mistä tietää onko lapsi ylivilkas???

meidän poika on nyt 1v 1kk. aina ollut tosi kova liikkumaan ja kiljumaan ja puhelemaan.
nyt on sukulaiset ruvennut puhumaan yhä enemmän siitä, että poika on ylivilkas. et ei kykene olemaan hetkeäkään paikallan tai hiljaa. näin se kyllä onkin, mut en itse ole ollut hirveän huolissani. nyt vaan alkaa huolestuttaa kun aina muut tuskastuvat poikaan kun on sellainen.
ei ole poika kyllä nukkuessakaan juurikaan paikallaan ja todella huono muutenkin nukkumaan. olen nyt käytännössä katsoen valvonut 13kk. ei herkkua. muutenkin suunnitteilla unikouluun meno jollei nyt auta tuo oma unikoulumme hänelle ja siirto omaan huoneeseen. eli unettomia öitä tiedossa nää seuraavat ainakin.

mut palailen takas alun kysymykseen. onko jollain kokemuksia ylivilkkaista lapsista? missä iässä sen pystyy diagnosoimaan?? onko kommentteja/tietoa asiasta??

 

Meillä myöskin poika juuri samanlainen,ikää kaverilla on 1,4kk ja toisiaan ei hetkeäkään paikallaan. Mahtaisikos kuulua ikään, pojat ovat kuulema tyttöjä vilkkaampia..
Itsekkin olen kyllä miettinyt mahtaisikos olla vähän ylivilkas,mutta tiedä häntä.

 

Lisään vielä,että meillä ei ole noita univaikeuksia. 3kk lähtien on nukkunut yöt läpeensä. Ja nukkumaankin menee jo 19.30. Nukkuu 12h.Joskus jopa 14h...

 

Lapset ovat luonnostaan vilkkaita ja uteliaita. Ylivilkkaus diagnoosia viljellään nykyään arkikielessä turhankin innokkaasti. lapsesi ei ole ylivilkas, jos esim. malttaa istua ruokapöydässä ja syödä kunnollisesti. Ylivilkkaat siis ovat levottomia syödessään, tarvitsevat virikkeitä yms. Jos lapsesi jaksaa jonkin aikaa keskittyä palapeliin, kirjaan yms, hän ei ole ylivilkas. Eli se, että jaksaa välillä keskittyä ja pysähtyä kertoo normaaliudesta, vaikka normaalia on myös tosiaan vilkkaus ja uteliaisuus pienellä lapsella. Mutta balanssia hyvä olla. Itsellä kanssa kova menijä, sosiaalinen ja vilkas, kiipeää kenen tahansa syliin, mutta vastapainona jaksaa lukea kirjoja vaikka tunninkin.

 

Peesaan edellistä eli jos ei ruokapöydässäkään malta hetkeä istua paikoillaan, niin sitten voi ehkä alkaa epäillä jotain, mutta yleensä noin pienelle ei edes varmaan tehdä mitään ylivilkkausdiagnoosia ja yleensähän kyse on ADHD:stä.

Just juttelin oman mummoni kanssa omasta 1v. pojastani ja hän totesi hyvin, että mielluummin niin päin, että on utelias menijä kuin toisin päin, sillon on ainakin lähestulokoon terve (nuhaa ja allergiaa ei lueta tähän) ja hoksottimet on kohdallaan.

Yleensähän ne ihmiset, jotka väsyy lasten menoon ja pälpätykseen on itse lapsettomia tai sitten ovat vanhempaa sukupolvea, joten väsymisen ymmärtääkin.

Tsemppiä ja jaksamista, meillä noita menijöitä on nyt kaksi 1v. ja kohta 4v. :hug:

Pitää vielä lisätä, että kannattaa kokeilla olisiko unipussista apua levottomiin öihin, jos et oo vielä kokeillu.

 

Mun mielestä 1v. lapsi on vielä niin pieni ettei tarvitse jaksaa keskittyä paljon mihinkään. Poika täyttää ens viikolla 2v. ja vasta pari viimestä kuukautta on alkanu keskittymään, lukee kirjaa ja saa palapelin tehtyä. On kyllä aina nukkunu hyvin.

