Minun tarinani,olisin kiitollinen neuvoista en niinkään haukkuja enää kaipaa

Aloitan ihan alusta. Olin petetty ja suhteen juuri päättänyt kun tutustuin nykyiseen mieheeni.
Olin aluksi tietenkin varovainen miesten suhteen ja kuitenkin kaipasin sitä että joku pitäisi minusta,välittäisi minusta oikeasti ja olisi turvallinen ja hellä.
Tutustuimme,ihastuimme ja tahti oli nopeaa. Mies oli minua kolme vuotta vanhempi ja me tahdoimme elämältä samoja asioita.Pystyimme puhumaan kaikesta mahdollisesta. Todella pian kuitenkin kaikki alkoi tuntumaan tylsältä.Emme tehneet koskaan mitään yhdessä. Olimme vain jomman kumman luona.
Kaipasin kavereita ja hauskanpitoakin aina toisinaan. Mies halusi pitää ohjat käsissään siinä määrin että hellyyttä ei saanut osoittaa ja tunteista ei saanut puhua muulloin kun silloin,kun hän halusi.Minun kosketuksen tai lähestymisyrityksen hän torjui usein sanomalla että on väsynyt,on kiire tms.
Meni pari vuotta ja olin yhtäkkiä suureksi iloksemme raskaana. Vauvan odotus oli iloista aikaa,vaikkakin huomasin jääväni yhä useammin ja useammin yksin kotiin.
Lapsen synnyttyä kaipasin jälleen parisuhdetta,mutta mies oli jo muovannut minusta ja vauvasta yhtenäisen "möntin" ja hän eli meistä erillään. Kaksi vuotta myöhemmin meille syntyi toinen lapsi. Suhde oli entisellään,emme käyneet kahdestaan missään,monesti muistan kysyneeni miksi olemme yhdessä jos ei meillä ole muuta yhteistä kuin lapset. Hän sanoi rakastavansa minua.
Olin aina vaan tiiviimpi möntti lasteni kanssa enkä edes huomannut sitä silloin niin hyvin kuin nyt jälkeenpäin.
Kolmas lapsemme syntyi ja pian mies oli jatkuvasti minulle vihainen. Tiuski ja äyski ja haukkui minua kaikkien kuullen,arvosteli luonnettani ja ulkonäköäni,muistanpa kerrankin kun hän seisoi pihassamme naapurin miehen kanssa, kumarruin nostamaan lelua maasta kun mies sanoi kovaan ääneen että kato nyt mikä läskiperse,tän takia mä viihdynkin töissä kun siellä on niitä nuoria kiinteitä kesätyttöjä nyt. Loukkaannuin ja huomasin naapurin menevän myöskin hämilleen. Kun kysyin sitten myöhemmin kahden kesken jäätyämme että miksi hän on minun kanssaan jos tarvitsee vain haukkua,hän sanoi rakastavansa "ja onhan meillä yhteinen asunto ja lapsetkin" Pian aloin epäillä hänen pettäneen minua ja loppuepeleissä selvisi että näin oli käynytkin. Minulle hän ei aikonut kertoa ollenkaan mutta humalassa tunnusti asian. Kun halusin puhua asiasta mies sanoi ettei hänen tarvitse minulle enää asiasta puhua koska on puhunut asiasta ystävänsä kanssa. Asia jäi ikäänkuin ilmaan ja näin ollen myöskin ratkomatta.Syyksi hän sitten sanoi ulkonäön,että koska minä en ole kaunis,hän halusi kerrankin saada rinnalleen kauniin hoikan naisen. Menetin luottamuksen mieheen.Jostain sain kuitenkin voimia vielä yrittää.
Tapauksesta on nyt kulunut kolme vuotta. Olen toisinaan kuin masentunut. Tuntuu etten ole kenellekään mitään. Mies tulee ja menee miten haluaa,yhdessä emme tee mitään ja jos hän sattuu kotona olemaan on hänellä jotain muuta tekemistä.
en ole päässyt yli pettämisestä,en voi itselleni mitään,mutta väkisinkin ajattelen että missä hän on kun on esim.ylitöissä. Ja koska hän on minulle jatkuvasti vihainen,en näe mitään syytä olla yhdessäkään. Ei varmaankaan lapset riitä syyksi olla yhdessä,etenkin kun kaikki vastuu lapsista on minulla.
Hän on vuosien varrella saanut minut pitämään tunteet sisälläni ja nyt kun yritän miettiä mitä tuneen häntä kohtaan en osaakkaan sanoa mitään.En todellakaan tiedä mistä minä hänessä pitäisin.
Hän sanoo tykkäävänsä minusta. Mutta mitä se sitten tarkoittaa kun ei sitä missään näy kuitenkaan.

