Mitä muistat omasta lapsuudestasi? :-)

Eli mitä teille on jäänyt mieleen omasta lapsuudestanne?
*varhaisin muisto
*pelko
*äiti
*isä


Itselläni varhaisin muisto on varmaan nielurisaleikkauksesta neljän vanhana, muistan kuinka nukutuslääkäri käski laskea hitaasti 10:stä nollaan, sanoin etten osaa laskea vielä takaperin ja nukahdin sen jälkeen heti
Pienenä pelkäsin muumien mörköä niin paljon, että kun se "tittidiidii" musiikki alkoi soimaankin muumeissa niin iski kauhea pelko ja hätä. Muistan, että olisin piiloutunut olohuoneessa ennen olleen sinisen nojatuolin taakse, peittänyt korvat ja alkanut itkeä.
Äidistä muistoja on mm. se, että se leipoi usein viikonloppuisin itse leipää. Jotain "rievää"
Isästä parhaiten on jäänyt mieleen muisto siitä, että se soitteli meille aina kitaraa.

 

Eli mitä teille on jäänyt mieleen omasta lapsuudestanne?
*varhaisin muisto
*pelko
*äiti
*isä


Itselläni varhaisin muisto on varmaan nielurisaleikkauksesta neljän vanhana, muistan kuinka nukutuslääkäri käski laskea hitaasti 10:stä nollaan, sanoin etten osaa laskea vielä takaperin ja nukahdin sen jälkeen heti
Pienenä pelkäsin muumien mörköä niin paljon, että kun se "tittidiidii" musiikki alkoi soimaankin muumeissa niin iski kauhea pelko ja hätä. Muistan, että olisin piiloutunut olohuoneessa ennen olleen sinisen nojatuolin taakse, peittänyt korvat ja alkanut itkeä.
Äidistä muistoja on mm. se, että se leipoi usein viikonloppuisin itse leipää. Jotain "rievää"
Isästä parhaiten on jäänyt mieleen muisto siitä, että se soitteli meille aina kitaraa.

mitä jotkut vittuili! uskomotanta ...ohnä reikä...Se että rakastuin ja kuitenkin taistelin vastaan! minä avauduin ja kaikille kerto se seko! ehkä oon mutta sinusta oli ero paras mitä tein! Mies joka jonka voisin olla niin kuuntelee exää! paskan puhuja minä en osaa valehdella! Se on minun heukkois

 

isä nussi anaaliin ja se oli kivaa

 

[QUOTE="jjj";28097305]isä nussi anaaliin ja se oli kivaa[/QUOTE]

sinä olet poika!! aika sairas!

 

En pysty ajoittamaan, ehkä ensimmäisiä muistoja on se kun marssin rimputtamaan naapurin ovikelloa aamulla ensimmäiseksi, että pääsin leikkimään niiden pojan kanssa. Olin kovasti rakastuksissani, ja varmaan 1.5-2v. Muistan sen miten jyrkät ne portaat oli kävellä alas, ja miten korkealla ovikello. Muistan myös samoihin aikoihin, kun mummu oli kipeä ja mitattiin kuumetta. Ja muistan kuinka näin kalkkunan lähietäisyydeltä, se oli minua isompi ja mahdottoman ruma ja aika huolestuttava.

Muistan pelon, kun vaadin että minusta täytyy pitää tasan tarkkaan kiinni kun uittivat, vaikka oli kelluttimetkin. No äiti tietenkään ei malttanut kun piti hiukan aina kokeilla irrottaa, enkä luottanut sitten ollenkaan. Ikää 2-3v. Semmoiset mielikuvituspelot tulivat paljon myöhemmin.

Äidistä muistan muutenkin lähinnä äkkipikaisuuden ja tietyn epäluottavan etäisyyden. Muistan kuinka tultiin äidin kanssa kahdestaan jostain tyhjään taloon iltahämärissä, ja oven alta kulki semmoinen leveä musta raita. Oli rakennettu vissiin talo muurahaisten reitille, ja kulkivat sitten talon läpi ja niitä oli uskomattoman paljon. Äiti imuroi niitä sitten kokolattiamatosta epätoivon vimmalla. Jotenkin se tunnelma kuvaa mielikuvaani äidistä kaikenkaikkiaan.