 

no toi syömisjuttu mua jäi vähä mietityttää, kun se syöminen on nukkumisen jälkeen meillä se kaikkein ongelmallisin.
poika ei pysty istuu yhtään paikallaan vaan huitoo käsillä ja jaloilla koko ajan ja viskoo leluja. ja niitä leluja pitää olla paljon esillä et saa syötettyä pojan. tykkää kyllä syödä ja syö paljon kaikkea.
mut välillä jää kyllä tuijottaa telkkaria muutamaksi minuutiksi.

 

:wave: Meillä myös tosi vilkas poika 1v 10kk. Mulla on aina sellanen olo et meillä on vilkkain lapsi... Poika lähti myöhään liikkeelle, mutta sen jälkeen on kyllä ollut meno päällä. Meilläkin ruokailu on vaikeaa, mutta oon ajatellut että pojat on vilkkaita. =)

 

no toi syömisjuttu mua jäi vähä mietityttää, kun se syöminen on nukkumisen jälkeen meillä se kaikkein ongelmallisin.
poika ei pysty istuu yhtään paikallaan vaan huitoo käsillä ja jaloilla koko ajan ja viskoo leluja. ja niitä leluja pitää olla paljon esillä et saa syötettyä pojan. tykkää kyllä syödä ja syö paljon kaikkea.
mut välillä jää kyllä tuijottaa telkkaria muutamaksi minuutiksi.

Ehkä sä syötät sen liian nopeasti heräämisen jälkeen? Ei ole vielä oikein nälkä, ja kun on just herännyt niin olisi innokas leikkimään ja touhuamaan mielummin

 

Edelliseen: Meillä samanlaista riehumista ja huitomista ja höpötystä ja vaikka mitä syödessä, ei väliä milloin syö, aina sama juttu, hyvä kun ehtii suutaan avaaman välissä ottaakseen ruokaa.. (poika 1,9)

 

sama juttu täällä! 2v.poika kokoajan vauhti päällä ja tavarat lentelee! =) tottelee jo vähän komentamista..mut kyllä ne lapset siitä rauhoittuu!! älkää stressatko mammat! :hug:

 

Te, joilla syömisongelmia. Miksi syötätte isoja lapsianne? Kai lapsella on tylsää ja lelut pitää olla pöydässä. Antakaa lusikka omaan käteen ja antakaa syödä itse, lelut pois. Johan alkaa ruokailu kiinnostamaan! Oikeasti näin käy. Meidän lapsi ei jaksanut ikinä olla ruokapöydässä ja ruokailut oli tuskaa - niin kauan kuin syötin. Alkoi syömään jo alle vuoden iässä itse. Nyt 1,7v iässä käyttää omasta pyynnöstään haarukkaa ja veistä ja juo lasista. Ja syöminen käy kuin tanssi. Miinuskäyriltä kohottu plussakäyrille, mikä kertoo ruoanmenekin kasvusta. Lopettakaa vilkkaiden lasten palvelu niin vilkkaus voi kadota. Meidän lapsi siis alkoi kävelemään jo 9kk ja juoksi ja hyppi alta vuoden iässä eli vilkkautta ja menoa on riittänyt.

 

arvatkaapas ollaanko tota itse syömistä kokeiltu monet kerrat :headwall: :headwall: minusta juuri vuoden täyttänyt ei ole "liian vanha" syötettäväksi. kyllä se sitten ajallaan sieltä tulee.

korjaus vielä aiempaan kirjoitukseeni: tarkoitin että syöminen on nukkumisen ohella se kaikkein vaikein asia. oli siis juuri nukkunut tai ei. kirjoituksestani tosiaan voi saada väärän käsityksen.
nyt poika on nukkunut jo viikon putken heräämättä yöllä. jippiiiii!!!!!!!

 

Hanille viesti! kannattaa oikeesti jättää ne lelut vaan pois ja telkkarit kiinni! muutaman kerran kun tarjoot lusikkaa lapselle käteen ni kyllä kohta syö! ja tottakai viskoo leluja jos niitä siinä edessä kerran on! usko pois ni lusikka käteen konsti toimii! jaksamisia sinulle!

