Missä asennossa olet synnyttänyt?

Heippa kaikille! :wave:

Minulla on eka raskaus tänään puolivälissä, mutta synnytykseen liittyvät jutut on jo kovasti mielessä. Haluaisin nyt kysyä muiden kokemuksia eri synnytysasennoista. Eli:

1. Missä asennossa/asennoissa olet synnyttänyt?

2. Mitä hyvää/huonoa synnytysasennossasi mielestäsi oli?

3. Missä asennossa haluaisit seuraavan kerran synnyttää? Miksi?

Sitten vielä... Olitko eri asennossa avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen? Vai tarkoitetaanko synnytysasennolla nimenomaan ponnistusasentoa? Avautumisvaiheen aikana voi kaiketi kävellä ym.

Kiitos jo etukäteen kun valistatte ensikertalaista!

 

1. Missä asennossa/asennoissa olet synnyttänyt?

2. Mitä hyvää/huonoa synnytysasennossasi mielestäsi oli?

3. Missä asennossa haluaisit seuraavan kerran synnyttää? Miksi?

Sitten vielä... Olitko eri asennossa avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen? Vai tarkoitetaanko synnytysasennolla nimenomaan ponnistusasentoa? Avautumisvaiheen aikana voi kaiketi kävellä ym.

1. Aloitin ponnistamisen kylkiasennossa josta kahden ponnistuksen jälkeen sitten siirryin puoli-istuvaan asentoon.

2. Minä en tykännyt kylkiasennosta ollenkaan mutta tuo puoli-istuva asento oli hyvä ja vauva oli hetkessä ulkona. Koko ponnistusvaihe kesti kymmenen min.

3. No, jos kaikki menee yhtä hyvin kuin ekassa niin tuo puoli-istuva asento on kyllä mun juttu.. Mutta eihän sitä tiiä miten toinen synnytys sitten menee. Silloin voi joku toinen asento olla parempi.

Kyllä synnytysasennolla tarkotetaan nimenomaan tuota ponnistusasentoa.
Avautumisvaiheessa voi ja pitää liikkua jos ei ole käyrillä kiinni.
Nopeuttaa kohdunsuun avautumista ja lievittää kipua.
Ja jos ei liikkeelle pääse niinkuin minä sitten synnytyssalissa epiduraalin jälkeen kun oli vauvalla elektrodit päässä ja kaikenlaisia johtoja jokapuolella niin telinettä vasten seisoskelin ja lanteita pyörittelin.
Tiedän kyllä että ensikerralla sitä miettii kaikenlaista synnytykseen liittyvää mutta ei sitä tilannetta pysty mitenkään etukäteen kuvittelemaan.
Se menee siinä omalla painollaan niin kuin on mennäkseen.
Kovasti voimia sinulle koitokseen! =)

 

1. Missä asennossa/asennoissa olet synnyttänyt?

ekaksi kun ammeesta petille menin kun laitettiin kohdunkaulapuuduke niin mun piti ponnistaa silleen että kaksi ihmistä piti mun jalkoja...öö oliko jossain lantiolla...sitten ne haki siihen ne jalakset minkä päälle sai reidet...

2. Mitä hyvää/huonoa synnytysasennossasi mielestäsi oli?
ekassa oli se huono puoli että yritin koko ajan työntää niitä naisia kumoon kun en saanu tukee tarpeeksi.
jalasten kanssa oli helpompaa.

3. Missä asennossa haluaisit seuraavan kerran synnyttää? Miksi?

haluan samassa asennossa kuin siten lopulta synnytin eli jalasten kanssa...

ammeessa olin ennen tuota petille menoa ja kun ne laitto sen puudukkeen niin sen jälkeen ei saanu nousta...

 

1. Missä asennossa/asennoissa olet synnyttänyt?

Yksi synnytys takana, kylkiasennossa synnytin.

2. Mitä hyvää/huonoa synnytysasennossasi mielestäsi oli?

Mun mielestä taas kylkiasennossa oli hyvä synnyttää, osasin siinä ponnistaa niin kuin kätilö kehoitti eli kuin olisi ummetus päällä Ponnistusvaihe 9min. Muissa asennoissa en kyllä kokeillutkaan.

3. Missä asennossa haluaisit seuraavan kerran synnyttää? Miksi?
Samassa asennossa.


Avautumisvaiheessa käveleskelin ympäriinsä niin kauan kuin en ollut missään piuhoissa kiinni. Sitten kun jouduin niihin kiinni, keskityin vain hengittämiseen; vei muuten aika lailla huomion pois kivuista, kun keskittyi johonkin muuhun. Sekä mies hieroi selkää supistusten aikana; mulla nimittäin supistukset tuntui tosi kivuliailta selässä.