Olen ihan umpikujassa. En tiedä mitä teen. Mies vetoaa aina asuntoon ja siihen että meille jäisi käteen vain kamala velka molemmille jos nyt eroamme ja laitamme asunnon myyntiin.
Tuntuu vaan etten jaksa. Lapsiani rakastan yli kaiken,mutta lapsetkin jo osaavat sanoa että äiti tulee surulliseksi isin takia.

Tuli varmasti todella sekavaa tekstiä. Kaikki asiat on lähestulkoon yhtä sekaisin tuolla minun päässäni. Tuntuu vaan että odottelen tässä,koska mies päättää suhteemme...koska niinhän me olemme tähänkin asti edenneet,silloin kun hän haluaa.


Mihin minä katosin vuosien varrella. Minä joka en ennen antanut kenenkään itseäni pomputella

 

voi ei, kuullostaa pahalta! ymmärrän että on vaikeaa lähteä suhteesta mutta sinulla hyvä nainen menee elämä hukkaan tuon miehen kanssa voimia kovasti ja toivottavasti pian pääset eroon miehestäsi joka ei todella arvosta sinua!

 

ei ollut sekavaa tekstiä ollenkaan. älä anna sen miehen vedota siihen lainaan, se on pieni summa maksettavaksi siitä että sinä saat elämän ilosi takaisin ja pääset eroon tollaisesta pässistä! se mies ei selvästikään arvosta sua yhtään. jotenkin tiedän ton tunteen mikä sinulla on, kun huomaa sen oman itsensä kadonneen. silloin minä otin ja lähdin, hetken aikaa kesti että pystyyn pääsi mutta tässä mä seison lasten kanssa vahvempana kuin koskaan, omillani ja tiedän taas missä minä olen !

suosittelen oikeasti että pakkaat kimpsut ja kampsut kaikessa rauhassa kun mies töissä ja lähdet, ensin siis tietenkin asunto alle jne. muut asiat kuntoon. älä jää odottamaan että mies sen tekee.

 

Ihmettelen että olet noinkin pitkään hyväksynyt tuollaisen kohtelun jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Itse olet vastuussa omasta onnellisuudestasi, mies ei voi sinua yksin onnelliseksi tehdä. Lähde pois ja elä itsellesi ja lapsille, ei miehelle.

Ota ero ja se velka, se ei voi olla pahempi vaihtoehto kuin tuollainen parisuhde vielä parinkymmenen vuoden ajan. Käyttämättömästä elämästä ei saa rahoja takaisin.

 

"Lapsiani rakastan yli kaiken,mutta lapsetkin jo osaavat sanoa että äiti tulee surulliseksi isin takia."

Eikä tuo kerro jo aika paljon...
Stemppiä sinulla ja tekstisi perusteella olen sitä mieltä että turhaan seisit vielä miehesi rinnalla kaiken kokemasi jälkeen. Ei miehesi tuosta muuksi muutu.

 

ja ala elää. Nythän sulla ei oikeastaan lasten lisäksi ole elämää. Miksi edes kuuntelet miehesi mielipidettä enää ? Eihän hänkään välitä sinun haluistasi tuon taivaallista. Olet vain lapsentekokone ja kodinkone hänelle.

Takuulla tulet onnellisemmaksi ilman häntä. Olet antanut hänen painaa itsetuntosi miinuksen puolelle. Kauheaa kuinka hän sua kohtelee....

