Non compos mentis
Olen. Ei kai siinä järkeä olekaan. Ei pidä pysähtyä miettimään liikoja, meikäläinen ainakin sekoaa sellasesta.
dfdf
Mielestäni ainoa järjetön asia on se, että elämä joskus loppuu. Elämä on ihanaa.
Valitettavasti me olemme vain geenien välikappaleita.
Valitettavasti me olemme vain geenien välikappaleita.
..
Mä olisin onnellinen jos saisin elää tuollaista normaalia arkea.
Kun on elänyt koko pienen elämänsä sairauskierteessä ja sen takia menettänyt osan unelmistaan.. niin jotenki kaikkea tuollaista ajattelee eri lailla.
Mä nautin sydämeni kyllyydestä jos olen joinakin päivinä siinä kunnossa että jaksan tehdä ruokaa, pyykätä ja siivota. Joka päivä unelmoin että arjen keskellä olisi se pieni nyytti jota hoivata.
Oletko masentunut? silloin moni asia menettää merkityksensä. Elämäänsä pitää osata arvostaa, silloin se arki ei tunnu ollenkaan niin tylsältä.
Kun on elänyt koko pienen elämänsä sairauskierteessä ja sen takia menettänyt osan unelmistaan.. niin jotenki kaikkea tuollaista ajattelee eri lailla.
Mä nautin sydämeni kyllyydestä jos olen joinakin päivinä siinä kunnossa että jaksan tehdä ruokaa, pyykätä ja siivota. Joka päivä unelmoin että arjen keskellä olisi se pieni nyytti jota hoivata.
Oletko masentunut? silloin moni asia menettää merkityksensä. Elämäänsä pitää osata arvostaa, silloin se arki ei tunnu ollenkaan niin tylsältä.
Lunatic
Elämässä on se tarkotus että ollaan täällä muita varten. Kukaan ei yksin pärjää tässä maailmassa.
Ei me siis täällä olla itseämme varten.
Ei siitä ole kauaa kun vasta snaijasin tämän. Se on se ainoa tarkotus.
Ei me siis täällä olla itseämme varten.
Ei siitä ole kauaa kun vasta snaijasin tämän. Se on se ainoa tarkotus.
Riippuu vähän ajattelutavasta, että onko tässä mitään järkeä. Ei varmastikaan. Mutta kun meille on se elämä suotu, niin siitähän kannattaa ottaa kaikki mahdollinen ilo ja hyöty irti.
"Miele"
En jaksa enää etsiä elämään mielekkyyttä, en elämäni tarkoitusta, en itseäni, en mitään.
Olen yli 50 v nainen ja hormonikorvaushoito toimii, en ole masentunut. Tiedän sen siksi, että olen joskus elämäni aikana ollut masentunut. Silloin elämä tuntui tyhjältä, merkityksettömältä, enkä halunnut elää.
Nytkin elämä tuntuu tyhjältä, merkityksettömältä ja epämielekkäältä. Haluan silti elää. Mieheni on onneksi samaa mieltä kanssani siitä, ettei elämässä ole mitään tarkoitusta ja ihan järjetöntähän tämä jatkuva puurtaminen kehon kunnossapitämiseksi on. Mieheni kuitenkin nauttii elämästä ja minä en.
Ihmisillä on aivan llian paljon kärsimystä elämässä. Väkivaltaa, sairauksia, sotia, köyhyyttä, ahneutta jne. En ole silti negatiivinen, vaan tämä vain on totta.
Käyt töissä suuren osan elämääsi siksi, että sinulla olisi katto pään päällä ja saisit ruokaa itsellesi ja ehkä perheellesikin, jos sinulla sellainen on.
Itse olen ollut lapsesta asti fyysisesti monella tavalla hyvin sairas ja nyt olenkin jo eläkkeellä niiden sairauksieni vuoksi. Käveleminen käy kipeää lonkkiin, polviin ja jalkapohjiin. Pyöräily polviin ja migreeni on lähes päivittäinen vieras. Astma ja ruoka-aineallergiat rajoittavat syömistäni ja välillä on ihan nälkä, kun ei aina jaksa itse leipoa tai loppuu ainekset kaapista, eikä kaupasta useinkaan löydy maidotonta, hirssitöntä, kaikin puolin viljatonta leipää. Toki syön myös kasviksia, lihaa ja hedelmiä. Kalalle on valitettavasti allerginen.
