Missä on mun kiltti lapsi?

1v 3kk huutaa ja raivoaa joka hemmetin asiasta ja tuntuu että usein ihan syyttäkin. Onko tämä joku ikään kuuluva juttu vai mikä? Toivottavasti niin olisi helpompi ymmärtää.

Raivari tulee pihalla, sisällä, muuten vaan kävellessä, jos en ota hänen tarjoamaansa lelua (tuo niitä KOKO AJAN), jokapaikassa. Pöntöllä istuessa ja syödessäni olen vetänyt rajan että silloin ei pääse syliin mutta vieressä voi olla --> raivari. Syliä ja rakkautta saa kyllä tarpeeksi, halitaan ja pussataan päivittäin vähän väliä. Okei leikkiä voitaisiin enemmän.

Raivarin tullessa useimmiten istun hetkeksi lattialle ja tarjoan syliä mutta koskaan ei kelpaa. Mä en ole sitä tyyppiä että alan kanniskella lasta ympäri tupaa jotta rauhoittuu. Jatkan hommiani läheisyydessä ja annan raivota rauhassa mutta syliin saa tulla heti kun haluaa ja sitten lohdutan ja pussaan.

Mitä mä teen väärin?

 

Et mitään. Just noin kannattaa toimia (ja ne, jotka tuputtaa hodingia, niin anna mennä toisesta kotvasta sisään ja toisesta ulos). Ikään se kuuluu, oma tahto on löytynyt - vielä kun lapsi keksisi, mitä sillä tekis...

Tsemppiä!

 

Se on tullut meille!

Meillä poika kitisi ja kiukkusi ja roikkui lahkeessa KOKO AJAN puolivuotiaasta asti. Mikään ei tuntunut olevan hyvin. Kerjäsi syliin ja kun nosti syliin, niin alle 5 sekunnin päästä jo rimpuili lattialle ja taas takaisin syliin jne. Mitään ei saanut tehdä rauhassa.

Nyt, kun oppi kävelemään vihdoin ja viimein, muuttui koko lapsi oikeen Herran Enkeliksi! Ja ikää siis tuo 1 v 3 kk.

 

Lapsi ehkä turhautunut jos et leiki tarpeeksi? Voisi kuvitella että tuon ikäinen haluaa olla touhuamassa koko ajan. :heart:

 

Täällä kanssa on 1v2kk tyttö tullut yht äkkiä kiukkuiseksi. Ennen oli niin helppo ja kiltti lapsi ja nyt saa raivareita millon mistäkin, jos ei mene hänen tahdon mukaan Eilenkin turvaistuimeen laitto oli yhtä taistelua, kun laitto niin kovasti hanttiin ja huusi kuin hyeena.. istuimeen meni silti Joinakin päivinä ei juuri muuta tee kuin raivoa vaan joka asiasta.. pyörii selälleen lattialla ja karjuu.. täälläkään ei sylissä oikein ole, kun raivoaminen alkaa.. no, jospa menee ohi, tai sitten vain pahenee seuraavaan uhmaan Tämän takia ollaankin aika paljon ulkona, siellä lapsi on paljon rauhallisempi ja touhua riittää

 

Lapsi ehkä turhautunut jos et leiki tarpeeksi? Voisi kuvitella että tuon ikäinen haluaa olla touhuamassa koko ajan. :heart:

Pitäisihän lapsen itekseenkin pystyä leikkimään jonkun aikaa? Meillä on nyt kyllä sellainen elämäntilanne että mä olen pirun tylsistynyt tähän koko arkeen eikä nuo raivarit helpota tilannetta yhtään. Lapsi ehkä ottaa jotain heijasteita musta :/

 

Lapsi ehkä turhautunut jos et leiki tarpeeksi? Voisi kuvitella että tuon ikäinen haluaa olla touhuamassa koko ajan. :heart:

Pitäisihän lapsen itekseenkin pystyä leikkimään jonkun aikaa? Meillä on nyt kyllä sellainen elämäntilanne että mä olen pirun tylsistynyt tähän koko arkeen eikä nuo raivarit helpota tilannetta yhtään. Lapsi ehkä ottaa jotain heijasteita musta :/

Niin kai pitäisi, ja jotkut leikkiikin, mutta ei kaikki. Esim. mun poika on ollut aina niin seurankipeä, että vasta lähempänä 3 v. alkoi touhuilla hiukan enemmän yksin... mutta se pitää varmasti paikkaansa, että jos sulla on paha olla, lapsellakin on.

 

Niin kai pitäisi, ja jotkut leikkiikin, mutta ei kaikki. Esim. mun poika on ollut aina niin seurankipeä, että vasta lähempänä 3 v. alkoi touhuilla hiukan enemmän yksin... mutta se pitää varmasti paikkaansa, että jos sulla on paha olla, lapsellakin on.

