Mitä mieltä HS kuukausiliitteen synnyttäneiden naisten kuvista?

En kertaakaan sanonut, ettei näin olisi ollut!
Ja olin kipeä synnytyksen jälkeen!
Sanoin vaan, että mulla vei eteenpäin se kun palasin mahdollisimman pian normaaliin arkeen.

No mistäs tiedät kuinka nuo äidit ovat laittautuneet tuon kuvan oton jälkeen? Käsittääkseni kuvissa onkin kyse nimenomaan tilanteesta heti synnytyksen jälkeen, ilman mitään laittautumisia, ihan luonnontilassa.

Sulla on nyt tarve haastaa riitaa mun kanssa.
Eihän se sun ongelma ole miten olen itse toiminut ja mitä mieltä olen?
Eikä mulle kuulu miten nuo äidit ovat laittautuneet jne.

 

En kertaakaan sanonut, ettei näin olisi ollut!
Ja olin kipeä synnytyksen jälkeen!
Sanoin vaan, että mulla vei eteenpäin se kun palasin mahdollisimman pian normaaliin arkeen.

Mun mielestä sä sanoit, ettei verta näkynyt missään, etkä näyttänyt räjähtäneeltä edes synnytyksen jälkeen.

Mutta ihan miten vaan. Miten normaaliin arkeen palaaminen liittyy synnärillä otettuihin kuviin vasta synnyttäneistä äideistä?

Juu, no verta ei todellakaan näkynyt.
Miten kipeänä olo ja maidon nousu tekee minusta räjähtäneen?
Ja puhuin arkeen palaamisesta jo heti synnärillä. Kotiolot on jokaisella erikseen. Mutta olin jo siellä omissa siisteissä vaatteissa jne.

 

Onko se nyt oikeasti kovin oleellista millainen vartalo jollakin on?

 

Minun mielestäni kauniita, arkirealistisia kuvia. Eivätkä mielestäni kyseisten kuvien naiset näytä mitenkään räjähtäneiltä. Kolme lasta synnyttäneenä tunnistan kyllä itseni noista kuvista, juuri synnytyksen jälkeisiltä hetkiltä. Huolimatta siitä, että olen esimerkiksi kuopuksemme synnyttänyt polikliinisesti eli lähtenyt sairaalasta vauvan kanssa kotiin kuuden tunnin kuluttua synnytyksestä. Toki minä kotiinlähtiessäni näytin erilaiselta kuin olisin näyttänyt heti synnytyksen jälkeisinä hetkinä.

 

En kertaakaan sanonut, ettei näin olisi ollut!
Ja olin kipeä synnytyksen jälkeen!
Sanoin vaan, että mulla vei eteenpäin se kun palasin mahdollisimman pian normaaliin arkeen.

Mun mielestä sä sanoit, ettei verta näkynyt missään, etkä näyttänyt räjähtäneeltä edes synnytyksen jälkeen.

Mutta ihan miten vaan. Miten normaaliin arkeen palaaminen liittyy synnärillä otettuihin kuviin vasta synnyttäneistä äideistä?

Juu, no verta ei todellakaan näkynyt.
Miten kipeänä olo ja maidon nousu tekee minusta räjähtäneen?
Ja puhuin arkeen palaamisesta jo heti synnärillä. Kotiolot on jokaisella erikseen. Mutta olin jo siellä omissa siisteissä vaatteissa jne.

Ja korostan, että jokainen tyylillään.
En missään nimessä sano pahaa kuvien henkilöistä.

 

Juu, no verta ei todellakaan näkynyt.
Miten kipeänä olo ja maidon nousu tekee minusta räjähtäneen?
Ja puhuin arkeen palaamisesta jo heti synnärillä. Kotiolot on jokaisella erikseen. Mutta olin jo siellä omissa siisteissä vaatteissa jne.

