Mistä tietää rakastaako?

Mistä/kuinka tiedät, rakastatko miestäsi (aviopuolisoasi) enää? En haluaisi vastauksia tyyliin "sen vaan tietää..."

 

Nämä on kinkkisiä kysymyksiä. Ehkä olisi oleellisempaa ajatella, kuinka arki sujuu, onko teillä vielä yhteiset tavoitteet ja haaveet, joiden eteen ponnistella? Kunnioitatteko toisianne vielä? (vähättelyä, nimittelyä). Kaikissa suhteissa on joskus matalalentoa - mutta en oikeasti usko, että pelkkä rakkaus pitää liiton kasassa, siis ainakaan jos on lapset.

 

Ei sitä voikaan tietää. Sen tuntee. Pitää vain keskittyä tunnustelemaan asiaa omassa hiljaisuudessa, tai tämän ihmisen rinnalla. Elää mielessään miehen kanssa huominen ja jokainen sitä seuraava päivä. Haluaako ne päivät viettää tämän ihmisen kanssa. Huomenna ja aina.

Hyväksyä toinen juuri sellaisena, kaikkine vikoineen. Tulee paljon päiviä, joina rakkaudesta ei voi puhuakaan.

 

Yksi merkki voi olla se että tunteeko erossa ollessaan ollenkaan ikävää.. Jos on mahdollisuus jostain syystä olla pidemmänkin aikaa erikseen niin silloin voi tarkastella itseään. Myös se on hyvä mittari että haluaako olla ja viettää aikaa puolison kanssa vai onko ihan sama missä hän menee ja kuinka paljon.

Oletkin varmaan kuullut niitä tarinoita jossa monet sanovat.. " tajusin vasta sen jälkeen kun menetin hänet että rakastin"
Siis jotkut huomaa sen vasta kun se on jo myöhäistä.

 

jos kaikki on hyvin ni miks tollasia pitää edes ajatella? Siis tottakai jokaisella käy varmaan mielessä, mutta mun mielestä aika hepponen syy alkaa suunnittelee eroa. "mä en oikeen tienny tykkääks mä siitä enää"..
Kaikkien suhteessa on hyviä ja huonoja päiviä, miks pitää mennä just niitten alamäkien mukaan? heti ku alkaa vähä tuntuu tylsältä ni mietitää et pitäskö lopettaa koko juttu..

 

Kyllä rakkaus suhteessa punnitaan juuri niin päivinä kun kysyt rakastanko...Rakkaus yleensä kestää ne aurinkoiset päivät, mutta entä ne sateiset, harmaat, tuuliset...Paradoksaalista, muutta juuri toisen huonoina päivinä tullessasi askelen mitan enemmän vastaan rakastat häntä parhaiten. Ja tuloksen kyllä huomaat. Kokemusta on...

 

\

jos kaikki on hyvin ni miks tollasia pitää edes ajatella? Siis tottakai jokaisella käy varmaan mielessä, mutta mun mielestä aika hepponen syy alkaa suunnittelee eroa. "mä en oikeen tienny tykkääks mä siitä enää"..
Kaikkien suhteessa on hyviä ja huonoja päiviä, miks pitää mennä just niitten alamäkien mukaan? heti ku alkaa vähä tuntuu tylsältä ni mietitää et pitäskö lopettaa koko juttu..

no tuskin kaikki on hyvon jos tollasia tarvii ajatella. omasta kokemuksesta voin kertoa et oon miettiny tuota itsekin pitkään ja tullut tulokseen et rakastan miestäni lapseni isänä, mutta muuten tunteet on kuollu jo aikaa sitten.. nyt tarvii enää miettiä et missä rajaa menee milloin tulee lähteä... vai tuleeko lopun elämää olla suhteessa josta ei saa itse yhtään mitään, lapsen takia... lapsi minulle tärkeintä tässä maailmassa kuitenkin on, mutta onko sekään sitten oikein että itse on koko ajan onneton ja loppujen lopuksi onko sekään lapsenkaan etu.. ei tiedäei.. :'(

 

ja vielä lisätäkseni tuskin kukaan heti ensimmääisestä alamäestä moisia alkaa miettiä, minä sitä aloin miettiä kahden vuoden alamäen jälkeen...

 

\

jos kaikki on hyvin ni miks tollasia pitää edes ajatella? Siis tottakai jokaisella käy varmaan mielessä, mutta mun mielestä aika hepponen syy alkaa suunnittelee eroa. "mä en oikeen tienny tykkääks mä siitä enää"..
Kaikkien suhteessa on hyviä ja huonoja päiviä, miks pitää mennä just niitten alamäkien mukaan? heti ku alkaa vähä tuntuu tylsältä ni mietitää et pitäskö lopettaa koko juttu..

Itse en kyllä maininnut sanallakaan, että olisin/olisimme eroamassa.

