Mitä mieltä: Suhde serkun kanssa

Noh, itse en koskana jatellut serkkujani "siinä mielessä", mutta nyt aikuisena pääsi käymään niin että ihastuimme serkkuni kanssa toisiimme.. Asia ei ollut kummallakaan mielessä tai suunnitelmissa. En pidä itseäni mitenkään sairaana tai outona ihmisenä. Ihan tavallinen tallukka olen. Perheeni ei hyväksy.. suvusta en tiedä. Jos kyseessä olisi yhtään helpompi asia niin taipusin perheeni tahtoon mutta olemme todellakin tällä hetkellä erittäin rakastuneista, luotamme toisiime ja yhdessä on hyvä olla. Tilanne on kauhea koska luonnollisesti pelkään että voinko hankkia perhettä hänen kanssaan, miten ympäristö meitä kohtelisi ja varsinkin lapsiamme.. Olen miettiny näitä asioita kokoajan. Silti yhdessä on niin hyvä olla ettemme osaa olla erossa.. Toivoisin vain että muut voisivat nähdä millaisia olemme yhdessä ja siten kokisívat, että ei tämä niin hirveää olekaan..

Rakkaus ei kai ole koskaan helppoa. Mutta voin sanoa että onnen löysimme toisistamme ja kummllakin on pitkä suhde takana eli ei tässä ihan teinien tunteista ole kysymys. Aika näyttää miten selviämme paineista.. Toistaiseksi pysyttelemme omissa oloissamme mutta silti teen aina perheelleni selväksi että tapaamme esim. viikonloppuna. En haluaisi salailla mitään.

monet ystäväni tietävät asiasta ja hyväksyvät. Kai se on helpompi nuorille ihmisille hyväksyä..

 

Kun kerran kysyttiin niin vastaan rehellisesti mitä ajattelen. Kyllä mulle ainakin serkut on sen verran läheisiä etten voisi kuvitellakaan että serkkujen kanssa alettaisiin säätämään mitään. :x Pikkuserkut taas eivät ole läheisiä mutta silti en oikein hyväksy sitäkään. Maailma on pullollaan ihmisiä, eiköhän sieltä löydy jokaisella joku joka ei ole selkeästi sukua.. Musta on aika naivia edes olettaa nykyaikana että ihmisten hyväksyvän tuommoisen ihan tuosta noin vain, kummallisempaa se on hyväksyä tuommoinen kuin olla hyväksytmättä ja mun mielestä hyvä niin.

 

Itselleni serkut ovat olleet kuin veljiä ja siskoja, joten en voisi kuvitella heidän kanssaan eläväni, mutten kyllä asiaa tuomitsekaan.

Yksi tällainen tapaus on kuitenkin meilläkin "suvussa", tai no isoisäni uuden vaimon suvussa oikeastaan.
Siellä menivät serkukset naimisiin ja ovat saaneet jo ensimmäisen lapsensakin joka kait on jotain 3 vanha nyt (ja terve).
Hiukan häpeillen asiasta on kerrottu, mutta olen ymmärtänyt, että suku on sopeutunut alkujärkytyksen jälkeen ajatukseen näistä kahdesta parina.

Eipä kait siinä mitään...