 

1. Missä asennossa/asennoissa olet synnyttänyt?

Yksi synnytys takana ja synnytin puoli istuvassa asennossa.


2. Mitä hyvää/huonoa synnytysasennossasi mielestäsi oli?

Paha sanoa kun ei ole vertailu pohjaa. Ponnistusvaihe kesti klauan (50 min) koska aina kun sain vauvaa punnattua ulos hiukan niin supistuksen loputtua vauva perääntyi takaisin kohtuun päin. Myöskin supistukset oli aika tehottomia vaikka alkoivat aivan mielettömän tehokkaina.
Ensin supistuksia yritettiin tehostaa nenäsuihkeella (periaatteessa samaa tavaraa kun mitä tipasta saa), mutta se ei auttanut oikeastaan mitään. Jossain vaiheessa käteen laitettiin tippa että supistukset saisi uutta voimaa ja hetki tuon jälkeen vauva sitten syntyikin.

3. Missä asennossa haluaisit seuraavan kerran synnyttää? Miksi?

Synnytysjakkaraa haluaisin koettaa. Piti jo viime kerralla, mutta ponnistaminen yllätti niin totaalisesti ettei tehnyt mieli lähteä könyämään sängyltä yhtään mihinkään.


Avautumisvaiheessa istuskelin paljon keinutuolissa ja heijasin siinä edes takaisin. makasin myös sängyllä kyljelläni missä mies hieroi selkää.

 

Synnytin jakkaralla. Etukäteen esitin kätilölle toiveen, että voisin synnyttää pystyasennossa jos vaan mahdollista. Avautumisvaiheessa oli keinutuolissa, kontallaan lattialla, polvillaan käsivarret sängyllä röhnöttäen ja sitten sängyllä kyljellään kun epiduraali laitettiin. Valitettavasti en päässyt kävelemään, mitä olisin toivonut, koska oli niin monia piuhoja (supistusmittari, sikiön sydänäänipiuha ja oksitosiinitippa-käynnistetty synnytys)

Kun alkoi ponnistuttaa nousin seisaalleni, roikuin sängyn reunalla niin, että mies piti käsistä kiinni sängyn toisella puolella. Kun ponnistukset alkoi voimistua menin jakkaralle, kaikkiaan ponnistusvaihe kesti vaan 15 min. Olin tosi tyytyväinen jakkaraan, mielestäni tuetussa pystyasennossa oli helppo pungertaa. Jakkarallahan tarvitaan tukihenkilö seläntaakse, joten kaikki omat voimat saattoi keskittää ponnistamiseen ja toisaalta lapsi ei voinut enää liukua takaisin kun kerran alkoi tulla ulos.

 

\

1. Missä asennossa/asennoissa olet synnyttänyt?

2. Mitä hyvää/huonoa synnytysasennossasi mielestäsi oli?

3. Missä asennossa haluaisit seuraavan kerran synnyttää? Miksi?

1. Synnytin puoli-istuvassa asennossa, jalat tukien päällä.

2. Asento oli oikein passeli ja pystyin hyvin ponnistamaan. Aluksi käskettiin kokeilla kylkiasentoa, mutta se ei ollut todellakaan mulle hyvä asento.

3. Jakkaraa olisi mukava kokeilla vielä, mutta jos tulee yhtä nopeana toimituksena kuin tämä ensimmäinen, niin jakkaran saa silloinkin unohtaa. Ei vaan ekastakaan jaksanut enää raahautua jakkaralle, kun ponnistamisen aika tuli.

 

Synnytin ihan perinteisesti puoli-istuvassa asennossa. Oli ihan ok. Tosin vauvakin oli pieni. Jakkaralla e ois pystynyt ainakaan olemaan, sen tiedän varmasti. Samallai toisen voisin synnyttää. Tuskin muuhun asentoon pystyisin edes menemään niiden kipujen kans...

Avautumisvaiheen pötköttelin kyljellään... Mulla oli käynnsitystippa, alapäässä piuhoja mittaamas vauvan sydänääniä ja suppareita, verenpainemittarit oisessa kädessä, epiduraalikanyyli selässä... En päässy sängyltä mihkään. Tosin avautumisvaihe kesti vaan kolme tuntia, et kyllähän sen pötkötteli.

