Missä asiassa tunnette epäonnistuneenne äitinä?

Näitähän tulee kyllä esiin harva se päivä,mutta mulla ainakin on muutamia asioita mitkä joskus painavat mieltä :'(

Virheeni 2-vuotiaan pojan kohdalla: Usein ajattelen,että olen itse aiheuttanut hänen allergiat kun aloin liian aikaisin antamaan vellejä ym ja luovutin imetyksen suhteen liian helposti. Jos olisin tehnyt toisin niin olisiko pojallani näitä monia allergioita...

Virheeni 5-vuotiaan pojan kohdalla: Huudan hänelle liian usein ja puran joskus huonotuulisuuttani häneen :'( Liian harvoin esim.pelaan hänen kanssaan tai että opettaisin häntä kirjoittamaan jne. Tuntuu,että en jaksa olla aina läsnä...

Mutta nämä on näitä ikuisia jossittelun aiheita...jos ja jos...olisiko siltikään asiat yhtään paremmin? No,onneksi reippaat poikani tuntuu olevan tyytyväisiä :heart: =)

 

Mulla kohta 3-vuotias poika ja vieläkin vaipoissa..Tunnen olevani epäonnistunut tossa pottatouhussa. Olen kyllä yrittänyt, mutta kun ei se vaan ole niin helppoa, kun hoitaa kotona eikä ole mitään "mallia" niin kuin esim. päiväkodeissa..Tietää kyllä homman, mutta ei jaksa istua potalla. Eikä myöskään kerro millon on hätä. Joskus menee itse potalle, jos on ilman vaippoja. Enkä jaksaisi koko ajan siivota sotkuja lattioiltakaan ja vaihtaa vaatteita! Kaipa se tästä..

 

Minä tunnen syyllisyyttä liian vähästä ulkoilusta. En jaksa torottaa pihalla kauaa ja katella vaan, kun tyttö tepastelee. Yleensä sit kävelen lenkin ja käydään esim. pulkkamäessä laskemassa. Mut semmonen tyhjän tekeminen ulkona ei inspiroi yhtään :ashamed:

 

Minä kannoin myös syyllisyyttä vähäisestä ulkoilusta kun poika oli 2-3 vuotias, mutta nyt ekaluokkalaisena viipottaa kyllä päivät läpeensä ulkona... Ja vaipat oli hänelläkin vielä 3:n vanhana :ashamed: Oppi sitten kuivaksi pikkusiskonsa kanssa yhtäaikaa... Ja kaksi vanhinta lastani on kasvanut 1-vuotiaaksi pelkillä purkkiruuilla :ashamed:

Nyt jälkeen päin en enää ole niin huonolla mielin... itseasiassa huomaa nyt kuinka toisarvoisista asioista sitä itseään usein syyllistää

 

Mulla on ollu sellainen olo et oon epäonnistunut kun imetys loppui 4,5kk kohdalla lapsen totaaliseen kieltäytymiseen. Olis pitänyt ehkä sitkeesti yrittää. Nyt 6kk ja jo toista kertaa reilun kuukauden sisällä nuhassa... Tunne on kyllä et tuo imetys olis suojannu... En sit tiedä.
...Ja toinen juttu missä tunnen olevani "huono äiti" on se, kun en ole kertaakaan itse tehnyt lapselleni ruokaa. Vain kaupan purkkiruokia :ashamed:

 

Hermostun päivittäin 2,5v. poikaani, koska hän esim. ei monista kielloista huolimatta usko jotain Sit itselle tulee paha mieli koska on tullut huudettua pojalle. Ja melkein joka ilta kun nostan nukkuvan pojan omaan sänkyyn, tulee paha mieli näistä huudoista ja melkein sit tulee tippa silmään :'( Kun toinen on vielä niin pieni ja hänelle maailman tärkein ihminen eli äiti huutaa välillä hänelle naama punasena... Mut osasyy näihin hermostumisiin on että olen raskaana ja alkuväsymys on ollut melkoinen.

 

Minä lopetin imettämisen totaalisesti kun kaksoset olivat 2kk, silloin olin jo antanut yli kuukauden lisänä tuttelia. Enkä todellakaan koe epäonnistuneeni. Kyse oli silloin selviämisestä. Itsestä ei ollut jäljellä kuin varjo.

Lapset ovat nyt 5,5v. Kummallakaan ei ole mitään allergiaa ja yhdet korvatulehdukset molemmilla koko elämän aikana.

Minä tunnen onnistuneeni loistavasti, koska lapset ovat tyytyväisiä ja iloisia, ja selvisin kaikesta siitä alustakin suurinpiirtein tervejärkisenä.

Aivan kuin poikani sanoi yksi ilta minulle. "Sinä olet äiti maailman paras äiti. .... vaikka eihän mulla muita olekaan. "

joten eipäs ryvetä itsesäälissä sisaret.

