Minut on raiskattu monta kertaa.

Mitäs jos tulee raiskatuksi omassa kotonaan? Pitääkö alkaa karttaa omaa kotia? Suurin osa raiskauksista tapahtuu tutun ihmisen toimesta, omassa tai toisen kotona.

Ehkä pitäis karttaa ylipäätään miehiä, koska ovat suorastaan eläimiä ja voivat raiskata tilanteessa kuin tilanteessa. (vitsi)

Mietin, että olisiko naisen tekemä raiskaus yleisempää jos anatomia antais myöten.

Toisaalta taitaa miehet tehdä muitakin rikoksia enemmän kuin naiset. Jos en ihan väärässä ole.

Ja tiedän että sitä voi raiskata esineelläkin, mutta se on asia erikseen.

 

TinkaM. En ole naikkonen. En minäkään hauku sinua idiootiksi, vaikka mieleni tekisi.

 

Olen ollut lastensuojelussa töissä ja kyllä siellä oikeasti välillä teki mieli sanoakin joillekin naisille ihan suorat sanat. Sen verran karuja kohtaloita joutui seuraamaan joissa kärsijänä oli aina se viaton, lapsi. Ehkä siksi lähdinkin pois koska en kerta kaikkiaan vaan enää jaksanut katsella sitä ihmisten kamaluutta, miten kammottavasti äiti voi lastaan kohdella. Vaikkakin kadun kyllä aika-ajoin sitä etten enää pääse pitämään niiden lapsien puolta.
Pyydän anteeksi sinulta aiheuttamaani mielipahaa, minulla on vaan monissa asioissa se periaate "totuus sattuu mutta eihän haukku haavaa tee". Nykyään teen hoitovapaalla noita kunto-ohjaajan keikkoja ja eräs asiakas halusi että olen semmoinen nainen niinkuin näissä suurin pudottaja-ohjelmissa se nainen. Olin ihan yllättynyt että toihan oli kivaa, ja itseasiassa asiakkaatkin tykkäs. Sai kuulemma paremmat tehot kuntoiluun kun kuuli hieman totuuksia. Mutta joo, kannan vastuuni ja pyydän vielä kerran anteeksi jos loukkasin. Kuitenkin periaatteessa halusin kirjoittaa "teorian" tasolla mutta sinä satuit olemaan sellainen jolla oli myös omakohtainen kokemus, vieläpä kipeä sellainen. Toivottavasti olet päässyt asian yli?

Tuosta tapahtuneesta on yli 15 vuotta aikaa ja mielestäni olen päässyt siitä yli. Tämä keskustelu vain avasi vanhan haavan, en oikein itsekään tajua kuinka siinä näin pääsi käymään. Onneksi en ole luonteeltani sellainen, joka masentuu ja jää märehtimään asioita viikkokausiksi. Paitsi täytyy myöntää, että eilen tämä keskustelu ja se ikävä asia pyörivät paljonkin päässäni joulusiivoja tehdessäni ja lapsia hoitaessani. Mutta eiköhän se taas painu takaisin sinne mielen syviin sopukoihin, ja toivottavasti pysyvästi. En jatka enää tätä keskustelua, eiköhän tämä aihe ole tässä jo loppuunkaluttu.

En jää kantamaan kaunoja kenellekään, edes sinulle.
Rauhallista joulunaikaa.

 

Eikö "ämmälle" mene jakeluun etten todellakaan ole sitä mieltä että raiskaus olisi milloinkaan oikeutettu. Lukemaan opettelevat lapsetkin sisäistävät lukemansa paremmin kuin pari ihmistä tässä ketjussa. Mutta ensi kädessä meillä jokaisella on vastuu omista teoistamme. Edelleen jankkaan sitä samaa; eikö ole helpoin huolehtia omasta käytöksestä kun joka tapauksessa maailmassa on niitä ihmisiä jotka eivät ole hyväätarkoittavia ja kilttejä? Ei ota tietoisia riskejä, varsinkaan yhä uudelleen ja uudelleen. Ei nuo kevytkenkäiset naiset nyt monestikaan mitään kehitysvammaisen tasolla ole vaan ihan tavallisia naikkosia jotka nyt vaan menevät miehistä sekaisin ja lähtevät ihan mihin vaan kun vähän lurittelee. Sitten on tietysti niitäkin jotka oikeasti ovat järjeltään jälkeenjääneitä ja heidän hyväksikäytöstä/raiskauksesta kuuluukin saada vieläkin tuntuvampi rangaistus.