Mielestäni synnärillä on mahdotonta palata arkeen
Oli mullakin meikit mukana, kävin suihkussa päivittäin, käytin omia sukkia ja rintsikoita (muut vaatteet olivat sairaalan), harjasin hiukseni, pesin hampaani, jne. Mutta arkeen palasin vasta kotona. Kotiinlähtiessäni vedin omat farkkuni jalkaan.

Mun mielestä ne maitoa valuvat rinnat, verta vuotava ehkä kipeäkin alapää, väsymyksestä kertovat kasvot ja turpea maha ovat sitä "räjähtämistä ", jolta ei oikein voi välttyä jos synnyttää. Pukeutui sitten miten tahansa.

 

Just tällaiset arkirealisimia kuvaavat reportaasit on mun mielestä kaikista mielenkiintoisimpia. Ei photoshopattuja ja siloiteltuja vartaloita, vaan käsittelemätön otos. Nostan hattua noille naisille, itse en olisi kuvattavaksi halunnut. En olis tosin pysynyt pystyssäkään, jos seisoa olisi pitänyt...Muistoja tuo kuitenkin mieleen. Pystyn todellakin samaistumaan.

 

Mitä rumaa noissa kuvissa oli? Naisethan olivat kauniita, vartalot hyvännäköisiä. En nähnyt arpia missään. Eikä vertakaan näkynyt.

Kuvittelin avauksen perusteella jotain ihan muuta.

Olen takuulla nyt, tavallisena lauantaina, räjähtäneemmän näköinen kuin yksikään kuvien äideistä.

 

Miten kipeänä olo ja maidon nousu tekee minusta räjähtäneen?
Ja puhuin arkeen palaamisesta jo heti synnärillä. Kotiolot on jokaisella erikseen. Mutta olin jo siellä omissa siisteissä vaatteissa jne.

Paas kuvaa niin katsotaan miten hehkeä olit..

 

Mitä rumaa tuossa on? Siis ihan peruskamaa kaikilta synnyttäneiden vuodeosastoilta. Oikeastaan kauniita kaikessa raadollisuudessaan, tuore äitiys paljaimmillaan, ilman kaunistelua ja fotoshoppausta .

 

Onhan kakkaaminenkin normaalia elämässä mut en mä silti haluis et musta julkastas kuvaa pöntöllä.
Enivei, en ikinä suostuis tollasiin kuviin ja mua noi ei kyllä kosketa pätkääkään.

Entäs tämä?
http://www.photojournalism.org/2007%20images/web/contest/singles/source/image/feature1.jpg

Kyllä tää on koskettava kuva!
Mä en myöskään pidä raskausmahaa kovinkaan kauniina enkä ole kertaakaan ajatellut olevani kaunis raskaana ollessa, päinvastoin.
Noi kuvat menee ihan täysin överiksi mun makuuni.
Sellasta se on joo, mut joku raja.

 

Kauniita kuvia kaikessa realistisuudessaan! Niitä ruusinpunaisia kuvia voi ottaa kuka vaan, nämä on mahtavia.

 

So what! Ihan normaalia. Varmaan kaikille synnyttäneille on tuttua sairaalan housut ja siteet ja tolta sitä vaan näyttää kun on lapsen tehnyt maailmaan.

 

Herkkiä, realistisia ja puhuttelevia kuvia. Upeaa, että ovat uskaltautuneet kuviin.

 

Onhan kakkaaminenkin normaalia elämässä mut en mä silti haluis et musta julkastas kuvaa pöntöllä.
Enivei, en ikinä suostuis tollasiin kuviin ja mua noi ei kyllä kosketa pätkääkään.

Entäs tämä?
http://www.photojournalism.org/2007%20images/web/contest/singles/source/image/feature1.jpg

Kyllä tää on koskettava kuva!
Mä en myöskään pidä raskausmahaa kovinkaan kauniina enkä ole kertaakaan ajatellut olevani kaunis raskaana ollessa, päinvastoin.
Noi kuvat menee ihan täysin överiksi mun makuuni.
Sellasta se on joo, mut joku raja.

