En arvostellut Kielokin toimintaa äitinä. Hän itse kirjoitti niin että väärinymmärrys oli mahdollinen. Selitin jo aikaisemmasta viestissä. Eli turhaan jauhat sitä. Kielokki varmaan vastaa itse omasta toiminnastaan. Minusta edelleen ruoalla on törkeää leikkiä. Minä ehkä vedin kulttuuriperusteen, muut ehkä perustelee ihan saman asian käytösperusteella. Kielokinkin kanssa oltiin lopulta yhtä mieltä, hänkään ei sitten sallinut ruoalla leikkimistä. En siis oikein ymmärrä sinua vieläkään. Minusta kiltteyttä ei saada aikaan kurittamalla vaan selittämällä. Kyllä lapsikin ymmärtää!
mistä tietää onko lapsi ylivilkas???
- Viestiketjun aloittaja Hani-
- Ensimmäinen viesti
Hei, kuten sinulla, myös minulla on oikeus mielipiteeseenAlkuperäinen kirjoittaja vilijonkka2:
Otin Kielokki asian esille, koska hyökkäsit kirjoitustani vastaan. Kyllä valitettavasti keskustelupalstalla muutkin voivat kommentoida kirjoitustasi, kun vain hän, jolle olet viestin osoittanut, eikös joo... Ja tuosta "väärinymmärryksestäsikin" voidaan olla montaa mieltä. Tai sitten olen itse jotain ymmärtänyt väärin.Olen edelleen sitä mieltä, että 2-vuotiaan ei tarvitse tietää Afrikan nälänhädästä, ei tarvitse sitä ymmärtää. Toki on hienoa, jos omat lapsesi ymmärtävät, mutta omasta mielestäni sitä ei kannattaisi yleisenä ohjeena kirjoittaa (koska siihen "kiltteyteen" siellä voi olla muitakin syitä - tämä oli pointtini)
Mutta nyt pahoittelut, ettei tämä viestintä liity enää alkuperäiseen aiheeseen mitenkään.
Vastaanpas ensin Hanille!
Siis toiveita on, että lapsesi oppii joskus syömään itse ja rauhoittuu siihen ruokailuun (ede hetkeksi). Se voi viedä aikaa Niinkuin meillä meni. Eli se oli minun villakoiran ydin ekassa tekstissä. Kaikki lapset varmasti ennemmin tai myöhemmin oppivat sen touhun! Halusin kirjoittaa omasta tilanteestani sinulle, koska niin moni näille palstoilla toitittaa kuinka eteviä ja taitavia lapsia meillä onkaan, kun oppivat sitä ja tätä niin ajoissa. Sinun lapsesi varmasti osaa jotakin mitä toisen etevä ja kiltti ja hieno lapsi ei koskaan tule oppimaan edellinen lukekaa edes pienen pieni pilke silmäkulmassa.. Joskus kun tuntuu näitä juttuja lukiessa, että olisin ikään kuin mullimarkkinoilla missä omiaan kehutaan ja hiukan liioitellaan.
Hanille vielä... Meillä lapsilla on ikää jo reilu 2-vuotta. Eli tuossa 1v7kk iässä he oppivat itsenäisen syömisen. Syömisen oppiminen ei poistanut touhuamista, mutta helpotti kuitenkin huomattavasti kun edes itse syövät, eivätkä kauho ruokaa silmän välttäessä vaikkapa päähänsä... Usko itseesi ja vaistoosi. Sinä tunnet lapsesi kuitenkin parhaiten. Anna piutpaut tuttujesi puheille. Anna lapsellesi ja itsellesi aikaa ja rauhaa esim tuon syömisen oppimiseen. Ja vaikka joskus meidän lapset olisikin ADHDlapsosia niin mitä sitten, tässä vaiheessa sille tuskin voi muuta tehdä kuin antaa aikaa ja rauhaa asioiden oppimiseen, selvät rajat, rakkautta jne....
