Mitä kaikkea outoa luulit pienenä?

Luulin että kaupoista viedään ruuat aina sulkemisen jälkeen pois ja tuodaan aamulla takasin.

 

Luulin että jos nielaisee purukumin, se kiertyy sydämen ympärille ja jää sinne.

 

Että syntymättömät vauvat on seinän välissä.

Ja että telkkariin pääsee sisälle, että ihminen pienenee sillain sinne sopivaksi. Että ne kaikki tv:ssä näkyvät ihmisetkin on siellä sisällä, ja mietin, että miten ne voi olla jokaisen tv:ssä yhtaikaa. :xmas:

Oi että siis tuntuu huonolta sanoo tämä mutta lapset on tyhmiä mutta söpöisen tyhmiä mä rakastan lapsia en tiiä miten oon ennen pärjännyt iman sandraa ja sannia mun lapset sandra 7v ja sanni 5v mun vaimo mari, ennen oon itekkin ollu lapsi ja yhtä tyhmä siis hyvällä tavalla tyhmä

 

Olin ihan varma että vesimelonin siemenet alkaa kasvaa mahassa. Muista siemenistä en tätä luullut, pelkästään vesimelonin.

Nyt äkkiä. He vesimelonia kaupasta.

 

Nyt äkkiä. He vesimelonia kaupasta.

Luulin joskus pienenä, että omenan siemenistä voi alkaa kasvaa puu vatsassa ja siemeniä pitää vältellä sen takia.

 

Ihmettelin eka luokalla miten maailmassa riittää juttuja sanomalehteen, siis täysi sanomalehti joka päivä! Ja sitten tunsin itseni surkeaksi, koska en keksisi yhtään tärkeää uutista.

 

Kuvittelin, että kaikki ihmiset osaavat ajatella loogisesti. Kun joku joskus hölmöili, luulin sen olevan pilailua. Pikku hiljaa sitten tajusin, että suuri osa kanssaihmisistä on melkoisia pahveja - täysin tämä on valjennut minulle vasta aikuisiällä, palstakin todistaa vahvasti

 

Että emme ole oikeasti olemassa, vaan tämä kaikki on jonkun mielikuvituksen tulosta ja vain kuvittelemme olevamme olemassa.

Ja myöhemmin luin Bolzmannin aivoista...

Niin mäkin oon luullu ennen että joku (Jumala) ajattelee ja tunnemme olevamme elossa sen ajatuksissa

 

Luulin, että tuuli syntyy kun puut heiluvat. Ja että eri kieliä puhutaan vain "viäntjämjällä" suomen sanoja mahdollisimman hankalasti. Kissa = kjissa...

Miks monet on luullu että suomi on koko maa ja että puhuu koko maassa suomea en mä ainakaan semmosta luullu pienenä tiesin varhain että o n eri maita

 

Niin mäkin oon luullu ennen että joku (Jumala) ajattelee ja tunnemme olevamme elossa sen ajatuksissa

Tuo ei ole mikään luulo, vaan tieto.

 

Kuvittelin, että minun maailma on tässä tämä, eikä se muutu, vaan saan olla aina lapsi, ja kaikki säilyy ennallaan, että minusta pidetään aina huolta, eikä minun tarvitse tehdä mitään sen eteen. Kun katsoin telkkaria, niin ajattelin, että Avaruusmatka oli dokumenttijuttu, kuten uutiset Joten avaruus on ollut aina minulle tuttu juttu. Jouduin ymmärtämään vasta 12-vuotiaana, että pitäisi nyt alkaa olla murrosikäinen.. lähtee koulun diskoihin, ja ehdottomasti saatava fritsu kaulaansa - yäk ! ja sen jälkeen nopeasti aikuinen, ja vastuullinen itsestään... Se kesä, ennen yläastetta oli raskas. Olisin halunnut vain jatkaa samaa leikkimistä ja pihapelejä muiden lasten kanssa. Mutta näin, että nekin kasvoivat hetkessä, yhden kesän aikana nopeasti, jopa liian "aikuisiksi." Minunkin piti siis sopeutua.
Hyvinhän se lopulta meni - olen aikuinen, oppinut, mutta mieleltäni nuori vieläkin