 

Ihmettelen että olet noinkin pitkään hyväksynyt tuollaisen kohtelun jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Itse olet vastuussa omasta onnellisuudestasi, mies ei voi sinua yksin onnelliseksi tehdä. Lähde pois ja elä itsellesi ja lapsille, ei miehelle.

Ota ero ja se velka, se ei voi olla pahempi vaihtoehto kuin tuollainen parisuhde vielä parinkymmenen vuoden ajan. Käyttämättömästä elämästä ei saa rahoja takaisin.

Peesi. Jos et arvosta itseäsi, arvosta edes lapsiasi sen verran että jätät miehesi.

 

Ja usko pois, kun pääset erosta yli ja elämä rupeaa näyttämään valoisemmalta niin voit löytää rinnallesi vaikka miehen joka sinua osaa arvostaakin.

 

Voisinpa auttaa sinua. Äidilläni oli samanlainen elämä. Mutta lopulta hän erosi ja kaikki järjestyi. Nyt hän puhuu siitä että on 16vuoden jälkeen ihana elää. Avioliitto on harmaa painava möykky jonka pudottaminen harteilta oli paras mitä hänelle on sattunut.m Masennus parani ja uusi mieskin on jo elämässä. Yksin ei voi parisuhdetta korjata. Meillä taas vastaava tilanne ratkesi kun kohtukuolema herätteli miestäni. Meillä ei ulkonäköä kommentoitu eikä vieraissa käyty. Mutta muuten tuttua tarinaa.

 

Peesaan kaikkia. Tunnut järkevältä, toivon että löydät jälleen itsesi ja pääset ulos tuosta tilanteesta.

 

Yhdyn edellisiin! Sinulla on vain yksi elämä, et kai halua käyttää sitä noin? Rohkeasti vain ero vireille, jälkeenpäin mietit, miksi aikailit... Sinuakin vielä onni odottaa jossain.

 

Mistä saisit voimia lähteä?

Helppoa se ei ole, kamppailen itsekin osittain samanlaisessa tilanteessa.... eroa miettien...

 

:hug: nyt otat itteäs niskasta kiinni ja laitat pisteen suhteellenne. olen kokenut saman ilman lapsia ja yhteistä asuntoa kylläkin mut olin riippuvainen miehestä vaikka hän pahoinpiteli mutta en voinut vaa päästää irti, mut sit se meni niin pitkälle et tämä mies on vieläki ehdonalases vaikka tämä tapahtu parivuotta sitten jo.. mut elämä helpottu ja huomasin olevani jälleen haluttu vaikka mies olikin onnistunut tallomaan omatuntoni ja kaiken mitä pitäisi arvostaa itsessää ni maahan.. hetken tuntu yksinäiselt ja et maailma kaatuu päälle ja ettei ole enää mitää jäljel MUT sit helpotti..
mieti omia lapsiaski et millasta heillä on elää kun äiti on koko ajan allapäin ja masentunu.
jos pääsette pois tosta tilanteesta mahdollisimman pian ni mieti et parin kuukauden päästä elämä hymyilee ja parhaimmillaa sullakin on jo uusi mies siinä vieressä joka oikeesti arvostaa suo ja antaa rakkautta jota ansaitset! ja jos se muka lapsista on kiinni ni yhteis huoltajuus.. hän näkis yhtä usein lapsiaan mitä nytkin jos kerran on aina poissa.. voi olla et hän näkis useammin jopa koska jos se menee joka toinen viikonloppu tai jotai ni hän sais viettää aikaa lastensa kanssa koko päivän mitä ei nyt tee..

onko rahalla niin väliä jos on onneton.. oikeestaan nyt maksat siitä et suo haukutaan eikä arvosteta ollenkaan.. vaikka lainaa jäiski päälle ni saisit silti olla onnellinen ja elää.. ja lapset tulis sulle jokatapaukses ni sun ei tarvi maksaa nii paljon sitä lainaa.. tai näin olen ymmärtänyt.. ainoastaa miehesi häviää helvetisti ja hän on siitä tietoinen ja siks ei anna sun tehdä ratkasua..

 

:hug:

Osa tekstistä kuulostaa tutulta. Exän kanssa oli hiukan huono suhde.