Olen pikkuinen nainen, alle 150 cm ja painokin 39 kg, että voitte kuvitella kuinka vaikea on löytää naisten vaatteita kurvikkaaseen kroppaani. Niin kurveja kuitenkin on ja lasten vaatteet päällä - takaapäin näytän 10-vuotiaalta ja kun käännyn, niiin naamataulu on jotain ihan muuta syvine huuliryppyineen, vaikka en ole koskaan edes tupakoinut enkä viinakaan juonut kuin pari kertaa kokeeksi.. Ei ole vara käyttää ompelijan palveluja pienellä eläkkeellä, mutta kun on tekstiilipölyallergia, niin ei kiinnosta pahentaa oireitaan ompelemallakaan.
En näe elämässä oikein mitään järkeä. Kipua ja työntekoa ja taistelua rahasta ja taistelua liikuntaharrastuksilla, että keho pysyisi toimintakykyisenä pitempään - ai miksi? Siksikö, että eläisi pitempään ja saisi kärsiä vanhempana vielä enemmän, kun keho väistämättä rapistuu?
Monilla ihmisillä on halu saada maallista mammonaa ja he sen saavutettuaan kokevat iloa. Minua ei maallinen mammona kiinnosta. En ilahdu jokapäiväisestä ruoanlaitosta, kun en voi ravintolastakaan ruokaa koskaan hakea. En ilahdu pyykinpesusta ja kodin siivouksestakaan.
Jotkut haluavat päteä, jotkut vaikuttaa muiden ihmisten elämään. Minä en. Korkeintaan sanon ihmisille kannustavia kauniita sanoja, jos siihen tulee luonteva tilaisuus.
Minä hullu hankin lapsia tähän maailmaan, joka on oikeasti aika hurja paikka lapsille ja nuorille tänä päivänä kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi. Väkivaltaa ja kilpailua riittää. Pinnalliset arvot kukoistaa! Lapseni onneksi ovat kaikki suht terveitä, työelämässä ja suht onnellisia vielä toistaiseksi ainakin ja täysin tietämättömiä äitinsä kokemasta maailmasta, sillä en halua masentaa heitä.
Toivottavasti tulevaisuudessa lasten ei tarvitsisi kärsiä niin paljon koulukiusaamisesta ja eriarvoisuudesta kuin tänä päivänä. Älkää tehkö lapsia tähän hulluun väkivaltaiseen maailmaan. Itsensä takia monet lapsia tekevät. Olisipa minunkin vanhempani jättäneet minut hankkimatta, niin sekä he että minä olisimme kaiikki päässeet paljon helpommalla.
Jos te ihan todella tarkkaan mietitte elämää, niin huomaatte, että ei tässä ole mitään järkeä! Ja uskoontulleille tiedoksi, kun kuitenkin jollakulla heistä voi käydä mielessä, että uskoontulo voisi olla ratkaisu, niin olen jo uskossa, olen ollut lapsesta asti.
Olen yli 50 v nainen ja hormonikorvaushoito toimii, en ole masentunut. Tiedän sen siksi, että olen joskus elämäni aikana ollut masentunut. Silloin elämä tuntui tyhjältä, merkityksettömältä, enkä halunnut elää.
Nytkin elämä tuntuu tyhjältä, merkityksettömältä ja epämielekkäältä. Haluan silti elää. Mieheni on onneksi samaa mieltä kanssani siitä, ettei elämässä ole mitään tarkoitusta ja ihan järjetöntähän tämä jatkuva puurtaminen kehon kunnossapitämiseksi on. Mieheni kuitenkin nauttii elämästä ja minä en.
Ihmisillä on aivan llian paljon kärsimystä elämässä. Väkivaltaa, sairauksia, sotia, köyhyyttä, ahneutta jne. En ole silti negatiivinen, vaan tämä vain on totta.