Tiesitkö, että sä olet todella ilkeä ihminen etkä sä näytä sitä itse edes huomaavan. Mä sanon tämän nyt ihan ystävällisesti, ihan hyvä että poistuit alalta. Sun kaltaisia väsyneitä, kyynisiä, loppuunpalaneita työntekijöitä näkee aivan liikaa. Jos sä et kykene ja jaksa enää olla se ihminen joka tukee, ymmärtää ja jaksaa asiakkaan puolesta, niin susta ei ole mitään hyötyä enää kenellekään. Ne ihmiset joilla on elämänhallinta täysin hukassa, jotka kuvainnollisesti (ja ehkä kirjaimellisestikin) ottaa turpiinsa päivä toisensa jälkeen, ne tarvii kaikista eniten sitä apua, tukea ja ymmärrystä. Syyllistäminen, arvostelu ja tämä sun "kylmä totuus"-ajattelu ei auta näitä kaikista heikompia. Se lannistaa vaan entistä enemmän, se on uusi isku vasten kasvoja. Ja vaikka sä et suoraan tätä heille sanoisi, niin uskotko että sun asenne paistaa kuitenkin läpi? Mä sanon vielä kerran, hieno homma että ymmärsit lähteä. Mä en nyt jaksa puuttua kaikkeen mitä sä sanoit mutta varmistan nyt kuitenkin vielä näinkin yksinkertaisen asian, olethan sä kuitenkin tietonen siitä että kuntosalin asiakas ja sosiaalitoimen asiakas ovat täysin eri asia eikä niitä tulekaan kohdalla samalla tavalla?

 

[QUOTE="alkup.";22669841]Pari näistä tapauksista tapahtui aamulla. Kaikki siis selvinpäin, oltiin nukuttu humala pois. Illalla ei edes oltu hirveässä humalassa. Suurilta osin normaalia porukkaa, kaksi porukoista tosiaan oli niitä urheilijoita. En tosiaan menisi jatkoille mielestäni hämärään porukkaan. Yksi porukoista oli kuitenkin mielestäni hieman epämiellyttävää tai oikemmin yksi heistä, joka sitten tulikin juuri huoneeseen missä olin yksin, aamulla. Mutta tein kai virhearvion kun uskoin että kaveri heittää minut kotiini n. 80km, mutta heittikin kavereilleen yöksi. Tätä porukkaa en tuntenut ennestään, mutta kaikki muut tunsin kyllä.[/QUOTE]

Mä en tiedä huomaako tätä kukaan muu, mutta ap. jokaisessa vastauksessaan muuttaa tarinaa hivenen ja kertoo asioita jotka "lieventävätkin" hänen omaa riskikäyttäytymistään. En väitä että koko juttu olisi provo, mutta joku kai ap:tä on nyt alkanut hävettää kun linja muuttuu.

 

Basshunteria ep

Tuossa on taas yksi syytös, ja näitähän riittää. Vaikken Vesa Keskisen faneihin kuulukaan, niin sai hänkin lokaa niskaan rahan ahneilta siskoksilta. Tähänkin ilmiöön pitäisi hieman puuttua, mikä saa tytöt tekemään tälläisiä? Kuitenkin naista uskotaan näissä asioissa aika hyvin, mutta jos näitä turhia syytöksiä tulee aina vain enemmän niin eihän kohta tiedä ketä uskoa...

toi on tottakai todella kamalaa syyttää jotain keksitystä raiskauksesta mut en ymmärrä minkä takia otat tän asian esiin koko ajan, se ei liit tähän asiaan. mä uskon noiden edelleenkin olevan yksittäistapauksia eikä kukaan ole tässä keskustelussa toisin todistanut..mistä sä päättelet et niitä tulee kokoajan lisää? toki asiaan munkin mielestä pitäis puuttua mutta kun loppujen lopuksi sitä ei voi tietää kuka on keksinyt jutut ja kuka ei (paitsi tapauksessa jossa on selvät todisteet), eli ketään ei voi kevyin perustein lähteä tostakaan syyttämään.

 

Tiesitkö, että sä olet todella ilkeä ihminen etkä sä näytä sitä itse edes huomaavan. Mä sanon tämän nyt ihan ystävällisesti, ihan hyvä että poistuit alalta. Sun kaltaisia väsyneitä, kyynisiä, loppuunpalaneita työntekijöitä näkee aivan liikaa. Jos sä et kykene ja jaksa enää olla se ihminen joka tukee, ymmärtää ja jaksaa asiakkaan puolesta, niin susta ei ole mitään hyötyä enää kenellekään. Ne ihmiset joilla on elämänhallinta täysin hukassa, jotka kuvainnollisesti (ja ehkä kirjaimellisestikin) ottaa turpiinsa päivä toisensa jälkeen, ne tarvii kaikista eniten sitä apua, tukea ja ymmärrystä. Syyllistäminen, arvostelu ja tämä sun "kylmä totuus"-ajattelu ei auta näitä kaikista heikompia. Se lannistaa vaan entistä enemmän, se on uusi isku vasten kasvoja. Ja vaikka sä et suoraan tätä heille sanoisi, niin uskotko että sun asenne paistaa kuitenkin läpi? Mä sanon vielä kerran, hieno homma että ymmärsit lähteä. Mä en nyt jaksa puuttua kaikkeen mitä sä sanoit mutta varmistan nyt kuitenkin vielä näinkin yksinkertaisen asian, olethan sä kuitenkin tietonen siitä että kuntosalin asiakas ja sosiaalitoimen asiakas ovat täysin eri asia eikä niitä tulekaan kohdalla samalla tavalla?

