Mitä mieltä olette,pitääkö huolestua

  • Viestiketjun aloittaja Neuvoton äiti
  • Ensimmäinen viesti
Neuvoton äiti
Mulla on poika,3v2kk,poika ei puhu.Joitain sanoja tulee mutta harva niistä on oikea sana kuitenkaan esim hevonen on pippa,kala kaa tai haka... äiti,missä,anna,ei,jooheihei on ne jotak sanoo oikein. Poika itkee hirveän paljon ja saa kamalia raivareita.Ei ymmärrä kaikkea puhuttua,ei osaa pukea mitään,ei edes vessassakäydessä osaa nostaa housuja takaisin.Riisuminen onnistuu kuitenkin. Leikki toisten samanikäisten lasten kanssa muuttuu tappeluksi,pienten kanssa leikkii kyllä nätisti.
Olemme käyneet puheterapiassa kerran,jatkolle ei puheterapeutin mielestä ole tarvetta,miten niin,eihän poika puhu. Neuvolassa ollaan huolissaan...minua huolestuttaa ja väsyttääkin tämä tilanne kun en tiedä onko jotain viala,vai olenko todellakin niin huono äiti kun naapurit väittävät.Olen saanut kuulla päin naamaa naapureilta että poikani on kuin pellossa kasvanut koska ei tottele kieltoja.
Olen huolissani myös siitä että poika leikkii tasan yhtä leikkiä,aina kalastaa,sisällä tai ulkona.
Voi ihmiset kiltit neuvokaa mihin ottaa yhteyttä,voiko tottelemattomuus johtua puhumattomuudesta,entäpä voiko tämä todellakin olla vaan kielellistä ongelmaa niinkuin puheterapeutti asian sanoi
 
vieras
Kyllä huolestuisin. Minulla on itsellä 2 vanhempaa lasta ja molemmat ovat tuonikäisinä puhuneet jo sujuvasti, alkaneet osata leikkiä toisten lasten kanssa jne.

Aloittaisin siitä, että veisin perusteelliseen lääkärin tarkastukseen. Esim. huono kuulo saattaa vaikuttaa tuohon puheen kehittymiseen. Sitten ainakin olisi poissuljettu ettei ole mitään muita vaivoja. Ja kyllä puheterapiian pitäisi päästä uudestaan, jos kerran lapsi ei puhu.
 
vieras
Meidän poika ei puhunut tuossa iässä kuin loppu tavuilla esim maito=toto samoin auto. Pääsi puheterapiaan alle kolme vuotiaana ja käytiin myös kehitys-seurannassa kun ei kanssa tuo pukeminen onnistunu ja muutenkin on vähän kömpelö. Siellä todettiin dyspraksia ja motoristisen kehityksen viive. Aloitettiin sen seurauksena myös toimintaterapia. nyt poika on vajaa neljä ja puhuu jo aika hyvin, paljon on tullut sanoja tosi lyhyessä ajassa sit ku alkuun pääsi.
 
Miili
Mulla on pienempi laps, mutta sanon, että vie se pieni hyvälle yksiytislääkärille. Maksaa, tiedän, mutta mä ainakin vaikka lainaisin nyt ne rahat, sieltä saa avun. Ja sieltä saa kyllä lähetteen julkiselle puolelle, kun sitä ymmärtää pyytää, muutenhan tarjoavat yksityisiä. Yksityiselle pääsee nopeasti, lääkärillä on aikaa ja saatte asiaa eteenpäin. Onnea matkaan! :hug: Meillä on kylläkin eri ongelma, mutta uskon että teillekin apu löytyy.
 
eräs äiti
Leikkii yhtä ja samaa eikä puhu paljon. Poikasi voisi olla jopa autisti. Heitä aina luullaan huonosti kasvatetuiksi, eli sekin sopisi. Se ei heti tule vanhemmalle mieleen, jos sattuu omaamaan yksipuolisen mielikuvan autisteista. Meidän poika joka on autistinen on esim. todella vilkas ja iloinen poika (paitsi raivareita on), joka viihtyy ihmisten kanssa ja sylissä, ei kuitenkaan osaa puhua kuin hyvin vähän ja muutenakaan ei tajua sosiaalisia sääntöjä, saattaa vaikka juoda vieraan lasista ym.

Kukaan ei uksonut minua kun epäilin poikaani autistiksi, kaikkien mielestä hän vaikuttaa niin normaalilta. Niinpä vain tuli keskivaikean autismin diagnoosi Lastenlinnasta.
 