Lähde. Järjestele asiat niin hyvin kuin suinkaan pystyt, mutta muista, että eroaminen on aina vaikeata vaikka kuinka yrittäisi odottaa sopivaa hetkeä ja saada kaikkea kuntoon. Ja vaikka haluaa erota, voi ikävä ja kaipaus yllättää.

 

:hug:
Miehes pitää sinua ihan kynnysmattona
Varmaan itsekkin tiedät, että tuhlaat elämääsi hänen kanssaan

Paljon voimia, jotta jaksat erota tuollaisesta miehestä :hug:

 

Voi että, miten kurja tilanne. Minun on vaikea nähdä muuta hyvää ratkaisua sinun ja lasten kannalta, kuin avioero. Miehesi kuulostaa heikon itsetunnon omaavalta ressukalta, joka omaa egoaan pönkittääkseen latistaa sinua ja kulkee vieraissa (tai ainakin toivoo kulkevansa ja tekee sen sulle tiettäväksi).

Tiedätkö, jos eroatte, te lasten kanssa kyllä pärjäätte. Sillä miehenreppanalla voi olla vaikeampaa, eikä yksin asuntolainojen vuoksi.. Jos olet jaksanut ja pärjännyt noin kauan tuommoisessa liitossa, pärjäät koska vaan itsekseen. Toivon sulle hirveästi voimia alkaa rakentaa omaa elämää yhdessä lasten kanssa. Halauksia!

 

Hankkiudu miehestä eroon.
Sinulla tosiaan on vain yksi elämä.
Älä myöskään anna lapsillesi esimerkkiä parisuhteesta jossa toista poljetaan. He oppivat joko alistamaan tai tulemaan alistetuiksi.

 

:hug: ketään ei ole ansainnut tuollaista. Sinulle ja lapsillesi on varmasti parempi, kun lähdette pois tosta tilanteesta, mies ei tuosta mihinkään muutu. Parempi iso velka ja avioero, kuin tuo tilanteesi.

 

Eroa miehestäs ja aloita uusi elämä. Vain sä itse voit tehdä elämästäs hyvää. Tuo tie miehes kanssa on jo loppuun kuljettu, jo siinä vaiheessa, kun meni 3 v sitten sua pettämään.

Myytte asunnon ja maksatte pankkilainan takas. Pitäis jäädä vielä ylimääräistä rahaa, jos olette jo pitkään maksaneet kämppää itsellenne.

Ero on ainoa vaihtoehto, jos haluat olla onnellinen. Jos et halua olla onnellinen, mädänny siihen. Kukaan ei voi sua pakottaa eroamaan, päätöksen pitäää tapahtua sun oman pään sisällä. Olisitko valmis eroon? Ihan oikeasti?

 

Voi että ihan kyyneleet valui ,kun luin elämästäsi. Tiedän että varmasti on hankalaa ajatella lähtöä suhteesta,mutta sinä varmaan jo nyt ymmärrät että ei se tuosta tule muuttumaan. Ajattele laspsiasikin millaisen roolimallin annat heille. Ei ole normaalia tuollainen parisuhde,lapsetkin saavat vääristyneen käsityksen ja pahimmassa tapauksessa ajatuvat itsekkin samanlaiseen aikuisena. Vielä on toivoa paremmasta.Ota elämä haltuusi ja elä nainen onnellinen elämä yhdessä ihanien lastesi kanssa. Miten pääsisit alkuun, olisiko sukulaisista apua?neuvolasta?ystäviltä?jostain muualta?

 

Eroa miehestäs ja aloita uusi elämä. Vain sä itse voit tehdä elämästäs hyvää. Tuo tie miehes kanssa on jo loppuun kuljettu, jo siinä vaiheessa, kun meni 3 v sitten sua pettämään.

Myytte asunnon ja maksatte pankkilainan takas. Pitäis jäädä vielä ylimääräistä rahaa, jos olette jo pitkään maksaneet kämppää itsellenne.

Ero on ainoa vaihtoehto, jos haluat olla onnellinen. Jos et halua olla onnellinen, mädänny siihen. Kukaan ei voi sua pakottaa eroamaan, päätöksen pitäää tapahtua sun oman pään sisällä. Olisitko valmis eroon? Ihan oikeasti?

samaa mieltä, toivottavasti ap lukee nämä oikeasti ajtuksen kanssa.
joskus sitä on niin sokea omalle elämälle!

