Mistä ihmeestä uskallusta uuteen yritykseen toistuvien keskenmenojen jälkeen?

Olemme toivoneet mieheni kanssa lasta, miehelleni tulokas olisi ensimmäinen, minulle neljäs. Kaksi kertaa olen "onnistunut" tulemaan raskaaksi, ensimmäinen yritys päättyi keskenmenoon vko:lla 7, tulin heti uudelleen raskaaksi mutta raskaus todettiin tuulimunaksi vko:lla 11+5.

Nyt on takki totaalisen tyhjä! En voi edes sanoin kuvata näitä tunteita joita käyn läpi, tunnen itseni niin petetyksi ja huijatuksi ettei mitään rajaa! Olen elänyt siinä uskossa että meille tulisi uusi pieni ihminen ja nyt... Ei hitto.

Mutta siis, toivoisin edelleen että saisimme lapsen mutta en tiedä miten uskaltaa enää yrittää, en tiedä montako tälläistä pettymystä ja surua pystyn kestämään. Tämä oli jo 14. raskauteni, eli 11. suruni mutta näköjään keskenmenoihin ei turru koskaan.

Nyt päätimme jättää ainakin kuukaudeksi raskaustoiveet lepäämään että kroppani ja pääni saavat aikaa rauhoittua mutta rehellisesti sanottuna en tiedä uskallanko enään koskaan yrittää uudelleen.

Tiedän ettei kukaan (valitettavasti) voi luvata minulle että toiveemme täyttyisi mutta toivoisin vastaavasta selvinneiden kertovan omia kokemuksiaan, ehkä ne valaisivat jotakin toivoa tähän tilanteeseen.
 
Hei Suolaista sadetta! minulla on vähän samanlaiset fiilikset, kun on 3 peräkkäistä km ja muutama kemiallinen kohdalle osunut. Pelottaa kyllä vietävästi seuraava raskaus, kun yhtään onnistunutta ei ole ja lasta kovasti toivotaan. Kohta 2v viimeisestä plussasta ja lapsettomuushoidoilla yritämme. Jotenkin toivoton olo alkaa olla!!! Ja jos se plussa tulee, niin minä ainakin menen ihan hermoksi ja vahtaan koko ajan, et tuleeko verta- ei enää ole tietoakaan siitä ensimmäisen kerran ilosta.:':)'(
En voi edes kuvitella mitä sinä olet joutunut kokemaan ja mitä sinusta tuntuu noin monen km jälkeen. Itselle ainakin ovat olleet kyllä niin kova paikka, että jokunen aika on mennyt toipuessa niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Toivon sinulle paljon voimia!!! :hug:
 
Täällä painiskellaan saman asian kanssa. Meillä on onneksi 2 onnistunutta raskautta takana ja 2 tervettä lasta. Kolmatta lasta ollaan yritetty reilu puoli vuotta ja sinä aikana olen saanut 3 keskenmenoa. Raskautuminen on meille helppoa mutta jostain syystä pikkuiset eivät enää jaksa pysyä elämässä kiinni. Nyt odotellaan parhaillaan että saataisiin tuloksia verikokeista, että löytyykö mitään selkeää syytä toistuville keskenmenoille. Jos joku syy löytyy mille voidaan jotain tehdä niin sitten ehkä uskaltaa vielä yrittää uudelleen, mutta jos mitään syytä ei löydy on mietinnän paikka, että jätetäänkö homma tähän ja "julistetaan" meidän perhekoon saavuttaneen lopullisen kokonsa. Jatkuva raskautuminen, keskenmeno, tyhjennys ja niiden aiheuttamat hormoni- ja tunnemylläkät ovat aivan liikaa että kovin kauaa pää jaksaisi sitä.
 
Meillä se tilanne, että yksi onnistunut raskaus takana ja kaksi perättäistä keskenmenoa takana. Ensimmäinen km meni siinä jotenkin..siis henkisen kantin osalta. Mutta tämä toinen otti paljon kovemmille jo. Siis tosi paljon =(. Mä en ymmärrä, miten siitä jotenkin repii syyllisyyttä. Vaikka kuinka koittaa järkeistää nii silti syyllisyys ilmenee ihme muodoissa. Teki ihme oloja, kaikki inhoo mua, oon säälittävä, en kehtaa kävellä kaupungilla ja vaikka mitä. Ja oikeasti, mä todella hoksasin näin jälkeen että nää olot oli keskenmenon aiheuttamaa.
Nyt ne alkaa vähän helpottamaan ja toki vielä toiveissa olisi pikkuinen, saatais ensimmäisestä pojasta isoveikka. Jos tästä onnistun raskautumaan neljännen kerran niin kuinkahan suuri se murhe ja huoli mahtanee olla.
Tai miten selviän mahdollisesta keskenmenosta kolmatta kertaa peräkkäin..: /
 
Täällä mietin kanssa miten uskaltaa yrittää enää.. huomenna menossa toiseen lääkkeelliseen tyhjennökseen... Kolme lasta ennestään,mutta kyllä niitä lisää haluttais ja ei vaan onnistu.. n tasan vuosi sitten oli sama homma ja nyt taas.. En jaksa enää kolmatta keskenmenoa ja meitinkin lapsiluvun olevan tässä jos mitään syytä ei löydy...
kaksi kertaa samalla tavalla samoilla vkoilla kuolleet sikiöt/alkiot... Ei voi olla enää sattumaa....
 
Itse myös kuulun tähän ryhmään. meilla yritystä yli 2vuotta, 02/11 tm ja 05/11 km. Pelko uudesta keskenmenosta on kova. Syy miksi kirjoitin on että älkää tytöt luovuttako. Tänään tuli taas plussa ja jo kolmatta kertaa tänä vuonna raskaana, vauvoja 0. Mutta voin kertoa että tämä tunne on se mikä saa yrittämään uudestaan ja uudestaan!
 
sm
Anazu ja Vaavimasu: Mulla myös samoja ajatuksia ja kokemuksia.
2 keskenmenoa yllättäen - neuvolassa sykettä ei näy. Oma kroppa sekaisin näistä ja pelko on kova. Kuitenkin jotenkin olen saanut itseni koottua taas ja pakkohan se on, jos lasta haluaa. Nyt taas alkuraskaus menossa, mutta vielä ei kovin uskalla iloita .. ainakaan koko aikaa :)
Mua tutkittiin mol km jälkeen, eikä syytä ole löytynyt.
Tsemppiä!
 

Yhteistyössä