Neuvoton äiti
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.10.2005 klo 16:46 eräs äiti kirjoitti:
Leikkii yhtä ja samaa eikä puhu paljon. Poikasi voisi olla jopa autisti. Heitä aina luullaan huonosti kasvatetuiksi, eli sekin sopisi. Se ei heti tule vanhemmalle mieleen, jos sattuu omaamaan yksipuolisen mielikuvan autisteista. Meidän poika joka on autistinen on esim. todella vilkas ja iloinen poika (paitsi raivareita on), joka viihtyy ihmisten kanssa ja sylissä, ei kuitenkaan osaa puhua kuin hyvin vähän ja muutenakaan ei tajua sosiaalisia sääntöjä, saattaa vaikka juoda vieraan lasista ym.

Kukaan ei uksonut minua kun epäilin poikaani autistiksi, kaikkien mielestä hän vaikuttaa niin normaalilta. Niinpä vain tuli keskivaikean autismin diagnoosi Lastenlinnasta.
Tätä mietin itsekin,katsoin joku aika sitten teeveestä jonkun ohjelman jossa oli vieraana autistisen pojan äiti joka kertoi pojastaan,mieleeni tuli koko ajan ajatus että tuohan puhuu ihan kuin meidän elämästä. Poika on tosiaan hirmu sosiaalinen muuten mutta usein menee leikit tappeluksi kun muut eivät ymmärrä hänen tseetsee-käskyjä. Mihin otit ensimmäisenä yhteyttä kun epäilit? Neuvolassa olivat siis huolissaan että soittelenko sinne uudestaan?!
Poika sanoi jo sanoja 1,5v iössö,mutta sitten syntyi vauva meidän perheeseen ja isommastakin tuli sitten vauva uudestaan,sanat katosivat sen saman tein,nyt opettelee sitten siskon kanssa sanoja yhtäaikaa.Sisko oppii uuden sanan ja hetken päästä sama sana kuuluu velipojan suusta,mutta tuo kaikki muu on jotenkin niin huolestuttavaa.
 
eräs äiti
Meilläkin pojalla oli sanoja pienempänä, sitten sanat katosivat ja tilalla oli hijaisuus ääntelyineen, nyt taas kesällä tuli paljon sanoja ja sen jälkeen ollut sitten taas kahden kk hiljaisuus..poika kolme ja puoli - vuotias nyt. Poikamme on myös vielä vaipoissa, jotkut autistit kehittyvät wc - asioissa nopeammin ja toiset taas hitaammin.

Minä varasin pojalle ajan terveyskeskus lääkärille, ja me olemme erityisen onnekkaita, sillä omalääkärimme on todella pätevä. Hän näki heti, että pojalla mm. kontaktissa suurta vaikeutta. Lähete neurologiselle osastolle tammikuussa, ja kesäkuussa siis poika pääsi sinne. Nyt sitten syksyllä alkaneet puheterapia, oman avustajan sai päiväkotiin (ei ollut aikaisemmin veilä ollut hoidossa).

Ennen lähetteen saamista kukaan ei oikein uskonut minua ja epäilyksiäni, jopa tuttu puheterapeutti sanoi, ettei autisti käyttäydy kuten poikani (sosiaalisesti). Kuitenkin asiaan perehtynyt ihminen huomaa helposti, että sosiaalisuus on hyvin omaehtoista, autisti lähestyy muita ihmisiä aina omista tarpeistaan, ei pyydettäessä niinkään.

Kaikki autistit eivät todellakaan ole samanlaisia, eikä kaikkia piirteitä esiinny kaikilla samalla tavalla.

En nyt millään tavalla väitä, että poikasi on autisti, mutta hyvä ottaa huomioon sekin mahdollisuus. Ja vaikka olisikin, niin ei maailma siihen kaadu, vaikka alkushokki onkin melkoinen. Lähinnä pitää vanhemman luopua niistä omista haaveistaan ja odotuksistaan lasta kohtaan. Nykyään autisteja onneksi kuntoutetaan, ja monet ovat taitavia monissa asioissa, esim. tietokoneen käyttämisessä.

 
eräs äiti
Jos teille on kuitenkin puheterapeutti sanonut, että vain kielellistä ongelmaa, niin voihan se olla niinkin. Luulisi hänen huomanneen jos jotain muutakin, vaikka ei välttämättä niin kuin minä tuossa kerroin mitä eräs pt sanoi pojastani aikaisemmin.