 

koen epäonnistuneeni siinä, että lapseni on erityislapsi. En jaksa ilman kodin ulkopuolista tukea, en jaksaisi lapsen isääkään, mutta kuitenkin olemme yhdessä. Lapsi vaistoaa kireän ilmapiirin. En jaksaisi olla äiti enkä puolisi miehelleni, en jaksaisi olla mitään kenellekkään! Tahtoisin vain kulkea huolettomana viikosta toiseen töissä, baareissa, ystävien luona, tahtoisin napista tyhjänpäiväisistä asioita. En jaksaisi koko ajan miettiä elämää suurempia kysymyksiä. Olen epäonnistunut.

 

\

Mulla kohta 3-vuotias poika ja vieläkin vaipoissa..Tunnen olevani epäonnistunut tossa pottatouhussa. Olen kyllä yrittänyt, mutta kun ei se vaan ole niin helppoa, kun hoitaa kotona eikä ole mitään "mallia" niin kuin esim. päiväkodeissa..Tietää kyllä homman, mutta ei jaksa istua potalla. Eikä myöskään kerro millon on hätä. Joskus menee itse potalle, jos on ilman vaippoja. Enkä jaksaisi koko ajan siivota sotkuja lattioiltakaan ja vaihtaa vaatteita! Kaipa se tästä..

mun mies pistää 4v vaipan yöksi ja autoon vaikka on periaatteessa kuiva ja muulloin ei pidä, mutta koska lapsi kuiten kin pissii vaippaan

 

En VIELÄ missään,mutta varmasti jossain vaiheessa näin käy :ashamed:

 

oonkohan kummallinen kun en tunne epäonnistuneeni missään.. ainakaan vielä. ei sana on hakusessa, yöunetki toisinaan niin ja näin, purkkiruokaaki tulee annettua aika usein kun lapselle ei paljon muu kelpaa, mutta en silti tunne että oisin epäonnistunut missään, toki joitain asioita olisi voinut tehdä toisinkin, mutta silti tunnen olevani ihan hyvä äiti, opettelen tässä koko ajan kaikkia juttuja itsekin ja ihan hyvin on pärjätty mun mielestä vaikka kaikki ei aina olekaan onnistunut..

 

\

Mulla kohta 3-vuotias poika ja vieläkin vaipoissa..Tunnen olevani epäonnistunut tossa pottatouhussa. Olen kyllä yrittänyt, mutta kun ei se vaan ole niin helppoa, kun hoitaa kotona eikä ole mitään "mallia" niin kuin esim. päiväkodeissa..Tietää kyllä homman, mutta ei jaksa istua potalla. Eikä myöskään kerro millon on hätä. Joskus menee itse potalle, jos on ilman vaippoja. Enkä jaksaisi koko ajan siivota sotkuja lattioiltakaan ja vaihtaa vaatteita! Kaipa se tästä..

Voisit kyllä vähän tsempata. Jos yhden lapsen kanssa kotona olet niin luulisi kyllä jaksavat edes potalle opettaa ja siivota.

 

\

Minä tunnen syyllisyyttä liian vähästä ulkoilusta. En jaksa torottaa pihalla kauaa ja katella vaan, kun tyttö tepastelee. Yleensä sit kävelen lenkin ja käydään esim. pulkkamäessä laskemassa. Mut semmonen tyhjän tekeminen ulkona ei inspiroi yhtään :ashamed:

Tätä myös ihmettelin jo ennen lapsia, tai mietin, että kannattaako mun tehdä lapsia, kun en varmasti jaksa seistä pihalla kun toiset istuu hiekkalaatikolla. Inhoan tätä vieläkin...Pitäis olla oma piha niin sais tehdä edes pihatöitä. (ollaan kerrostaloasukkaita)

 

\

\

Minä tunnen syyllisyyttä liian vähästä ulkoilusta. En jaksa torottaa pihalla kauaa ja katella vaan, kun tyttö tepastelee. Yleensä sit kävelen lenkin ja käydään esim. pulkkamäessä laskemassa. Mut semmonen tyhjän tekeminen ulkona ei inspiroi yhtään :ashamed:

Tätä myös ihmettelin jo ennen lapsia, tai mietin, että kannattaako mun tehdä lapsia, kun en varmasti jaksa seistä pihalla kun toiset istuu hiekkalaatikolla. Inhoan tätä vieläkin...Pitäis olla oma piha niin sais tehdä edes pihatöitä. (ollaan kerrostaloasukkaita)

Me kans asutaan kerrotalossa. Ei mitään tekemistä pihalla. Kylläpä anopin pihassa tulee ulkoiltua, kun saa rauhassa olla ja tehdä mitä haluu.

 

se harmittaa että en ole tarpeeksi johdonmukainen pojan kasvatuksessa. Poika kokeilee nyt tosissaan rajojaan, uhmaa pukkaa päälle. Kun olen tod. väsynyt, en jaksa kieltää joitakin asioita mitkä normaalisti olisi kiellettyjä (esim. astiakaappien tutkiskelu, kiipeily jne.). Ja tästähän sitten juontuu se että poika ei hyvällä eikä pahalla tottele minua.