 

oonpas mä kirjoittanut epäselvästi tuolla ylhäällä. siis ei me tekkkaria syödessä katsota, kirjoitin siitä siks et välillä poika malttaa olla hetken paikallaan kun katsoo telkkaria.

tänään just taas kokeilin sitä et annoin lusikan pojalle ja yritin saade ite syömään. ei raasu osannut pitää sitä mitenkään edes kädessä niin et sais ees vähän omaan suuhun. sitte vaan hakkas lusikkaa kulhoon tooosi kauan enkä jaksanu sitä sit enää.

mä oon vieläkin sitä mieltä et ei juuri vuoden täyttänyt ole tarpeeksi iso itse syömään. ei niin pienellä ole mitään mahiksia siinä onnistua.

 

"mä oon vieläkin sitä mieltä et ei juuri vuoden täyttänyt ole tarpeeksi iso itse syömään. ei niin pienellä ole mitään mahiksia siinä onnistua".

Olet kyllä tuossa väärässä. Kaikki riippuu harjoittelun kestosta. Meillä esikolle TAJUSIN antaa lusikan VASTA vuoden iässä. Söi sitten itse 1,3v iässä. Kakkoselle TAJUSIN antaa lusikan 8-9kk iässä ja söi vuoden iässä täysin itse. Toki jos lusikkaa alkaa käyttämään vasta vuoden iässä niin ei voi osatakaan. Mitä aikaisemmin harjoittelee, sen aikaisemmin oppii. Olen nähnyt täysin syötettäviä 2vuotiaita, joita äiti aina syöttää. Toki itse syöminen tuo enempi sotkua ja siinä kysytään hermoja. Silti minusta on parempi antaa lapsen olla aktiivinen syöjä. Kiitos seisoo lopussa. Toki matot kannattaa aluksi siivota pois pöydän alta. Mutta siis harjoittelustahan kaikki on kiinni ja nälästä. Jos ei ole nälkä niin ei ole. Monet äidit eivät anna lasten syödä itse siksikään, että syövät silloin vähemmän eli vain oman tarpeen. Äidit mättävät usein enempi lusikallisia kuin lapsi jaksaisikaan. Mutta motorisesti on täysin mahdollista tasan vuoden ikäisen syödä itse, jopa nuorempikin voi syödä.

 

Täällä ilmottautuu parin vilkkaan tytöt (kaksoset) äiti (väsynyt sellainen).

Nuo Hanin kuvaamat touhut on enemmän kuin tuttuja meille. Meillä ei kuitenkaan koskaan ole ollut leikkikaluja ruokapöydässä ja lusikkakin on lapsille annettu käteen heti kun siinä vaan lusikka pysyi eli noin 7kuisena. Vaan itse oppivat syömään "vasta" 1v7kk iässä. Juomisen oppiminen (nokkamukista/mukista) oli myös hankalaa.

Meidän tyttösillä tuntuu olevan miljoona kirppua housuissa ja sata muurahaista paidassa. Liikkeessä siis muistavat pysyä, ehkä paikallaan ovat max 10 sekunttia. Meillä on ollut pakko käyttää syöttötuolissa/tuolissa ruokailujen aikana valjaita, muuten neidit tulisivat ja menisivät ihan niinkuin tahtoisivat, edes takaisin.

Valjaiden avulla, kun pöydässä pysyvät, eivätkä siitä voi poistua... Niin syönti onnistuu kohtuullisesti. Mutta siltikin siinä pyöritään ja hyöritään ja kieputaan ja heitellään lusikkaa, haarukkaa, mukia, lautasta, ruokaa, ja ruoalla ja kaikella tehdään aivan kaikkea....

Tytöt on tosin olleen tuollaisia aivan vauvoista asti. He eivät vauvoina suostunut syömään kuin hiljaisuuden vallitessa, tai tutut kotiäänet he sallivat, muttei mitään muuta. puhelin, ovikello, koputus, rapina sai aina päät kääntymään ja aiheutti levottomuutta. Siihen yleensä ruokailu loppui. Kylässä tai missään julkisella paikalla he eivät koskaan suostuneet mitään syömään. Halusivat vain seurata mitä ympärillä tapahtuu...

Olen usein miettinut olisiko heillä ADHD tai joku muu. Mutta uskon että heillä tuo uteliaisuus ja likkuvuus ja levottomuus vain on yksi luonteenpiirre. Koska jaksavat keskittyä joihinkin asioihin hyvinkin intensiivisesti. Pitävät kirjoista ja kuvien katselusta, leipomisesta jne...