Viljonkka2:lle: Minusta 2-vuotias ei voi käsittää afrikan lasten nälänhätää. Kun eivät voi käsittää käsitettä esim huomenna, sadan kilometrin päässä, nälänhätä... Siis oikeasti lapsille voi hyvin puhua kaikenlaisista asioista, mutta lapsi on lapsi. Hänen ei voi olettaa ymmärtävän esim nälänhätää, kun moni aikuinenkaan sitä ei OIKEASTI ymmärrä. Lapsen ei myöskään minusta tarvitse kantaa moisesta asiasta huolta, ainakaan tuon ikäisen. Koululainen on asia erikseen. Toivon, ettet puheillasi ja kasvatus keinoillasi aiheita lapsillesi mitään hallaa, sillä moni neuroosi, masennus ja angsti saattaa juontaa juurensa kovinkin varhaisille ajoille. Esim. jos suljet yhden lapsen vaikkapa toiseen huoneeseen kun toiset ruokailevat, miten tuo lapsi sen käsittää. Hylkäsikö äiti, miksi muut saa syödä ja minä joudun olemaan yksin toisaalla.... Minusta lapsien kuuluu olla lapsia, lasten ei tarvitse tietää maailman menosta ihan kaikkea. Meidän aikuisten kuuluisi suojella lapsiamme ja antaa heidän kasvaa mahd tasapainoisesta ilman mielen järkkymisiä. Mutta kukin tyylillään. Tämä on minun kantani. Se ettei lapselle kaikkea puhu ei suljepois sitä, että lapselle ei puhuttaisi ja lapselle ei keskusteltaisi.
Ja vielä kaikille. Minusta Ap ei pyytänyt ohjeita miten toimin tai en toimi ylivilkkaan lapsen kanssa. Hän vain kyseli ja ihmetteli onko ihan totta hänen lapsensa ylivilkas. Täällä aika moni on teilannut kasvatustavat ja toimet suoralta kädeltä, vaikka siitä hän ei edes itse alunperin kirjoittanut...
Siis toiveita on, että lapsesi oppii joskus syömään itse ja rauhoittuu siihen ruokailuun (ede hetkeksi). Se voi viedä aikaa Niinkuin meillä meni. Eli se oli minun villakoiran ydin ekassa tekstissä. Kaikki lapset varmasti ennemmin tai myöhemmin oppivat sen touhun! Halusin kirjoittaa omasta tilanteestani sinulle, koska niin moni näille palstoilla toitittaa kuinka eteviä ja taitavia lapsia meillä onkaan, kun oppivat sitä ja tätä niin ajoissa. Sinun lapsesi varmasti osaa jotakin mitä toisen etevä ja kiltti ja hieno lapsi ei koskaan tule oppimaan
edellinen lukekaa edes pienen pieni pilke silmäkulmassa.. Joskus kun tuntuu näitä juttuja lukiessa, että olisin ikään kuin mullimarkkinoilla missä omiaan kehutaan ja hiukan liioitellaan.Hanille vielä... Meillä lapsilla on ikää jo reilu 2-vuotta. Eli tuossa 1v7kk iässä he oppivat itsenäisen syömisen. Syömisen oppiminen ei poistanut touhuamista, mutta helpotti kuitenkin huomattavasti kun edes itse syövät, eivätkä kauho ruokaa silmän välttäessä vaikkapa päähänsä... Usko itseesi ja vaistoosi. Sinä tunnet lapsesi kuitenkin parhaiten. Anna piutpaut tuttujesi puheille. Anna lapsellesi ja itsellesi aikaa ja rauhaa esim tuon syömisen oppimiseen. Ja vaikka joskus meidän lapset olisikin ADHDlapsosia niin mitä sitten, tässä vaiheessa sille tuskin voi muuta tehdä kuin antaa aikaa ja rauhaa asioiden oppimiseen, selvät rajat, rakkautta jne....
