Mitä ajattelette himokuntoilijaäideistä?

No excuses: "Itselläni ei päänuppi kestäisi ilman liikuntaa."

Hyvä että sanoit sen suoraan, ettei minun tarvinnut sanoa. Samainen ajatus kyllä kävi mielessäni tätä ketjua lukiessani. Liikuntaa 1-2 kertaa päivässä, liikuntaa lounastunneilla, liikuntaa lasten nukuttamisen aikana, liikuntaa lasten käytyä nukkumaan. Pakostakin tulee mieleen, että menisiköhän tuollainen ihminen sirpaleiksi, jos jättäisi liikunnan vaikka viikoksi, lukisi runoja ja kuuntelisi puiden huminaa.

Mitä siihen paljon puhuttuun itsestään huolehtimiseen tulee, se onnistuu hirveän paljon vähemmälläkin vaivalla. Tavallista arkea, terveellistä ruokaa, päivittäistä puistoilua lasten kanssa ja kunnon lenkki kerran tai pari viikossa. Riittää jonkinmoiseen sikspäkkiinkin, jos on pohjakunto nuoruusvuosilta.

En ole mennyt sirpaleiksi, vaikka välillä on ollut viikon parin taukoja liikkumisessa. Välillä on sairasteltu tai ollut muita kiireitä (juhlia, reissuja, pitkiätyöpäiviä yms.). Minulla on pohjakuntoa lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisiältäkin kilpaurheilutasolla, mutta ei se pitkälle kanna, mikäli haluaa terveenä pysytellä. Näin vanhemmalla iällä rasva alkaa kertymään helpommin, jos alkaa liikaa löysäilemään.

Minusta tulee hyvinkin helposti sohvaperuna ja karkkienmussuttaja, koska olen perusluonteeltani laiska. Lihon nopeasti ja se taas johtaa itseinhoon. Liikuntaa harrastamalla sekä mieli että keho pysyy virkeänä ja tasapainossa. Elämässä on paljon enemmän värejä nyt kuin sohvaperunana ollessani. Jaksan olla aktiivisempi muidenkin asioiden suhteen.

 

No excuses: "Itselläni ei päänuppi kestäisi ilman liikuntaa."

Hyvä että sanoit sen suoraan, ettei minun tarvinnut sanoa. Samainen ajatus kyllä kävi mielessäni tätä ketjua lukiessani. Liikuntaa 1-2 kertaa päivässä, liikuntaa lounastunneilla, liikuntaa lasten nukuttamisen aikana, liikuntaa lasten käytyä nukkumaan. Pakostakin tulee mieleen, että menisiköhän tuollainen ihminen sirpaleiksi, jos jättäisi liikunnan vaikka viikoksi, lukisi runoja ja kuuntelisi puiden huminaa.

Mitä siihen paljon puhuttuun itsestään huolehtimiseen tulee, se onnistuu hirveän paljon vähemmälläkin vaivalla. Tavallista arkea, terveellistä ruokaa, päivittäistä puistoilua lasten kanssa ja kunnon lenkki kerran tai pari viikossa. Riittää jonkinmoiseen sikspäkkiinkin, jos on pohjakunto nuoruusvuosilta.

Kaikki ei vaan nää liikkumista vaivana, vaan siitä nauttii ihan oikeasti. Puiden huminaa voi kuunnella lenkilläkin ja vaikka käyn joka päivä lenkillä ja pari kertaa viikkoon teen lihaskuntoa, niin silti jää aikaa vielä lukeakin.

 

Kaikki ei vaan nää liikkumista vaivana, vaan siitä nauttii ihan oikeasti. Puiden huminaa voi kuunnella lenkilläkin ja vaikka käyn joka päivä lenkillä ja pari kertaa viikkoon teen lihaskuntoa, niin silti jää aikaa vielä lukeakin.

Juuri näin. Viimeksi eilen köllöttelin aurinkotuolissa kolme tuntia lukemisesta samalla nauttien.

 

Kaikki ei vaan nää liikkumista vaivana, vaan siitä nauttii ihan oikeasti. Puiden huminaa voi kuunnella lenkilläkin ja vaikka käyn joka päivä lenkillä ja pari kertaa viikkoon teen lihaskuntoa, niin silti jää aikaa vielä lukeakin.

Näin juuri...eihän nämä sulje toisiaan pois mitenkään! Minulla liikunta nimenomaan tehosti ajankäyttöä, jää myös enemmän rentoutumisaikaa ja rauhaisaa aikaa lasten kanssa.