Käyt töissä suuren osan elämääsi siksi, että sinulla olisi katto pään päällä ja saisit ruokaa itsellesi ja ehkä perheellesikin, jos sinulla sellainen on.
Itse olen ollut lapsesta asti fyysisesti monella tavalla hyvin sairas ja nyt olenkin jo eläkkeellä niiden sairauksieni vuoksi. Käveleminen käy kipeää lonkkiin, polviin ja jalkapohjiin. Pyöräily polviin ja migreeni on lähes päivittäinen vieras. Astma ja ruoka-aineallergiat rajoittavat syömistäni ja välillä on ihan nälkä, kun ei aina jaksa itse leipoa tai loppuu ainekset kaapista, eikä kaupasta useinkaan löydy maidotonta, hirssitöntä, kaikin puolin viljatonta leipää. Toki syön myös kasviksia, lihaa ja hedelmiä. Kalalle on valitettavasti allerginen.
Olen pikkuinen nainen, alle 150 cm ja painokin 39 kg, että voitte kuvitella kuinka vaikea on löytää naisten vaatteita kurvikkaaseen kroppaani. Niin kurveja kuitenkin on ja lasten vaatteet päällä - takaapäin näytän 10-vuotiaalta ja kun käännyn, niiin naamataulu on jotain ihan muuta syvine huuliryppyineen, vaikka en ole koskaan edes tupakoinut enkä viinakaan juonut kuin pari kertaa kokeeksi.. Ei ole vara käyttää ompelijan palveluja pienellä eläkkeellä, mutta kun on tekstiilipölyallergia, niin ei kiinnosta pahentaa oireitaan ompelemallakaan.
En näe elämässä oikein mitään järkeä. Kipua ja työntekoa ja taistelua rahasta ja taistelua liikuntaharrastuksilla, että keho pysyisi toimintakykyisenä pitempään - ai miksi? Siksikö, että eläisi pitempään ja saisi kärsiä vanhempana vielä enemmän, kun keho väistämättä rapistuu?
Monilla ihmisillä on halu saada maallista mammonaa ja he sen saavutettuaan kokevat iloa. Minua ei maallinen mammona kiinnosta. En ilahdu jokapäiväisestä ruoanlaitosta, kun en voi ravintolastakaan ruokaa koskaan hakea. En ilahdu pyykinpesusta ja kodin siivouksestakaan.
Jotkut haluavat päteä, jotkut vaikuttaa muiden ihmisten elämään. Minä en. Korkeintaan sanon ihmisille kannustavia kauniita sanoja, jos siihen tulee luonteva tilaisuus.
Minä hullu hankin lapsia tähän maailmaan, joka on oikeasti aika hurja paikka lapsille ja nuorille tänä päivänä kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi. Väkivaltaa ja kilpailua riittää. Pinnalliset arvot kukoistaa! Lapseni onneksi ovat kaikki suht terveitä, työelämässä ja suht onnellisia vielä toistaiseksi ainakin ja täysin tietämättömiä äitinsä kokemasta maailmasta, sillä en halua masentaa heitä.
Toivottavasti tulevaisuudessa lasten ei tarvitsisi kärsiä niin paljon koulukiusaamisesta ja eriarvoisuudesta kuin tänä päivänä. Älkää tehkö lapsia tähän hulluun väkivaltaiseen maailmaan. Itsensä takia monet lapsia tekevät. Olisipa minunkin vanhempani jättäneet minut hankkimatta, niin sekä he että minä olisimme kaiikki päässeet paljon helpommalla.
Jos te ihan todella tarkkaan mietitte elämää, niin huomaatte, että ei tässä ole mitään järkeä! Ja uskoontulleille tiedoksi, kun kuitenkin jollakulla heistä voi käydä mielessä, että uskoontulo voisi olla ratkaisu, niin olen jo uskossa, olen ollut lapsesta asti.