joo mäkään en tätä pahalla sano mut toi on totta. vasinkin lastensuojessa on tärkeää olla tuomitsematta niitä äitejä ja isiä ja kohdata ne ihmisinä. vaikka he ovat tehneet virheitä ei siihenkään syyllistäminen auta vaan edelleenkin (ja varsinkin siinä kohtaa) tarvitaan tukea ymmärrystä (joka ei ole sama kuin hyväksyminen). mut hyvä et olet vaihtanut alaa jos et kokenut enää pystyväsi kohtaamaan näitä ihmisiä oikein. Vierasämmä sanoi mun mielestä hyvin siinä kohtaa että vaikket sanoisi ääneen noita mieleipiteitä niin ne näkyy kyllä käytöksestä ja naamasta vaikkei itse edes huomaisi asiaa.

 

Mä en tiedä huomaako tätä kukaan muu, mutta ap. jokaisessa vastauksessaan muuttaa tarinaa hivenen ja kertoo asioita jotka "lieventävätkin" hänen omaa riskikäyttäytymistään. En väitä että koko juttu olisi provo, mutta joku kai ap:tä on nyt alkanut hävettää kun linja muuttuu.

hmm...mikäköhän???? mä en ole tälläsitä huomannut mut vaikka näin olisi en sitä yhtään ihmettelis tälläsen haloon jälkeen mikä tästä tuli.

 

[QUOTE="asdfasdf";22670163]TinkaM. En ole naikkonen. En minäkään hauku sinua idiootiksi, vaikka mieleni tekisi.[/QUOTE]

Kyllä täällä tunnutaan haukkuvan puolin toisin. Minä sain muun muassa kuulla olevani yksinkertainen, mikä vakuutti minut siitä ettei tätä keskustelua kannata jatkaa.

Mutta niinhän se usein menee; joko keskustelu hiipuu siihen että kaikki ovatkin lopulta periaatteessa samaa mieltä, tai sitten jäädään inttämään ja jankuttamaan ja otetaan hiiltyessä henkilökohtaisuudet käyttöön.

Hyvää jatkoa ja turvallista loppuelämää kaikille.

 

hmm...mikäköhän???? mä en ole tälläsitä huomannut mut vaikka näin olisi en sitä yhtään ihmettelis tälläsen haloon jälkeen mikä tästä tuli.

No en mä kyllä tiedä onko toi ihan normaalia. Kannattaako olla ensin sellaisella hälläväliä asenteella jos ei sitten kestäkään sitä miten ihmiset reagoi. Ja musta on (aiheesta riippumatta) todella tyhmää muuttaa kantaansa sitä mukaa mitä muut ajattelee, kyllä sanojensa takana täytyy pystyä seisomaan. Ja jos ei olekaan niin hälläväliä juttu, niin kannattaako sitä sitten aluksikaan ilmaista niin? En mä tiedä, kyllä mä pystyn ainakin ottamaan itsellekin vastuuta siitä miksi mulle on käynyt pahoja asioita.

 

[QUOTE="eräs";22670950]Kyllä täällä tunnutaan haukkuvan puolin toisin. Minä sain muun muassa kuulla olevani yksinkertainen, mikä vakuutti minut siitä ettei tätä keskustelua kannata jatkaa.

Mutta niinhän se usein menee; joko keskustelu hiipuu siihen että kaikki ovatkin lopulta periaatteessa samaa mieltä, tai sitten jäädään inttämään ja jankuttamaan ja otetaan hiiltyessä henkilökohtaisuudet käyttöön.

Hyvää jatkoa ja turvallista loppuelämää kaikille.[/QUOTE]

