Mistä voimia eron käytännön toteutukseen?

Tilanne on se että olemme miehen kanssa eroamassa minun tahdostani, syitä on todella monia, mm lapset ovat eriarvoisessa asemassa, emme pysty puhumaan mistään asioista, saatika olemaan samaa mieltä, seksi ei ole toiminut moneen vuoteen ja moraaliset näkemyksemme eroavat paljon.

Tämä on toinen kerta kun olemme lasten kanssa muuttamassa pois miehen luota, ja tiedän siis mitä on tulossa..
Takaisinmuuton jälkeen asiat palasivat samoihin uomiin, ja lisäksi siunaantui lisää ongelmia.

Tällä hetkellä on melko rauhallista ja molemmat pyrkivät pitämään mölyt mahassa lasten takia. Ja siitä syystä alkaakin taas epäilemään eron tarpeellisuutta...
Toisaalta kokemus on osoittanut että näennäinen rauha kestää enintään pari viikkoa.

Huomenna maanantaina pitäisi mennä tekemään vuokrasopimusta, ja muutto olisi 1.3. , ei vaan millään jaksaisi alkaa taas siihen rumbaan.
Siis itse muuttaminen, yhteisen lapsen suru ja oireilu, kaikesta itse vastuussa oleminen, perheen ja yrityksen pyörittäminen.

Sekin pelko että ei löydä kuitenkaan ikinä sopivampaa puolisoa, tai että törmää vielä huonompaan yksilöön.. (Ei tietenkään ole heti haku päällä)

Stressiä on tämän tilanteen lisäksi muutenkin rahatilanteen, yrityksen asioiden vuoksi, ja huoltajuuskiistaakin pukkaa keskimmäisen lapsen asioista.

Jostain tarvis saada energiaa tämän eron toteuttamiseen, avioliitolla ei ole toivoa, kun kumpikaan ei pysty arvostamaan tai kunnioittamaan toista.

 

Monenko miehen kanssa sulla on lapsia? kannattaisiko keskittyä loppuelä vain lapsiin.

 

Siitä, että elämästäsi tulee parempaa!

Aika kuluu ja lopulta kellään ei ole (kovin) ikävä. Lapset kasvavat ja sulle jää enemmän omaa aikaa ja tulevaisuudessa voit löytää kumppanin kenen kanssa asiat eivät ole liian vaikeita.

 

Olen ollut nyt kaksi kertaa naimisissa.
Ensimmäisen poikaystäväni kanssa olimme 13 vuotta yhdessä ja siitä liitosta 3 lasta, joista yksi jo aikuinen.
Toinen avioliitto about 5 vuotta ensimmäisen eron jälkeen ja tästä liitosta yksi lapsi.

Ilman muuta aion keskittyä lapsiini, mutta en loppuelämääni.

 

Tee lopullinen päätös, josta ei enää peräännytä. Kerro läheisille ihmisille tilanteestasi ja että tarvitset apua. Nämä asiat ovat puskeneet minua eteenpäin. Asiat järjestyvät kun löytyy pari luottohenkilöä joille voi puhua ja kun ei jää jossittelemaan.

 

Olen ollut nyt kaksi kertaa naimisissa.
Ensimmäisen poikaystäväni kanssa olimme 13 vuotta yhdessä ja siitä liitosta 3 lasta, joista yksi jo aikuinen.
Toinen avioliitto about 5 vuotta ensimmäisen eron jälkeen ja tästä liitosta yksi lapsi.

Ilman muuta aion keskittyä lapsiini, mutta en loppuelämääni.

Älä ainakaan enää lisäänny ja kun sun avioliitot ei toimi niin ehkä kannattaa olla vaan avoliitossa tms saa helpommin erottua.

 

Siitä, että elämästäsi tulee parempaa!

Aika kuluu ja lopulta kellään ei ole (kovin) ikävä. Lapset kasvavat ja sulle jää enemmän omaa aikaa ja tulevaisuudessa voit löytää kumppanin kenen kanssa asiat eivät ole liian vaikeita.

Tuntuu vaan niin raskaalta, kun tietää oikeesti mitä se eroaminen ja uuden elämän järjestely on..
Ja elämästä voi tulla parempaa, mutta toisaalta taas voi tulla paskempaakin, riippuu niin monesta asiasta. Oma asenne tietysti on tärkeintä.