Överiksi? Miksi? Ihmiselosta ei sellaista aihetta löydäkään, joka ei olisi kuvauksen arvoinen. Eihän kuvissa ollutkaan kauneutta tarkoitus kuvata, vaan uuden elämän ihmettä. Toiselta kantilta kuin useimmiten, mutta syntymäähän siinä kuvattiin. Pitääkö kuvan tai kohteen olla kaunis oikeuttaakseen olemassaolonsa ja julkaisunsa? Eikö kuolemaakaan saisi kuvata? Sairautta? Surua? Eikö sinusta ole kuvaa itkevänä?
Maailmassa on ihan liikaa niitä synttäri ja joulukuvia. Tilaa on kaikenlaiselle kuvajournalismille. Hyvä sarja ja idea kuvaajalta.

 

Onhan kakkaaminenkin normaalia elämässä mut en mä silti haluis et musta julkastas kuvaa pöntöllä.
Enivei, en ikinä suostuis tollasiin kuviin ja mua noi ei kyllä kosketa pätkääkään.

Entäs tämä?
http://www.photojournalism.org/2007%20images/web/contest/singles/source/image/feature1.jpg

Kyllä tää on koskettava kuva!
Mä en myöskään pidä raskausmahaa kovinkaan kauniina enkä ole kertaakaan ajatellut olevani kaunis raskaana ollessa, päinvastoin.
Noi kuvat menee ihan täysin överiksi mun makuuni.
Sellasta se on joo, mut joku raja.

Överiksi? Miksi? Ihmiselosta ei sellaista aihetta löydäkään, joka ei olisi kuvauksen arvoinen. Eihän kuvissa ollutkaan kauneutta tarkoitus kuvata, vaan uuden elämän ihmettä. Toiselta kantilta kuin useimmiten, mutta syntymäähän siinä kuvattiin. Pitääkö kuvan tai kohteen olla kaunis oikeuttaakseen olemassaolonsa ja julkaisunsa? Eikö kuolemaakaan saisi kuvata? Sairautta? Surua? Eikö sinusta ole kuvaa itkevänä?
Maailmassa on ihan liikaa niitä synttäri ja joulukuvia. Tilaa on kaikenlaiselle kuvajournalismille. Hyvä sarja ja idea kuvaajalta.

Sori nyt mielipiteestäni mut toi on mautonta ja vastemielistä katseltavaa mun mielestä.
En mä olisi halunnut tollaisia kuvia nähdä ennen esikoista.
Siis mä olen todella onnellinen etten nähnyt, todella kärjistettyjä ja mauttomia.
Ei ne munkaan synnytykset olleet ruusuisia ja en ollut meikeissä ja fiineissä kuteissa, mut noi kuvat kertoivat mulle ainostaan ällöttäviä asioita, ei niitä kauniita synnytykseen liittyviä juttuja joita mä lämmöllä nyt muistelen.
Toki ne useista mameista on koskettavia ja muuta mut mun mielestäni ei.


Edit. Toi kuva linkki oli koskettava, musta on kuvia missä itken, mut ei kuvia vaippa pöksyssä tissit vuotaen.

 

Kyllä tää on koskettava kuva!
Mä en myöskään pidä raskausmahaa kovinkaan kauniina enkä ole kertaakaan ajatellut olevani kaunis raskaana ollessa, päinvastoin.
Noi kuvat menee ihan täysin överiksi mun makuuni.
Sellasta se on joo, mut joku raja.

Överiksi? Miksi? Ihmiselosta ei sellaista aihetta löydäkään, joka ei olisi kuvauksen arvoinen. Eihän kuvissa ollutkaan kauneutta tarkoitus kuvata, vaan uuden elämän ihmettä. Toiselta kantilta kuin useimmiten, mutta syntymäähän siinä kuvattiin. Pitääkö kuvan tai kohteen olla kaunis oikeuttaakseen olemassaolonsa ja julkaisunsa? Eikö kuolemaakaan saisi kuvata? Sairautta? Surua? Eikö sinusta ole kuvaa itkevänä?
Maailmassa on ihan liikaa niitä synttäri ja joulukuvia. Tilaa on kaikenlaiselle kuvajournalismille. Hyvä sarja ja idea kuvaajalta.[/quote]