 

Sinulla on vain yksi elämä. Käytä se viisaasti.

 

Kiitos vastauksistanne. Ihana huomata etten ole yksin tai kuvitellut eläväni jotenkin huonossa parisuhteessa.
En tajua miten mies saakin mut aina poljettua takaisin sinne maanrakoon juuri kun hiukan pääsen sieltä ylös.
Mun on pakko tehdä se päätös pian,liikaa vuosia on jo kulunut ja ainoa asia mitä en koskaan ikimaailmassa ole katunut on lapset.

 

Uskon, että teilläkin on vielä mahdollisuus löytää se mikä on kadonnut teidän suhteesta ja samaten se, minkä olet itsessäsi kadottanut, mutta se edellyttää että molemmat sitä haluavat ja ovat tosissaan valmiita tekemään töitä. Vaikuttaa siltä, että miehesi ei ole siihen nyt valmis. Jotenkin tuntuu, että hän ei halua ottaa vastuuta ratkaisuistaan ja syyllistää sinua. Ehkä sen vuoksi hän vain jatkaa elämäänne näin. Hän odottaa sinulta jotain ratkaisuja, jotta voisi taas syyllistää vain sinua. Ole rohkea ja laita miehesi katsomaan totuutta silmiin. Kerro hänelle, ettei sinulla ole voimia eikä tahtoakaan jatkaa näin (eikä sitä voi keneltäkään edellyttääkään). Kysy, onko hän valmis yrittämään muuttaa asioita ja suhdettanne. Jos ei ole, ilmaise selkeästi että vaihtoehtoja on sitten tasan kaksi - tällä tavalla ette kuitenkaan voi jatkaa. Kuulostat kovin surulliselta tilanteestanne enkä ihmettele.

Omasta kokemuksestani tiedän, että hyväkin suhde voi käsittämättömällä tavalla valua johonkin vuosien ja tapahtumien myötä - ja myös sen, että käsittämättömään tilaankin valunut suhde on vielä pelastettavissa. Se vaan vaatii molempien osapuolten silmien aukeamista ja todellista tahtoa. Itsestään ja toisesta on mahdollista löytää se, mitä ei enää uskonut olevan olemassa. Yksin sitä on vaan vaikea kaivella esiin. Molempien tahtoa tarvitaan. Tsemppiä sinulle paljon!

 

Ota elämäsi omiin käsiisi.
Mielestäni sinun ei enää tuossa vaiheessa tarvitse alkaa kyselemään mitä mies tahtoo. Sinä päätät nyt haluatko parisuhteen jatkuvan. Mies on jo saanut riittävän kauan aikaa näyttää oman tahtotilansa.
Soutamalla ja huopaamalla vain pitkität onnetonta olotilaasi, kunnes olet todella jo liian väsynyt tekemään ratkaisuja. Teidän molempien aikuisten tekemiset ja sanomiset koko yhdessäolo heijastuu perheeseenne ja lapsenne peilaavaat siitä paitsi teitä myös itseään. Lapset *näkevät ja kuulevat* enemmän kuin haluaisimmekaan. Heillä on uskomaton kykyä lukua tilanteita ja tapahtumia. Onko tämä jotain mitä haluat lastesi seuraavan?
Ota yhteyttä esim. perheneuvolaan. Kerro tilanne, ja kysy mitä apua on saatavilla. Toki monesti tarjoavat sitten perheneuvontaa ym. jonne molempien puolisoiden tulisi osallistua. Soita sukulaiselle, tuttavalle, kerro naapurille - jollekin.
Kerro miehelle rohkeasti ratkaisusi, mutta huolehdi siitä, että sinulla on tukiverkko olemassa, ja joku "läheinen" joka tietää suunnitelmasi. Ikävä kyllä joskus tällainen eron käsittely voi myös laukaista näin narsistisesti ja alistavasti käyttäytyvässä ihmisessä väkivaltaisiakin piirteitä (eli kokemusta tästä on).