Mistä tietää, mikä on normaalia tai epänormaalia käytöstä suhteessa

Mistä tietää tai mistä voi hakea perspektiiviä siihen, milloin on ollut liian pitkämielinen ja sietänyt liikaa toiselta? Minusta tuntuu, että olen vuosien aikana vaan pikku hiljaa tottunut joihinkin ongelmiin ja miehen käytöksessä oleviin negatiivisiin puoliin, että en ole osannut nähdä niitä ongelmana. Ja nyt, kun olen herännyt haluamaan eroa, tuntuu kuin nipottaisin pikku asioista. Kyse ei ole väkivallasta, pettämisestä tai huumeista, vaan enemmänkin sellaisesta, että joudun hoitamaan liikaa hänen asioitaan, hän ei itse välitä hoitaa niitä, raha-asiat ovat ihan retuperällä... joudun koko ajan ottamaan hänen pinttyneet tapansa huomioon ja se on alkanut rasittaa. Tuntuu, että arki ei toimi hänen kanssaan eikä yhteiselämä tunnu enää hyvältä vaan ainoastaan tosi hankalalta. Lisäksi on ollut jo pitempään sellaista, että mikä tahansa asia - lapsen synttärit, lomamatka, yhdessä tekeminen - täytyy houkutella ja maanitella että osallistuisi eikä välttämättä siltikään osallistu. Usein mies ei tule ajallaan syömään vaan istuu telkkarin tai tietsikan ääressä, vastaa vaan että "mä syön sitten kun ehdin". Jotenkin tällainen on alkanut ärsyttää. Ja jopa joulupöytään saattaa tulla eri aikaan ja kesken juhla-aterian käydä katsomassa jotain koneelta.

Aiemmin hän ei ollut ihan näin hankala, mutta joissain asioissa silti omaperäinen. Silloin se ei kai sitten haitannut, tai sitten kehitin jotain tapoja luovia niiden kanssa. Ja silloin oli kyllä suhdekin paremmalla mallilla, jolloin ne hyvät puolet peittosivat huonot.

Nyt olen alkanut miettiä, olenko vaan niin tottunut kaikkeen, etten ole huomannut, ettei suhde tai yhteinen elämä toimi, tai että mies ei ollutkaan niin ihana. Miehen mielestä minä olen hankala nipottaja. Miten voisin selvittää itselleni, mikä on totuus?

 

Onko sillä totuudella loppujen lopuksi väliä? Ihmiset muuttuu vuosien varrella ja toisinaan kasvetaan erilleen ja tunteet muuttuu myös. Mä oon sitä mieltä et elämä on aivan liian lyhyt siihen et roikkuu huonossa suhteessa kun ohi voi mennä jotain niin paljon parempaa sen vuoksi! Pitää olla onnellinen ja toimia sen mukaan

 

Mitä väliä sillä, mikä on "normaalia tai epänormaalia"? Olkoot vaikka jokaikinen ihminen maailmassa kuvatun lainen, niin jos sinä olisit onnellisempi ilman tuollaista kumppania, niin sinulla on ihan tarpeeksi hyvä syy erota. Ei ole olemassa mitään parisuhdekomiteaa joka määrittää milloin "saa" erota. Silloin "saa" ja pitää, jos ei ole suhteessa onnellinen.

Sinulla on ilmeisesti vaikeuksia luottaa omiin tunteisiisi? Miksi sinusta tuntuu, että jos miehesi käyttäytyisi kuin keskimääräinen ihminen, niin sitten olisi sinun velvollisuutesi pysyä suhteessa jossa olet onneton?

 

mieti millaista elämäsi olisi ilman miestäsi. kuvittele kuvitteelllinen päivä, miten se menisi ilman miestäsi. ja vedä siitä johtopäätökset. kertomasi perusteellla, elämäsi olisi paljon helpompaa, kun ei tarvitse vetää koko ajan perässä kivirekeä.

mutta olethan allunalkaen ollut mieheesi rakastunut. jotain siinä on siis ollut. joten anna miehellesi mahdollisuus. istu alas ja keskustele, jos ei suostu, yritä pari kertaa ja jos ei tuota tulosta, vedä taas johtopäätöset siitä. pyydä vaikka pariterapiaan. jos ei lähde, ei lähde. olet ainakin sitten yrittänyt! eikä tarvitse kuunnelle miehn ruikutusta, voit aina sanoa että näin tunnen jne, hallusin pariterapiaan ja jos ei lähde, niin loppuu yhteiselo.

ota huomioon, että miehesi ei välttämättä tiedä, mitä tunnet. varsinkaan jos et ole hänelle puhunut (mäkätystä ei lasketa).

