Mitä mieltä? (lapsen kaverista)

Lapsellani on kaveri jonka kanssa ovat tämän kesän liikkuneet paljon yhdessä. Iältään ovat 7-8v.

Minua on alkanut hieman ärsyttämään seuraavanlainen asia:

Esimerkiksi eräänä päivänä lapseni tuli syömään. Tämä kaveri tuli mukaan odottamaan. Kun hän tuli, hän totesi että "Minulla janottaa, haluan vettä." Annoin hänelle lasillisen vettä jolloin hän kysyi että onko vesi jääkylmää. Totesin että niin kylmää kuin hanasta tulee; lapsi maistoi ja totesi "Tämä ei kyllä minulle käy, ei ole tarpeeksi kylmää." Lapseni kävi toisesta hanasta laskemasta kylmempää vettä joka kelpasi tälle kaverille hieman paremmin, parin kulauksen verran.

Tänään lapseni tuli taas syömään ja kaveri mukaan odottamaan. Kun lapseni kehui ruokaa, otti kaverinsa puhelimen, soitti kotiinsa ja kysyi "Saanko syödä **** luona?". Hän ei siis kysynyt minulta mitään, voisiko syödä meillä tai mitään. Totesi vaan sitten puhelun jälkeen että hänelläkin on nälkä, hänkin haluaa syödä. Ruokana oli edelliseltä ruoalta jääneet jämät joten kattila ei ollut enää ihan täysi ja miehellekin oli tarkoitus siitä vielä jäädä. Kaveri kuitenkin totesi että hänelle pitää laittaa sitten loput siitä kattilasta. Kun totesin ettei onnistu koska ruoasta pitää jäädä vielä muillekin, hän oli hetken hiljaa, söi ruokansa ja alkoi uudellen "ruikuttamaan" että hän haluaa lisää ruokaa. Ei kylläkään saanut.

Myöhemmin lapseni tuli käymään välipalalla joka oli suklaavanukasta. Tämä kaveri huuteli minulle ulko-ovelta että "Minäe en ole koskaan maistanut tuollaista vanukasta." Huomasin kyllä vihjeen mutta totesin vaan että jaahas, voithan pyytää äitisi joskus ostamaan sitä. Siihen poika mankuvalla äänellä "Minäkin haluan suklaavanukasta, miksi mulle ei anneta?". Totesin siihen ettei hänelle asti ole varattu.

Kyllä minä mielelläni lapseni kavereille ruoan tarjoan jos he meillä kylässä ovat, ostan kaupasta lapsille jätskit käydessäni, tmv. mutta tämän lapsen tyyli saa vaan jotenkin ärsyyntymään.

Miten te olisitte suhtautuneet kyseisissä tilanteissa; ärsyynnyinkö turhasta? En toki lapsille ärsyyntymistäni näyttänyt mutta teidän mielipiteitä olisi mukava kuulla.

 

Mua ainakin ärsyttää tollanen tapa millä lapsi vinkuu ruokaa. Olisin lähettänyt kotiinsa syömään.

 

Ärsyyntyisin. Ja seuraavan kerran kun lapsi tulee syömään saisi kaveri jäädä odottamaan ulos.

 

Tunnetko lapsesi kaverin äidin? Mä juttelisin sen kanssa.

 

Saat ryöpyn niskaasi. Sinunhan toki pitää ruokkia koko kylä hymy perseessä. Palstan mukaan siis.

Itsellä raivostuttaa nuo vinkujalapset. Pyrin järkkäämään syönnit niin, että ylimääräsiä notkujia ei nurkissä pyöri. Eikä noille ruikuttajille sitten mikään kuitenkaan kelpaa, kunhan vaan haluavat huomion.

 

Et ärsyyntynyt turhasta. Tiedän tunteen eikä se ole kivaa. :/ Meillä ollaan sovittu lapsien kanssa niin ettei kaverit tule sisälle odottamaan ruokailua, eikä myös meidän lapset mene kenenkään luokse odotamaan kaverin ruokailua. On toiminut hyvin. Voit mielestäni ilmoittaa että ruokailu aika odotetaan pihassa. =)

 

tiedän todellakin tunteen ja meillä olen saanut tarpeeksi niistä kärkkyjistä ja vinkujista, niinpä passitan napakasti kotiin, että perheellä on yhteinen rauhallinen ruokahetki, koska muuten saisi monta kertaa päivässä syöttää 1-3 lasta joka päivä.