Nukahtaminen on yhtä tuskaa myös. Yleensä menee kaksi tuntia illasta, että saan heidät untenmaille. Kahden tunnin nukuttamiseen kuuluu noin sata kertaa sänkyyn takasin hakeminen, kun karkaavat. Laulamista, lukemista.... Ja lopulta joudun väkisin heidän nukuttamaan kiinni pitäen. Ei niin millään meinaa virta loppua.
Nykyään myös päiväunille nukahtaminen on samanlaista tahkoamista. Siis päiväunet on viimeaikoina jäänyt usein väliin, kun ei vain voimat riitä siihen että päivässä yhteensä neljä tuntia menee nukuttamiseen!!!

Mutta vastaisin tuohon syöttämiskysymykseen... Itse henk koht olen kaytännössä kokeillut monia konsteja. Kaikki ei ole onnistunut meilla, eli esim tuo, että anna lapselle lusikka käteen, kyllä se syö. Meillä ei syöty, ei kumpikaan. Tuo kokeilu aika oli yhtä kitinää, todella raivostuttavaa roikkumista ja mankumista täynnä. Tätä kokeilua jaksoin kaksi viikkoa, kunnes taas syötin lapset ja kas se päivä oli aurinkoinen. Ei kitinää, ei marinaa. Siis lapsilla oli nälkä, mutta eipä onnistunut tuo syömisen oppinen tyylillä siperia opettaa. Ei ainakaan meillä....

 

Lapsillasi tosiaan saattaa olla ADHD. Onko asiasta ollut puhetta neuvolassa? Tuosta syömisestä moni jääkin kiinni kyseisessä jutussa. Tiesitkö esim, että monilla ADHD lapsilla on ruokailun aikana sellainen ns virikelauta peppunsa alla, josta saavat ärsykkeitä että jaksavat olla nätisti.Saavat stimulointia sitä kautta. Pistää tosiaan vain silmään. Minulla itselläni on neljä lasta nyt. Tiedän myös siis sen, että lapset villitsevät toisiaan erittäin taitavasti. Meillä kokeillaan joskus erottamista syömisten ajaksi, jos touko on liian villiä. Oletko kokeiluut erottaa tyttöjä? Ovatko silloin rauhallisempia? Mutta kaiken kaikkiaan pelisäännöt pitää tehdä selviksi, pöydässä pitää käyttäytyä, ruokaa ja välineitä ei saa heitellä. Kyllä lapsilla täytyy olla joku kuri! Vanhempien ei pidä sallia kaikkea. Varsinkin huono käytös ruokapöydässä saa minut näkemään punaista, koska olen aikoinaan asunut kolme vuotta Afrikassa. Siellä lapset näkevät puhdasta nälkää, ei puhettakaan ruoalla pelleilystä. Minä kyllä en kannata, että siperia opettaa, kannatan, että vanhemmat opettavat. Mutta jotain on minusta mennyt kasvatuksessa pieleen, jos kohta 2v käyttäytyy kuin metsäläinen pöydässä. Meillä ainakin olen lapsille tarkasti kertonut nälkää näkevistä lapsista ja meillä saa pöydästä nousta, jos ei ole nälkä. Mitään pakkoistuttamista ei ole, mutta kun syödään niin syödään nätisti, muuten ei pöytään ole asiaa. Minusta tuntuu, että Suomi on niin yltäkyltäinen maa, että lapset eivät kunnioita mitään eivätkä osaa alkeellisiakaan tapoja. tai sitten on ADHD

 

tänään just taas kokeilin sitä et annoin lusikan pojalle ja yritin saade ite syömään. ei raasu osannut pitää sitä mitenkään edes kädessä niin et sais ees vähän omaan suuhun. sitte vaan hakkas lusikkaa kulhoon tooosi kauan enkä jaksanu sitä sit enää.

mä oon vieläkin sitä mieltä et ei juuri vuoden täyttänyt ole tarpeeksi iso itse syömään. ei niin pienellä ole mitään mahiksia siinä onnistua.

Meillä on kans tuskailua lelujen viskomisen kanssa... Niin kauan kuin jaksaa kiinnostaa sujuu syöminen, kyllästyttyään ei ota lusikallistakaan vaikka kuinka houkuttelisi. Välillä syö nätisti, mut yhteyttä väsymyksen tai liian aikasen ajankohdan kanssa en o huomannut.

