Haukkaava sammakko, Osku-orava, ongintapeli. Riippuu paljon pojan keskittymiskyvystä ja muista taidoista. Meillä poika innostui pelaamaan vasta neljävuotiaana ja kehittyi nopeasti, mutta tytär osasi jo kaksivuotiaana ison määrän pelejä ja kolmevuotiaana pelasi sujuvasti aikuisten uunoa ja monia muita pelejä. Mutta jos ei ole aikaisemmin pelannut niin nuo kolme ekaa peliä ovat sellaisia jotka jaksavat kiinnostaa vähän riehakkaampaakin pelaajaa. Niissä kun saa toimia koko ajan. Sitten tuo choko peli, josta joku jo aikaisemminkin mainitsi, on todella helppo. Tytär oppi pelaamaan sitä jo puolentoista vuoden ikäisenä, joten idea on helppo ymmärtää. Huojuva torni vaatii sitten hieman enemmän keskittymistä ja kärsivällisyyttä, mutta on myös helppo ymmärtää. Sitten on tietenkin lasten Uno kortit, joissa numeroiden sijaan voi käyttää kuvasymboleja. Pelejä on paljon, mutta kun ostat niin osta pojan persoonan mukaan, eli riehakkaalle aluksi toiminta pelejä ja rauhalliselle keskittyjälle voi heti ostaa keskittymistä vaativia pelejä, mutta kannattaa aloittaa mieluummin liian helpoista kuin liian vaikeista. Pää asia että saa peli-innon säilymään.