 

Lisään vielä, että vessassa toki kävin kyllä, et en nyt ihan koko aikaa sängyllä pötkötellyt!

 

Puoli-istuvassa kaksi olen synnyttänyt, ekassa oli lääkäri + toinen kätilö auttamassa vielä jaloista kun ponnistusvaihe pitkittyi kovasti.

En osaisi oikein edes kuvitella mitään kylki- tai jakkarahommia, musta tuo puoli-istuva on ollut ihan hyvä ja se on oletusarvoisesti nytkin edessä (rv 39+3). En nyt osaa sanoa, mikä siinä niin hyvä on, ehkä se, kun kuitenkin saa olla rennosti selällään ja se taas mahdollistaa keskittymisen itse ponnistamiseen.

Vanilja

 

Ekaa yritettiin puoli-istuvassa, täysin toimimaton minulle. Onneksi mieheni hommasi paikalle jakkaran ja jakkaralla tuli sitten nopeasti muutaman ponnistuksen jälkeen. Toisesta ei tiedetty, että oli jo niin pitkällä, hän vaan tuli ulos, olin sängyllä ja voi sanoa puoli-istuvaksi. Kolmas oli kylkiasennossa. Itse olin siinä vaiheessa melkein paniikissa, mutta kokenut kätilö vaan komensi mitä piti tehdä ja sain jalan häneen ja käteni jalan alle ja hän kehotti työntämään eikä huutamaan. Työnsin ja se tuntui siksi hyvälle, koska kipu lakkasi kun keskityin työntämään. Ponnistus kesti muutaman minuutin. "Kohta vauva syntyy", kätilö hoki ja niin syntyi. Hän ei halunnut jakkaraa, koska lapsivesi ei ollut mennyt ja jos se olisi likaisen väristä ja sitten pitäisi imeä pois. Ei harmittanut, koska onnistui se ponnistus näinkin. Seuraavaa kertaa varten ottaisin kirjallisuudesta selvää eri ponnistusasennoista ja vaikka kokeilisin niitä, ihan etten menisi niin ns. "paniikkiin" (mikä tarkoittaa tunnetta, että en kestä enää, enkä pysty tekemään mitään.) Nyt nimittäin auttoi minua synnytyskipujen kestämisessä se, että olin tutustunut kirjallisuuteen, tiesin pystyasennon auttavan kohdunsuuta aukeamaan ja äänsin aa:ta aluksi ja lopulta hengitin syvään ulos ja nyt tiesin, kuinka hengittää ilokaasua ja kun se teki pahaa ja sanoin, kätilö lisäsi siihen happea.

 

Jakkara: ensimmäisellä kerralla oli muuten hyvä, mutta jalat puutui aika nopeaa. Toisella kerralla asento ei sopinut koska vauva oli isompi ja painoi todella kipeää tonne alamahan puolelle

polvillaan: uskomattoman hyvä asento! Kaiken voiman sai käyttää pelkästään ponnistamiseen ja ponnistaminen oli "helppoa" kai siinä se maan vetovoima auttaa

puoli-istuva asento: siis sillai että itse pidin reisien takaa jaloista kiinni.
Todella tympeä mieli jäänyt tästä asennosta. osa voimista on mennyt siihen jalkojen pitämiseen, ponnistamisen suuntaa ei ole tuntenut ja muutenkin kaikin puolin ollut sellasta ähertämistä. ei siis sovi mulle

kaikille suosittelen lämpimästi erilaisia pystyasentoja! Tosin, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi kaikille muille. =)

 

\

1. Missä asennossa/asennoissa olet synnyttänyt?

2. Mitä hyvää/huonoa synnytysasennossasi mielestäsi oli?

3. Missä asennossa haluaisit seuraavan kerran synnyttää? Miksi?

1. Molemmat ponnistin puoli-istuvassa asennossa.

2. En kokenut mitään huonoa puoli-istuvassa asennossa. En olisi kyllä kivuiltani kyennyt mihinkään muuhun asentoon. Ponnistusvaiheiden pituudet 12min ja 8min.

 

Ai niin..

3. jos vielä joskus kolmannen synnytän, niin kyllä se ponnistusasento on puoli-istuva.

 

Tänne onkin tullut kivasti vastauksia, kiitos kaikille. =)

Itseäni kyllä kiinnostavat eniten nuo erilaiset pystyasennot. Jotenkin uskon että painovoima auttaisi. Lisäksi tuntuu ettei vauva tosiaan voi lähteä ponnistuksen jälkeen ainakaan takaisinpäin jos synnyttäjä on pystyasennossa. Toki voi olla että tosipaikassa kivut ovat niin kovat, että makaan vain sängyllä puolikuolleena. Kyllä se pelottaa kovastikin, omaan aika alhaisen kipukynnyksen.