Juu meni mielenkiinto täältäkin. Mielestäni oli pääasia että sain parille nimimerkille oikaistua asiani pointin mutta parille tyypille ei vaan tunnu mikään riittävän. Aletaan jo sanomaan tämän keskustelun perusteella millainen olen luonteeltani ja miten tein työni, hohhoijaa.
Keskustelu on parasta sellaisena kun osapuolet eivät ole samaa mieltä, sen ei tarvitse olla mitään käännytystaistelua eikä varsinkaan sitä että jos toisen mielipide ei miellytä, aletaan haukkumaan psykopaatiksi ja ilkeäksi ihmiseksi. Näin minulle saa sanoa sellainen ihminen joka minut oikeasti tuntee, jos siihen tuntee aihetta mutta eipä ole kukaan koskaan näin sanonut. Vaikka erittäin pitkiä kaveruussuhteita on ihan taaperoiästä alkaen. Mutta kuten olen itsekin sanonut ei kannata olla kovin herkkänahkainen jos lähtee netissä keskustelemaan, koska aina on niitä jotka sanovat asioita suoraan. Sanon itsekin.
Se että puhuin naikkosista ja kevytkenkäisistä eräissä esimerkeissäni, otti nekin joku henk.kohtaisesti. No mitä muuta se on kuin kevytkenkäisyyttä jos jatkuvasti pitää olla miesten lirkutteluja kuuntelemassa ja toistaa samat virheet? Naikkonen nyt ei mielestäni kovin paha "haukkumasana" edes ole, toisinkuin psykopaatti tai paskaa täynnä oleva ihminen joksi mua on täällä sanottu.
Ja se miten hoidin työni muinoin lastensuojelussa, kukaan ei sitä tiedä täällä. Sain kyllä työni aikana useita kiitoksia ja palautetta ymmärtäväisestä työotteesta ja kohtaamisesta asiakkaan kanssa. Ja kuten varmasti jokainen ymmärtää tuolla alalla ei kamalan usein kiitosta tule asiakkaan suusta. Se vaan meni niin raskaaksi kun joutui kerta toisensa jälkeen asioimaan ihmisten kanssa jotka ovat hakanneet, pitäneet nälässä ja pesemättä lapsiaan. Eräänkin vauvan patjasta löytyi matoja ja erästä lasta oli polteltu sytkärillä. Aina oli näitä joissa lapsi itki peloissaan yksin yöllä kun vanhemmat tai äiti oli baarissa. Jokaisen arvostelijan sopii koettaa tuota työtä ennenkuin tulee tänne arvostelemaan että osaa kyllä kohdata asiakkaan oikein. Kyllä minäkin osasin mutta se paskan määrä alkoi vaan olla liikaa. Ja tiedoksi vain, alalla on ihan kamala työvoimapula joten sinne vaan kaikki halukkaat töihin!
Mä olen nyt pyytänyt anteeksi sanomisiani tältä eräältä nimimerkiltä ja sanon muillekin hyvää joulun odotusta. Mutta koittakaa nyt hyvät ihmiset oppia keskustelemaan! Ei tämä nyt niin vakavaa ole että tästä tarvitsee verenpaineita nostaa ja pullistella ohimoita! Tämä on elämää, ja siihen mahtuu monenlaisia mielipiteitä.

 

Mitäs jos tulee raiskatuksi omassa kotonaan? Pitääkö alkaa karttaa omaa kotia? Suurin osa raiskauksista tapahtuu tutun ihmisen toimesta, omassa tai toisen kotona.

Ei pidä kartella omaa kotiaan, koska oma koti ei ole raiskannut ketään, vaan se henkilö siellä kotona. Jos raiskaaja on oma mies, niin sitten hän on se karteltava henkilö. Vai meinaatko että jos rikoksen tekijä onkin perheenjäsen, ei uhrin auta muuta kun sietää ja kärsiä? Jos tulee turpaan niin sitten tulee, se on perheenjäsen? Jos tulee toistuvaksi raiskatuksi miehensä toimesta niin ei voi mitään, ei sitä voi kotiin olla menemättäkään?

Arvaa mitä. Kyllä voi. Jos oma mies tai tuttu mies raiskaa / hakkaa / ryöstää, se on rikos siinä missä muukin, ja silloin kannattanee vetää johtopäätöksiä sen suhteen kannattaako sitä parisuhdetta / tuttavuutta jatkaa.

 

No en mä kyllä tiedä onko toi ihan normaalia. Kannattaako olla ensin sellaisella hälläväliä asenteella jos ei sitten kestäkään sitä miten ihmiset reagoi. Ja musta on (aiheesta riippumatta) todella tyhmää muuttaa kantaansa sitä mukaa mitä muut ajattelee, kyllä sanojensa takana täytyy pystyä seisomaan. Ja jos ei olekaan niin hälläväliä juttu, niin kannattaako sitä sitten aluksikaan ilmaista niin? En mä tiedä, kyllä mä pystyn ainakin ottamaan itsellekin vastuuta siitä miksi mulle on käynyt pahoja asioita.

Hyvin sanottu. Näin sen pitäisi olla; jokainen kantaa tekojensa seuraukset. Ja kyllä virheistä pitäisi sen verran oppia että kasvaa ihmisenä siitä yli. Kritiikkikin kannattaisi ottaa aina sillä tavalla että voisiko siitä oppia jotain. Näin mulle sanoi eräs mestarikokki kun viimeksi nähtiin; "Jos mulle tulis asiakas tulis sanoo että toi sun ruoka oli yhtä hyvää kuin viimeksikin, kiitos! niin ottaisin sen loukkauksena. Aina pitää pystyä parempaan ja mä oikein toivon kritiikkiä koska vain siitä voi kehittyä!"
Ja jos kertoo tarinansa julkisesti, on myös kestettävä se että toimia ehkä arvostellaan jos on omilla toimillaan ollut vastuuton.