Sori nyt mielipiteestäni mut toi on mautonta ja vastemielistä katseltavaa mun mielestä.
En mä olisi halunnut tollaisia kuvia nähdä ennen esikoista.
Siis mä olen todella onnellinen etten nähnyt, todella kärjistettyjä ja mauttomia.
Ei ne munkaan synnytykset olleet ruusuisia ja en ollut meikeissä ja fiineissä kuteissa, mut noi kuvat kertoivat mulle ainostaan ällöttäviä asioita, ei niitä kauniita synnytykseen liittyviä juttuja joita mä lämmöllä nyt muistelen.
Toki ne useista mameista on koskettavia ja muuta mut mun mielestäni ei.


Edit. Toi kuva linkki oli koskettava, musta on kuvia missä itken, mut ei kuvia vaippa pöksyssä tissit vuotaen.
[/quote]
Eihän niitä kauniiksi oltukaan tarkoitettu, yhtäkaikki, syntymää ne kuvaavat vähintään yhtä hyvin kuin ne stereotypiat, joita yleensä aiheesta viljellään. Ja ennenkaikkea, kuvat ovat saaneet sinutkin reagoimaan, ajattelemaan. Ei kuvat ole pelkkää sivujen täytettä kunnon journalismissa. Mitä ajattelet tästä, kun luet kuvatekstin?
http://www.photojournalism.org/2007%20images/web/contest/studport1/source/studentport23.htm

 

Kyllä tää on koskettava kuva!
Mä en myöskään pidä raskausmahaa kovinkaan kauniina enkä ole kertaakaan ajatellut olevani kaunis raskaana ollessa, päinvastoin.
Noi kuvat menee ihan täysin överiksi mun makuuni.
Sellasta se on joo, mut joku raja.

Överiksi? Miksi? Ihmiselosta ei sellaista aihetta löydäkään, joka ei olisi kuvauksen arvoinen. Eihän kuvissa ollutkaan kauneutta tarkoitus kuvata, vaan uuden elämän ihmettä. Toiselta kantilta kuin useimmiten, mutta syntymäähän siinä kuvattiin. Pitääkö kuvan tai kohteen olla kaunis oikeuttaakseen olemassaolonsa ja julkaisunsa? Eikö kuolemaakaan saisi kuvata? Sairautta? Surua? Eikö sinusta ole kuvaa itkevänä?
Maailmassa on ihan liikaa niitä synttäri ja joulukuvia. Tilaa on kaikenlaiselle kuvajournalismille. Hyvä sarja ja idea kuvaajalta.[/quote]


Sori nyt mielipiteestäni mut toi on mautonta ja vastemielistä katseltavaa mun mielestä.
En mä olisi halunnut tollaisia kuvia nähdä ennen esikoista.
Siis mä olen todella onnellinen etten nähnyt, todella kärjistettyjä ja mauttomia.
Ei ne munkaan synnytykset olleet ruusuisia ja en ollut meikeissä ja fiineissä kuteissa, mut noi kuvat kertoivat mulle ainostaan ällöttäviä asioita, ei niitä kauniita synnytykseen liittyviä juttuja joita mä lämmöllä nyt muistelen.
Toki ne useista mameista on koskettavia ja muuta mut mun mielestäni ei.


Edit. Toi kuva linkki oli koskettava, musta on kuvia missä itken, mut ei kuvia vaippa pöksyssä tissit vuotaen.
[/quote]
Eihän niitä kauniiksi oltukaan tarkoitettu, yhtäkaikki, syntymää ne kuvaavat vähintään yhtä hyvin kuin ne stereotypiat, joita yleensä aiheesta viljellään. Ja ennenkaikkea, kuvat ovat saaneet sinutkin reagoimaan, ajattelemaan. Ei kuvat ole pelkkää sivujen täytettä kunnon journalismissa. Mitä ajattelet tästä, kun luet kuvatekstin?
http://www.photojournalism.org/2007%20images/web/contest/studport1/source/studentport23.htm

 

Tunteikkaita kuvia. Eikä niissä ole mitään järkyttävää, kauheaa tai rumaa. Vaan yllättävän kaunista.