 

Tunnetko lapsesi kaverin äidin? Mä juttelisin sen kanssa.

En tunne häntä sen kummemin kuin että asuvat tuossa lähistöllä ja numerot ollaan vaihdettu että saadaan tarvittaessa toisiimme yhteys.

 

Tunnen yhen tapauksen!
esikon koulukaveri, koulun pihalta läks meitä seuraamaan, asuu itse ihan päinvastasessa suunnassa ja tosi kaukana.

vieras lapsi: minun äiti sanoi että saan tulla teille
miä: kiva mutta tänään se ei käy
lapsi: mut ku minun äiti sanoi että saan
miä: Mutta meille se ei käy, kun päästään kotiin, niin samantien lähetään autolla
lapsi: niin mutkun minä SAAN tulla TÄNÄÄN
miä: no jos vaan tänään saat tulla niin se on harmi, sillä myö ollaan heti lähdössä,
meille ei voi tänään tulla
lapsi: ette työ nyt voi kun minä oon täällä
miä: kyllä myö nyt voidaan, siun tarvii äitilles soittaa että tulee hakemaan sinut
(tässä vaiheessa oltiin jo kotipihalla )
lapsi: äiti meni kaupunkiin, ei voi tulla hakemaan
miä: soita nyt kuitekii äitilles ja ilmoita asiasta, tai minä voin puhelimessa sanoa
lapsi: en soita, ootan sit täs pihalla. Mut ette sit ole kauaa!! Minä tuun teille tänään
miä: myö kyllä ollaan sillä reissulla kauan, tullaan vasta aika myöhään kotiin, sit on jo
iltapala ja nukkumaan meno
(mein lapset jo kömpi autoon )
lapsi: minä tuun teille
miä: annappas siun äitin numero niin soitan hälle
lapsi: en anna, äiti tulee hakemaan siihen ja siihen aikaan. meen sit toiselle kaverille

ja lähtikin siitä seuraavaan rappuun missä asui rinnakkaisluokalla oleva kaveri. Ja tää lapsi oli jo silloin 9v.

 

Aika röyhkeät käytöstavat tuolla lapsella, itsellä ei olisi tullut lapsena mieleenikään toimia noin. Mutta jos ruokaa ei ole varattu ylimääräisille niin sanoisin, että voi tulla uudestaan kun perhe on ruokaillut. Varmaan samalla vihjaisin, että onkohan teilläkin ruoka-aika. Ja jos tarjottu juoma ei kelpaa niin silloin voi olla juomatta.

 

VOI LUOJA millasia pentuja!!!! Jos kuulisin et omat käyttäytys noin, saisivat pitkin korvia tai ainaki kiellon enää lähteä toisten oville....

 

Ärsyttävää!! :kieh: :kieh:

 

joo, mun pojalla on kans tällanen mankuja kaveri 7v. en oo antanut sille enää mitään ku pelkän kehotuksen, että menepäs kotiin syömään jos on nälkä.

 

Toimit ihan oikein, ettet antanu vieraan mukulan hyppiä silmillesi! Ens kerralla kun teillä on ruoka-aika ni käsket kaverin ulos odottamaan tai kotia syömään. Tietty jos etukäteen on toisin sovittu tai on tiedossa ettei esim. lapsen vanhemmat ole kotona.. mut oon samalla tiukalla linjalla kuin sinäkin. Jätsin voi joskus nakata ja juotavaa antaa!

 

Ai joo ja tuli toinekii mieleen! Parisen vuotta sitten oltiin taas lähössä eläinpuistoon!
Yks kaveri kysy pihalla mihi ootte menossa. No lapset ennätti ekana vastaamaan että eläimiä kattomaan puistoon!
Tää kaveri ei sanonu mitään, juos vaan kotiisa.
Just kun oltiin saatu rattaat taiteiltua konttiin, niin tää kaveri tulee pien kassi käsissä siihen ja sanoo: Mei äiti sano et mie voi tulla kans mukaan!

öööh... oliks joku pyytäny tätä kaveria? Ei
oliks esim. kaverin äiti kysynyt meiltä? Ei

meit on 5, ja mein auto on ihan tavallinen henkilöauto, 5 ihmiselle. Takapenkki täynnä turvaistuimia, jotka tää kaverikii näki. Mihinköhän meinas mahtua
Ikää oli 7v.