 

Ei pidä kartella omaa kotiaan, koska oma koti ei ole raiskannut ketään, vaan se henkilö siellä kotona. Jos raiskaaja on oma mies, niin sitten hän on se karteltava henkilö. Vai meinaatko että jos rikoksen tekijä onkin perheenjäsen, ei uhrin auta muuta kun sietää ja kärsiä? Jos tulee turpaan niin sitten tulee, se on perheenjäsen? Jos tulee toistuvaksi raiskatuksi miehensä toimesta niin ei voi mitään, ei sitä voi kotiin olla menemättäkään?

Arvaa mitä. Kyllä voi. Jos oma mies tai tuttu mies raiskaa / hakkaa / ryöstää, se on rikos siinä missä muukin, ja silloin kannattanee vetää johtopäätöksiä sen suhteen kannattaako sitä parisuhdetta / tuttavuutta jatkaa.

Hienosti kirjoitettu! Toi on juuri niin totta, eli tässäkin on ihan siitä uhrista kiinni kuinka pitkään antaa tuollaisen käytöksen jatkua. Turvakoteja on joka kaupungissa (tai ainakin naapurikunnassa), sinne vaan ja tuollainen äijä vastuuseen! Kenenkään ei edes kotonaan tarvitse sietää sikoja, paitsi joulupöydässä!

 

Mä en nyt lainaa Tinka tuota sen tekstiä kun se oli niin pitkä, mutta tämä on vastaus siihen

Mä tiedän millaisia asioita joutuu kohtaamaan kun on töissä lastensuojelussa. Mä tiedän, ja kuten aikaisemmin sanoin, mä joudun työni puolesta kohtaamaan myös raiskauksen uhreja. Mun tarkoitus ei ollut haukkua sun tekemään työtä vaan todeta, että se on hyvä asia että lähdit pois. Sun kirjoituksesta paistaa väsymys työn raskauteen, kyynisyys ja pohjaton turhautuminen. Sellainen ei ole hyvä työntekijä, sä ymmärrät sen itsekin. Sosiaalialalla on jaksettava ja kyettävä, AINA näkemään asiakas tekojen takana. Kohtaamaan se ihminen, eikä hänen tekonsa. Siinä on ero sanotaanko "Äidin toiminta oli kuvottavaa kun jätti lapset yksin kotiin kun meni baariin" vai "Äiti oli kuvottava kun...". Teko voi olla kuvottava, mutta ihminen itsessään ansaitsee tiettyä kunnioitusta ihan vaan ihmisarvonsa vuoksi.
Tässäkin ap:n tapauksessa pitäisi kyetä ymmärtämään, että ihminen saa tehdä virheitä ja vääriä valintoja, ja siitä huolimatta silti ansaitsee saada apua. Empatiaa, hyvä Tinka, empatiaa. Se on eri asia kuin hyväksyminen.

 

Taitaa aloittaja olla narkomaani. Yleistä noissa piireissä tuo kommuuniasuminen ja pään sekoittavat illat.

 

Mä en nyt lainaa Tinka tuota sen tekstiä kun se oli niin pitkä, mutta tämä on vastaus siihen

Mä tiedän millaisia asioita joutuu kohtaamaan kun on töissä lastensuojelussa. Mä tiedän, ja kuten aikaisemmin sanoin, mä joudun työni puolesta kohtaamaan myös raiskauksen uhreja. Mun tarkoitus ei ollut haukkua sun tekemään työtä vaan todeta, että se on hyvä asia että lähdit pois. Sun kirjoituksesta paistaa väsymys työn raskauteen, kyynisyys ja pohjaton turhautuminen. Sellainen ei ole hyvä työntekijä, sä ymmärrät sen itsekin. Sosiaalialalla on jaksettava ja kyettävä, AINA näkemään asiakas tekojen takana. Kohtaamaan se ihminen, eikä hänen tekonsa. Siinä on ero sanotaanko "Äidin toiminta oli kuvottavaa kun jätti lapset yksin kotiin kun meni baariin" vai "Äiti oli kuvottava kun...". Teko voi olla kuvottava, mutta ihminen itsessään ansaitsee tiettyä kunnioitusta ihan vaan ihmisarvonsa vuoksi.
Tässäkin ap:n tapauksessa pitäisi kyetä ymmärtämään, että ihminen saa tehdä virheitä ja vääriä valintoja, ja siitä huolimatta silti ansaitsee saada apua. Empatiaa, hyvä Tinka, empatiaa. Se on eri asia kuin hyväksyminen.

Nimenomaan näin.

Puhut tinka kritiikin vastaanottamisesta, mutta itse et suostu näkemään, mistä sinua on tässä keskstelussa kritisoitu. Muutamia asiattomia sananvalintoja lukuunottamatta kritiikki on käsitellyt tapaasi lähestyä asiaa, syyllistämistä. Ei suinkaan sitä, että puhut riskikäyttäytymisestä, vaan se tapa millä ja kenelle siitä puhut. Uhria ei auta nimittely eikä virheiden etsintä rikoksen tapahtumisen jälkeen, siinä kohdassa on se empatian paikka. Yleisellä tasolla stten voidaan keskustella siitä, miten ihmiset voisivat suojata itseään ja läheisiään väkivallalta ja muilta rikoksilta ja onnettomuuksilta. Kai tajuat eron?

