Mitä ammattia suosittelisitte minulle?

Minua voisi kutsua hiljaiseksi ja araksi. Oikeanlaisten ihmisten seurassa tosin olen puhelias, rohkea ja avoin. Olen myöskin kiltti, luotettava ja huomaavainen sekä ahkera työntekijä. Ongelmanani on, että usein työpaikoilla työkaverit eivät minusta pidä tai minua pidetään vähempiarvoisena, koska olen tuppisuu työkavereiden kesken. En vain koe tarpeelliseksi jutella niitä näitä jatkuvasti, en kaipaa seuraa enkä jatkuvaa juoruilua, varsinkaan ihmisten kanssa, joista en varsinaisesti pidä. Asiakkaille olen ystävällinen ja puhelias, ja asiakkaat pitävät minusta, saan paljon positiivista palautetta.

Vieraille ihmisille voisin jutella vaikka kuinka pitkään niitä näitä. Sen sijaan kun tunnen työkaverini, eikä kukaan heistä ole tyyppiseni ihminen vaan ns. ilkeä päällepäsmäri, ei minua huvita heidän kanssaan jutella. Kysyn, jos on kysyttävää ja sanon, jos on sanottavaa, puhun tietysti tarvittavat työasiat ja silloin tällöin kerron jotain omasta elämästäni tai kysyn heidän elämästään.

Voisiko esimerkiksi kosmetologin ammatti olla sopiva tällaiselle tavallaan epäsosiaaliselle ihmiselle? Ollaanko tässä ammatissa paljonkin tekemisissä työkavereiden kanssa?

Pitäisin nykyisestä työstäni, jos työkaverini olisivat mukavempia. Joissakin edellisissä työpaikoissani olen todella viihtynyt ja tuntenut itseni täydeksi, koska työkaverit ovat olleet aivan ihania. Valitettavasti näissä paikoissa minulla on ollut määräaikainen sopimus..

 

Hilja Maitotyttö

 

Mieleeni nousi kaksi asiaa; ensinnäkin tekstistäsi sai sen käsityksen, että nykyinen työsi on mielekästä, mutta työkaverit eivät. Voisitko siis ajatella vaihtaa työpaikaa? Jos koet, että sinua ihan kiusataan, silloin on työsuojelullisten toimien aika.

Toiseksi, kosmetologit ovat useimmiten yksityisyrittäjiä, tai vaikka toimisivatkin isommissa yrityksissä, tehdään työtä pääsääntöisesti "kahdestaan" asiakkaan kanssa. Eli asiakasta ei jaeta muiden kanssa. Asiakkaita tosin silloin taitaa olla joka lähtöön...

 

Asiakkaat eivät ole ongelma, tulen "yksittäisten ihmisten", siis sellaisten, joita en näe jatkuvasti, kanssa yleensä todella hyvin juttuun. Kohdalleni on tainnut tälle työpaikalle osua harvinaisen ikävät työtoverit, aivan eriluontoiset kuin minä, ja todella eri ikäluokkaakin. Koska olen nuorempi ja hiljainen, minua pompotellaan kuin superpalloa jonka pitäisi revetä joka suuntaan ja osata kaikki. Työni yksi iso miinus on myöskin _todella_ surkea palkka, kosmetologina tienaisin paremmin. Toisinaan minua houkuttelisi jokin ammatti, jossa ei tarvitsisi lähes ollenkaan olla ihmiskontaktissa.. Niin paljon nykyinen tilanne minua jo rasittaa.