Oon kokeillu useempaan kertaan tuota lusikka omaan käteen -juttua ja toimiihan se leluna... Ruokaa jos pitäisi sillä kauhoa, niin päätyy kaikkialle muualle paitsi suuhun. Lusikka käy kyllä suussa välillä, mutta siinä vaiheessa siinä ei ole enää mitään syötävää tai poika ei onnistu nappaamaan ruokaa siitä suuhunsa. Lopputuloksena kauhea sotku ja pojalla tyhjä maha.

Poika osoittaa välillä kiinnostuksen merkkejä itse syömiseen ja yritän niihin tilanteisiin tarttua. Tyhjällä masulla ei kuitenkaan jaksa leikkiä vaan hereillä olo menee riehumiseksi ja kiukkuamiseksi. On siis pakko syöttää myös itse, jos meinaa jotain saada perillekin asti. Oon päätynyt siihen, että oman jaksamiseni (siis hermojeni jonkinlaisen säilymisen) takaamiseksi annan pojan harjotella rauhassa ja jatkan syöttämistä. Lopetan syöttämisen vasta, kun syöminen sujuu edes jotenkin eikä ole pelkkää ruualla sotkemista. Munkaan mielestä reilu vuosikas ei ole liian iso syötettäväksi... Sitä paitsi lapset on yksilöitä.

Poika on myös melkoisen aktiivinen ja liikkuvainen, mutta viihtyy välillä pitkiäkin aikoja leikkeihinsä keskittyneenä. Riehakkaina hetkinä pitäis olla silmät selässäkin ja jatkuvasti saa olla kieltämässä ja pois hakemassa. Yöt on ollu pääsääntösesti enemmän tai vähemmän levottomia millon hampaiden hautomisen, millon korvien oireilun takia... Tiedän siis suunnilleen miten uuvuttavaa sulla on. Voimia! :hug:

 

Lapsillasi tosiaan saattaa olla ADHD. Onko asiasta ollut puhetta neuvolassa? Tuosta syömisestä moni jääkin kiinni kyseisessä jutussa. Tiesitkö esim, että monilla ADHD lapsilla on ruokailun aikana sellainen ns virikelauta peppunsa alla, josta saavat ärsykkeitä että jaksavat olla nätisti.Saavat stimulointia sitä kautta. Pistää tosiaan vain silmään. Minulla itselläni on neljä lasta nyt. Tiedän myös siis sen, että lapset villitsevät toisiaan erittäin taitavasti. Meillä kokeillaan joskus erottamista syömisten ajaksi, jos touko on liian villiä. Oletko kokeiluut erottaa tyttöjä? Ovatko silloin rauhallisempia? Mutta kaiken kaikkiaan pelisäännöt pitää tehdä selviksi, pöydässä pitää käyttäytyä, ruokaa ja välineitä ei saa heitellä. Kyllä lapsilla täytyy olla joku kuri! Vanhempien ei pidä sallia kaikkea. Varsinkin huono käytös ruokapöydässä saa minut näkemään punaista, koska olen aikoinaan asunut kolme vuotta Afrikassa. Siellä lapset näkevät puhdasta nälkää, ei puhettakaan ruoalla pelleilystä. Minä kyllä en kannata, että siperia opettaa, kannatan, että vanhemmat opettavat. Mutta jotain on minusta mennyt kasvatuksessa pieleen, jos kohta 2v käyttäytyy kuin metsäläinen pöydässä. Meillä ainakin olen lapsille tarkasti kertonut nälkää näkevistä lapsista ja meillä saa pöydästä nousta, jos ei ole nälkä. Mitään pakkoistuttamista ei ole, mutta kun syödään niin syödään nätisti, muuten ei pöytään ole asiaa. Minusta tuntuu, että Suomi on niin yltäkyltäinen maa, että lapset eivät kunnioita mitään eivätkä osaa alkeellisiakaan tapoja. tai sitten on ADHD

Kiitos vastauksestasi.

Edelleen olen itse lähes 100% varma siitä, että lapsiemme vilkkaus on vain luonteessa. Ei ole kyse ylivilkkaudesta, kun pystyvät keskittymään moniin asioihin hyvin intensiivisesti.