Puistoilu ja pari kävelylenkkiä on hyvää ulkoilua, mutta ei niillä mitään kuntoa tai lihaskuntoa ylläpidetä saatikka sikspäkkiä Hoikkuus ei ole todellakaan sama asia kuin hyvä kunto. Tuossa 35-40 vuosista ylöspäin alkaa hyvin erottaa liikunnalliset ihmiset kun vartalo alkaa ikääntyä. Se nuoruuden liikuntahistoria on samantekevää, etenkin jos on tarkoitus pysyä hyvässä kunnossa ja terveenä. Lihasmassa ja aerobinen kunto häviää erittäin nopeasti kun lopettaa treenaamisen, ei se kävelemällä ja lapsia keinuttamalla säily.

 

Pakko sanoa, etta juoksulenkki kerran viikoss ja puistoilu lasten kanssa ei kylla tayta minimiliikuntamaarasuosituksia. Paitsi jos siella puistossa vetaa jotain kuntopiiria.

 

[QUOTE="kahden äiti";30046167]En ole mennyt sirpaleiksi, vaikka välillä on ollut viikon parin taukoja liikkumisessa. Välillä on sairasteltu tai ollut muita kiireitä (juhlia, reissuja, pitkiätyöpäiviä yms.). Minulla on pohjakuntoa lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisiältäkin kilpaurheilutasolla, mutta ei se pitkälle kanna, mikäli haluaa terveenä pysytellä. Näin vanhemmalla iällä rasva alkaa kertymään helpommin, jos alkaa liikaa löysäilemään.

Minusta tulee hyvinkin helposti sohvaperuna ja karkkienmussuttaja, koska olen perusluonteeltani laiska. Lihon nopeasti ja se taas johtaa itseinhoon. Liikuntaa harrastamalla sekä mieli että keho pysyy virkeänä ja tasapainossa. Elämässä on paljon enemmän värejä nyt kuin sohvaperunana ollessani. Jaksan olla aktiivisempi muidenkin asioiden suhteen.[/QUOTE]

Aktiivisuus ja hyvä olo ovat hienoja asioita, ja jokainen tarvitsee omaa aikaa. Mutta minusta ollaan vähän huonoilla vesillä, jos liikkumattomuus johtaa mainitsemaasi itseinhoon. Sehän tarkoittaa sitä, että itsetunto on ripustettu liikuntasuorituksien varaan.

Kuitenkin se on ihan sama ihminen, olipa kehon ympärillä enemmän tai vähemmän rasvaa. Arvokas ihminen kaikkine ominaisuuksineen, laiskanakin.

 

Kaikki ei vaan nää liikkumista vaivana, vaan siitä nauttii ihan oikeasti. Puiden huminaa voi kuunnella lenkilläkin ja vaikka käyn joka päivä lenkillä ja pari kertaa viikkoon teen lihaskuntoa, niin silti jää aikaa vielä lukeakin.

Kyllä mäkin liikunnasta nautin. Mikäs ihanampaa kuin lenkki silloin, kun juoksu kulkee. Näissä keskusteluissa tuntuu vain hyvän olon sijasta korostuvan se liikkumattomuuden tuoma paha olo, josta kaikkien muiden kuin himoliikkujien oletetaan kärsivän.

Esimerkkinä vaikkapa se puheenvuoro, jota kommentoimaan tänne pölähdin.

 

[QUOTE="northern soul";30046273]Pakko sanoa, etta juoksulenkki kerran viikoss ja puistoilu lasten kanssa ei kylla tayta minimiliikuntamaarasuosituksia. Paitsi jos siella puistossa vetaa jotain kuntopiiria.[/QUOTE]

Sulta unohtui lainata pari tärkeää sanaa viestistäni. Toinen oli "tavallinen" ja toinen "arki". Toki nämä tarkoittavat eri ihmisille eri asioita.

 

Liikunta ja itsensä kunnossa pitäminen ovat ok. Mutta tarvitaanko sitä treeniä 2xpäivässä???
Kuullostaa ihan otsikon mukaisesti himolta.

Mitä luulet, kiittelevätkö lapsesi isompana sinua siitä, että olet hyväkroppainen äiti? Vai kiittäsivätkö he siitä, että olisit heille enempi läsnä ja kiinnostuneempi enemmän heistä kuin ulkonäöstäsi?
Kohtuus kaikessa. Liikunnassakin.

 

onhan se mahtavaa että jotkut jaksaa! itsekin kun liikkuisin kaiken sen ajan, minkä istun koneella, niin olisin varmaan jo maratoonari laiska paska olen, myönnän!