 

Mä en nyt lainaa Tinka tuota sen tekstiä kun se oli niin pitkä, mutta tämä on vastaus siihen

Mä tiedän millaisia asioita joutuu kohtaamaan kun on töissä lastensuojelussa. Mä tiedän, ja kuten aikaisemmin sanoin, mä joudun työni puolesta kohtaamaan myös raiskauksen uhreja. Mun tarkoitus ei ollut haukkua sun tekemään työtä vaan todeta, että se on hyvä asia että lähdit pois. Sun kirjoituksesta paistaa väsymys työn raskauteen, kyynisyys ja pohjaton turhautuminen. Sellainen ei ole hyvä työntekijä, sä ymmärrät sen itsekin. Sosiaalialalla on jaksettava ja kyettävä, AINA näkemään asiakas tekojen takana. Kohtaamaan se ihminen, eikä hänen tekonsa. Siinä on ero sanotaanko "Äidin toiminta oli kuvottavaa kun jätti lapset yksin kotiin kun meni baariin" vai "Äiti oli kuvottava kun...". Teko voi olla kuvottava, mutta ihminen itsessään ansaitsee tiettyä kunnioitusta ihan vaan ihmisarvonsa vuoksi.
Tässäkin ap:n tapauksessa pitäisi kyetä ymmärtämään, että ihminen saa tehdä virheitä ja vääriä valintoja, ja siitä huolimatta silti ansaitsee saada apua. Empatiaa, hyvä Tinka, empatiaa. Se on eri asia kuin hyväksyminen.

Niin, tottakai näin käyttäytyvät naiset tarvitsevat apua. Siihenhän minä sitä elämänhallintakuntoutusta suosittelinkin. Ja se on oikeastaan sanahelinää kirjoittaako oliko teko kuvottava vai äiti kuvottava. Tottakai mä sen ymmärrän että siellä on aina ihminen ja yleensä surullinen ihmiskohtalo sen teon takana. Se että täällä sivukaupalla jaksetaan vääntää jostain lauseen sivuosasta eikä suostuta edes ajattelemaan mitä toinen mahdollisesti tarkoittaa, on kummallista. Vaikka toinen kirjoittaisikin kovinkin suoraan ja "tylysti", ei pidä olettaa ettei ihmisellä näppiksen takana ole tunteita tai minkäänlaista (työ)moraalia.
Jotenkin koen että täällä keskustelupalstalla ei kukaan voi olla niin sinisilmäinen että ottaisi täältä luetun kommentin niin loukkaavana että siitä alkaisi vetelemään ranteita auki. Ja lopuksi yhteenveto edelliseen lauseeseen jatkeena ja koko keskusteluun; aikuinen ihminen kantaa vastuunsa ja tekojensa seuraukset. Aina ei ole kivaa, joskus sattuu jopa ikäviäkin asioita mutta niistä on päästävä eteenpäin ja kohti parempaa. Eikä ainakaan missään nimessä toistaa niitä samoja virheitä. Elämästä nauttiminen ei ole sama asia kuin riskialtis elämä.

 

Nimenomaan näin.

Puhut tinka kritiikin vastaanottamisesta, mutta itse et suostu näkemään, mistä sinua on tässä keskstelussa kritisoitu. Muutamia asiattomia sananvalintoja lukuunottamatta kritiikki on käsitellyt tapaasi lähestyä asiaa, syyllistämistä. Ei suinkaan sitä, että puhut riskikäyttäytymisestä, vaan se tapa millä ja kenelle siitä puhut. Uhria ei auta nimittely eikä virheiden etsintä rikoksen tapahtumisen jälkeen, siinä kohdassa on se empatian paikka. Yleisellä tasolla stten voidaan keskustella siitä, miten ihmiset voisivat suojata itseään ja läheisiään väkivallalta ja muilta rikoksilta ja onnettomuuksilta. Kai tajuat eron?

Tajuan ja olen pyytänyt ko.nimimerkiltä anteeksi. Se on sitä aikuisen ihmisen vastuun kantamista. Muuten olen puhunut yleisellä tasolla naikkosista ja kevytkenkäisyydestä josta ei tarvitse kenenkään pahoittaa mieltänsä vaan pitää nähdä teksti esimerkkinä, ei nälvimisenä. Kyllä minä otan kritiikin vastaan ja pyrin aina kehittymään siitä mutta se että aletaan "muka" tuntemaan kirjoitusteni perusteella ei vetele.