Ja oliha se yks lapsonen joka kävi yhteeaikaa joka päivä mein oven takana: onks teil mitää hyvää? saanks miekii!!!
Siis tost vaan tuli, ei siis silleen et ois mein lasten kanssa ollu pihalla ja sitten yhessä mein lasten kanssa tullu jotain pyytämään, vaan ihan silleen et myö ollaan kotona lasten kans, yht äkkii ovikello soi: saanks mie jotai hyvää! karkkii, sipsii.....
Ei mitää et tulisko vaik lapset pihalle tms.

Oli meil herkkuja mut eipä niitä muille jaettu.

 

meillä toimi pienenpänä se että jos oltiin kaverilla kun heillä oli ruoka-aika, ootin kaverin huoneessa jos minua ei syömään pyydetty ja samoin kaverit odottivat miun huoneessa jos heitä ei syömään pyydetty, toimi silloin ja toivotaan että aikanaan toimii myös meillä

 

meillä toimi pienenpänä se että jos oltiin kaverilla kun heillä oli ruoka-aika, ootin kaverin huoneessa jos minua ei syömään pyydetty ja samoin kaverit odottivat miun huoneessa jos heitä ei syömään pyydetty, toimi silloin ja toivotaan että aikanaan toimii myös meillä

niin se toimi munkin lapsuudessa. ei ois tullu kellekään ees mieleen mennä sinne kyselee ja mankumaa jotain, jos ei tarjottu.
kamalia nää jotkut nykyajan mukulat :snotty:

 

Väsytystaktiikka on paras tuollaisten lasten kohdalla, olen huomannut. Eli vaikka niistä meidän tavoista pitää sanoa vieraalle lapselle useammin, niin kyllä se viesti sitten jossain vaiheessa menee perille =)
Mä ajattelen heidänkin olevan vain lapsia, ja myös minun tehtäväni aikuisena on ohjata heitä ainakin kotiimme ja perheeseemme liittyvissä asioissa.

 

juu, tuli mieleen vielä pari viikkoo sitten tapahtunut. oli lapsen kaveri kylässä jo ollut pari tuntia. aloin tekemään ruokaa niin kohta pölähtää keittiöön kysymään "mitä meillä on tänään ruokana" ensin hölmistyin ja sanoin, sitten, että sun pitää mennä kotonta kysymään mitä teillä tänään on...
sama lapsi mennyt meidän jääkaapille ja mankunut välipaloja joihin olen vastannut, että ei ole välipala-aika. kyllä meillä josku on annettu, mutta sitten alkaa se jatkuva vinkuminen, niin sen takia otettu tiukka linja.
omia lapsia olen useasti tiukannut, että ettehän mene kenenkään kaapeille ja että vettä voi pyytää jos kauhea jano, mutta ei muuta.
sekin on harmittavaa, jos on kohta ruoka-aika ja laps tulee suu täynnä sipsejä, kun kaverit jakaa niitä pihalla... en ymmärrä mitä varten niitä pitää edes kadulla kanneskella.

 

Lähetä kaveri pihalle odottamaan - ja kotiinsa juomaan jos ei teidän hanastanne tuleva tavallisen kylmä vesi kelpaa. Saatte itse ruokarauhan ja kaveri ei voi käyttäytyä huonosti teillä.

 

Tuli mieleen sellainen juttu, että näiden kerjääjälasten vanhemmat ei välttämättä tiedä lastensa tavoista yhtään, jos heille ei siitä sanota. He voi ihan hyvin luulla, että heidän lapsensa käyttäytyy kohteliaasti ja hyvin. Mä ainakin haluaisin kuulla, jos mun lapseni vaatisi ruokaa toisten kotona. Ja mieluummin kuulisin siitä suoraan kuin niin, että puoli lähiötä alkaa katsoa mua kieroon enkä tiedä edes syytä.

Itse kasvoin omakotialueella, jossa leikittiin tietysti milloin kenenkin luona ja pihalla. Jos yksi meni syömään, muut jatkoi ja se syömään lähtenyt tuli myöhemmin mukaan. Jos oltiin kahdestaan, niin toinen meni sillä välin kotiinsa syömään tai odotteli pihalla tai huoneessani. Ihan eri asia oli, jos vaikka kaverin äiti kutsui itse ruokapöytään, silloin sai mennä.

Veden anto on tietysti ihan eri juttu, sen verran pitää jokaisen joustaa. Mutta aika outoa, ettei muksulle kelpaa mikään vesi :/ .