 

\

Mulla kohta 3-vuotias poika ja vieläkin vaipoissa..Tunnen olevani epäonnistunut tossa pottatouhussa. Olen kyllä yrittänyt, mutta kun ei se vaan ole niin helppoa, kun hoitaa kotona eikä ole mitään "mallia" niin kuin esim. päiväkodeissa..Tietää kyllä homman, mutta ei jaksa istua potalla. Eikä myöskään kerro millon on hätä. Joskus menee itse potalle, jos on ilman vaippoja. Enkä jaksaisi koko ajan siivota sotkuja lattioiltakaan ja vaihtaa vaatteita! Kaipa se tästä..

Mulla pian parivuotias poika ja tuo pottahomma vähän askarruttaa. Tuntuu, että en ite tarpeeksi paljon vie koko ajan poikaa potalle. Ei ilmota vielä ite millon on hätä. Mutta toisaalta aina aattelen et oppii sit kun on kypsä. Kaikki on aina niin yksilöllistä. :heart:

 

On monia asioita.. vauvana en osannut iloita, jutella vauvalle.
Nyt 3,5-vuotiaalle tytölle huudan joskus liikaa (en aina), ku ei hän esimerkiksi syö pöydässä. Muuten en mielestäni saa häntä aina tottelemaan, enkä osaa asettaa rajoja. Lisäksi hän ei edelleenkään ole täysin yökuiva, vaikka päiväkuiva on ollut jo pidemmän aikaa.
Aina en jaksa leikkiä, olla mukana hänen leikeissään. Enkä osaa askarrella kovinkaan paljoa.

 

\

\

Mulla kohta 3-vuotias poika ja vieläkin vaipoissa..Tunnen olevani epäonnistunut tossa pottatouhussa. Olen kyllä yrittänyt, mutta kun ei se vaan ole niin helppoa, kun hoitaa kotona eikä ole mitään "mallia" niin kuin esim. päiväkodeissa..Tietää kyllä homman, mutta ei jaksa istua potalla. Eikä myöskään kerro millon on hätä. Joskus menee itse potalle, jos on ilman vaippoja. Enkä jaksaisi koko ajan siivota sotkuja lattioiltakaan ja vaihtaa vaatteita! Kaipa se tästä..

Mulla pian parivuotias poika ja tuo pottahomma vähän askarruttaa. Tuntuu, että en ite tarpeeksi paljon vie koko ajan poikaa potalle. Ei ilmota vielä ite millon on hätä. Mutta toisaalta aina aattelen et oppii sit kun on kypsä. Kaikki on aina niin yksilöllistä. :heart:

mun mielestä tohon ei oo mitään oikeeta ikää. käytännöllisintä varmaan kuitenkin on, että sinä kesänä ku täyttää 2 vuotta, tai on ehtiny talvella täyttämään, kannattaa pitää koko kesä ilman vaippaa. ulkona ei pienet pisut haittaa ja silloin se lapsi ainaki huomaa että pissa tulee.
lapsi, jolla on nykyaikaset todella imukykyset vaipat ei välttämättä edes tajua mistä pissa tulee ja minne se menee tai pitäis mennä. mä huomasin myös pojan kanssa sen, että jos sillä oli housut jalassa, se unohti käydä potalla. kait ne kalsarit tuntuu vähä vaipalta.
mut aluks ei tosiaan taida muu auttaa ku siivoilla lätäköitä lattioilta. ja kyllä sen pottailun oppii ilman säännöllistä potattamista. meillä poika oppi viime kesän jälkeen syksyllä, vähän yli 2 vuotiaana. enkä oo koskaan mitenkään säännöllisesti tai johdonmukasesti yrittänytkään opettaa.

 

ap! Jos yhtään lohduttaa niin tuskin imettämälläkään oisit saanu allergioita estettyä. Ite imetin pitkään, olosuhteiden pakosta tyttöö, ja on siitepöly,- ja ruoka-aine allergiaa ja rasitusastma.
Ja missäkö olen epäonnistunut? Riippuu päivästä joinakin päivinä tuntuu että ihan joka asiassa ja joinakin päivinä taas siltä että olemme onnistuneet kasvattamaan täydellisen tytön.. juniorista on viel paha sanoo mitään, se kun on viel niin pieni...

 

\

mun mielestä tohon ei oo mitään oikeeta ikää. käytännöllisintä varmaan kuitenkin on, että sinä kesänä ku täyttää 2 vuotta, tai on ehtiny talvella täyttämään, kannattaa pitää koko kesä ilman vaippaa.

Se on totta, ettei tohon varmaan ookaan mitään just tiettyä ikää joka pätisi kaikilla lapsilla, mutta on lapsella herkkyyskaudet tuollaisille asioille, joiden aikana kaikki uudet jutut (pottailu, puhumaan oppiminen ym) on helpompi opettaa
Esim. pottailu kannattaisi ottaa opetukseen siinä vaiheessa jo, kun lapsi oppii istumaan omalla painollaan ilman tukea. Vähitellen totuttelu auttaa myöhemmin ja poistaa lapsen ennakkoluuloja pottaa kohtaan!