 

Tajuan ja olen pyytänyt ko.nimimerkiltä anteeksi. Se on sitä aikuisen ihmisen vastuun kantamista. Muuten olen puhunut yleisellä tasolla naikkosista ja kevytkenkäisyydestä josta ei tarvitse kenenkään pahoittaa mieltänsä vaan pitää nähdä teksti esimerkkinä, ei nälvimisenä. Kyllä minä otan kritiikin vastaan ja pyrin aina kehittymään siitä mutta se että aletaan "muka" tuntemaan kirjoitusteni perusteella ei vetele.

Mutta samalla tavallahan sinäkin "tunnet" (muka) nämä naiset, joita nimittelet kevytkenkäisiksi ja naikkosiksi ja ties mitä. Huomaatko? Pata kattilaa jne.

Ihmiset, inhimilliset ihmiset siis, tekevät virheitä ja virhearviointeja. Ei tuomita kuitenkaan sen johdosta sitä ihmistä, jolle sen seuraksena on huonosti käynyt. Ei se kuitenkaan määritä ihmisen koko elämää/elämäntapaa, että on joskus erehtynyt ja sitä erehdystä on rikollinen ihmissaasta = raiskaaja käyttänyt hyväkseen valitessaan uhrinsa.

 

Miten tai missä olen muuttanut tarinaani? Aloitusviestissäni oli kyllä kerrottu asiat vain pääpiirteittäin. Mutta sitä mukaan kun on tullut kysymyksiä olen vastannut. Tai sitten on oletettu jotain väärin ja olen kertonut miten asia oikeasti meni.

Ja en ole narkomaani, en ole koskaan käyttänyt huumeita.

 

[QUOTE="alkup.";22673353]Miten tai missä olen muuttanut tarinaani? Aloitusviestissäni oli kyllä kerrottu asiat vain pääpiirteittäin. Mutta sitä mukaan kun on tullut kysymyksiä olen vastannut. Tai sitten on oletettu jotain väärin ja olen kertonut miten asia oikeasti meni.

Ja en ole narkomaani, en ole koskaan käyttänyt huumeita.[/QUOTE]

Ensin sanoit lähteneesi miesten kanssa kännissä jatkoille jne. ja nyt yhtäkkiä nää raiskaukset onkin tapahtuneet aamulla kaikkien ollessa selvin päin. Onhan siinä vissi ero.

 

Eikä ainakaan missään nimessä toistaa niitä samoja virheitä.

Musta tämä on äärimmäisen kylmä asenne. Yhden kerran autetaan ja tuetaan, seuraavasta saakin vaan syyttää itseään? Aletaanko myös määrittämään montako virhettä tai huonoa valintaa ihminen saa elämänsä aikana tehdä? Toiset oppii hitaammin, toisilla on enemmän ongelmia joiden yli täytyy päästä, toisten tie kohti parempaa elämää on kivikkoisempi kuin toisten, toiset tekee huonoja valintoja enemmän. Mikään noista ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämä henkilö ei enää ansaitsisi tukea ja ymmärrystä. Päin vastoin, tällainen ihminen tarvitsee enemmän tukea ja apua, ei tuomitsemista ja arvostelua. Mä en usko, että kukaan on tuhoontuomittu tai avun ulottumattomissa. Se on äärimmäisen julmaa ilmoittaa mikä on susta sopiva määrä virheitä ja huonoja valintoja, ja missä ajassa ja millä tavoin jostain pitäisi jo päästä yli. Ole onnellinen jos sulle nämä asiat ovat helppoja. Kaikille ne ei ole, eikä se tarkoita että näitä ihmisiä pitää syyllistää ja jättää oman onnensa nojaan. Lapselle sallitaan rajattomasti mahdollisuuksia tehdä erehdyksiä, missä iässä tämä loppuu? Sunko mielestä ihan jokainen oppii sitä elämänhallintaa niin kuin naks vaan sinä päivänä kun ne täyttää 18?

 

Mutta samalla tavallahan sinäkin "tunnet" (muka) nämä naiset, joita nimittelet kevytkenkäisiksi ja naikkosiksi ja ties mitä. Huomaatko? Pata kattilaa jne.

Ihmiset, inhimilliset ihmiset siis, tekevät virheitä ja virhearviointeja. Ei tuomita kuitenkaan sen johdosta sitä ihmistä, jolle sen seuraksena on huonosti käynyt. Ei se kuitenkaan määritä ihmisen koko elämää/elämäntapaa, että on joskus erehtynyt ja sitä erehdystä on rikollinen ihmissaasta = raiskaaja käyttänyt hyväkseen valitessaan uhrinsa.

En ole puhunutkaan mistään yksittäisestä erehdyksestä vaan toistuvista tilanteista jotka päättyvät useaan otteeseen raiskaukseen. Silloin on myös omassa elämänhallinnassa jotain pielessä jos aina kerta toisensa jälkeen ajautuu samoihin tilanteisiin välittämättä vaaroista ja jo kohdatuista kamaluuksista.

