Mitä elämä on hoitojen lopettamisen jälkeen?

Tässä on nyt sitte menossa kierto nro 29 ja edelleen totaalisen lapsettomia ollaan :'(

3*IUI takana ja hoidot lopetettu lopullisesti, ei tuottanu tulosta nämä hoidot meillä. Tuntuu et 2.5v menny ihan hukkaan ku odotellu plussan saapumista..turhaan.

Mitä tässä nyt enään voi tehä, millä vaikuttaa mahdollisuuksiin? Jäljellä on enään elämän normaalisoituminen ja lapsettomuuden unohtaminen, mutta eri asia onkin kuinka se onnistuu :ashamed: Ei ole helppoa muuttaa ajatuksiaan positiiviiseksi ja yrittää unohtaa lapsia kun asiakaspalvelutyössä näkee joka päivä pieniä vauvoja ja lapsia, sekä isoja massuja joita minä en koskaan saanu :'(

Elämä tuntuu niin turhalta... ei enään tavoitteita, toiveita...toiveet kohta täytetty: 8kk:n ikäinen koira, omakotitalo, AvioMies, kummallakin työpaikka... enää uupuu se pieni nyytti joka täydentäisi meidän rakkauttamme...

Lääkärit on sitämieltä et meillähän on aikaa, (molemmat n.27vee) ei siis kannata jahkailla tätä vaan elää "normaalia"elämää..mutta miten se tapahtuu, elämän normaalisoituminen siis?? ja entäpä jos me haaveillaan suuremmasta perheestä ku 1 lapsesta, meillä on haaveena ainaski 3lasta..mut eihän tästä mitään tuu jos joka vuosi odotellaan 5v/lapsi.. :headwall:

Surullinen Annuli :'(

 

:hug:

Tiedän, että tuossa vaiheessa tuntuu totaalisen kurjalta

Jokainen tietysti miettii itse, mikä sopii omalle kohdalle, mutta meillä elämä hoitojen lopettamisen jälkeen tarkoitti adoptioprosessin käynnistämistä. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että helpotti huomattavasti, kun ne ikuiset pettymykset sai lakaista maton alle ja kaksinolostakin pystyi jälleen nauttimaan, kun tiesi, että lapsi kuitenkin varmasti tulee.

Kymmenen vuoden pitkän odotuksen jälkeen olen nyt vihdoin siis äiti omalle pienelle vauvalleni :heart:

Jaksamista sinulle! :hug:

 

Heippa Annuli! 22v olin kun alotettiin meillä nyytin odotus ja 28v olin kun esikoinen syntyi. Nyt 3 lasta. Kolme ekaa ivf:ää oli tuloksettomii ja kolmesta seuraavasta on sitten saatu nää meitin pienokaiset. Kolme ekaa oli julkisella ja sit jouduttiin sieltä ulos. Päätettiin et tää loppu nyt tähän. Käytiin psykologilla ja muuta, mut sitten päätettiin et kerta yksityisel ja sit lopetetaan hoidot. Jotenkin vaan ei voitu hyväksyy et kaikki on nyt tehty ja onneks sit lähettiin yrittään.

 

Eräs kätilöystäväni kertoi joidenkin pariskuntien toteuttaneen jonkin haaveen,esim. ulkomaanmatka, asunnonvaihto, opiskelun aloittaminen jne. Tavallaan aloittaa symbolisesti puhtaalta pöydältä tuon jälkeen. Jokaisella parilla on suruaikansa. Toisaalta klinikalla lääkärini kertoi usean parin tulleen raskaaksi, kun jätti haaveensa eikä enää yrittänyt. Kai tuokin riippuu lapsettomuuden syistä.

 

Ettekö halunneet sitten rankempiin hoitoihin ollenkaan ?
Vai olitteko etukäteen päättäneet että inssit vain käydään ?

 

\

Ettekö halunneet sitten rankempiin hoitoihin ollenkaan ?
Vai olitteko etukäteen päättäneet että inssit vain käydään ?

