Mistä mä keksin sisältöä elämään?

Lapset alkaa oleen siinä iässä ettei ne mua ihan kokoajan tartte. Mies ei tunnu piittaavan minusta pätkääkään. Yleensä päivä menee niin että ku mies tulee töistä se syö makaa hetken sohvalla ja sitten se häipyy jonnekkin lasten kanssa. Nytkin mä istun täällä kotona sohvalla ihan yksin ilman mitään tekemistä. Alkanut tuntumaan siltä ettei tässä elämässä oo mitään järkeä. Vauvakuumekin alkanut vaivata, toisaalta ihan idioottimaista olis hankkia lapsi tähän väliin kun parisuhde on mitä on. Loppu viikosta lähen lasten kanssa reissuun, mies ei tykkää, ei halua kuitenkaan tulla mukaan. En ymmärrä valittaa kun lähdetään mutta ei kuitenkaan piittaa minusta pätkääkään sillon kun olen tässä.

Enpä mä keksi muuta kun syödä syödä ja syödä tähän paskaan oloon...

 

Olisko jonkinlainen palaverin paikka....?

 

Mulla vähän sama fiilis vaikka tilanne on eri.. Lohtua haen herkuista, oon jotenkin saanu sen vaihdettua vesimelooniin.. : /

 

Hommaa itsellesi vaikka jokin harrastus, jos olet koiraihminen, niin ota koiranpentu. On takuulla sen jälkeen tekemistä.

 

Ei meillä pidetä palaverejä koska niissä on aina sama lopputulos, mikään ei muutu tai sitten todetaan että oli asia mikä hyvänsä niin vika on tietysti minussa.

 

Sinussahan se vika on.

 

[QUOTE="vieras";28736476]Sinussahan se vika on.[/QUOTE]

voihan sekin tietysti niinkin olla. en kyllä vaan osaa olla muuta kun se mitä olen.

 

Tää palsta on ihan hyvä elämän korvike

 

Välillä kyllä tuntuu siltä ettei tää palsta tee kovin hyvää jos liiaksi täällä aikaa viettää...

 

Aloita joku kiva uusi harrastus.

 

hommaa kesämies? Se antaa munaa ja aikaa.

 

Välillä kyllä tuntuu siltä ettei tää palsta tee kovin hyvää jos liiaksi täällä aikaa viettää...

Tää on niin totta.

 

[QUOTE="jossu";28736580]hommaa kesämies? Se antaa munaa ja aikaa.[/QUOTE]

mä vähän luulen etten kelpaa kellekkään... ja mistä sellaisia löytää? kun en harrasta baareja yms.

 

Mitäs jos alkaisit harrastaa jotain liikuntaa ja laittaisit itsesi oikein vetävään kuntoon. Tai hanki uusia vaatteita yms, takuulla kelpaat ja oma mieskin saa uutta puhtia =)

 

Ota ero ja lähe lätkimään?

 

Alat harrastaa, opiskelemaan, uuden työn haku. Lähde yksin käväisemään baarissa ihan vain sen takia, että näet ihmisiä ja saat juttuseuraa.

 

[QUOTE="martta";28736457]Alkanut tuntumaan siltä ettei tässä elämässä oo mitään järkeä. Vauvakuumekin alkanut vaivata[/QUOTE]No, jos päädyt hankkimaan lapsen, koska et keksi elämääsi mitään muuta mielekästä sisältöä, et ole ainakaan yksin. Havaintojeni perusteella tuo on juuri se syy, miksi lapsia tehdään tietyissä elämänvaiheissa.

 

Saat multa sen koiran. Pystykorvan pentu. Kohta 4kk. Niin energinen, että siinä sitä on sisältöä... Meillä olis pari yli oman tarpeen

 

No, jos päädyt hankkimaan lapsen, koska et keksi elämääsi mitään muuta mielekästä sisältöä, et ole ainakaan yksin. Havaintojeni perusteella tuo on juuri se syy, miksi lapsia tehdään tietyissä elämänvaiheissa.

Yksi sana PELOTTAVAA...

 

jos itsestä tuntuis, että toinen ihan tunteiltaan kuollut suuntaani, estelee tekemisiäni mutta ei osallistu ja vain aiheuttaa pahaa oloa, niin kehittelisin sitten sisältöä elämään valmistautumalla elämään ilman moista mörökölliä, jos häntä itteään ei kerran kiinnosta parisuhteen tilanteen parantaminenkaan.

 

Nyt ne lähti huvipuistoon. Eilisestä puheesta sain käsityksen että se olis niinku koko perhee reissu. Kävin vessassa ja sillä aikaa auto oli jo häipynyt pihasta. Ilmeisesti minä en sitten kuulunut mukaan siihen... Tuli jotenkin niin paska fiilis etten edes viitsi soittaa perään... :|

 

Kunpa joku mies kiinnostuis minusta ehkä se oma mies heräis sitten todellisuuteen...

 

[QUOTE="Huh";28738223]Yksi sana PELOTTAVAA...[/QUOTE]Pelottavaa mutta sosiaalisesti täysin hyväksyttyä. Jos opintojen päätyttyä on vakaassa parisuhteessa, ympäristö suorastaan odottaa, että "seuraava askel" elämässä on lasten hankkiminen. Kaikista mahdollisista elämänpoluista, jonka kolmeakymmentä lähestyvä nuori, itsenäinen aikuinen voi valita, lasten hankinta eli "aloilleen asettuminen" on se, jota pidetään odotuksenmukaisena. Tunnen ihmisiä, jotka auliisti myöntävät lasten kasvattamisen kuulostaneen sopivalta "projektilta" seuraavien kahdenkymmennen vuoden täytteeksi.