On tässä vielä onneksi aikaa itse muuttoon, ja varmasti tulee vielä paskaa niskaan ennen sitä, ja silloin taas tietää että ratkaisu on kaikkien kannalta paras.

 

Älä ainakaan enää lisäänny ja kun sun avioliitot ei toimi niin ehkä kannattaa olla vaan avoliitossa tms saa helpommin erottua.

No olipas hyvä neuvo. Kyllä "vaan avoliitossakin" on erossa yhtä paljon tekemistä kuin avioliitossa.

 

Älä ainakaan enää lisäänny ja kun sun avioliitot ei toimi niin ehkä kannattaa olla vaan avoliitossa tms saa helpommin erottua.

En tosiaankaan ole lisääntymässä enään, lapset on tehty minun osaltani.

 

En tosiaankaan ole lisääntymässä enään, lapset on tehty minun osaltani.

Hyvä juttu. Ehkä sun kannattaa vaan seurustella miesten kanssa, kaikki kun eivät osaa elää toisen kanssa saman katon alla. Ymmärrät sen varmaan kun sulla jo 2 avioliittoa johtaneet eroon. Minkä ikäinen olet?

 

Hyvä juttu. Ehkä sun kannattaa vaan seurustella miesten kanssa, kaikki kun eivät osaa elää toisen kanssa saman katon alla. Ymmärrät sen varmaan kun sulla jo 2 avioliittoa johtaneet eroon. Minkä ikäinen olet?

Olen elänyt elämästäni yli 15 vuotta toisen kanssa, mutta en todellakaan ole muuttamassa enään kenenkään miehen kanssa yhteen moneen vuoteen. Aika vaikeaa tulee olemaan luottaminen kehenkään niin paljon, että yhdessä haluaisin asua.

Veikkaan että aika moni ihminen on kuitenkin asunut useamman kuin kahden miehen kanssa yhdessä..
Mutta lastenkin takia en aio edes harkita moista moneen vuoteen.

 

Sen kai kuuluukin tuntua raskaalta!

Nokka pystyyn ja vauhdilla eteenpäin! Muuton jälkeen tilanne on jo paljon parempi! Älä edes ajattele kaikkia tulevia ongelmia vaan keskity yhteen pikkujuttuun kerrallaan ja kiitä ja palkitse itseäsi kun jokin asia on hoidettu. Ja nauti elämästä niiltä osin kuin se on mahdollista. Lapsen hymystä. Aamukahvin mausta .Siitä, miten pehmeä tyyny on illalla ja peitto lämmin.

Elämä voittaa taas!

 

Kiitoksia TiiBii, ihan tuli tippa linssiin

 

Mä just muutin lapsen kanssa pois. Meillä tosin tapailu jatkuu vaikka eri osoteissa olaankin. Jos ei saman katon alla eläminen suju niin kyllä se mieli vaan paranee, kun on oman kodin saanut kuntoon. Kummasti tulee vapautunut olo, kun saa elää kuten haluaa.
Mä en kyllä enää itsenäisyydestäni luovu kenenkään vuoksi.

 

Itsenäisyys on kyllä iso juttu.
Meilläkin aika monta asiaa jotka nyt mies kieltää minulta, esim toinen koira.
Ja monet asiat mitä mies tekee, on väärin jos minä teen. Se tulee olemaan ihana, että ei ole ketään jatkuvasti arvostelemassa pieniäkin asioita.

 

Itsenäisyys on kyllä iso juttu.
Meilläkin aika monta asiaa jotka nyt mies kieltää minulta, esim toinen koira.
Ja monet asiat mitä mies tekee, on väärin jos minä teen. Se tulee olemaan ihana, että ei ole ketään jatkuvasti arvostelemassa pieniäkin asioita.

Aika pieniä juttuja erota ja rikkoa lasten perhe.

 

Itsenäisyys on kyllä iso juttu.
Meilläkin aika monta asiaa jotka nyt mies kieltää minulta, esim toinen koira.
Ja monet asiat mitä mies tekee, on väärin jos minä teen. Se tulee olemaan ihana, että ei ole ketään jatkuvasti arvostelemassa pieniäkin asioita.

Mä oon aina seurustellu tai ollu naimisissa niin mua ei enää kiinnosta tipaakaan joustaa kenenkään miehen vuoksi vaan on aika elää sitä omaa elämää.

 

Aika pieniä juttuja erota ja rikkoa lasten perhe.