 

nuo jotka vänkyttää tuosta että pitäisi lasten kanssa olla ainakin osa siitä ajasta minkä liikkuu, niin tekeevät varmaan päivittäin itsekin paljon muuta, kuin ovat lastensa kanssa (siis että ei kukaan halua olla koko ajan lasten kanssa, joku juo kahvit koneella, lapset kattoo pikkukakkosta, toinen taas vaikka just jumppaa sen aikaa)

 

Voisin melkein vannoa, että paljon liikkuvat ihmiset ovat aktiivisempia myös lastensa kanssa. Vertaus esim. liikkumattomaan, koneella aikansa istuvaan, tylsistyneeseen kotiäitiin...

 

Tänään liikuntasaldo: tunnin rivakka kävelylenkki vauvan nukkuessa vaunuissaan ja esikoisen pyöräillessä vieressä. Nyt iltapäivällä 45 min. sauvakävelylenkki isän ollessa lasten kanssa. Ja vettä satoi molemmilla kerroilla =) Nyt saunaan rentoutumaan ja sitten jotain hyvää iltapalaa koko perheelle. Itselleni liikunta tuottaa mielihyvää ja rentouttaa mukavasti. Se on osa elämääni enkä siitä luovu niin kauan kuin pystyn liikkumaan. Ja täytyy olla onnellinen, että pystyy liikkumaan ja on terve!

 

en mitään, ja mielestäni himokuntoilija sanalla on vähän ikävä kaiku, sinä, aloittaja et mielestäni täytä sitä.
Himokuntoilijaäiti on se , joka leikkipuistossakin vetää yksinään jonkun jumpan mielikuvitusmusiikilla sillä aikaa kun lapsi keinuu. Ja se joka venyttelee itseään joka paikassa, kaupan kassajonossa pohkeen venytys hyllynreunaan jne. Se on ärsyttävän näköistä kyllä se.

 

Kuka ehtii jumpata lounastunnilla? Meillä ainakin lounas kestää puoli tuntia. Siinä ajassako pitäisi ehtiä jumpata, käydä suihkussa ja ehkä vielä syödäkin jotain?

Minä ehdin - joustava työaika, mitataan tuloksia eikä moitteetonta läsnäoloa työpaikalla Olen ns. tietotyössä.

 

Ennen riitti, että oli syömättä ja siis laiha. Nykyään pitää olla syömättä JA treenata tuntikausia viikossa ollakseen kauneusihanteen mukainen.

Minä harrastan liikuntaa noin kolme kertaa viikossa. Riittää.

 

Aktiivisuus ja hyvä olo ovat hienoja asioita, ja jokainen tarvitsee omaa aikaa. Mutta minusta ollaan vähän huonoilla vesillä, jos liikkumattomuus johtaa mainitsemaasi itseinhoon. Sehän tarkoittaa sitä, että itsetunto on ripustettu liikuntasuorituksien varaan.

Kuitenkin se on ihan sama ihminen, olipa kehon ympärillä enemmän tai vähemmän rasvaa. Arvokas ihminen kaikkine ominaisuuksineen, laiskanakin.

Omituinen asenne. Tiedätkö mitkä terveysliikuntasuositukset ovat? Miksi "laiskuus", sikäli kun se tarkoittaa liikkumattomuutta, olisi jotenkin hyve? Entä jos NAUTTII liikunnasta sen terveyshyötyjen lisäksi, tekeekö se siitä jotenkin väärää?

Ja jos päivään mahtuu esim. tunti liikuntaa, niin kyllähän siinä on vielä 23 h aikaa pötkötellä sohvalla. Suhteellisuudentajua, kiitos.

 

Minun tuttava, joka opiskelee personal traineriksi, teki ohjelman jota kokeilen nyt ainakin pari kuukautta. Ohjelmaan kuuluu viikossa kolme 30-40min kävely/hölkkälenkkiä, sekä yksi n.30min lihaskuntotreeni kotona. Lihastreeniin sain lainaksi kahvakuulan, gymstickin, ja tangon. Teen mm. kyykkyä, kulmasoutua, punnerruksia, vatsoja, kahvakuulalla kahdeksikkoa yms. Treeni on nopea tehdä ja tehokas. Lenkille otan mukaan yleensä vauvan vaunuissa, välillä kaksi isompaa pyöräilee mukana. Mummo tai isukki katsoo välillä lasten perään. Hyvin olen saanut kaikki treenit tehtyä vaikka on tosiaan kolme lasta, ja mies tekee pitkää päivää yrittäjänä. Varmasti aion jatkaa treenejä, tämän kokeilujakson jälkeenkin, niin on oma olo kohentunut vaikka olen hyötyliikuntaa ja ratsastusta aiemmin harrastanutkin. Suosittelen

 

Himokuntoilu on eri asia kuin normikuntoilu. Himossa kaikki menee yli eikä aikaa muuhun jää. Jossain vaiheessa voi alkaa tuntua tyhjältä,jos elo perustuu yhden asian ympärille. Treenaamiseenhan jää koukkuun sen mielihyvän takia. Mutta jos ei muuta päähän mahdu kuin treenit on vähän nihkeetä. Toisaalta onhan se parempi kuin esim.keskikaljan kittaaminen pubissa.