 

Kiitos kaikille teille kommenteista. :flower: On tässä ilta ollut sellaista hulinaa etten ehtinyt aiemmin vastailemaan. Samoilla linjoilla näytti usea olevan kanssani; en siis ihan turhasta tainnut ärsyyntyä.

Tuossa kahdeksan aikoihin lapseni ja kaverinsa tulivat ulkoa meille. Kaveri totesi että hän haluaa pelata autopeliä (meillä siis tietokoneella peli). Lapseni taas totesi että hän haluaisi vielä käydä ulkona leikkimässä eikä mennä tietokoneelle. Kuuntelin siinä heidän sananvaihtoaan ja mitä teki tämä kaveri.... totesi itsekseen että minä soitan isälle ja kysyn saanko pelata autopeliä. Siis hän soittaa omalle isälleen että saako pelata meillä autopeliä!? Minulta tai lapseltani hän ei mitään kysynyt tai ottanut kuuleviin korviinsa kun lapseni sanoi että haluaisi vielä mennä ulos.

Tuossa vaiheessa sanoin lapselle ettei tänään pelata mitään tietokonepelejä; meillä nuoremmat alkaa nukkumaan ja konetta ei enää tähän aikaan aukaista. Kaveri aloitti vonkumisen että "Edes iiiihan vähän aikaa, minä haluan". Aika napakasti jouduin hänelle sanomaan että meillä EI pelata enää tänään tietokoneella.

Huoh, lapsiahan nuo vasta on mutta kyllä jonkunlaiset käytöstavat pitäisi olla. Olen itse yrittänyt lapsilleni painottaa että kylässä ei mennä kerjäämään syötävää tai mitään purtavaa (tosin, kuten joku mainitsikin jos jano on niin tietty juotavaa voi pyytää). Ja uskoisin etteivät he niin käyttäydykään; kotonakin he pyytävät jos on nälkä että "saako leipää, laittasitko mehua" tmv, joten toivon että myös kyläpaikassa hyvät tavat on muistissa.

 

Tunnen yhen tapauksen!
esikon koulukaveri, koulun pihalta läks meitä seuraamaan, asuu itse ihan päinvastasessa suunnassa ja tosi kaukana.

vieras lapsi: minun äiti sanoi että saan tulla teille
miä: kiva mutta tänään se ei käy
lapsi: mut ku minun äiti sanoi että saan
miä: Mutta meille se ei käy, kun päästään kotiin, niin samantien lähetään autolla
lapsi: niin mutkun minä SAAN tulla TÄNÄÄN
miä: no jos vaan tänään saat tulla niin se on harmi, sillä myö ollaan heti lähdössä,
meille ei voi tänään tulla
lapsi: ette työ nyt voi kun minä oon täällä
miä: kyllä myö nyt voidaan, siun tarvii äitilles soittaa että tulee hakemaan sinut
(tässä vaiheessa oltiin jo kotipihalla )
lapsi: äiti meni kaupunkiin, ei voi tulla hakemaan
miä: soita nyt kuitekii äitilles ja ilmoita asiasta, tai minä voin puhelimessa sanoa
lapsi: en soita, ootan sit täs pihalla. Mut ette sit ole kauaa!! Minä tuun teille tänään
miä: myö kyllä ollaan sillä reissulla kauan, tullaan vasta aika myöhään kotiin, sit on jo
iltapala ja nukkumaan meno
(mein lapset jo kömpi autoon )
lapsi: minä tuun teille
miä: annappas siun äitin numero niin soitan hälle
lapsi: en anna, äiti tulee hakemaan siihen ja siihen aikaan. meen sit toiselle kaverille

ja lähtikin siitä seuraavaan rappuun missä asui rinnakkaisluokalla oleva kaveri. Ja tää lapsi oli jo silloin 9v.

Ohhoh, pistit paremmaksi.

 

Mä puhuisin oman lapseni kanssa ja sanoisin, että kaverit ei nyt toistaiseksi tule sisälle odottamaan ryoka-aikaan. Sopikaa, että näette myöhemmin tai odottaa ulkona kun syöt. Asiasta kannattaa myös puhua kaverin äidin/isän kanssa.

 

Kai teillä ruokaa olisi riittänyt kaverillekin sen verran ettei nälkä jää, ei kai kukaan voi olla niin köyhä.