 

\

Kyllä rakkaus suhteessa punnitaan juuri niin päivinä kun kysyt rakastanko...Rakkaus yleensä kestää ne aurinkoiset päivät, mutta entä ne sateiset, harmaat, tuuliset...Paradoksaalista, muutta juuri toisen huonoina päivinä tullessasi askelen mitan enemmän vastaan rakastat häntä parhaiten. Ja tuloksen kyllä huomaat. Kokemusta on...

Juuri näin.

:heart: Rakkaus on tahtomista. :heart:

 

Kai jokainen jossain vaiheessa parisuhdettaan epäilee tai kyseenalaistaa tunteitaan jollain lailla. Esimerkiksi arki voi joskus tulla niin konkreettisesti liki, että alkaa miettimään vaikka mitä... Ja on päiviä, jolloin ei sietäisi olla toisen lähellä lainkaan! Mutta se on normaalia. Negatiivisia ajatuksia ei pidä hävetä, ja jos niitä oikein säikähtää, niin kai sitä rakkautta ja välittämistä sitten on vielä jäljellä.

Ylämäki alamäki ylämäki...

Ja lisään vielä, että erossa oleminen ja kamala ikävä on jotain sellaista, että myös ne kertoo aika paljon siitä, missä mennään. Minä pidän miestäni kaikista miehistä komeimpana ja täydellisimpänä juuri minulle, ja se riittää minulle vakuudeksi.

 

Rakkautta on, kun:
- kunniotat toista ihmistä (et siis petä)
- nostat toista ylös huonoina päivinä / ja saat itse tukea
- voit huonosti rakkaimpasi voidesa pahoin
-haluat elää yhdessä mutkista huolimatta
- muistat ettet itsekään ole täydellinen ja lakkat vaatimasta sitä kumppaniltasi
- halaat vaikka haluaisit lyödä
-itkette ja nauratte yhdessä
-olette 100& rehellisiä kivusta huolimatta (epärehellisyys on muuri rakkaudelle, samoin salailu)

Rakkaus on kuin häkki, jonka ovi on avoin. Poistuessasi häkistä, tiedät voivasi palata takaisin. Aito rakkaus pitää ovea auki. Rakkaus ei siis kahlitse, ei vääryydellä hallitse ja vangitse. Sitä ei siksi saa epärehellisesti käyttää hyväksi.

 

entä näin:

mies vähättelee koulutustasi/uraasi
mies vertaa sinua äitiinsä kotitöissä
mies kieltää itkemästä kun on paha olla (äidin on oltava aina vahva)
mies sanoo että kun hoidat kotona lapsianne, elät siivellä
mies sanoo että olet parasta mitä on - sängyssä
- ei petä
- ei juo
- ei käy ulkona
- tekee paljon töitä perheen elannon eteen


mitä tämä on?

 

\

entä näin:

mies vähättelee koulutustasi/uraasi
mies vertaa sinua äitiinsä kotitöissä
mies kieltää itkemästä kun on paha olla (äidin on oltava aina vahva)
mies sanoo että kun hoidat kotona lapsianne, elät siivellä
mies sanoo että olet parasta mitä on - sängyssä
- ei petä
- ei juo
- ei käy ulkona
- tekee paljon töitä perheen elannon eteen


mitä tämä on?

Vaikuttaa, että miehelläsi on huono itsetunto, ei osaa käsitellä tunteitaan. Useinhan toista mollaamalla, saa itseään korotettua jalustalle. Mahdollisesti haukkumalla puretaan omaa pahaa oloa ja turhautumista. Miehet, jotka pelkäävät itkemistä (omaa ja toisten) pelkäävät myös omia tunteitaan. Kannattaa puha a sinun kannaatta ilmaista ettei käytös ole tosian sopivaa. Mielestäni haukkuminen ei kuulu rakkauteen!

 

\

\

entä näin:

mies vähättelee koulutustasi/uraasi
mies vertaa sinua äitiinsä kotitöissä
mies kieltää itkemästä kun on paha olla (äidin on oltava aina vahva)
mies sanoo että kun hoidat kotona lapsianne, elät siivellä
mies sanoo että olet parasta mitä on - sängyssä
- ei petä
- ei juo
- ei käy ulkona
- tekee paljon töitä perheen elannon eteen


mitä tämä on?

Vaikuttaa, että miehelläsi on huono itsetunto, ei osaa käsitellä tunteitaan. Useinhan toista mollaamalla, saa itseään korotettua jalustalle. Mahdollisesti haukkumalla puretaan omaa pahaa oloa ja turhautumista. Miehet, jotka pelkäävät itkemistä (omaa ja toisten) pelkäävät myös omia tunteitaan. Kannattaa puha a sinun kannaatta ilmaista ettei käytös ole tosian sopivaa. Mielestäni haukkuminen ei kuulu rakkauteen!

kiitos kaukomaija!
minustakin tuntuu, että on tosi herkkä varsinkin koulutuksen suhteen. mutta on niin tosimies että purkaa sen hyökkäyksellä. viime yönä taas huudettiin ja minussa ei näy kuin vikoja. sanoo että minä en arvosta häntä tarpeeksi joten se varmaan kertoo jo kaiken.

miten voin näyttää että arvostan? töihin ei kutenkaan mua päästä kun haluaa että lapset on kotihoidossa ja mikään ei tunnu riittävän mitä yritän? olen kysynyt mutta kääntää asian että minä en ymmärrä häntä. mutta ei auta yhtään ymmärtämään! kaikki puhe vain arvostelua, ei ehdotuksia mitä voisin tehdä toisin.