 

Onhan kakkaaminenkin normaalia elämässä mut en mä silti haluis et musta julkastas kuvaa pöntöllä.
Enivei, en ikinä suostuis tollasiin kuviin ja mua noi ei kyllä kosketa pätkääkään.

Entäs tämä?
http://www.photojournalism.org/2007%20images/web/contest/singles/source/image/feature1.jpg

Kyllä tää on koskettava kuva!
Mä en myöskään pidä raskausmahaa kovinkaan kauniina enkä ole kertaakaan ajatellut olevani kaunis raskaana ollessa, päinvastoin.
Noi kuvat menee ihan täysin överiksi mun makuuni.
Sellasta se on joo, mut joku raja.

Överiksi? Miksi? Ihmiselosta ei sellaista aihetta löydäkään, joka ei olisi kuvauksen arvoinen. Eihän kuvissa ollutkaan kauneutta tarkoitus kuvata, vaan uuden elämän ihmettä. Toiselta kantilta kuin useimmiten, mutta syntymäähän siinä kuvattiin. Pitääkö kuvan tai kohteen olla kaunis oikeuttaakseen olemassaolonsa ja julkaisunsa? Eikö kuolemaakaan saisi kuvata? Sairautta? Surua? Eikö sinusta ole kuvaa itkevänä?
Maailmassa on ihan liikaa niitä synttäri ja joulukuvia. Tilaa on kaikenlaiselle kuvajournalismille. Hyvä sarja ja idea kuvaajalta.

Sori nyt mielipiteestäni mut toi on mautonta ja vastemielistä katseltavaa mun mielestä.
En mä olisi halunnut tollaisia kuvia nähdä ennen esikoista.
Siis mä olen todella onnellinen etten nähnyt, todella kärjistettyjä ja mauttomia.
Ei ne munkaan synnytykset olleet ruusuisia ja en ollut meikeissä ja fiineissä kuteissa, mut noi kuvat kertoivat mulle ainostaan ällöttäviä asioita, ei niitä kauniita synnytykseen liittyviä juttuja joita mä lämmöllä nyt muistelen.
Toki ne useista mameista on koskettavia ja muuta mut mun mielestäni ei.


Edit. Toi kuva linkki oli koskettava, musta on kuvia missä itken, mut ei kuvia vaippa pöksyssä tissit vuotaen.

Voi sentään, mikä sua pelottaa?
Mun mielestä noi kuvat ei ole lainkaan kärjistettyjä, noi ihmisethän on ihan omina itsenään juuri noissa. Olisi voitu näyttää paljon inhorealistisemminkin, esim. veri juoksemassa pitkin reisiä, ajelemattomia karvoja, viiden sentin levyisiä raskausarpia vatsassa... Mutta tämä arkirealismi on ihan riittävää, kaunista!

 

Onhan kakkaaminenkin normaalia elämässä mut en mä silti haluis et musta julkastas kuvaa pöntöllä.
Enivei, en ikinä suostuis tollasiin kuviin ja mua noi ei kyllä kosketa pätkääkään.

Entäs tämä?
http://www.photojournalism.org/2007%20images/web/contest/singles/source/image/feature1.jpg

Kyllä tää on koskettava kuva!
Mä en myöskään pidä raskausmahaa kovinkaan kauniina enkä ole kertaakaan ajatellut olevani kaunis raskaana ollessa, päinvastoin.
Noi kuvat menee ihan täysin överiksi mun makuuni.
Sellasta se on joo, mut joku raja.