Isästä muistan noilta ajoilta lähinnä parran ja tummanpuhuvan värityksen, ja sen että suhde oli läheisempi kuin äitiin. Mutta jotenkin epätodellinen hahmo hän noihin aikoihin on kuitenkin ollut. Läheisempinä muistan hänen äitinsä, ja äitini nuoren serkun, joka tuli käymään ja tapasi meidät päiväkävelyltä ja heitti minut ilmaan ja halasi tosi lämpimästi. Sen halauksen muiston voimalla hän on edelleen minulle tärkeä, vaikkei niin valtavasti olla oltu tekemisissä, ja halaan häntä tavatessa ihan toisella tapaa kuin muita sukulaisia. Oltiin juuri nähty kärppä ennen tuota tapahtumaa, ja muistan miten selitin tohkeissani asiaa hänelle.

 

Ihan turha kysellä tämmösiä, oikeasti ihminen muodostaa nää varhaisimmat "muistot" kuullun ja kuvitellun perusteella. Se tapahtuu ihan alitajuisesti vuosien kuluessa. Huolestuttavaa on lähinnä, jos ihminen ei tajua näitä valemuistoja ja ottaa ja kertoo niitä tosina. Sama pätee nykyisyyteenkin ja suurinosa ihmisten huomioista ja muistamisista on vääriä ja/kuviteltuja.

 

Varhaisin muisto on varmaankin kun muutettiin, olin 2v ja pari kuukautta.

Ihan pikkusena pelkäsin vanhempieni huoneen vaatekaappia, se oli "tosi syvä" ja tietysti pimeä, ja siellä perällä säilytettiin jotain ihmeellistä ruskeaa vakosamettista laukkua, joka kerran puri minua Olin siis laittanut käden sinne perälle ja joku sattui sormeeni, eli laukku puri.

Päällimmäisin vanha muistikuva äidistä on istumassa nojatuolissa hyväntuulisena kahvia juomassa, ja ylipäätään semmoisena kivana hahmona aina läsnä, kotona mun kanssa. Tää on aika hyvä, kaikki vanhimmat muistikuvat on hänestä rentoja ja positiivisia, myöhemmin kun ne on lähinnä hermostuneita ja marttyyriraivopäisiä...

Isästä vanhimmat muistikuvat vähän etäisiä (kuulemma vauvana tuijotin aina silmät pyöreenä kun isä tuli illalla töistä, että kuka toi on... :| ) mutta vähän vanhempana (5v ja eteenpäin?) kaikki parhaat ja jännimmät jutut oli isän kanssa, joskin valitettavan harvinaisia, kuten puukolla veistäminen ja ulkona pimeellä taskulamppujen kanssa seikkailu.

 

[QUOTE="realisti";28097681]Ihan turha kysellä tämmösiä, oikeasti ihminen muodostaa nää varhaisimmat "muistot" kuullun ja kuvitellun perusteella. Se tapahtuu ihan alitajuisesti vuosien kuluessa. Huolestuttavaa on lähinnä, jos ihminen ei tajua näitä valemuistoja ja ottaa ja kertoo niitä tosina. Sama pätee nykyisyyteenkin ja suurinosa ihmisten huomioista ja muistamisista on vääriä ja/kuviteltuja.[/QUOTE]

Onko sillä jotain väliä mistä ja miten ne nyt on kenenkin kohdalla tarkalleenottaen muodostuneet, kiinnostava silti kuulla millaiset aikuisten ihmisten varhaisimmat muistot tietyistä asioista on. Ota tämä ketju itse sitten vaikka siten, että millaisia lapsuusmuistoja ihmiset kuvittelevat itselleen.......

 

onko se realismia, jos ei tähdellisempää huolestuttavaa riitä kuin minun valemuistoni?

tuo pureva laukku on söpö homma. Liikuttavaa huomata omassa lapsessa, miten epäselvää kaksivuotiaalle on syy ja seuraus ja sensemmoiset asiat.

 

No enpä usko, että on kovin huolestuttavaa jos kerron että oon pienenä pelännyt muumien mörköä

 

*varhaisin muisto & pelko
- Nää menee yhteen. Pesukone meni rikki, vettä tulvi sen alta. Erittäin voimakas mielikuva ja ikää mulla oli jotain 2v.
*äiti
- Olin sairaalassa ruokailutilassa, muistan jogurttipurkin ja äidin. Ikää 4v.
*isä
- Kävin hänen ovellaan, en oikeastaan muista isää, vaan hänen ulko-ovensa avautumisen. Ikää jotain 6v?

 

Äiti ei leikkinyt koskaan minun kanssa. Vaatteet sain siskon vanhoja, ruoka oli halpaa. Lista on loputon...
Nyt äitinä teen toisin kuin oma äitini.