"vieras"
Hyvän ja pahan taistelu. Sitä on elämä. Kukin valitsee kuten itse oikeaksi ja hyväksi näkee ja sitten saattaakin paljastua ettei se ollutkaan hyvää. Pyrkimys hyvään, se on ehkä se. Koska sitä täydellisempi maailma on, mitä enemmän on hyvyyttä.
"juu"
Mitään ei lopulta ole ja olemme vain informaatiota mustan aukon pohjalla kertoi amerikkalainen tiedelehti teema numerossaan aikoinaan kun viisaat miehet pohtivat mitä kaikki on fyysisesti.
"vieras"
Elä mieti niitä vaan mieti jotain muuta. Pistä se katse tulevaisuuteen! Ja varmasti löytyy muutakin kun se sama kaava. joillekin se tuo turvaa ja toisille pääsyä pois arjesta! Jotain uutta välillä!
"vieras"
[QUOTE="Miele";26578999]En jaksa enää etsiä elämään mielekkyyttä, en elämäni tarkoitusta, en itseäni, en mitään.
Olen yli 50 v nainen ja hormonikorvaushoito toimii, en ole masentunut. Tiedän sen siksi, että olen joskus elämäni aikana ollut masentunut. Silloin elämä tuntui tyhjältä, merkityksettömältä, enkä halunnut elää.
Nytkin elämä tuntuu tyhjältä, merkityksettömältä ja epämielekkäältä. Haluan silti elää. Mieheni on onneksi samaa mieltä kanssani siitä, ettei elämässä ole mitään tarkoitusta ja ihan järjetöntähän tämä jatkuva puurtaminen kehon kunnossapitämiseksi on. Mieheni kuitenkin nauttii elämästä ja minä en.
Ihmisillä on aivan llian paljon kärsimystä elämässä. Väkivaltaa, sairauksia, sotia, köyhyyttä, ahneutta jne. En ole silti negatiivinen, vaan tämä vain on totta.
Käyt töissä suuren osan elämääsi siksi, että sinulla olisi katto pään päällä ja saisit ruokaa itsellesi ja ehkä perheellesikin, jos sinulla sellainen on.
Itse olen ollut lapsesta asti fyysisesti monella tavalla hyvin sairas ja nyt olenkin jo eläkkeellä niiden sairauksieni vuoksi. Käveleminen käy kipeää lonkkiin, polviin ja jalkapohjiin. Pyöräily polviin ja migreeni on lähes päivittäinen vieras. Astma ja ruoka-aineallergiat rajoittavat syömistäni ja välillä on ihan nälkä, kun ei aina jaksa itse leipoa tai loppuu ainekset kaapista, eikä kaupasta useinkaan löydy maidotonta, hirssitöntä, kaikin puolin viljatonta leipää. Toki syön myös kasviksia, lihaa ja hedelmiä. Kalalle on valitettavasti allerginen.
Olen pikkuinen nainen, alle 150 cm ja painokin 39 kg, että voitte kuvitella kuinka vaikea on löytää naisten vaatteita kurvikkaaseen kroppaani. Niin kurveja kuitenkin on ja lasten vaatteet päällä - takaapäin näytän 10-vuotiaalta ja kun käännyn, niiin naamataulu on jotain ihan muuta syvine huuliryppyineen, vaikka en ole koskaan edes tupakoinut enkä viinakaan juonut kuin pari kertaa kokeeksi.. Ei ole vara käyttää ompelijan palveluja pienellä eläkkeellä, mutta kun on tekstiilipölyallergia, niin ei kiinnosta pahentaa oireitaan ompelemallakaan.
En näe elämässä oikein mitään järkeä. Kipua ja työntekoa ja taistelua rahasta ja taistelua liikuntaharrastuksilla, että keho pysyisi toimintakykyisenä pitempään - ai miksi? Siksikö, että eläisi pitempään ja saisi kärsiä vanhempana vielä enemmän, kun keho väistämättä rapistuu?
Monilla ihmisillä on halu saada maallista mammonaa ja he sen saavutettuaan kokevat iloa. Minua ei maallinen mammona kiinnosta. En ilahdu jokapäiväisestä ruoanlaitosta, kun en voi ravintolastakaan ruokaa koskaan hakea. En ilahdu pyykinpesusta ja kodin siivouksestakaan.