 

Jokaisen joka tältä palstalta kyselee tämänkaltaisissa omaa puolisoaan/parisuhdettaan koskettavissa asioissa anonyymien ihmisten mielipiteitä ja antaa niiden vaikuttaa omiinsa tulisi vakavasti miettiä onko oma käytös normaalia.

Kyllä täytyy ihmisen olla joko todella heikkoitsetuntoinen tai täysin hukassa oman elämänsä kanssa jos pitää tältä palstalta kysyä että onko se nyt ok jos se oma mies syö välillä eri aikoihin tai ei aina jaksa innostua kaikesta mistä aloittaja itse innostuu.

Menkää nyt itseenne kaikki te kyselijät joita tämä palsta suorastaan tuntuu kuhisevan. Mikä helvetti nykynaisia oikein vaivaa?

 

lisäys: eli mun mielestä teillä on jotain pielessä, kun tuollaisia mietit. sulllakin on oikeus tunteisiisi. ei sun miehen tarvitse olla mikään väkivaltainen hullu, ette voisit suhteessa huonosti ja sulla olisi sitten ns oikeus lähteä. joskus ihminen on vain yksinkertaisesti ärsyttävä, ja voimat ei riitä hänen "kannattelemisekseen". tunnut olevan antajan roolissa, mitään tavallaan vastineeksi saamatta, jos näin voi sanoa. ja mitä pahaa siinä on, jos ei sitä kestä? en minäkään luultavasti kestäisi.

 

[QUOTE="jep";30096048]mieti millaista elämäsi olisi ilman miestäsi. kuvittele kuvitteelllinen päivä, miten se menisi ilman miestäsi. ja vedä siitä johtopäätökset. kertomasi perusteellla, elämäsi olisi paljon helpompaa, kun ei tarvitse vetää koko ajan perässä kivirekeä.

mutta olethan allunalkaen ollut mieheesi rakastunut. jotain siinä on siis ollut. joten anna miehellesi mahdollisuus. istu alas ja keskustele, jos ei suostu, yritä pari kertaa ja jos ei tuota tulosta, vedä taas johtopäätöset siitä. pyydä vaikka pariterapiaan. jos ei lähde, ei lähde. olet ainakin sitten yrittänyt! eikä tarvitse kuunnelle miehn ruikutusta, voit aina sanoa että näin tunnen jne, hallusin pariterapiaan ja jos ei lähde, niin loppuu yhteiselo.

ota huomioon, että miehesi ei välttämättä tiedä, mitä tunnet. varsinkaan jos et ole hänelle puhunut (mäkätystä ei lasketa).[/QUOTE]No niin. Pariterapia. Voi elämän kevät.

Mitäpä jos aloittaja itse hakeutuisi johonkin yksilöterapiaan hakemaan neuvoja ja opastusta siihen miten käyttäytyä ja kommunikoida omassa elämässä ja parisuhteessa ilman että tarvitsee kysellä apuja anonyymiltä nettipalstalta jossa hyvin usein (lähinnä varmastikin muiden naisten toimesta) asetutaan sokeasti aloittajan puolelle, ei nähdä metsää puilta ja vedetään täysin mielipuoliset johtopäätökset miehen käyttäytymisestä ja annetaan neuvot lähes poikkeuksetta täysin päin helvettiä.

 

Mies on tottunut että kaikki tulee valmiina eikä tatte vaivautua. Lopeta passaaminen. Raha-asita erikseen molempien. Jos ei auta, ero, ainakin asumusero. Helpompi olis ilman vastuutonta äijää.

 

[QUOTE="huoh";30096072]No niin. Pariterapia. Voi elämän kevät.

Mitäpä jos aloittaja itse hakeutuisi johonkin yksilöterapiaan hakemaan neuvoja ja opastusta siihen miten käyttäytyä ja kommunikoida omassa elämässä ja parisuhteessa ilman että tarvitsee kysellä apuja anonyymiltä nettipalstalta jossa hyvin usein (lähinnä varmastikin muiden naisten toimesta) asetutaan sokeasti aloittajan puolelle, ei nähdä metsää puilta ja vedetään täysin mielipuoliset johtopäätökset miehen käyttäytymisestä ja annetaan neuvot lähes poikkeuksetta täysin päin helvettiä.[/QUOTE]

mikä helv sua vaivaa? mitä pahaa on siinä että kysyy tuntemattomilta jotain keskustelupalstalla? tuskin hän nyt koko elämänsä päätökset tekee keskustelupalstan perusteella. jos tekeekin, niin mitä se sinua haittaa. ai, anteeksi, sinähän tietenkin tiedät, että täällä mies on aina paska ja tekee väärin ja heidät lynkataan. ja vielä neuvotaankin päin persettä! täältähän ei ikuna koskaan kannata mitään kysyä tai mitään keskustella, näinhän se olikin.