Itsekin kerroit, että lapset osaavat hyvin villitä toisiaan, tähän minä uskon. Se on varmasti suuri syy meillä. Mutta erottaminen ei tule kyseeseen, muulloin kuin kauppareissujen aikana tai muulla tavalla siten että toinen lähtee ovesta ulos. Kotona en voi toista sulkea esim toiseen huoneeseen ruokailun ajaksi. Siitä ei tulisi mitään. Neidit ovat hyvin "riippuvaisia" toisistaan ja varmasti molemmat itkisivät tuon erottamisen ajan. Toinen sitä, ettei pääse syömään ja toinen sitä, että sisko teljetään esim toiseen huoneeseen....

En missään kohtaan kirjoituksessani maininnut, että sallisin ruoalla leikkimisen ja epäasiallisen käytöksen ruokapöydässä, että meillä käyttäydytään kuin metsäläiset... Tämän oli siis omaa tulkintaasi! Minä kerroin vain Ap:lle meidän vilkkaudesta johtuvista ongelmista.
Mutta lisäänpäs nyt sen, että meillä ei sallita ruokapöydässä kikkailua. Siitä joutuu pois pöydästä. Ruoalla ei saa leikkiä, tuosta joutuu myös pois pöydästä. Mielestäni liikkua kuitenkin saa, kunhan takapuoli pysyy penkissä.

Vai pitääkö sinusta 2-vuotiaan istua kädet ristissä ruokapöydässä ajatellen afrikan nälänhätää???

 

Pyydän anteeksi. Sain nimittäin kirjoituksestasi sen käsityksen, että huonosti käyttäydytään. Lainaus: "Mutta siltikin siinä pyöritään ja hyöritään ja kieputaan ja heitellään lusikkaa, haarukkaa, mukia, lautasta, ruokaa, ja ruoalla ja kaikella tehdään aivan kaikkea...." En siis mielestäni tulkinnut! Mietihän, eikö tuosta voi saada vähän huonosti käyttäytymiskäsitystä? Jos olet siis rehellinen? Jos kirjoittaa epäselvästi, voi tulla virheellinen käsitys. Minulle tuli. Siitä toki pyydän anteeksi, mutta syy ei tainnut olla siis minun eikä oma tulkintani siis mitenkään ilkeyksissäni. 2-vuotiaan ei tarvitse istua kädet ristissä pöydässä. Mutta minusta otat vähän turhaan herneen nenään. Tekstistäsi saa toisen käsityksen, mistä kirjoitin. Jos kuri siis vaaditaan teillä, tekstini ei kohdistu sinuun ja ollaan asioista samaa mieltä. Vai eikös niin?Minlla on muuten kaksoset ja minä kyllä erotan heitäkin, jos homma ei toimi. Peace

 

todellakin kuulostaa samalta tuo teidän tilanne kuin meillä. aina alusta poika on tuollainen liikkuvainen ollut ja kaikki kiinnostaa.
minä en kyllä usko että lapsillasi olisi ADHD!!

SITTEN SAMAA SANOISIN VIELÄ KUIN KIELOKKI. MEIDÄN POIKA EI TODELLAKAAN OLE HUONOKÄYTÖKSINEN EIKÄ RUOALLA LEIKITÄ!! MINÄ EN SAA TEKSTISTÄSI VÄÄRÄÄ KÄSITYSTÄ KOSKA TIEDÄN MISTÄ PUHUT, OMASTA KOKEMUKSESTA!

MÖÖMILLE meillä annettiin pojalle lusikka käteen heti kun jotain osasi kädessä pitää mut eipähän silti sillä osaa syödä.

ps. kyllä nää suomalaiset lapset on kaukana afrikan nälänhätää kärsivistä lapsista eivätkä monet pienet pysty sellaisia edes ajattelemaan.