Olen miettinyt että yritän ehkä olla sängyllä polviseisonnassa, tai sitten jakkaralla, tietysti jos olosuhteet sallivat. Mies saa sitten tukea parhaansa mukaan asentoa, jotta voin keskittyä ponnistamiseen.

Onko kukaan palstailijoista synnyttänyt nelinkontin esim. sängyllä?

 

Minä yritin synnyttää jakkaralla, mutta kätilö totesi, ettei lapsi tule sillä tavoin ulos eli ei ole "sille lapselle sopiva asento" (suora lainaus)
Synnytin sitten loppujen lopuksi puoli-istuvassa asennossa jalat kätilöiden lantioihin tukien. Hyvä asento. Ponnistusvaihe kesti vain 9 minuuttia.

Kehotan sinua valmistautumaan synnytykseen niin, että vatsa- ja selkälihakset ovat hyvässä kunnossa. Kätilöiden kanssa todettiin, että niistä hyväkuntoisista lihaksista oli tosiaan iloa, kun pystyin kätilöiden ohjeiden mukaan suuntaamaan ponnistuksen juuri oikeaan suuntaan.

Ei sitä kannata etukäteen jännittää, hyvin se menee. Itse synnytin ilman kivunlievitystä, vaikken kuuna päivänä olisi kuvitellut sellaisen onnistuvan. En vaan ehtinyt saada mitään, kun avautumisvaihe oli niin nopea.

Ja liikuin koko ajan ennen ponnistusvaihetta, se helpottaa.

 

Olen kokeillut nelinkontin asentoa ja synnytysjakkaraa. Molemmissa kivut suorastaan räjähtivät voimakkaiksi. Luomuna synnytin. Lopulta hakeuduin puoliistuvaan kylkiasentoon (kaksi synnytystä), joissa ponnistusvaiheet menivät nopeasti, mutta eivät silti tuntuneet liian rajuilta, vaan olivat minun säädeltävissäni. Kätilö kehoitti välillä ponnistamaan kevyemmin ja sen teinkin. Varsinkin isokokoinen kakkonen sai kivut kasvamaan melkein hallitsemattomiksi, kun kävin jakkaralla. Pyysin sitten kätilöä ja miestä auttamaan minut takaisin sänkyyn. Kylkiasennossa pystyy liikuttamaan selkärankaa köyryyn ponnistaessaan. Kätilöt olisivat halunneet, että olisin pitänyt kiinni sukanvarsista, kun ponnistin, mutta minusta se oli hankalaa, joten kiedoin ylemmän käden kyynärtaipeeni ylemmän jalan polvitaipeen ympärille ja vedin siten lonkkaa auki ja rentoutin samalla reisilihaksia tietoisesti. Seisaaltaan synnyttäessä ei varmasti pysty rentouttamaan reisilihaksiaan. Synnytysjakkaralla kauheimmalta tuntui kätilön vaatimus, että olisi pitänyt nojata taaksepäin mieheen. En kyllä siinä asennossa saanut köyristettyä selkääni, mikä oli kyllä tarpeen ja kun kivut tulivat asento ikäänkuin lukitsi minut toimintakyvyttömäksi. Saako synnytysjakkaralla ponnistaa vapaammin asentonsa valiten? Onko kenelläkään kokemusta tästä?

 

1. Missä asennossa/asennoissa olet synnyttänyt?

Jakkaralla.

2. Mitä hyvää/huonoa synnytysasennossasi mielestäsi oli?

+ Oli miehellä tekemistä, kun sai toimia selkänojana (eikä tarvinnut katsella ihan aitiopaikalta tapahtumia )
+ Ponnistamisessa oli sen verran paljon tekemistä, että pystyasento oli ehdottomasti paras valinta
+ Supistusten välissä sai olosuhteisiin nähden todella hyvän asennon rentoutumiseen
- Yllätyksekseni kroppa teki ihan omiaan ponnistettaessa, joten jouduin jonkin verran keskittymään siihen, että pidin jalat harallaan enkä ponnistanut itseäni seisomaan. Ehkä siis seisten synnyttäminen olisi sopinut minulle paremmin, mutta ponnistusvaiheen alkaessa olo oli niin väsynyt, etten luottanut siihen että jalkani olisivat kantaneet.