Jotkut haluavat päteä, jotkut vaikuttaa muiden ihmisten elämään. Minä en. Korkeintaan sanon ihmisille kannustavia kauniita sanoja, jos siihen tulee luonteva tilaisuus.
Minä hullu hankin lapsia tähän maailmaan, joka on oikeasti aika hurja paikka lapsille ja nuorille tänä päivänä kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi. Väkivaltaa ja kilpailua riittää. Pinnalliset arvot kukoistaa! Lapseni onneksi ovat kaikki suht terveitä, työelämässä ja suht onnellisia vielä toistaiseksi ainakin ja täysin tietämättömiä äitinsä kokemasta maailmasta, sillä en halua masentaa heitä.
Toivottavasti tulevaisuudessa lasten ei tarvitsisi kärsiä niin paljon koulukiusaamisesta ja eriarvoisuudesta kuin tänä päivänä. Älkää tehkö lapsia tähän hulluun väkivaltaiseen maailmaan. Itsensä takia monet lapsia tekevät. Olisipa minunkin vanhempani jättäneet minut hankkimatta, niin sekä he että minä olisimme kaiikki päässeet paljon helpommalla.
Jos te ihan todella tarkkaan mietitte elämää, niin huomaatte, että ei tässä ole mitään järkeä! Ja uskoontulleille tiedoksi, kun kuitenkin jollakulla heistä voi käydä mielessä, että uskoontulo voisi olla ratkaisu, niin olen jo uskossa, olen ollut lapsesta asti.[/QUOTE]
kenen kanssa teet koska nykyään suomessa viedään yksinhuoltajilta lapset pois!
Ilman järkeviä selityksiä!
Tähän on menty! kun pirulle antaa pikkurillin se vie koko käden!
Olen yli 50 v nainen ja hormonikorvaushoito toimii, en ole masentunut. Tiedän sen siksi, että olen joskus elämäni aikana ollut masentunut. Silloin elämä tuntui tyhjältä, merkityksettömältä, enkä halunnut elää.
Nytkin elämä tuntuu tyhjältä, merkityksettömältä ja epämielekkäältä. Haluan silti elää. Mieheni on onneksi samaa mieltä kanssani siitä, ettei elämässä ole mitään tarkoitusta ja ihan järjetöntähän tämä jatkuva puurtaminen kehon kunnossapitämiseksi on. Mieheni kuitenkin nauttii elämästä ja minä en.
Ihmisillä on aivan llian paljon kärsimystä elämässä. Väkivaltaa, sairauksia, sotia, köyhyyttä, ahneutta jne. En ole silti negatiivinen, vaan tämä vain on totta.
Käyt töissä suuren osan elämääsi siksi, että sinulla olisi katto pään päällä ja saisit ruokaa itsellesi ja ehkä perheellesikin, jos sinulla sellainen on.
Itse olen ollut lapsesta asti fyysisesti monella tavalla hyvin sairas ja nyt olenkin jo eläkkeellä niiden sairauksieni vuoksi. Käveleminen käy kipeää lonkkiin, polviin ja jalkapohjiin. Pyöräily polviin ja migreeni on lähes päivittäinen vieras. Astma ja ruoka-aineallergiat rajoittavat syömistäni ja välillä on ihan nälkä, kun ei aina jaksa itse leipoa tai loppuu ainekset kaapista, eikä kaupasta useinkaan löydy maidotonta, hirssitöntä, kaikin puolin viljatonta leipää. Toki syön myös kasviksia, lihaa ja hedelmiä. Kalalle on valitettavasti allerginen.
Olen pikkuinen nainen, alle 150 cm ja painokin 39 kg, että voitte kuvitella kuinka vaikea on löytää naisten vaatteita kurvikkaaseen kroppaani. Niin kurveja kuitenkin on ja lasten vaatteet päällä - takaapäin näytän 10-vuotiaalta ja kun käännyn, niiin naamataulu on jotain ihan muuta syvine huuliryppyineen, vaikka en ole koskaan edes tupakoinut enkä viinakaan juonut kuin pari kertaa kokeeksi.. Ei ole vara käyttää ompelijan palveluja pienellä eläkkeellä, mutta kun on tekstiilipölyallergia, niin ei kiinnosta pahentaa oireitaan ompelemallakaan.