Viljonkka2:lle: Minusta 2-vuotias ei voi käsittää afrikan lasten nälänhätää. Kun eivät voi käsittää käsitettä esim huomenna, sadan kilometrin päässä, nälänhätä... Siis oikeasti lapsille voi hyvin puhua kaikenlaisista asioista, mutta lapsi on lapsi. Hänen ei voi olettaa ymmärtävän esim nälänhätää, kun moni aikuinenkaan sitä ei OIKEASTI ymmärrä. Lapsen ei myöskään minusta tarvitse kantaa moisesta asiasta huolta, ainakaan tuon ikäisen. Koululainen on asia erikseen. Toivon, ettet puheillasi ja kasvatus keinoillasi aiheita lapsillesi mitään hallaa, sillä moni neuroosi, masennus ja angsti saattaa juontaa juurensa kovinkin varhaisille ajoille. Esim. jos suljet yhden lapsen vaikkapa toiseen huoneeseen kun toiset ruokailevat, miten tuo lapsi sen käsittää. Hylkäsikö äiti, miksi muut saa syödä ja minä joudun olemaan yksin toisaalla.... Minusta lapsien kuuluu olla lapsia, lasten ei tarvitse tietää maailman menosta ihan kaikkea. Meidän aikuisten kuuluisi suojella lapsiamme ja antaa heidän kasvaa mahd tasapainoisesta ilman mielen järkkymisiä. Mutta kukin tyylillään. Tämä on minun kantani. Se ettei lapselle kaikkea puhu ei suljepois sitä, että lapselle ei puhuttaisi ja lapselle ei keskusteltaisi.
Ja vielä kaikille. Minusta Ap ei pyytänyt ohjeita miten toimin tai en toimi ylivilkkaan lapsen kanssa. Hän vain kyseli ja ihmetteli onko ihan totta hänen lapsensa ylivilkas. Täällä aika moni on teilannut kasvatustavat ja toimet suoralta kädeltä, vaikka siitä hän ei edes itse alunperin kirjoittanut...
Mun käskettiin olla lapsena tyytyväinen kun en saanut joka ilta selkäsaunaa ihan varmuuden vuoksi niin kuin venäläiset lapsoset. Senkö takia en olekaan niin nirppanokka kuin nykynuoriso?
en jaksanut lukea ku muutaman ekan txtin mut mustakin kyl 1v voi olla liian nuori syömään lusikalla..! ei kaikki oo yhtä nopeita enkä ees tajua miks pitäis sen ikäsen "vauvan" osata ja tyyliin juoda nokkamukistakin jo vaikka 6kk ikäisenä.... kaikki ajallaan. mäkin koitin lusikkaa siinä kieppeillä, ei se tajunnut sitä,mutta jo tossa 1v4kk kun koitin uusiksi niin alkoikin sujuun hienosti! sama homma nokkiksenkanssa, tarjoilin vähän väliä about 10kk iästä mut vasta tos 1v4kk alko sen kunnolla oppiin ja pullo jäi sit pois.. musta turha ressata sillä miten AIKASIN laps oppii jotain,oppii kun on valmis.
ja tohon ns.levottomuuteen,niin 1vuotias on kyl sen ikänenkin kun oppii käveleen ym mielenkiintosta, niin eikai se rauhassaolo niin kiinnosta! toki luonne kysymyskin mut eiköhän se siit rauhotu. syökö ja juoko ja ulkoileeko ym sitten muuten tarpeeksi jos unet huonot? taikka hammasta tulossa?
ja tohon ns.levottomuuteen,niin 1vuotias on kyl sen ikänenkin kun oppii käveleen ym mielenkiintosta, niin eikai se rauhassaolo niin kiinnosta! toki luonne kysymyskin mut eiköhän se siit rauhotu. syökö ja juoko ja ulkoileeko ym sitten muuten tarpeeksi jos unet huonot? taikka hammasta tulossa?
ai tää puhuttiinkin jo nälänhädästä tm... no siihen sanon et ei todellakaan 2v tartte semmosista tietää eikä ymmärrä sellasta.
vaikkakin muuten 1v lapsikin jo YMMÄRTÄÄ asioita paljon vaikkei puhuis sanaakaan,meillä ainakin toi 1,5v ymmärtää kaiken mitä puhelen näistä PERUS asioista tässä ja on selitelty ja näytetty ym, ts puhuttu kuin ihmiselle! mutta nälänhätä?-ei ton ikänen sellasta käsitä.
vaikkakin muuten 1v lapsikin jo YMMÄRTÄÄ asioita paljon vaikkei puhuis sanaakaan,meillä ainakin toi 1,5v ymmärtää kaiken mitä puhelen näistä PERUS asioista tässä ja on selitelty ja näytetty ym, ts puhuttu kuin ihmiselle! mutta nälänhätä?-ei ton ikänen sellasta käsitä.