3. Missä asennossa haluaisit seuraavan kerran synnyttää? Miksi?

Nyt tuntuu, että seuraavan voisi ponnistaa ulos konttausasennossa säkkituoliin tms. korokkeeseen nojaten. Uskoisin, että siinä saisi aika hyvin samat edut kuin jakkaralla, eivätkä jalat pääsisi samalla tavalla sotkemaan kuvioita. Myös vesisynnytys jonkinlaisessa kyykkyasennossa voisi olla kiinnostava vaihtoehto. Saapa nähdä, mitkä ovat tunnelmat sitten synnytyssalissa.

Sitten vielä... Olitko eri asennossa avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen? Vai tarkoitetaanko synnytysasennolla nimenomaan ponnistusasentoa? Avautumisvaiheen aikana voi kaiketi kävellä ym.

Avautumisvaiheessa tuli kokeiltua istumista, seisomista ja kyykkyasentoa ammeessa. Puudutuspiikkiä odotellessa ja sen jälkeen myös kyljellään säkkituolia vasten makaamista. Viimeisin asento sopi hyvin yhteen selkähieronnan kanssa, ja siinä sai levättyä piikin jälkeen, mutta muuten mikä tahansa pystyasento jossa pystyi vähän pyörittelemään lantiotaan, oli huomattavasti parempi.

 

1. Missä asennossa/asennoissa olet synnyttänyt?

- Ponnistusvaiheen ajan olin sängyssä puoli-istuvassa asennossa. Kätilö ja harjoittelija tukivat mun jalkoja, että sain ottaa niistä ponnistustukea.

2. Mitä hyvää/huonoa synnytysasennossasi mielestäsi oli?

- Siinä tilanteessa en olisi kyennyt miettimään erilaisia ponnistusasentoja...Toisessa jalassa oli ponnistusvaiheessa ainakin kaksi kertaa järjetön suonenveto. En tiedä, oliko asennolla siihen vaikutusta. Toisesta jalasta lähti tunto eikä se kantanut muutamaan tuntiin synnytyksen jälkeen. Mahtoiko siihen olla asennolla vaikutusta, en osaa sanoa. Puudutuksia mulla ei kuitenkaan ollut, joten ei se niistäkään voinut johtua.

3. Missä asennossa haluaisit seuraavan kerran synnyttää? Miksi?

- Mua kiinnostaisi kokeilla kontallaan ponnistusta siten, että nojaisin johonkin, esim. säkkituoliin tai sänkyyn. Silloin ei tarvitsisi miettiä jalkojen olemassaoloa.


Sitten vielä... Olitko eri asennossa avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen?

- Avautumisvaiheen aikana kävelin ja keinuttelin lantiota. Nojailin säkkituoliin ja pidin lämpimiä kaurapusseja alaselällä. Heijasin lantiota terapiapallon päällä istuen. Kävin lämpimässä suihkussa ja olin vesialtaassa.

 

\

1. Missä asennossa/asennoissa olet synnyttänyt?

ekaksi kun ammeesta petille menin kun laitettiin kohdunkaulapuuduke niin mun piti ponnistaa silleen että kaksi ihmistä piti mun jalkoja...öö oliko jossain lantiolla...sitten ne haki siihen ne jalakset minkä päälle sai reidet...

2. Mitä hyvää/huonoa synnytysasennossasi mielestäsi oli?
ekassa oli se huono puoli että yritin koko ajan työntää niitä naisia kumoon kun en saanu tukee tarpeeksi.
jalasten kanssa oli helpompaa.

3. Missä asennossa haluaisit seuraavan kerran synnyttää? Miksi?

haluan samassa asennossa kuin siten lopulta synnytin eli jalasten kanssa...

ammeessa olin ennen tuota petille menoa ja kun ne laitto sen puudukkeen niin sen jälkeen ei saanu nousta...

aivan sama mullaki paitsi et ponnistin loppuun asti jalat vyötäreillä oli kuulemma pari kertaa pienemmältä hoitsulta silmät pyörinyt pääs

 

1. Yritettiin kontallaan oloa mutta se sattui liikaa, vähän aikaa kyljellään ja lopulta vauva syntyi puoli-istuvassa asennossa nilkoista kiinni pitäen. Toinen lapsi puoli-istuvassa asennossa koko ajan.