En näe elämässä oikein mitään järkeä. Kipua ja työntekoa ja taistelua rahasta ja taistelua liikuntaharrastuksilla, että keho pysyisi toimintakykyisenä pitempään - ai miksi? Siksikö, että eläisi pitempään ja saisi kärsiä vanhempana vielä enemmän, kun keho väistämättä rapistuu?
Monilla ihmisillä on halu saada maallista mammonaa ja he sen saavutettuaan kokevat iloa. Minua ei maallinen mammona kiinnosta. En ilahdu jokapäiväisestä ruoanlaitosta, kun en voi ravintolastakaan ruokaa koskaan hakea. En ilahdu pyykinpesusta ja kodin siivouksestakaan.
Jotkut haluavat päteä, jotkut vaikuttaa muiden ihmisten elämään. Minä en. Korkeintaan sanon ihmisille kannustavia kauniita sanoja, jos siihen tulee luonteva tilaisuus.
Minä hullu hankin lapsia tähän maailmaan, joka on oikeasti aika hurja paikka lapsille ja nuorille tänä päivänä kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi. Väkivaltaa ja kilpailua riittää. Pinnalliset arvot kukoistaa! Lapseni onneksi ovat kaikki suht terveitä, työelämässä ja suht onnellisia vielä toistaiseksi ainakin ja täysin tietämättömiä äitinsä kokemasta maailmasta, sillä en halua masentaa heitä.
Toivottavasti tulevaisuudessa lasten ei tarvitsisi kärsiä niin paljon koulukiusaamisesta ja eriarvoisuudesta kuin tänä päivänä. Älkää tehkö lapsia tähän hulluun väkivaltaiseen maailmaan. Itsensä takia monet lapsia tekevät. Olisipa minunkin vanhempani jättäneet minut hankkimatta, niin sekä he että minä olisimme kaiikki päässeet paljon helpommalla.
Jos te ihan todella tarkkaan mietitte elämää, niin huomaatte, että ei tässä ole mitään järkeä! Ja uskoontulleille tiedoksi, kun kuitenkin jollakulla heistä voi käydä mielessä, että uskoontulo voisi olla ratkaisu, niin olen jo uskossa, olen ollut lapsesta asti.[/QUOTE]
kenen kanssa teet koska nykyään suomessa viedään yksinhuoltajilta lapset pois!
Ilman järkeviä selityksiä!
Tähän on menty! kun pirulle antaa pikkurillin se vie koko käden!
turhaa
Mitään ei jää kun täältä lähdetään, joten miksi vitussa täällä ollaan????? Kaikki mitä sä "saavutat" elämän aikanasi häviää samalla kuin sinäkin... Mieti vaikka mitä sun isoisoisä teki täällä? -ai niin, ethän sä edes tiedä kuka se oli tai mitä teki eli täysin hyödytönkin hänen elämänsä kuten meidän kaikkien muidenkin! Lapset on ainut joka jää mutta mitä ne jää tänne tekemään? miettimään tätä samaa paskaa johon kukaan ei tietä vastausta...
Kylläpä mä ainakin tiedän isoisoisieni elämänvaiheet ja mitä ovat tehneet, kuten isoisoäitienkin.
Hienoja ihmisiä, jotka jättivät jälkeensä materian lisäksi hyvin kasvatettuja jälkeläisiä.
Mut joo, eihän tässä mitään varsinaista järkeä olekaan, toisiamme varten täällä ollaan.
Toivottavasti mun lapsesta ei tule niin urpoa (tai ahdistunutta), että se jäis tänne miettimään mikä järki sillä on elää ja olla täällä.
..........