Niin, meillä ylipainoa on niin paljon ettei PÄÄSTÄ muihin hoitoihin..ja toisaalta en tiedä jaksaisinko sitä rumbaa enään..ei ole ollut kaukana etteikö pääkopan hoitoonki ois pitäny mennä, joten ehkä tämä lopullinen luopuminen sitten on oman terveyden kannalta ihan hyvä asia. Surullinen olo on ja itkua ei juurikaan jaksa/voi pidätellä.. mutta jatkettava tätä elämää kai on. :\| Sekä mieheni että koiramme takia jaksan...

Kiitos kaikille kommentoineille :hug:

 

\

:hug:
meillä elämä hoitojen lopettamisen jälkeen tarkoitti adoptioprosessin käynnistämistä. Kymmenen vuoden pitkän odotuksen jälkeen olen nyt vihdoin siis äiti omalle pienelle vauvalleni :heart:

Jaksamista sinulle! :hug:

Meilläkin on mietitty adoptiota yhtenä vaihtoehtona, mutta jotenki se vaan tuntuu niin kaukaiselta haaveelta...

Onnea teille ja pienelle nyytille hirmuisesti :hug: :heart:

 

Kuulehan nyt. Teillä on tosiaan vielä paljon aikaa :hug: .

Me rampattiin hoidoissa neljä vuotta kunnes vihdoin plussattiin. Välillä pidettiin reilun vuoden verran taukoakin, kun multa meinasi pää levitä, IVF/ICSI hoito oli sekä fyysisesti että henkisesti sen verran rankka kokemus. Itseasiassa tuossa vaiheessa päätettiin lopettaa yrittäminen kokonaan, mut ajan kanssa mieli muuttui ja hyvä niin.

Tuo yrityksen lopettaminen sinällään on aika helppoa kun päätöksen vaan tekee. Varsinkin kun päätöksen tekee tiedostaen, että sen voi myös pyörtää tilanteen muuttuessa.

Mitä jos tekin vaan pitäisitte vuoden tai pari taukoa ja sinä aikana ottaisitte projektiksi painon pudottamisen. Sekin on ihan kivaa hommaa kun siihen pääsee sisälle =) . JA mikä olisi sen parempi kannuste kun hoitoihin pääseminen oman terveyden paranemisen ohessa.

 

Hei! Me yritimme mieheni kanssa kaksi vuotta lasta tulematta raskaaksi. Kummastakaan ei löydetty "vikaa". Minulla oli kivuliaat ja epäsäännölliset kuukautiset, joita kaikki hormoonihoidot vain pahensivat. Lopulta olin sietämättömien vatsakramppien takia jo terveyskeskuksessa yötä. Sitten luin artikkelin vyöhyketerapiasta ja löysin melko läheltä vyöhyke/luontaisterapeutin. Aloitettuani hoidon minulle ehti tulla vain yhdet siedettävät kuukautiset ja sitten olinkin jo raskaana! Hoitojen avulla minun kroppani oma hormoonitoiminta saatiin toimimaan. Samalla kaikki kiukuttelut ja itkuisuus jäi pois. Tiedän, että luontaishoitoja kritisoidaan herkästi, mutta minulle ne ainakin auttoivat ja oli syy minun päässä tai hoidoissa, se on minulle ihan sama, koska siitä oli apua! Sanoisinkin, että kannattaa kokeilla, jos siten teillekin tulisi näkyvää tulosta.

 

Nyt tilanne on se että ollaan adoptiojonossa

Odotellaan siis 2-4v ja sitten on tuleva meille oma pieni :heart:

Tsemppiä kaikille yrittäville! :flower:

 

Heips!

Ikävä kuulla tuollaista.
Kyllä se elämä siittä tasaantuu ja muuttuu. Ei toivoa kannata lopullisesti menettää/luovuttaa.
Kaikki järjestyy aikanaan, ettekä te ole vielä liian vanhoja.
Olen saman ikäinen. pian on kulunut kolme vuotta meidän lapsettomuudesta, ja hoidoissa käydään edelleen.
Toivoa on vielä hieman jäljellä, vaikkakin ajattelen välillä samalla tavalla. adoptiotakin olemme jo miettineet. Siinäkin tosin menee vuosia. hyvää kannattaa odottaa.
Tsemppiä ja jaksamisia