 

Lapsillasi tosiaan saattaa olla ADHD. Onko asiasta ollut puhetta neuvolassa? Tuosta syömisestä moni jääkin kiinni kyseisessä jutussa. Tiesitkö esim, että monilla ADHD lapsilla on ruokailun aikana sellainen ns virikelauta peppunsa alla, josta saavat ärsykkeitä että jaksavat olla nätisti.Saavat stimulointia sitä kautta. Pistää tosiaan vain silmään. Minulla itselläni on neljä lasta nyt. Tiedän myös siis sen, että lapset villitsevät toisiaan erittäin taitavasti. Meillä kokeillaan joskus erottamista syömisten ajaksi, jos touko on liian villiä. Oletko kokeiluut erottaa tyttöjä? Ovatko silloin rauhallisempia? Mutta kaiken kaikkiaan pelisäännöt pitää tehdä selviksi, pöydässä pitää käyttäytyä, ruokaa ja välineitä ei saa heitellä. Kyllä lapsilla täytyy olla joku kuri! Vanhempien ei pidä sallia kaikkea. Varsinkin huono käytös ruokapöydässä saa minut näkemään punaista, koska olen aikoinaan asunut kolme vuotta Afrikassa. Siellä lapset näkevät puhdasta nälkää, ei puhettakaan ruoalla pelleilystä. Minä kyllä en kannata, että siperia opettaa, kannatan, että vanhemmat opettavat. Mutta jotain on minusta mennyt kasvatuksessa pieleen, jos kohta 2v käyttäytyy kuin metsäläinen pöydässä. Meillä ainakin olen lapsille tarkasti kertonut nälkää näkevistä lapsista ja meillä saa pöydästä nousta, jos ei ole nälkä. Mitään pakkoistuttamista ei ole, mutta kun syödään niin syödään nätisti, muuten ei pöytään ole asiaa. Minusta tuntuu, että Suomi on niin yltäkyltäinen maa, että lapset eivät kunnioita mitään eivätkä osaa alkeellisiakaan tapoja. tai sitten on ADHD

Hei, ottamatta kantaa ylivilkkauteen muuten, niin pakko todeta, että huh, mitä tekstiä kun puhutaan 2-vuotiaista lapsista. En tiedä, millaisia pikkuaikuisia omat lapsesi ovat, mutta ei 2-vuotias vielä pysty ymmärtämään asioista mistä kirjoitat. Muutenkin (itsekin Afrikassa ja Aasiassa paljon pienten lasten kanssa olleena) nuo asiat ovat hyvin paljon kulttuurieroja joiden perimmäiseen ymmärtämiseen tarvitaan paljon muutakin kuin vertaus "Suomi on yltäkylläinen maa". Tiedätkö mm., että monissa kehitysmaissa on hyvin yleistä ja normaalia rankaista lasta fyysisesti ja murtaa lapsen oma tahto alistamalla? Aina asiat eivät ole noin mustavalkoisia mitä kirjoitat.

Ymmärtäisin kyllä, jos puhut vanhemmasta lapsesta ja toki se käyttäytymismalli ja rajat pitää asettaa jo 2-vuotiaalle mutta kyllä odotukset pitää asettaa lapsen iän tasolle. Kerrotko sinä myös lapsillesi (samalla kun kerrot nälkää näkevistä lapsista Afrikassa), että esim. Vietnamissa lasta lyötäisiin siinä tilanteessa? Anteeksi, tämä on kyllä erittäin asiaton vertaus, mutta sen verran pisti tuo kirjoituksesi silmään.

 

Minusta provosoidut vähän turhaan. Puhun tosiaan 2-vuotiaista lapsista, mutta lapset ovat eritasoisia. Miksi en selittäisi asiaa kunnolla, jos ymmärtää? Minä haluan alusta pitäen opettaa lapsiani ajattelemaan muitakin kulttuureja ja maita. Isänsäkin on Afrikkalainen. Oma lapseni puhui 1,7v iässä 4 sanan lauseita. Miksi kohtelisin häntä kuin aivotonta olentoa? Lapset ymmärtävät todella paljon. Minusta on aikuisilta vähättelyä aina sanoa, että alta 2v ei ymmärrä mitään. Ei varmaan ymmärräkään, jos ei mitään koskaan selitetä. Minusta on sinulta tosi yliampuvaa vetää tähän keskusteltuun lasten lyömistä yms kurittamista. Minusta ei ole tarpeellista kertoa lapsille siitä. Mutta en näe mitään pahaa siinä, että jos lapsi ei arvosta (joskus) ruokaa niin kertoa, että sitä ei kaikilla ole. Varsinkaan isän omasssa maassa. Minua kiinnostaa, MITÄ PAHAA sinä näet siinä, että kertoo lapselle näistä aioista?!!!!!!! Lapsen ymmärrys kasvaa kertomalla. Mitä pahaa on kertoa aisoista, että lapset ymmärtäisivät arvostaa omaa hyvää asemaansa? Suomessa lapsilla on hyvin asiat. haluaisin kasvattaa lapset arvostamaan hyviä asioita ja myötäelämään muita, joilla on asiat huonommin.
MIELELLÄNI OTAN KOMMENTTIA MUILTAKIN. OLENKO TOSIAAN JOTENKIN OUTO, KUN PIDÄN LAPSILLE SELITTÄMISTÄ TÄRKEÄNÄ? ettekö te kerro asioita 2-vuotiaille? Eikö myötäelämisen taidon herättäminen ole muille ollenkaan tärkeää? Toki aihe meille ehkä läheisempi, kun perheessä elää yksin puutteen kärsinyt. Kylläpä joskus hävettää suomalaisten välinpitämättömyys.