Olen ihan samaa miettinyt. Kärsin masennuksesta ja ajattelen asioista syvemmin ehkä kuin muut. Mikä järki kaikessa on? Jos olisin näitä miettinyt ennen lapsia niin en olisi lapsia hankkinut tänne. OIkeastaan lapsien hankkiminen on aika itsekäs teko. Et voi taata kuitenkaan että he pärjäisivät elämässään tai ei sairastuisi mihinkään. Kuka myös haluaa että oma lapsi kuolee? Ja sekin on kuitenkin väistämätöntä. Me kaikki kuollaan joskus ja meidän lapsetkin. Lapsena sitä ei vielä ajattele mutta kun tulee tietoiseksi itsestään ja maailmasta ja omasta roolistaan siinä niin tajuaa että ei tässä ole järkeä ja kuolema meidät kaikki vie, niin surullista kuin se onkin.
...........
Niin ja tuo että ollaan täällä toisiamme varten. Se ei käytännössä mene niin, on paljon yksinäisiä ihmisiä, minut mukaanlukien. Ei voi olla varma onko omilla lapsillaan aikuisena ystäviä. Kateus on myös yksi sellainen mikä monesti vie ystäviä. Se on niin pienestä kiinni..ystävyys.
Onnellinen lapseton
Elämän tarkoitus on tehdä asioita joista nauttii, kunhan ei vahingoita muista. Jos nauttii kodinhoidosta, lasten kuskaamisesta tarhaan jne on tehnyt ihan hyvän päätöksen hankkia lapsia. Jos taas ko. asiat ovat täysin pakkopullaa, niin hups, olisi kannattanut miettiä toiseen kertaan saako niistä penskoista tarpeeksi positiivisia puolia jotta suurin osa vuorokaudesta kannattaa uhrata niihin vuosien vuosien ajan.
Itse en tykkää yhtään kotipuuhista, vihaan rutiineja ja pakkoja jne. joten onnekkaasti olen lapseton. Lapsettomuus mahdollistaa sen että voin minimoida kaiken tuon inhoamani pakkopullan. Töissä on pakko käydä, jotta sen muun elämän voi sitten järjestellä niinkuin haluaa, esim. valita asuinpaikkansa ja tapansa, matkustella ja harrastaa mitä haluaa jne.
Sääliksi käy heitä/teitä, jotka tekevät lapsia vain koska "niitä nyt kuuluu tehdä" ilman sen tarkempaa miettimistä. Sitten elämä onkin pakon edessä tuota 24/7 pakollista puurtamista pahimmillaan vuosikymmenet, ja siihen se elämä sitten menikin - ainoan lohdun ollessa se, että paskahommissa on niin kiire ettei ehkä ehdikään miettimään mitä haluaisi tehdä ja mistä oikeasti nauttisi!
Itse en tykkää yhtään kotipuuhista, vihaan rutiineja ja pakkoja jne. joten onnekkaasti olen lapseton. Lapsettomuus mahdollistaa sen että voin minimoida kaiken tuon inhoamani pakkopullan. Töissä on pakko käydä, jotta sen muun elämän voi sitten järjestellä niinkuin haluaa, esim. valita asuinpaikkansa ja tapansa, matkustella ja harrastaa mitä haluaa jne.
Sääliksi käy heitä/teitä, jotka tekevät lapsia vain koska "niitä nyt kuuluu tehdä" ilman sen tarkempaa miettimistä. Sitten elämä onkin pakon edessä tuota 24/7 pakollista puurtamista pahimmillaan vuosikymmenet, ja siihen se elämä sitten menikin - ainoan lohdun ollessa se, että paskahommissa on niin kiire ettei ehkä ehdikään miettimään mitä haluaisi tehdä ja mistä oikeasti nauttisi
!Jos ei pysty näkemään missään valoa, eikä tiedä mistä suunnasta sitä voisi lähteä edes etsimään, on traagista. Asioilla ei ole merkitystä, kuten kirjoittaja sanoo.
Sellainen ei ainakaan ole elämän tarkoitus.
Olisi pystyttävä iloitsemaan, löytämään onnea ja mielenrauhaa vaikeissakin puristuksissa. Ja poimia ne pienetkin hetket, jolloin kykenee tuntemaan iloa.
