eli pariutuu kyllä 4-8 kuukaudeksi kerrallaan, mutta jättää miehen viimeistään siinä vaiheessa? Ja tekee tämän tietoisesti omasta valinnastaan... eli ei halua pysyvää sitoutumista.
Juuri näin.Ihastuu helposti, mutta kyllästyy muutaman kuukauden päästä. Ei halua pitkää ja sitoutunutta suhdetta, vaan pitää enemmän lyhyemmästä, intensiivisemmästä rakkaudesta.
Itse olen aina ollut yksinäinen susi. Tosin en huolinut miestä ollenkaan elämääni, edes hetkeksi. Yksin vain. Eli ei mielipidettä paitsi jos lapsille aletaan esittelemään jokainen leikkikalu niin se ei ole enää hyvä. Ei hyvä lapsille.
Se ON! Siis tuossa tuntemassani esimerkissä.Vois toki ajatella sitä toisakin, jos toinen kiintyy, niin on aika paska juttu tulla kätetyksi, varsinkin ilman syytä
Olen edelleen hänen kanssaan mutta minä en ollut yhdenkään miehen kanssa suhteessa ennen kuin menin naimisiin mieheni kanssa. Olin silloin 32 vuotias.Täh. Onhan sulla mies ollut kun aikanaan sun eroakin täällä puitiin...
Jeps. Ja vaikka kuinka yhdessä oltaisiin puheiden mukaan vain vaikka 6 kk, niin se toinen voi salaa toivoa "vapaan sielun" sinä aikana muuttavan mielensä ja järkyttyä pahoin, kun toinen päättääkin suhteen, vaikka "kaikki on hyvn".Minä samaistun. On sanottu, "vapaaksi sieluksi", kissaksi - negatiivisessa merkityksessä yms.
Ihan aidosti kuvittelin pitkään että vika on muissa
Kun en kenestäkään kiinnostu, sitten jos kiinnostun, on se joku samanlainen kuin minä itse. Se on turvallista, koska kumpikin ottaa etäisyyttä ja ymmärtää. Mutta lopulta suhde kaatuu hirveään sotkuun juuri sen ymmärryksen takia (ei osaa luottaa toiseen, koska lukee häntä kuin itseään)
Ihan kauheaa. Ja pahemmaksi menee, koska näitä 'sotkuja' ja pahoja sydämen särkymisiä on ollut muutama.
Parhaiten toimii se kun on rehellinen itselleen, eikä yhtään yritä olla sitäMuita ei voi muuttaa, ainoastaan itseään. Ja joidenkin asioiden pitäisi antaa olla/antaa niissä periksi, niin ei tule seiniä vastaan.