Överiksi? Miksi? Ihmiselosta ei sellaista aihetta löydäkään, joka ei olisi kuvauksen arvoinen. Eihän kuvissa ollutkaan kauneutta tarkoitus kuvata, vaan uuden elämän ihmettä. Toiselta kantilta kuin useimmiten, mutta syntymäähän siinä kuvattiin. Pitääkö kuvan tai kohteen olla kaunis oikeuttaakseen olemassaolonsa ja julkaisunsa? Eikö kuolemaakaan saisi kuvata? Sairautta? Surua? Eikö sinusta ole kuvaa itkevänä?
Maailmassa on ihan liikaa niitä synttäri ja joulukuvia. Tilaa on kaikenlaiselle kuvajournalismille. Hyvä sarja ja idea kuvaajalta.

Sori nyt mielipiteestäni mut toi on mautonta ja vastemielistä katseltavaa mun mielestä.
En mä olisi halunnut tollaisia kuvia nähdä ennen esikoista.
Siis mä olen todella onnellinen etten nähnyt, todella kärjistettyjä ja mauttomia.
Ei ne munkaan synnytykset olleet ruusuisia ja en ollut meikeissä ja fiineissä kuteissa, mut noi kuvat kertoivat mulle ainostaan ällöttäviä asioita, ei niitä kauniita synnytykseen liittyviä juttuja joita mä lämmöllä nyt muistelen.
Toki ne useista mameista on koskettavia ja muuta mut mun mielestäni ei.


Edit. Toi kuva linkki oli koskettava, musta on kuvia missä itken, mut ei kuvia vaippa pöksyssä tissit vuotaen.

Haepa Sipuli esim. googlen kuvahaulla Mary Ellen Mark, löydät hänen ottamiaan valokuvia. Kummat ovat kiinnostavampia, aidot ihmiset vai siloitellut mainoskuvat tai muoti/muotokuvat? Kummat ovat todempia ja kertovat meille enemmän? Missä on tarinaa ja elettyä elämää, mikä puhuttelee?

 

Mikä tosiaan oli jutun "idea"?

Oisko se ettei kaikki ole niin ruususista ja hattarapilveä?

Kellä sit muka on ruusuinen kuva synnyttämisestä?! Niillä, jotka eivät ole sitä kokeneet ja kuvittelevat synnytyksen sen perusteella, mitä ovat saippuaoopperoissa nähneet, eli että vauva syntyy täysin puhtaana ja verta ei näy sitten missään!?

Ja äiti sitten missinmitoissa, viimeisen päälle meikattuna ja tukka laitettuna onnesta huokuen esittelee parin tunnin ikäistä vauvaa koko suvulle... :heart:

Juu eikä väsytä ja elämä on niin ihanaa.

tää on aika hassua, mutta kyllä mä ainakin laitoin ripsaria ja puuteria kun tiesin että vieraita tulee. harjasin hiukset ihan joka aamu ja kävin suihkussa. käytin myös omia vaatteitani osittain. eikä kovin väsyttänytkään, sain nukuttua hyvin.

 

Mikä ihmeen vimma nyky-yhteiskunnalla on korostaa ihmisten rumuutta?
Onko se jotenkin mieltä ylentävää läiskiä lehteen tuollaisia kuvia? Mikään ei enää saa olla "pyhää". Kuka tuosta hyötyy? Jokainen äiti tietää, että synnytyksen jälkeen näyttää tuolta, joten mikä on jutun kohderyhmä? Onko tarkoitus näyttää miehille, että tällainen sinunkin muijastasi tulee?
En tajua.

 

En mä nähny noissa kuvissa mitään kamalaa. Paitsi yhellä vähä nännit verillä ja toisella tissit räjähtämispisteessä. Missä se rumuus noissa on?

Odotin suunnilleen verta ja suolenpätkiä, mut noihan on aika mitäänsanomattomia...

 

Ihan jo tuo mieltä ylentävä vaippa perseessä verkkokalsareiden kanssa on aivan riittävän rumaa. Räjähtämispisteessä olevat tissit eivät ole kauniit, eivätkä verisetkään. Mikä niissä sitten mielestäsi on kaunista?