Töitä on haussa ja lapsen pitäisi mennä hoitoon jos jotain hommia saan. Emme haluaisi laittaa pientä vielä hoitoon , mutta oikeasti alkaa tuntua siltä että se on paras vaihtoehto, vaikka lapsi onkin ujon puoleinen ja vierastaa lähes kaikkia paitsi vanhempiaan. Tästä tilanteesta ei nauti enää kukaan.

 

Lapsi ehkä turhautunut jos et leiki tarpeeksi? Voisi kuvitella että tuon ikäinen haluaa olla touhuamassa koko ajan. :heart:

Pitäisihän lapsen itekseenkin pystyä leikkimään jonkun aikaa? Meillä on nyt kyllä sellainen elämäntilanne että mä olen pirun tylsistynyt tähän koko arkeen eikä nuo raivarit helpota tilannetta yhtään. Lapsi ehkä ottaa jotain heijasteita musta :/

joo pitäs pitä, kerro se meidän 5vuotiaalle!!! yksikseen leikkiminen on niin pirun vaikeaa! :kieh:

 

Kuuluu ikään.

 

Meillä on ihan samanlaista. Kiukutellaan ihan kaikesta. Ja leluja tuodaan koko ajan äidille ja jos en jostain syystä voi heti ottaa lelua niin johan saadaan raivarit. Mut mulle tää ei tullu mitenkään yllätyksenä kun tyttö on aina ollut kova kitisemään. Tää on vaan jatkumoa aikasemmalle

 

1v 3kk huutaa ja raivoaa joka hemmetin asiasta ja tuntuu että usein ihan syyttäkin. Onko tämä joku ikään kuuluva juttu vai mikä? Toivottavasti niin olisi helpompi ymmärtää.

Raivari tulee pihalla, sisällä, muuten vaan kävellessä, jos en ota hänen tarjoamaansa lelua (tuo niitä KOKO AJAN), jokapaikassa. Pöntöllä istuessa ja syödessäni olen vetänyt rajan että silloin ei pääse syliin mutta vieressä voi olla --> raivari. Syliä ja rakkautta saa kyllä tarpeeksi, halitaan ja pussataan päivittäin vähän väliä. Okei leikkiä voitaisiin enemmän.

Raivarin tullessa useimmiten istun hetkeksi lattialle ja tarjoan syliä mutta koskaan ei kelpaa. Mä en ole sitä tyyppiä että alan kanniskella lasta ympäri tupaa jotta rauhoittuu. Jatkan hommiani läheisyydessä ja annan raivota rauhassa mutta syliin saa tulla heti kun haluaa ja sitten lohdutan ja pussaan.

Mitä mä teen väärin?

meillä ihan samanlaista tyttö 1v3kk,en saa tehdä mitään jos alan ruokaa laittaa tms kauhiat raivarit saa.
leluja raahataan syliin,paras oli kun katselin launtaina karpolla asiaa tyttö tajus äiti katsoo töllöä sa kauheat itkupotkuraivarit :/

sitten ei syli kelpaa kuitenkaan,en tiädä mitä ihmettä pitäisi tehdä en voi koko ajan tytön kans leikkiä harvoin viihtyy yksin,

yöt on myös kamalia viime yönä valvottiin 3h kun heräsi ilmeisesti kauhukohtaus sen jälkeen ei enään nukkunut

 

Niin kai pitäisi, ja jotkut leikkiikin, mutta ei kaikki. Esim. mun poika on ollut aina niin seurankipeä, että vasta lähempänä 3 v. alkoi touhuilla hiukan enemmän yksin... mutta se pitää varmasti paikkaansa, että jos sulla on paha olla, lapsellakin on.

Töitä on haussa ja lapsen pitäisi mennä hoitoon jos jotain hommia saan. Emme haluaisi laittaa pientä vielä hoitoon , mutta oikeasti alkaa tuntua siltä että se on paras vaihtoehto, vaikka lapsi onkin ujon puoleinen ja vierastaa lähes kaikkia paitsi vanhempiaan. Tästä tilanteesta ei nauti enää kukaan.

sama juttu..olen hakemassa parille kursille jos pääsen ihan kamalaa laittaa toisaalta tarhaan kun vierastaa ihan kaikkia

 

Kuuluu ikään, me ihmeteltiin kans tossa kohtaa että mihin se luppana 1v katosi. Ihan oikein (tai siis samoin kuin minä, hahaa..) toimit noitten raivareiden suhteen, huomionhakuahan se on. Meillä jossain vaiheessa oli vielä ristiriitasempaa kun tyttö alotti heittäytymisen noitten raivareiden kohdalla.. löi aina sitten päänsä lattiaan ja sitten oli pakko lohduttaa kun näin että sattu vaikka sattukin sen takia että kiukkuili. Nyt ollaan kohta 2v ja voisin ehkä melkein jopa uskaltaa sanoa että pikkasen helpottais, enää pahimmat naksahdukset tulee jos yritän puhelimessa puhua tai tosissaan jonkun kanssa keskustella vähän pitemmän aikaa lasta huomioimatta.

Tyyntä myrskyn edellä varmaan, odotellaan sitä 3v uhmaa!