Se auttaa ja vahvistaa ihmistä, vähän kerrallaan.
eeehhehehheheee
Jes, saatiin se kiintiölapseton tähänkin ketjuu, pisteet sulle hei! Ja sitten mietit, miksi niinsanottuihin veloihin suhtaudutaan nuivasti..Elämän tarkoitus on tehdä asioita joista nauttii, kunhan ei vahingoita muista. Jos nauttii kodinhoidosta, lasten kuskaamisesta tarhaan jne on tehnyt ihan hyvän päätöksen hankkia lapsia. Jos taas ko. asiat ovat täysin pakkopullaa, niin hups, olisi kannattanut miettiä toiseen kertaan saako niistä penskoista tarpeeksi positiivisia puolia jotta suurin osa vuorokaudesta kannattaa uhrata niihin vuosien vuosien ajan.
Itse en tykkää yhtään kotipuuhista, vihaan rutiineja ja pakkoja jne. joten onnekkaasti olen lapseton. Lapsettomuus mahdollistaa sen että voin minimoida kaiken tuon inhoamani pakkopullan. Töissä on pakko käydä, jotta sen muun elämän voi sitten järjestellä niinkuin haluaa, esim. valita asuinpaikkansa ja tapansa, matkustella ja harrastaa mitä haluaa jne.
Sääliksi käy heitä/teitä, jotka tekevät lapsia vain koska "niitä nyt kuuluu tehdä" ilman sen tarkempaa miettimistä. Sitten elämä onkin pakon edessä tuota 24/7 pakollista puurtamista pahimmillaan vuosikymmenet, ja siihen se elämä sitten menikin - ainoan lohdun ollessa se, että paskahommissa on niin kiire ettei ehkä ehdikään miettimään mitä haluaisi tehdä ja mistä oikeasti nauttisi
Ei ole mitään isoja tyyppejä. Jokainen luo merkityksensä itse, olemme vastuussa omasta elämästämme ja vapaita elämään miten haluamme. Vapaus tosin tarkoittaa että muut ovat vapaita kanssa ja he vaikuttavat elämäämme samalla kun me heidän.
Ihminen haluaa luontaisesti tuoda merkityksiä sinne missä sitä ei ole ja nähdä järkeä satunnaisuudessa.
Ihminen haluaa luontaisesti tuoda merkityksiä sinne missä sitä ei ole ja nähdä järkeä satunnaisuudessa.
Rainouu
Olen miettinyt samaa ja huomannut että eipä tässä oikein ole mitään järkeä samaa paskaa päivästä toiseen. ja ensinnäkin ensimmäiset 16 vuotta elämästä menee hukkaan käymällä koulua siihe sitte muutama vuosi ammatti koulua ja lukio ja joillakin vielä lisää eli oot parikymppinen ennen ku pääset alottaa elämän ja sitte huomaatki ettei tässä ollukkaa mitää järkeä.
Olet asian ytimessä. Elämän tarkoitus on olla onnellinen. Enpä tiedä ketään joka olisi tullut onnelliseksi ticketin haalarista ja omakotitalosta. Siis TODELLA, AIDOSTI onnelliseksi, niin että elämä tuntuu merkitykselliseltä näiden vuoksi..
omat lapset
Mun mielestä se on järkeä kun on omia lapsia ja tietää että oot ne synnyttänyt ja ne on sun omaa lihaa ja verta ja susta tulleita. Se on ihmeellistä!!! Mä en vaihtais tyttöjäni mihinkään ja mä en tajua miten jotkut vaan antaa lapsensa pois. Kauheesti muussa ei sitten olekaan järkeä varsinkaan opiskelussa ja työssä. Mä en vaan tajua minkä takia on annettu jonkun keksiä että pitää tehdä noin ja sitten kaikki vaan tekee niin ja kärsii koko elämän ja odottaa lomaa. Mikä on se syy että joku voi olla saanut niin että se vaan pomottaa muita koko elämänsä eikä tee ite mitään.