Kannattaa varata aika terveyskeskukseen lääkärille ja kertoa huolistaan.
 
Neuvoton äiti
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.10.2005 klo 20:43 eräs äiti kirjoitti:
Jos teille on kuitenkin puheterapeutti sanonut, että vain kielellistä ongelmaa, niin voihan se olla niinkin. Luulisi hänen huomanneen jos jotain muutakin, vaikka ei välttämättä niin kuin minä tuossa kerroin mitä eräs pt sanoi pojastani aikaisemmin.

Kannattaa varata aika terveyskeskukseen lääkärille ja kertoa huolistaan.
Meillä on omalääkäri sama kuin neuvolanlääkäri ja hän vetosi siihen että joskus poikalapsilla kestää tuo puheentuleminen ja kun mieheni suvussa ja miehellä itselläänkin on vaikeaa lukihäiriötä paljon,,kuulo yms,testattu ja odotellaan nyt sitten miten seuraavalla kerralla puheterapiassa sanotaan,kävimme n puoli vuotta sitten ensimmäisen kerran.Hän todellakin sanoi että vika olisi vain kielellinen,mutta alkaa ihemtyttää kun ei mitään kuitenkaan tapahdu,sitä omaa kieltään puhuu suurimmaksi osaksi. Aikaisemmin on sanottu,että poikani on sosiaalinen ja kontaktia ottava,sillnhan meidät laitettiin AD/HD epäilynä puheterapeutille,mutta hän kumosi sen luulon koska poika kuitenkin keskittyi palapeliin kuuntelemiseen sekä istui paikallaan silloin kun pitikin. Toivottavasti tämä nyt sitten on todellakin vaan kielellistä,harmittaa jos onkin jotain muuta ja hoito sitten viivästyy tämän epätietoisuuden vuoksi. Ihmmisten yleinen asenne on vaan niin ilkeä lastani kohtaan,minua syyllistetään ja poikaa haukutaan pellossa kasvatetuksi ja tyhmäksi,luulisi viisikymppisillä ihmisillä olevan parempaakin tekemistä kuin 3vuotiaan pojan haukkuminen
 
eräs äiti
Ei kannata välittää tyhmistä naapureista/ihmisistä, vaikka helpommin sanottu kuin tehty. Kyllä täytyy tunnustaa, että minä olen alkanut käymään poikani kanssa puistoissa aamulla todella varhain tai sitten päikkäriaikaan (viikonloppuisin siis, arkisin poika tarhassa ja mä töissä), sillä en jaksa joka kerta olla selittämässä ja pyytämässä anteeksi kun poikani saattaa ottaa toisten lelut käsistä ym., koska hän ei pysty ajattelemaan muiden tunteita. On kuitenkin ihan yli-kiltti, eikä osaa puolustautua jos joku tönäisee, lyö tms. Joskus olen sitten esim. puistossa sanonut suoraan, poika on autistinen eikä tarkoita pahaa, kyllä me silloin olemme saaneet ymmärrystä osaksemme (joku äiti joskus sanoi, että mennyt kuuroille korville tuo).

Onko sinun pojallasi ekolaliaa eli kuultujen lauseiden sanojen toistelua? Monilla autisteilla on sellaista. Toisaalta jos poikasi jaksaa ihan hyvin keskittyä tehtäviin ym., niin se on varmaan hyvä merkki.

www.aspalsta.net - sivuilla on keskusteluja autismista, dysfasiasta, aspergerista ym. Mm. tuosta ekolaliasta siellä hyviä kuvauksia autismi - keskustelussa.

Toivottavasti poikasi asiat selviävät. Vaikka nyt on rankkaa niin kyllä se ajan kanssa vähän helpottaa, usko pois. Itsellänikin on kaksi erityislasta terveiden lisäksi, ja kyllä tässä eteen päin porskutellaan!
 
