mitä ajatuksia herättää?

alle kolmevuotiaalla lapsella 4 eri yöpaikkaa 8 päivän sisään?

 

Aika monta, miksi näin?

 

Ei kuulosta hyvältä. Mikähän mahtaa olla syynä?

 

kaksi vuorotyöläistä, ero, ihanat isovanhemmat.

 

Sellaisia, että kyseessä on todennäköisesti joku väliaiakinen järjestely eikä näin ollen vahingoita lasta, sikäli mikäli ne yöpymispaikat ovat hänelle tuttuja. Eikä aloituksessa mainittu, onko lapsi niissä yksin vai vanhemman kanssa. Lomillahan tuo voi olla hyvinkin tavallista, jos paikkaa vaihdetaan useammin kuin kerran.

 

Jos on pakko niin on pakko. Ja jos on läheisiä ihmisiä ja rakastavia ympärillä niin tuskin siitä nyt traumaa pääsee syntymään. Itse pyrkisin kuitenkin normalisoimaan tilanteen mahd. nopeasti. Tosin vuorotyössä se on varmaankin haastavaa.

 

ei ole väliaikainen ratkaisu. yöpyy äidillä, isällä, mummolassa ja vuoropäiväkodissa.
miten tukea lasta parhaiten, kun puun takaa tämä tilanne minullekin tuli.
ei tosin tietenkään joka viikko näin, vaan tää on poikkeusviikko. mutta kuukausittain vähintään näin ja viikottain äidillä/isällä.

 

Jos on satunnainen tilanne, esim. loma niin eipä tuo juuri ajatuksia herätä.

Jos tuo on pysyvää niin väkisinkin säälittää pieni lapsi joka ei enää tiedä missä koti on kun paikasta toiseen mennään jatkuvasti. Vaikka taatusti hyvää hoitoa saa jokaisessa paikassa niin tuo on liikaa vaihtelua.

 

niinpä.
tässä oli hyvää tekstiä
Vanhempien ero, Vanhempainnetti - MLL

 

ja isä on isänä hyvä, enemmänkin.

 

[QUOTE="vieras";29179318]Jos on satunnainen tilanne, esim. loma niin eipä tuo juuri ajatuksia herätä.

Jos tuo on pysyvää niin väkisinkin säälittää pieni lapsi joka ei enää tiedä missä koti on kun paikasta toiseen mennään jatkuvasti. Vaikka taatusti hyvää hoitoa saa jokaisessa paikassa niin tuo on liikaa vaihtelua.[/QUOTE]
todellakin on, mutta näinä aikoina KUKAAN järkevä ihminen ei jätä vakituista työpaikkaansa, kun vakituista päivätyötä ei ole saatavilla. mies teki muutaman aika radikaalin valinnan, minä olen hankala ihminen ja kuka siitä eniten sitten kärsii? lapsi.

 

Tuollaisessa tilanteessa varmaan pyrkisin siihen, että lapsen hoitaja tulee lapsen kotiin yöpymään eikä toisinpäin.

 

Ihan aluksi tulee mieleen olosuhteiden pakko. Ja sitähän se varmasti on tänäpäivänä, syystä tai toisesta. Monella säätelee työpaikka tuon, ja kuten erinys sanoitkin - ei kukaan tänä päivänä päästä otettaan irti työpaikastaa, säätelipä se kuinka isolla kädellä sitten eloa. Nyt mennään näillä avuilla.

Toisaalta taas, mikäli lapsella on ympärillä tuttuja ja turvallisia aikuisia (ja tällaisen kuvan tästä kuitenkin sain) niin en mä näkis nyt minkään valtakunnan kauhuskenaariota tässä - itseasiassa ihan normaalia perusarkea .

Nämä pienet ihmiset ovat yllättävän isoja vaikeissakin, yllättävissä tilanteissa. Osaavat sopeutua ja toisinaan ovat tilanteiden vastaanottamisissaan niin huikean viisaita reagoimisissaan, että opettavat aikuistakin.

Hankalinta tämä tällainen aika usein on sille aikuiselle, joka tuntee syyllisyyttä - kiitos tämän syyllistävän yhteiskunnan - valinnoistaan ja elämästään, mitä kuitenkin yrittää taiten elää päivä kerrallaan. Uskon, että teilläkin asiat järjestyvät ja menevät hyvin :hug: - kunhan pääsette rytmiin kiinni ja huomaatte, että päivä vaihtuu iltaan hyvin näinkin. Kunhan pidät huolen omasta jaksamisestasi kaiken ohessa, se on tärkeää. Jos arki käy kaikkinensa liian rankaksi ja raskaaksi, niin voinet varmaan neuvotella työnantajasi kanssa väliaikaisesta poikkeusjärjestelystä esim. työaikojesi suhteen, jotta saatte tasoitusta tähän muutokseenne. Ainakin voisi sitä yrittää.

Muutoin - mene päivä ja tilanne kerrallaan .