 

Mielestäni hyvä merkki siitä että rakastaa ainakin omassa suhteessani on se kun joskus mieheni ollessa esimerkiksi lasten kanssa touhuamassa tai kun on pukenut jotain seksikästä päälleen, niin perhosia leijailee vatsassa... Tulee se ihana muljahdus! Siitä tiedän, että rakastan. Mieheni rakkauden taas huomaa siitä, että kävellessäni hänen ohitseen kotona touhuillessa, hän koskettaa tai kappaa syliin ja vilpittömästi sanoo spontaanisti, että rakastaa minua, tai usein ruokapöydässä katselee minua ja ihan vahingossa sanoo, että IHANA! SÄ OOT RAKAS NIIN IHANA!. NÄistä merkeistä siis ainakin meillä huomataan itse, että rakastetaan toista. Yhdessä oltu kyllä vasta 7 vuotta... saattaa olla kyllä vielä alkuhuumaakin kun ei ole poistunut vielä meidän suhteesta.

 

silloin kun on onnellinen etta toista rakastaa ilman että odottaa mitään vastarakkauden osoituksia ja silloin kun kiukuspäissäkin tietää että toi toinen on sitte niin rakas mulle
minusta suurinta on sellainen rakkaus joka ei vaadi
jos epäilisin rakastavani niin silloin tietäisin etten rakasta

 

kengu: ihanaa kuulla juuri tuollaisia kommentteja. 7 vuoden jälkeen vielä kipinää jäljellä. Teidän suhteessa taitaa oikeasti olla kyse rakkaudesta.

Oma liittoni kestänyt jo iäisyyden, lapsetkin kohta isoja. Muutama paha kriisi mahtunut mukaan, niistä periaatteessa selvitty: elämä tasaista ja hyvää
Mutta menneet tapahtumat syöneet kuitenkin minua ja tunteitani, niin että minun puoleltani yhdessäolo on ehkä enemmänkin tapa..ja tietysti kun on paljon yhteistä, ei erokaan olisi kivuton.

Kengun laittaman kommentin jälkeen taidan taas uskoa, että rakkaus voi oikeasti olla kutkuttavaa vuosienkin jälkeen, jos kumppani on se oikea.

 

4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

8 Rakkaus ei koskaan katoa. =)

 

Jatkan....kohde vaan voi muuttua, näin ihmisolennoilla. Kun me ei olla täydellisiä. Mutta tosissaan, on joskus vaikeaa antaa puolisolle todella sydämmestään anteeksi, eikä muistella kärsimäänsä pahaa. Tämä maailma olisi varmaan paljon onnellisempi paikka jos tämän taidon osaisimme! :saint:

 

Tuossa jakeessahan puhutaan Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Meidan rakkaus toistamme kohtaan on monesti vajavaisempi. Mutta saahan siitä ottaa mallia oikeasta rakkaudesta..

 

\

4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

8 Rakkaus ei koskaan katoa. =)

voin käsi sydämellä sanoa rakastavani näin. vajavainen kyllä olen mutta ei rakkauteni.

 

Minusta rakkauden tunteen voisi ajatella niin että ajattelee voiksikoelää ylipäätäsä ilman toista!Olen monesti ajatellut niin ja tullut tulokseen et EN VOISI!3 lasta,koiria ja monta yhteistä vuotta.ihania ja vähemmän ihania hetkiä...

 

Rakastat, jos et voisi kuvitellakaan ketään muuta miehesi paikalle.
Rakastat, jos haluat jakaa kaikki elämässäsi tapahtuvat jutut miehesi kanssa.
Rakastat, jos susta tuntuu, ettei mikään ongelma kuitenkaan oikeasti ole niin suuri, etteikö siitä päästäisi yhdessä yli.
Rakastat, jos huomaat, että riitely tuntuu aina kärsimykseltä, etkä halua loukata toista vetämällä esiin Sen Kaikkein Kipeimmän asian, vaikka periaatteessa voisitkin sen tehdä.
Rakastat, jos ajattelet miehestäsi pääasiassa hyvää ja sulla on vielä jäljellä halua yllättää, helliä, antaa periksi, koskea...

Noista mä ainakin tiedän

 

Rakastaminen on tunne eikä sillä ole mitään tekemistä tietämisen kanssa.