Elzu
Kuulostaa jonkunverran esikoistytöltäni tuossa iässä (täyttää kohta jo 7v)

Ehdottomasti neuvolan kautta kaikki yhteystiedot mitä irti saat.
Niin minä tein kun neiti oli 3vuotias, huonosti puhuva ja raivopuuskia saava :/
Kuvioissa silloin olivat myös just nuo "yksitoikkoiset/toistuvat samat leikit"

nykyinen diagnoosi on lievästi kehitysvammainen.

toivottavasti saatte pian apua :heart:
 
Neuvoton äiti
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.10.2005 klo 13:10 eräs äiti kirjoitti:
Ei kannata välittää tyhmistä naapureista/ihmisistä, vaikka helpommin sanottu kuin tehty. Kyllä täytyy tunnustaa, että minä olen alkanut käymään poikani kanssa puistoissa aamulla todella varhain tai sitten päikkäriaikaan (viikonloppuisin siis, arkisin poika tarhassa ja mä töissä), sillä en jaksa joka kerta olla selittämässä ja pyytämässä anteeksi kun poikani saattaa ottaa toisten lelut käsistä ym., koska hän ei pysty ajattelemaan muiden tunteita. On kuitenkin ihan yli-kiltti, eikä osaa puolustautua jos joku tönäisee, lyö tms. Joskus olen sitten esim. puistossa sanonut suoraan, poika on autistinen eikä tarkoita pahaa, kyllä me silloin olemme saaneet ymmärrystä osaksemme (joku äiti joskus sanoi, että mennyt kuuroille korville tuo).

Onko sinun pojallasi ekolaliaa eli kuultujen lauseiden sanojen toistelua? Monilla autisteilla on sellaista. Toisaalta jos poikasi jaksaa ihan hyvin keskittyä tehtäviin ym., niin se on varmaan hyvä merkki.

www.aspalsta.net - sivuilla on keskusteluja autismista, dysfasiasta, aspergerista ym. Mm. tuosta ekolaliasta siellä hyviä kuvauksia autismi - keskustelussa.

Toivottavasti poikasi asiat selviävät. Vaikka nyt on rankkaa niin kyllä se ajan kanssa vähän helpottaa, usko pois. Itsellänikin on kaksi erityislasta terveiden lisäksi, ja kyllä tässä eteen päin porskutellaan!
Joo siis samaa meillä,leikkipuistossa poika saattaa ottaa kädestä leluja eikä ymmärrä että siitä tulee toiselle paha mieli. Jos taas joku muu häntä lyö tai muuten kiusaa,hän ottaa kaiken vastaan,ei puolustaudu mitenkään.Olemme käyneet perhekerhossa,mutta jatkuvien tappelujen vuoksi muut äidit alkoivat vihjailla ilkeästi vaikka sanoin ettei poika sitä tahallaan tee.En ole nyt sitten edes välittänyt käydä siellä vaikka tiedän että tekisi hyvää puheenkehitykselle.Poika on siis ihan kotihoidossa vielä kun meillä on tuo nuorempi lapsi ja yllärivauva tulossa.Kotona leikki sujuu siskon kanssa välillä hyvin ja välillä sitä ollaan toisessa kiinni koko ajan,silti jos sisko vie lelun,nipistää tai mottaa niin poika ei reagoi mitenkään,katsoo vaan minua että sisko lyö,mitä teen nyt.
Joskus tuntuu että ongelma paisuu päässäni suuremmaksi kuin onkaan,kuitenkin esim äitini on sanonut että poika vie yökylässä ollessaan kyllä heidän molempien huomion. Ihan oikeastaan nyt vasta poika on alkanut totella kieltoja,tottakai välillä uhmaakin,mutta ennen ei uskonut yhtään mitään.
 
Asriina
Kyllä voisi ajatella tuollaisen käytöksen johtuvan myös dysfasiasta. Dysfasia-lapsilla usein pienempänä myös autistien piirteitä, kun lapsi ei ymmärrä mitä tapahtuu. Meidän 6-vuotias pojallamme on kielellisiä ongelmia ja hänen kanssaan pääsimme alle 3-v. puheterapeutilla, joka heti totesi pojalla olevan dyspraksia. Pojallamme suun motoriikka ei pelannut oikein, sai hirveitä raivareita, puri ja tappeli hyvin helposti kun ei osannut puhua eikä oikein ymmärtänyt.

Kyllä neuvolalääkärin pitäisi laittaa lapsi tutkimuksiin, kyllä äidin ja neuvolan huolen pitäisi olla riittävä syy! On vaadittava.

Älä anna periksi kyllä sinun tunteesi pitää ottaa huomioon! Lääkärit jäävät hyvin helposti vain odottavalle kannalle, kun kuitenkin mitä aikaisemmin kuntoutus alkaa, sitä paremmat mahdollisuudet lapselle annetaan kuntoutua.