ja senvertakin viä (oli pakko lukasta muutama txt lisää), että suomalaiset lapset on varmaan erilaisia köyhien olojenlapsiin koska SAAVAT NIIN PALJON, liikaakin, kaikkea, toisilla ei ole, ja oppivat enemmän arvostamaan asioita.. suomessa ei lapsia enää laiteta arvostamaan mitään...valitettavasti asia on näin useissa perheissä.. vähän vähemmän materiaalia ym lapsille pitäis antaa, vähemmän tv:tä ym.... vain minun mielipiteeni =)
Mulla on kanssa 1v9kk ikäinen vilkas poika. Syö itse, vaikka puolet ruuasta meneekin lattialle. Hän ei enää edes anna minun syötää, koska hänen on saatava tehdä "kaikki itse". Meillä ruokailua rauhoitti ja edisti se, että hänen kylpyankkansa "ruokailee" samaan aikaan. Eli poika tarjoaa ruuan ensin ankalle ja laittaa sitten omaan suuhun reippaasti. Poika myös pitää koiraamme tasavertaisena kaverina ja vaatii koiralle ruokaa aina, kun itsekin syö. Vasta sitten rauhoituu, kun kaverillakin on kuppi täysi.
Meidän pojalle selitetään asioita, mutta sellaisia arkipäiväisiä. Hän ymmärtää vasta aika käsityksestä "tänään" ja "kun nukutaan ensin". Turha olisi mistään nälänhädästä puhua. Sen ymmärtää, kun kerrotaan esim linnun saaneen ison pipin ja sen takia se vietiin lääkärille korkeasaareen. Kuolemaa ei vielä ymmärrä, vaikka on tässä kesän korvilla hautajaisissakin oltu.
Tänään tuli TV2 puolella muistaakseni tuosta temperamentista enemmän. Siinä kerrottiin juuri tästä, että kuinka häirittävissä lapsi on eli keskeyttääkö heti vaikkapa ruokailun/ tai ei aloita ollenkaan, jos ympärillä on paljon seurattavaa. Lapsi voi olla hämillään, jos häntä ensin kehutaan pirteäksi ja touhukkaaksi ja seuraavassa käänteessä torutaan samasta syystä esim ruokapöydässä. Niin pieni kuin 2-vuotias ei osaa vielä säädellä käyttäytymistään, onhan se joillekin aikuisillekin vaikeaa syödä paikallaan. Oletteko koskaan nähneet niitä, jotka vispaavat jalkojaan aina istuessa tai naputtelevat jotain pöytää vasten?
Meidän pojalle selitetään asioita, mutta sellaisia arkipäiväisiä. Hän ymmärtää vasta aika käsityksestä "tänään" ja "kun nukutaan ensin". Turha olisi mistään nälänhädästä puhua. Sen ymmärtää, kun kerrotaan esim linnun saaneen ison pipin ja sen takia se vietiin lääkärille korkeasaareen. Kuolemaa ei vielä ymmärrä, vaikka on tässä kesän korvilla hautajaisissakin oltu.
Tänään tuli TV2 puolella muistaakseni tuosta temperamentista enemmän. Siinä kerrottiin juuri tästä, että kuinka häirittävissä lapsi on eli keskeyttääkö heti vaikkapa ruokailun/ tai ei aloita ollenkaan, jos ympärillä on paljon seurattavaa. Lapsi voi olla hämillään, jos häntä ensin kehutaan pirteäksi ja touhukkaaksi ja seuraavassa käänteessä torutaan samasta syystä esim ruokapöydässä. Niin pieni kuin 2-vuotias ei osaa vielä säädellä käyttäytymistään, onhan se joillekin aikuisillekin vaikeaa syödä paikallaan. Oletteko koskaan nähneet niitä, jotka vispaavat jalkojaan aina istuessa tai naputtelevat jotain pöytää vasten?
