravata.
tai no voihan tohon lisätä viel pari vuotta yritystä lisää...heh..

 

elämä on mennyt ponnistellessa. ensin lapsuus rankkaa, turvaton.sitten nuoruus, työtä, opiskelua, lapset työtä opiskelua.
en ole voinut eikä olisi ollu tikinä mahdollisuutta haikailla vaan jonkun asian perään. ei ole pappabetalar ihmisiä maksamassa.

 

elämä on mennyt ponnistellessa. ensin lapsuus rankkaa, turvaton.sitten nuoruus, työtä, opiskelua, lapset työtä opiskelua.
en ole voinut eikä olisi ollu tikinä mahdollisuutta haikailla vaan jonkun asian perään. ei ole pappabetalar ihmisiä maksamassa.

Saahan ihminen lapsettomuuttaan surra..?