Nuo em eivät todellakaan ole eron syitä, vaan asioita jotka muuttuvat parempaan suuntaan. Aloitusviestissä oli murto-osa eron syistä.

 

ikuisena vaiheilijana sanoisin, että jos sulla on epäröinnistä huolimatta sisimmässä sellainen tunne, että ero on kuitenkin parempi vaihtoehto, niin LÄHDE. varmasti eroon ja uuteen elämäntilanteeseen liittyy rankkojakin asioita, mutta toisaalta energiaa voi myös vapautua, kun sitä ole ole kiinni riitelyssä, tyytymättömyydessä tai olossa siitä, että on umpikujassa. tuntematon pelottaa, mutta ehkä sinne kannattaa uskaltautua hyppäämään.

 

Se siinä on kun tietää että tulee olemaan rankkaa..
Ja tiedän sisimmässäni että ero on ainoa vaihtoehto, mutta nyt vaan on huono aika, mutta toisaalta taas onko se oikea aika sitten milloin?

Nyt löytyi asunto, joka on sellaisella paikalla että molempien tyttöjen koulu/hoitopaikka sekä kaverit säilyvät, ja minusta se on tosi tärkeä asia, kun muutoksia tulee muuten paljon.

 

Mikä siinä on rankinta sulle?

 

Aika pieniä juttuja erota ja rikkoa lasten perhe.

Oletpa sinä ilkeä ja inhottava ihminen.

Voimia ap:lle!

 

Mikä siinä on rankinta sulle?

Mulla on yritys jossa pitää tehdä töitä 7 päivänä viikossa ainakin muutama tunti, koska talvella on asiakkaita vähemmän, eikä ole varaa pitää montaa työntekijää (ja nekin mitkä ovat töissä ovat aika epäluotettavia) .
Mutta se tulee olemaan rankinta, kun tiedän että nuorin lapsi oireilee varmasti.

 

Voimia ap:lle. Pysy päätöksessäsi. Ite roikun löysässä hirressä, mies ilmoitti että ei rakasta minua tällä hetkellä, syy on se että olen toista vuotta sairastanut masennusta ja mies ei kestä minua sen takia. Haluaa kuulemma vielä yrittää löytää arki rakkauden, mutta ei osaa sanoa kuinka kauan näin mennään. Itse olen miettinyt pois muuttamista koska olo tuntuu ahdistavalta kun ei tiedä miten käy.

 

Se siinä on kun tietää että tulee olemaan rankkaa..
Ja tiedän sisimmässäni että ero on ainoa vaihtoehto, mutta nyt vaan on huono aika, mutta toisaalta taas onko se oikea aika sitten milloin?

Nyt löytyi asunto, joka on sellaisella paikalla että molempien tyttöjen koulu/hoitopaikka sekä kaverit säilyvät, ja minusta se on tosi tärkeä asia, kun muutoksia tulee muuten paljon.

Se on varmaan vähän sellaista, kuin tupakoitsijalla tai alkoholistilla, että tänään päätän, jotta huomenna se on loppu! Sitten kun on se huominen, niin taas löytyy joku syy, että jos sittenkin huomenna.. Mutta kerran olet itse tietoinen siitä, että suhde ei toimi, niin ei se siitä varmastikaan enää muuksi muutu, jos jo aiemmin olette olleet samassa jamassa. Nyt nenu kohti uutta elämää ja onnellisempia aikoja! Kevät tulee, ja kun aikaa kuluu, niin olet varmasti tyytyväinen, että uskalsit tehdä ratkaisun. Lapsille on luultavasti traumaattisempaa elää teidän tän hetkisessä elossa, kuin sitten, kun olette eronneet. Kaikki menetykset ja epäonnistumiset ovat surullisia ja rankkoja, mutta niiden jälkeen huomaakin, että kaikella sillä oli tarkoituksena. Asioilla on tapana järjestyä, ja sä et jää kuitenkaan yksin, vaan sulla on ihanat lapsesi, joiden kanssa voitte aloittaa erilaisen, mutta varmasti kivan elämän, ja eiväthän lapsesi menetä (toivottavasti) isäänsä kuitenkaan kokonaan, vaan tapaavat häntä. Tsemppiä! Äläkä edes mieti pyörtäväsi tuota päätöstä, kun sen olet monen mietinnän jälkeen tehnyt!