:heart:
Olen neljän lapsen äiti. 3 poikaa ovat jo aikuisia ja iltatähdykkäinen 1,5 v (erittäin vilkas). Nyt vähän iäkkämpänä minusta tuntuu, että kallistun lempeälle kannalle, kyllä kaikki oppivat aikanaan syömisen ja tavat...niin kuin kaikki muutkin asiat. Ei kannata ottaa liian suuria murheita näistä, eikä mielestäni liian tiukoilla otteilla saada aikaan muuta kuin lapsen alistamista.
Nuorempana olin ehdottomampi ja ankarampi kasvattaja, jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, en olisi semmoinen tiukkis enää.....
1-2 vuoden ikäisen kanssa on usein ongelmia syömisen suhteen. Onneksi kuitenkin ruokailutilanteet/pöytätavat yleensä helpottuvat ajan kanssa . ....kunnes sitten tulee murrosikä, ja monet pienenä opitut tavat heitetään roskakoriin .....haastava vaihe tämäkin. Monet ongelmalliset vaiheet mitä käy läpi lapsen kanssa, ovat ohimeneviä haasteita, ja jälkeen päin useinmiten huomaa, että tulipahan tehtyä kärpäsestä härkänen....asia ratkesi omalla painollaan.
Tarvitaan paljon ymmärtämistä, suurta sydäntä, syliä....ja tietysti lempeästi selkeitä rajoja.
p.s
Minun lapseni 2-vuotiaana eivät mielestäni ole ymmärtäneet niin paljon, että olisin voinnut selittää muiden maiden ongelmista tai nälänhädästä. Ovat olleet vielä niin kokreettisen ajattelun tasolla. Lapselle voi aiheuttaa pelkoja, jos hänelle selittää asioita mitä hän ei vielä kykene ymmärtämään.
Vähän eri aiheesta, muutta: Näin kävi esikoiselleni. Naapurin rouva kertoi 4-vuotiaalle AIDS-ista liian tarkkaan.(20-vuotta sitten) Joten hän alkoi pelkäämään, että kuolee AIDSiin, eikä millään meinannut ymmärtää, ettei hän voi sitä saada....yritin selittää monella eri tavalla....tätä pelkoa kesti pitkään....ja aivan turhaan. Asioita pitää kertoa, mutta lapsen tason mukaisesti!
Olen neljän lapsen äiti. 3 poikaa ovat jo aikuisia ja iltatähdykkäinen 1,5 v (erittäin vilkas). Nyt vähän iäkkämpänä minusta tuntuu, että kallistun lempeälle kannalle, kyllä kaikki oppivat aikanaan syömisen ja tavat...niin kuin kaikki muutkin asiat. Ei kannata ottaa liian suuria murheita näistä, eikä mielestäni liian tiukoilla otteilla saada aikaan muuta kuin lapsen alistamista.
Nuorempana olin ehdottomampi ja ankarampi kasvattaja, jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, en olisi semmoinen tiukkis enää.....
1-2 vuoden ikäisen kanssa on usein ongelmia syömisen suhteen. Onneksi kuitenkin ruokailutilanteet/pöytätavat yleensä helpottuvat ajan kanssa . ....kunnes sitten tulee murrosikä, ja monet pienenä opitut tavat heitetään roskakoriin
.....haastava vaihe tämäkin. Monet ongelmalliset vaiheet mitä käy läpi lapsen kanssa, ovat ohimeneviä haasteita, ja jälkeen päin useinmiten huomaa, että tulipahan tehtyä kärpäsestä härkänen....asia ratkesi omalla painollaan.Tarvitaan paljon ymmärtämistä, suurta sydäntä, syliä....ja tietysti lempeästi selkeitä rajoja.
p.s
Minun lapseni 2-vuotiaana eivät mielestäni ole ymmärtäneet niin paljon, että olisin voinnut selittää muiden maiden ongelmista tai nälänhädästä. Ovat olleet vielä niin kokreettisen ajattelun tasolla. Lapselle voi aiheuttaa pelkoja, jos hänelle selittää asioita mitä hän ei vielä kykene ymmärtämään.