 

Minusta provosoidut vähän turhaan. Puhun tosiaan 2-vuotiaista lapsista, mutta lapset ovat eritasoisia. Miksi en selittäisi asiaa kunnolla, jos ymmärtää? Minä haluan alusta pitäen opettaa lapsiani ajattelemaan muitakin kulttuureja ja maita. Isänsäkin on Afrikkalainen. Oma lapseni puhui 1,7v iässä 4 sanan lauseita. Miksi kohtelisin häntä kuin aivotonta olentoa? Lapset ymmärtävät todella paljon. Minusta on aikuisilta vähättelyä aina sanoa, että alta 2v ei ymmärrä mitään. Ei varmaan ymmärräkään, jos ei mitään koskaan selitetä. Minusta on sinulta tosi yliampuvaa vetää tähän keskusteltuun lasten lyömistä yms kurittamista. Minusta ei ole tarpeellista kertoa lapsille siitä. Mutta en näe mitään pahaa siinä, että jos lapsi ei arvosta (joskus) ruokaa niin kertoa, että sitä ei kaikilla ole. Varsinkaan isän omasssa maassa. Minua kiinnostaa, MITÄ PAHAA sinä näet siinä, että kertoo lapselle näistä aioista?!!!!!!! Lapsen ymmärrys kasvaa kertomalla. Mitä pahaa on kertoa aisoista, että lapset ymmärtäisivät arvostaa omaa hyvää asemaansa? Suomessa lapsilla on hyvin asiat. haluaisin kasvattaa lapset arvostamaan hyviä asioita ja myötäelämään muita, joilla on asiat huonommin.
MIELELLÄNI OTAN KOMMENTTIA MUILTAKIN. OLENKO TOSIAAN JOTENKIN OUTO, KUN PIDÄN LAPSILLE SELITTÄMISTÄ TÄRKEÄNÄ? ettekö te kerro asioita 2-vuotiaille? Eikö myötäelämisen taidon herättäminen ole muille ollenkaan tärkeää? Toki aihe meille ehkä läheisempi, kun perheessä elää yksin puutteen kärsinyt. Kylläpä joskus hävettää suomalaisten välinpitämättömyys.

Hei,
ehkäpä provosoiduin turhaan, ehkä en. Viestini takana seison. Vastuksesi tyyli kuitenkin osoittaa että jotain osui ja upposi.

Ja niin, mielestäni sinä arvostelit Kielokin toimintaa äitinä ja heidän rajojaan ja kasvatusta antamalla esimerkin Afrikan lapsista. Mielestäni erittäin asiatonta, mutta tämä toki vain minun mielipiteeni.

*** muoks, ja vielä tuohon esimerkkiini lasten fyysisestä väkivallasta. Itsekin jo totesin että oli asiaton vertaus mutta sinä et tainnut tajuta pointtiani. Se, että joissain maissa lapset ylipäätänsä syövät kiltimmin, itkevät ja kitisevät vähemmän ja vaikuttavat ns. kiltimmiltä kuin yltäkylläiset suomalaiset, johtuu joissain kohdissa siitä, että se näennäinen "kiltteys" on saatu aikaan kurittamalla - ei välttämättä pelkästään sillä, että arvostaisivat enemmän ruokaa(jota kyllä varmasti myös tekevät). Se oli pointtini, että vertauksia eri kulttuurien kesken ei voi noin mustavalkoisesti tehdä.