 

En ajattele mitään sen kummempia, kuin että on mukavaa että monilla on lapsen isä läsnä ja auttaa kotona. Minulla ei ole sellaista luksusta, hoidan lapsen lähes yh:na. Mies on yrittäjä eikä voi antaa lainkaan tukea eikä apua.

Ainoa jumppa mitä ehtii on puistossa pikku vauvan kanssa, vauvajumppaa.

 

[QUOTE="Jenis";30046934]Omituinen asenne. Tiedätkö mitkä terveysliikuntasuositukset ovat? Miksi "laiskuus", sikäli kun se tarkoittaa liikkumattomuutta, olisi jotenkin hyve? Entä jos NAUTTII liikunnasta sen terveyshyötyjen lisäksi, tekeekö se siitä jotenkin väärää?

Ja jos päivään mahtuu esim. tunti liikuntaa, niin kyllähän siinä on vielä 23 h aikaa pötkötellä sohvalla. Suhteellisuudentajua, kiitos.[/QUOTE]

Ehkä multa puuttuu tosiaan suhteellisuudentajua, mutta mulla on elämässäni jopa tärkeämpiä asioita kuin päivittäinen liikunta ja sohvalla pötköttely. Sellaisia kuin riittävä lepo, lapset, parisuhde, työ, ystävät, taide ja sivistys. Kun 24 tuntia jaetaan kaikkien näiden kesken, tunti päivässä alkaa olla aika paljon. Liikaa liikuntaan.

Onneksi pystyn tällä hetkellä järjestämään arkeni mieluisalla ja mielekkäällä tavalla, ja täytän terveysliikuntasuositukset pelkällä arkiaktiivisuudellani. Silloin kun huvittaa, käyn urheilemassa. Arvaa miksi? Siksi, että nautin siitä.

Laiskuus ei ole hyve. Mutta ei sen tarvitse olla myöskään itseinhon syy. Välillä kannattaa ruuhkavuosien keskellä kuunnella itseään ja olla itselleen armollinen. Ei tässä koneita olla.

 

No se tulee mieleen, että se toinen vanhempi sitten on lasten kanssa aina ja että mitäs se ehtii harrastaa. Se tulee mieleen ekana.

 

Aktiivisuus ja hyvä olo ovat hienoja asioita, ja jokainen tarvitsee omaa aikaa. Mutta minusta ollaan vähän huonoilla vesillä, jos liikkumattomuus johtaa mainitsemaasi itseinhoon. Sehän tarkoittaa sitä, että itsetunto on ripustettu liikuntasuorituksien varaan.

Kuitenkin se on ihan sama ihminen, olipa kehon ympärillä enemmän tai vähemmän rasvaa. Arvokas ihminen kaikkine ominaisuuksineen, laiskanakin.

Ei ole sama ihminen, jos kehon ympärillä on enemmän rasvaa, vaan silloin on huomattavasti suurempi riski sairastua vakavasti ja kuolla nuorempana. Toivon, että lapseni saavat pitää terveen äidin elämässään mahdollisimman pitkään.

 

Mulla kolme pientä lasta ja silti olen kunnossa. Lenkkeilen/treenaan kovaa joka päivä, joskus kaksikin kertaa/pvä.

Muut äidit valittavat että eivät ehdi yms. Minulla isä on lasten kanssa kun treenaan. Lisäksi en oikein muuta ehdi harrastaa.

Mutta tuo on minun valintani. Olen bikinikunnossa, mikä kerää kateuttakin mutta olen itse kovalla työllä kuntoon päässy.

Rehellisesti sanoen ihaillen kadehdin

 

No se tulee mieleen, että se toinen vanhempi sitten on lasten kanssa aina ja että mitäs se ehtii harrastaa. Se tulee mieleen ekana.

Miten niin AINA? Jos päivässä käyttää tunnin kuntoiluun ja on muun ajan lasten kanssa, niin eikä silloin tilanne ole kuitenkin toisin päin.