 

Juu meni mielenkiinto täältäkin. Mielestäni oli pääasia että sain parille nimimerkille oikaistua asiani pointin mutta parille tyypille ei vaan tunnu mikään riittävän. Aletaan jo sanomaan tämän keskustelun perusteella millainen olen luonteeltani ja miten tein työni, hohhoijaa.
Keskustelu on parasta sellaisena kun osapuolet eivät ole samaa mieltä, sen ei tarvitse olla mitään käännytystaistelua eikä varsinkaan sitä että jos toisen mielipide ei miellytä, aletaan haukkumaan psykopaatiksi ja ilkeäksi ihmiseksi. Näin minulle saa sanoa sellainen ihminen joka minut oikeasti tuntee, jos siihen tuntee aihetta mutta eipä ole kukaan koskaan näin sanonut. Vaikka erittäin pitkiä kaveruussuhteita on ihan taaperoiästä alkaen. Mutta kuten olen itsekin sanonut ei kannata olla kovin herkkänahkainen jos lähtee netissä keskustelemaan, koska aina on niitä jotka sanovat asioita suoraan. Sanon itsekin.
Se että puhuin naikkosista ja kevytkenkäisistä eräissä esimerkeissäni, otti nekin joku henk.kohtaisesti. No mitä muuta se on kuin kevytkenkäisyyttä jos jatkuvasti pitää olla miesten lirkutteluja kuuntelemassa ja toistaa samat virheet? Naikkonen nyt ei mielestäni kovin paha "haukkumasana" edes ole, toisinkuin psykopaatti tai paskaa täynnä oleva ihminen joksi mua on täällä sanottu.
Ja se miten hoidin työni muinoin lastensuojelussa, kukaan ei sitä tiedä täällä. Sain kyllä työni aikana useita kiitoksia ja palautetta ymmärtäväisestä työotteesta ja kohtaamisesta asiakkaan kanssa. Ja kuten varmasti jokainen ymmärtää tuolla alalla ei kamalan usein kiitosta tule asiakkaan suusta. Se vaan meni niin raskaaksi kun joutui kerta toisensa jälkeen asioimaan ihmisten kanssa jotka ovat hakanneet, pitäneet nälässä ja pesemättä lapsiaan. Eräänkin vauvan patjasta löytyi matoja ja erästä lasta oli polteltu sytkärillä. Aina oli näitä joissa lapsi itki peloissaan yksin yöllä kun vanhemmat tai äiti oli baarissa. Jokaisen arvostelijan sopii koettaa tuota työtä ennenkuin tulee tänne arvostelemaan että osaa kyllä kohdata asiakkaan oikein. Kyllä minäkin osasin mutta se paskan määrä alkoi vaan olla liikaa. Ja tiedoksi vain, alalla on ihan kamala työvoimapula joten sinne vaan kaikki halukkaat töihin!
Mä olen nyt pyytänyt anteeksi sanomisiani tältä eräältä nimimerkiltä ja sanon muillekin hyvää joulun odotusta. Mutta koittakaa nyt hyvät ihmiset oppia keskustelemaan! Ei tämä nyt niin vakavaa ole että tästä tarvitsee verenpaineita nostaa ja pullistella ohimoita! Tämä on elämää, ja siihen mahtuu monenlaisia mielipiteitä.

Nimimerkki 'eräs'. En pidä sinua yksinkertaisena tai sano, että olisit väärässä mielipiteinesi. Päin vastoin, olet argumentoinut asiaasi hyvin.

Nimimerkille Tinka. Olen töissä sosiaalialalla (usko tai älä), etenkin mielenterveysasioiden parissa painiskelen ja näiden ihmisten kanssa. Olen itse joutunut käymään niin kovan koulun läpi, että tapa jolla olet ilmaissut asioita ja kuvannut ihmisiä aiheuttaa minussa luonnollisesti närää. Minua kauhistuttaa erittäin paljon nimityksesi ja se miten asiat ilmaiset. Sinua tajuaa moni väärin, koska sinä ilmaiset itseäsi ajoittain huonosti ja viestisi sisältö on muuttunut kuin kaunistelevaksi ajan mittaan. Asioita voi ilmaista suoraan, toki, mutta ilmaisu on todella tärkeää.

Ja kyllä, minua loukkaa nimitys naikkonen (kuin minua hämmästyttää muutenkin yleisesti haukkuminen näissä palstan ketjuissa ja henkilökohtaisuuksiin meno), koska aihe on todella herkkä. Nämä kipeät muistot, niitä ei oikeasti paranna mikään eikä kukaan. Ja jos olen 13-vuotiaana, sielultani rikkinäisenä, eksyneenä ja hyvin hajotettuna jo ennen raiskausta tehnyt virheen, myöhemmin luottamalla väärään mieheen ihan suhteessa, tekeekö se minut naikkoseksi. Olisinko tarvinnut jonkun jo silloin lapsena sanomaan, että "olet turvassa, minä pidän sinusta huolta" tai "ei hätää, et ole tehnyt mitään väärää".