Vähän eri aiheesta, muutta: Näin kävi esikoiselleni. Naapurin rouva kertoi 4-vuotiaalle AIDS-ista liian tarkkaan.(20-vuotta sitten) Joten hän alkoi pelkäämään, että kuolee AIDSiin, eikä millään meinannut ymmärtää, ettei hän voi sitä saada....yritin selittää monella eri tavalla....tätä pelkoa kesti pitkään....ja aivan turhaan. Asioita pitää kertoa, mutta lapsen tason mukaisesti!
Meilläkin 1v11kk ikäinen poika ja nyt vasta alkaa lusikka kiinnostamaan... Syöminen onnistuu kohtuullisesti mutta syliinkin menee jonkin verran. Eipä ole aikasemmin syöminen kiinnostanut ja mä olen joutanut syöttämäänkin.
Mun mielestä ei ole vaarallista eikä ihmeellistä jos vuoden ikäinen ei syö itse!
Meillä myös 3-vuotias tyttö, eikä meillä kerrota lapsille afrikan nälänhädästä. Ei ne siitä vielä mitään ymmärtäis vaikka kuin kertois tai videoita näyttäis. Mutta jokainen tavallaan, itse tietää mitä jälkikasvulleen kertoo ja opettaa.
Mun mielestä ei ole vaarallista eikä ihmeellistä jos vuoden ikäinen ei syö itse!
Meillä myös 3-vuotias tyttö, eikä meillä kerrota lapsille afrikan nälänhädästä. Ei ne siitä vielä mitään ymmärtäis vaikka kuin kertois tai videoita näyttäis. Mutta jokainen tavallaan, itse tietää mitä jälkikasvulleen kertoo ja opettaa.
Hei!
Minulla on reilu 3 vuotias vauhdikas poika ja kohta 1,5 -vuotias rauhallinen tyttö. Pojan kohdalla olen ylivilkkautta miettinyt aina vähintään puolen vuoden välein, mutta siitä ei ole kysymys. Hän jaksaa keskittyä syömiseen, maalaamiseen, television katseluun, leikkimiseen yms. Pienempänä ei oikein malttanut olla aloillaan, mutta tilanne on iän mukana helpottanut. Jos muistan oikein opiskeluajoilta, ADHD:n voi diagnosoida vasta 4-5 vuotiaana ja silloinkin tulokset ovat ailahtelevia persoonallisuuserojen vuoksi. Jos äidillä on vahvasti tunne, että siitä ei ole kyse, uskon äidin olevan oikeassa. Jos olisi kyse ADHD:sta, olisi äiti väsynyt ja luultavasti huolissaan ilman sukulaisten kommenttejakin.
Mitä tulee ruokailuun, niin itse uskon vahvasti rauhalliseen ruokailuhetkeen ja lapsen säätelykykyyn. Meillä ei ole kumpikaan lapsista saanut kirjoja tai leluja pöytään, koska ne vievät huomion siitä olennaisesta. Valjaat oli käytössä vilkkaammalla pojalla, se auttoi keskittymään hetkeksi syömiseen. Lusikka on heilunut ja lennellyt kädessä siitä asti, kun jotain osasivat kädessä pitää ja siinä välissä sitten tuikittiin ruokaa suuhun. Tyttö rupesi itse syömään 11 kk:n iässä ja poika 1 v 2 kk. Tyttö juo nyt jo lasista ja syö haarukalla ja lusikalla sujuvasti. MUTTA, kuten kaikessa taitojen oppimisessa, myös hienomotoriikassa on suuria eroja. Siinä missä toinen kävelee 10 kk iässä ja toinen 1 v 7 kk, toinen syö itse alle vuotiaana ja toinen vasta paljon myöhemmin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sitä ei voisi harjoitella, kuten kävelyä kävelyttämällä. Lusikkaa siis käteen ja vaikka äidin käsi avuksi viemään lusikka suuhun eli opettelemaan oikeaa liikerataa. Tai syötetään siinä sivussa, kun toinen opettelee itse syömään. Jos ruokaa joskus menee vähemmän, kuten väkisin tapahtuu, lapsi ottaa sen takaisin sitten seuraavalla ruokailukerralla.