2. Huonoa? Enpä tiedä. Hyvää, sain hyvän asennon ja voimaa ponnistukseen.

3. Ihan sama mikä asento, sitä ei edes kunnolla huomaa, pääasia, että saa vauvan ulos

 

1. Kolme ensimmäistä lasta synnytystuolissa puoli-istuvassa asennossa. (Ponnistusajat 28, 10 ja 20 min)
Neljäs täysin makuuasennossa vauvan pään virheasennosta johtuen. (Ponnistusaika 2 min)
Viides oli tarkoitus jakkaralla ponnistaa maailmaan, mut jalat petti ennen jakkaraa ja vauva syntyi kontallaan kädet jakkaralla, ponnistusaika n. 20sekuntia.

2. Synnytystuoli on ihan hyvä siitä et siinä saa levättyä tosi hyvin ponnistusten välillä. Ei mitään moitittavaa.
Kontallaan oli se tunne ettei osaa etsiä oikeaa ponnistussuuntaa mut eipä tuota tarvinut etsiä kun vauva tuli itsestään ekalla harkkaponnistuksella.
Selinmakuulla halutti saada edes pään alle tyyny mut eipä tuota annettu. Tuskin kukaan näin synnyttää muutoin kuin pakon edessä.

3. Jos vielä synnytyssalissa olen niin toive olisi ehtiä siihen jakkaralle aivan oikein. =)

 

Mie synnytin toistaiseksi ainokaisen jakkaralla. Kätilö sitä ehdotti ja kun ei ollut muustakaan tietoa niin mikä jottei. Siinä mielessä hyvä vaihtoehto omalla kohalla, että vauva oli ulkona 15min, mutta toisaalta iso lapsi painoi alapäähän niin paljon, että kuljin seuraavat 3 viikkoa kuin olisi ollut tennispallo haaroissa. Siis kudokset repes aika komiaan. Enpä kyllä tuntis selällään ponnistamistakaan mun jutuks. Ehkä voisin jollain lailla polvillaan koittaa. Myös minusta se oli plussaa, ettei miehen "tarvinnut" katsella aitiopaikalta, koska en ainakaan tuntenut siinä ompeluvaiheessa itteeni kovin kauniiksi.

 

1. Missä asennossa/asennoissa olet synnyttänyt?

2. Mitä hyvää/huonoa synnytysasennossasi mielestäsi oli?

3. Missä asennossa haluaisit seuraavan kerran synnyttää? Miksi?

Sitten vielä... Olitko eri asennossa avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen? Vai tarkoitetaanko synnytysasennolla nimenomaan ponnistusasentoa? Avautumisvaiheen aikana voi kaiketi kävellä ym.

1. Kaikissa neljässä synnytyksessäni ponnistin puoli-istuvassa asennossa

2. Tykkäsin ekassa synnytyksessä puoli-istuvasta asennosta joten halusin ponnistaa siinä seuraavissakin synnytyksissä. Jotenkin se vaan tuntui hyvälle asennolle, pidin sukistani kiinni ja sain ponnistettua voimakkaasti (ponnistuvaiheet ovat kestäneet 3-10 minuuttia). En keksi asennossa mitään huonoa...

3. Lapsiluku täynnä joten täällä ei enää ponnistella

Avautumisvaiheissa olen yleensä kävellyt/istunut keinutuolissa/ollut suihkussa ja supistuksen tullessa nojannut mieheeni/keinutuoliin/sänkyyn/seinään. Suppareiden aikana en ole pystynyt liikkumaan enkä istumaan vaan seisominen jotain vastaan ja pieni lantion heijaaminen ovat auttaneet kestämään kivun. Yhdessä synnytyksessä sain epiduraalin ja sen laittamisen jälkeen piti makaa sängyllä, muissa synnytyksissä en saanut kivunlievitystä.

Tsemppiä h-hetkeen

 

\

Onko kukaan palstailijoista synnyttänyt nelinkontin esim. sängyllä?

Minä synnytin tuon meidän kuopuksen nelinkontin sairaalan lattialla. Poika tuli niin vauhdilla, että juuri kun päästiin sairaalaan sisälle, oli pakko mennä konttausasentoon lattialle. Ja siihen poika sitten syntyi vauhdilla. =)
Kolme aiempaa olen synnyttänyt puoli-istuvassa asennossa. Se on ainakin ollut hyvä asento. Esikoisen kohdalla koitin sivuttain sängyllä ponnistamista ja se oli ihan kamalan tuntuinen asento. Ei sopinut minulle. Ja tuo nelinkontin synnyttäminen oli kanssa hyvä asento, ainakin sen hetken, minkä siinä kerkesin oleen.