Itse inhoan sitä, että vieraat (toiset isovanhemmat ja yksi kummi) syöttävät lapsiani kyläillessään. Minusta se on todella inhottavaa, kun kotona on sääntö, että itse syödään ja kun kerran osaavat, niin miksi ihmeessä syötetään? Mummi ottaa pienempää molemmista käsistä kiinni ja yrittää tunkea ruokaa suuhun. Tyttö ei suostu näin syömään, vaan pistää suun viivaksi eikä syö ollenkaan. Sitten voivotellaan, että kun ei se mitään syö. :headwall: Sori, meni sivuraiteille, tuo vaan ottaa niin jumalattomasti päähän, kun lapset ovat todella kovia ja hyviä syömään, myös muiden vieraiden ja pp-hoitajankin mielestä.
Mutta siis ap:lle, älä huolehdi. Yritä luoda rauhallisia tilanteita, esimerkiksi laulujen tai lukemisen kanssa, jos meno tuntuu liian villiltä. Kyllä se siitä
Minulla on reilu 3 vuotias vauhdikas poika ja kohta 1,5 -vuotias rauhallinen tyttö. Pojan kohdalla olen ylivilkkautta miettinyt aina vähintään puolen vuoden välein, mutta siitä ei ole kysymys. Hän jaksaa keskittyä syömiseen, maalaamiseen, television katseluun, leikkimiseen yms. Pienempänä ei oikein malttanut olla aloillaan, mutta tilanne on iän mukana helpottanut. Jos muistan oikein opiskeluajoilta, ADHD:n voi diagnosoida vasta 4-5 vuotiaana ja silloinkin tulokset ovat ailahtelevia persoonallisuuserojen vuoksi. Jos äidillä on vahvasti tunne, että siitä ei ole kyse, uskon äidin olevan oikeassa. Jos olisi kyse ADHD:sta, olisi äiti väsynyt ja luultavasti huolissaan ilman sukulaisten kommenttejakin.
Mitä tulee ruokailuun, niin itse uskon vahvasti rauhalliseen ruokailuhetkeen ja lapsen säätelykykyyn. Meillä ei ole kumpikaan lapsista saanut kirjoja tai leluja pöytään, koska ne vievät huomion siitä olennaisesta. Valjaat oli käytössä vilkkaammalla pojalla, se auttoi keskittymään hetkeksi syömiseen. Lusikka on heilunut ja lennellyt kädessä siitä asti, kun jotain osasivat kädessä pitää ja siinä välissä sitten tuikittiin ruokaa suuhun. Tyttö rupesi itse syömään 11 kk:n iässä ja poika 1 v 2 kk. Tyttö juo nyt jo lasista ja syö haarukalla ja lusikalla sujuvasti. MUTTA, kuten kaikessa taitojen oppimisessa, myös hienomotoriikassa on suuria eroja. Siinä missä toinen kävelee 10 kk iässä ja toinen 1 v 7 kk, toinen syö itse alle vuotiaana ja toinen vasta paljon myöhemmin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sitä ei voisi harjoitella, kuten kävelyä kävelyttämällä. Lusikkaa siis käteen ja vaikka äidin käsi avuksi viemään lusikka suuhun eli opettelemaan oikeaa liikerataa. Tai syötetään siinä sivussa, kun toinen opettelee itse syömään. Jos ruokaa joskus menee vähemmän, kuten väkisin tapahtuu, lapsi ottaa sen takaisin sitten seuraavalla ruokailukerralla.
Itse inhoan sitä, että vieraat (toiset isovanhemmat ja yksi kummi) syöttävät lapsiani kyläillessään. Minusta se on todella inhottavaa, kun kotona on sääntö, että itse syödään ja kun kerran osaavat, niin miksi ihmeessä syötetään? Mummi ottaa pienempää molemmista käsistä kiinni ja yrittää tunkea ruokaa suuhun. Tyttö ei suostu näin syömään, vaan pistää suun viivaksi eikä syö ollenkaan. Sitten voivotellaan, että kun ei se mitään syö. :headwall: Sori, meni sivuraiteille, tuo vaan ottaa niin jumalattomasti päähän, kun lapset ovat todella kovia ja hyviä syömään, myös muiden vieraiden ja pp-hoitajankin mielestä.
Mutta siis ap:lle, älä huolehdi. Yritä luoda rauhallisia tilanteita, esimerkiksi laulujen tai lukemisen kanssa, jos meno tuntuu liian villiltä. Kyllä se siitä
En jaksanut lukea kaikkai viestejä ja varmaan siellä oli oikeasti ylivilkkaitakin lapsia mutta ap:lle vastaan että anna lapsellesi sormiruokaa aluksi, ei hänen tarvitse heti lusikalla syödä. Eli ruuanpalasia, ihan kaikkea voi antaa. Minun poikani söi tuossa iässä itse sormin lihanpaloja, vihannestenpaloja, ihan mitä vain sattui olemaan. Puuroa alkoi sitten oppia syömään pikkuhiljaa lusikalla. Meillä oli syömistilanteet yhtä sirkusta ennen kuin viskasin soseet syrjään ja poika sai "oikeata ruokaa" käteen. Itse myös söin samaan aikaan vieressä jotta lapsi sai mallia. Meillä myös levottomuutta lisäsi ruoka-aineallergiat, onko sellaiset teillä suljettu pois? Poikani on edelleen aika levoton, ainoa mitä jaksaa pidempään on jokin lempivideo :headwall: Kun luetaan esim. kirjoja, ei jaksa juuri kuunnella kun tosi lyhyitä tarinoita, ei puhettakaan että voisi lukea iltasadun. Esikoiseni taas kuunteli vaikka kuinka pitkän sadun...
Meilläkin on vilkas poika 1v 10kk, ja kuulemme siitä ulkopuolisilta. On yksi vilaus ja poika on tiessään, varmaan siksi omaan aika hyvän kunnon vaikka raskausviikkoja 26 Poika oli jo synnäriltä lähtien huono nukkuja, valvoi todella paljon ensimmäisenä elinvuotenaan. En muista viime syksystä yhtään mitään, mutta kaikesta huolimatta hengissä ollaan. Poika on myös erittäin tempperamenttinen ja uhmaa on todella paljon, puree, raapii ja potkii. Välillä tuntuu että pinna vain meinaa katketa, mutta sitten tulee se ihan hetki kun keskittyy muovailemaan muovailuvahasta tai menee ja siivoaa jonkun sotkun itse. Onneksi tuo raapiminen ja pureminen on saatu on vähän loppumaan, alkoi olla koko perhe verinaarmuilla. Välillä sitä miettii onko poika ylivilkas, varsinkin kun jatkuvasti saa kuulla että ohhoh onpas vilkas poika. Mutta neuvolassa olemme asiasta puhuneet, ja saaneet tukea. Kaikkein ikävimmältä tuntuu vilkkaan lapsen äitinä, kun jotkut sukulaiset "leimaavat" lapsen ylivilkkaaksi ja jättävät huomioimatta ne positiiviset hyvät piirteet. Ja huomiovat vain siskoa, joka on rauhallisempi ja vähän pikkuvanha. Ja säälivät tätä kun pikkuveli on sellainen.
Poika oli jo synnäriltä lähtien huono nukkuja, valvoi todella paljon ensimmäisenä elinvuotenaan. En muista viime syksystä yhtään mitään, mutta kaikesta huolimatta hengissä ollaan. Poika on myös erittäin tempperamenttinen ja uhmaa on todella paljon, puree, raapii ja potkii. Välillä tuntuu että pinna vain meinaa katketa, mutta sitten tulee se ihan hetki kun keskittyy muovailemaan muovailuvahasta tai menee ja siivoaa jonkun sotkun itse. Onneksi tuo raapiminen ja pureminen on saatu on vähän loppumaan, alkoi olla koko perhe verinaarmuilla. Välillä sitä miettii onko poika ylivilkas, varsinkin kun jatkuvasti saa kuulla että ohhoh onpas vilkas poika. Mutta neuvolassa olemme asiasta puhuneet, ja saaneet tukea. Kaikkein ikävimmältä tuntuu vilkkaan lapsen äitinä, kun jotkut sukulaiset "leimaavat" lapsen ylivilkkaaksi ja jättävät huomioimatta ne positiiviset hyvät piirteet. Ja huomiovat vain siskoa, joka on rauhallisempi ja vähän pikkuvanha. Ja säälivät tätä kun pikkuveli on sellainen.