Mitä sanotte työpaikalla hoidoista?
- Viestiketjun aloittaja taustalla
- Ensimmäinen viesti
Minä olen "joutunut" kertomaan töissä pomolleni, sekä lähimmille työkavereilleni. Kun en pysty hommia vaan järkkäileen niin et oon pois. Tarvitsen lähes aina sijaisen tilalleni. Joten vaihtoehtoja ei oikein ollut. Onneksi kuitenkin ymmärtävät hyvin ja järkkäilevät sitten itsekin niin että päästään mahdollisimman helpolla.
vesseli80
Huomenet vaan kaikille=)
Mä olen kertonut mun ryhmävastaavalle joka järjestää työvuoroja niin koko tilanteen..no en yksityiskohtia mutta silti, ja hyvä niin, koska ryhmävastaavamme on nainen ja ymmärtää kuinka tärkeä asia on ja järjestää kyllä asiat aina niin että pääsen..
Yksi työkaverini tietää mutta hän on kyllä kaverini muutenkin joten ...
en ole muille kertonut, saattavat ehkä epäillä jotain mutta eivät ole suoraan kysyneet, siitä heille kiitos...
Kellekäänhän se ei periaatteessa kuulu mutta itse olen katsonut avoimuuden hyväksi nimenomaan näiden työvuorojen järkkäilyssä...itselläkin kun on työ jossa tarvitaan aina sijainen ja koska poli on tunnin ajomatkan päässä, tarvitsen aina aikaa suht plajon tuohon....
Näin meillä=)
Mä olen kertonut mun ryhmävastaavalle joka järjestää työvuoroja niin koko tilanteen..no en yksityiskohtia mutta silti, ja hyvä niin, koska ryhmävastaavamme on nainen ja ymmärtää kuinka tärkeä asia on ja järjestää kyllä asiat aina niin että pääsen..
Yksi työkaverini tietää mutta hän on kyllä kaverini muutenkin joten ...
en ole muille kertonut, saattavat ehkä epäillä jotain mutta eivät ole suoraan kysyneet, siitä heille kiitos...
Kellekäänhän se ei periaatteessa kuulu mutta itse olen katsonut avoimuuden hyväksi nimenomaan näiden työvuorojen järkkäilyssä...itselläkin kun on työ jossa tarvitaan aina sijainen ja koska poli on tunnin ajomatkan päässä, tarvitsen aina aikaa suht plajon tuohon....
Näin meillä=)
Onko käynnit olleet teillä omalla vai työajalla vai kuittaako kenties joku työterveyshuolto sairaslomaa siksi aikaa? Ootteko olleet esim. inssipäivänä koko päivän pois töistä saikkarilla tai jollain lomapäivällä?
Ajattelin itse pyytää terkkarilta saikkaria inssipäiväksi ettei tarvi selitellä sen enempää esimiehelle, joka sattuu olemaan mies.
Ajattelin itse pyytää terkkarilta saikkaria inssipäiväksi ettei tarvi selitellä sen enempää esimiehelle, joka sattuu olemaan mies.
Lisäys vielä, että aion perustella asian terveydenhoitajalle, että kyseessä on tavallaan "sairauden" hoito, nimittäin siitähän tavallaan on kyse ja monesti henkinen tila jonkun inssin jälkeen on varmaan sellainen, ettei ole oikein kivaa mennä töihin pokkana kuin ei mitään. Keskittyminen taitaa olla aika hakusessa sen toimepiteen jälkeen ainakin sen päivän 
Itse olen hoitoalalla joten yhtäkkiset possaolot tuottavat joskus vaikeuksia. Esim. jos pitäisi mennä iltavuoroon vastuuhoitajana ja sitten ei pääsekkään.
Aikani vaihdoin työvuoroja tai olin sairaslomalla. Puhelut klinikalle soittoaikoina soitin jossain piilossa omasta kännykästäni. Viime keväänä kerroin lähiesimiehelleni että joudun käymään sairaalassa säännöllisesti tutkimuksissa ja hoidoissa. Sitten vain ilmoitin koska olen poissa ilman sen suurempia omantunnontuskia. Gyneltä sain aina käyntitodistuksen työnantajalle. Syytä sairaalakäynteihin en ole kertonut enkä kerro. Poissaolotunnit jouduin korvaamaan.
Aikani vaihdoin työvuoroja tai olin sairaslomalla. Puhelut klinikalle soittoaikoina soitin jossain piilossa omasta kännykästäni. Viime keväänä kerroin lähiesimiehelleni että joudun käymään sairaalassa säännöllisesti tutkimuksissa ja hoidoissa. Sitten vain ilmoitin koska olen poissa ilman sen suurempia omantunnontuskia. Gyneltä sain aina käyntitodistuksen työnantajalle. Syytä sairaalakäynteihin en ole kertonut enkä kerro. Poissaolotunnit jouduin korvaamaan.
Hei vaan!
Itse kerroin lapsettomuudesta esimiehelleni viime viikolla. Aikataulujen järjesteleminen ja töistä poissaolojen syiden keksiminen alkoi ottaa voimille ja lisäsi varmasti stressiä jo muutenkin vaikean asian suhteen kohtuuttomasti. Itsellä olo helpottui heti kerrottuani asian. Esimies suhtautui asiaan ymmärtäväisesti (mies) ja toivoi onnea "projektiin". Nyt on helpompi järjestää käynnit lääkäriin, kun yksi mieltä painanut asia on hoidettu.
Jännä, miten tunteella tähän asiaan suhtautuu. Meillä on lapsettomuutta takana pian 4 vuotta. Kummastakaan ei ole löytynyt vikaa, miehellä hieman vasta-aineita spermassa. Voi, kun saisi ajatukset heitettyä tästä asiasta kokonaan muualle edes välillä, mutta helpommin sanottu kuin tehty... Toivoa ei saa kuitenkaan koskaan menettää, vaikka välillä vaikeeta onkin. Myös tukiverkosto on tosi tärkeä tässä asiassa. Mutta tulipa tässä rönsyiltyä itse aiheesta... ;-)
Itse kerroin lapsettomuudesta esimiehelleni viime viikolla. Aikataulujen järjesteleminen ja töistä poissaolojen syiden keksiminen alkoi ottaa voimille ja lisäsi varmasti stressiä jo muutenkin vaikean asian suhteen kohtuuttomasti. Itsellä olo helpottui heti kerrottuani asian. Esimies suhtautui asiaan ymmärtäväisesti (mies) ja toivoi onnea "projektiin". Nyt on helpompi järjestää käynnit lääkäriin, kun yksi mieltä painanut asia on hoidettu.
Jännä, miten tunteella tähän asiaan suhtautuu. Meillä on lapsettomuutta takana pian 4 vuotta. Kummastakaan ei ole löytynyt vikaa, miehellä hieman vasta-aineita spermassa. Voi, kun saisi ajatukset heitettyä tästä asiasta kokonaan muualle edes välillä, mutta helpommin sanottu kuin tehty... Toivoa ei saa kuitenkaan koskaan menettää, vaikka välillä vaikeeta onkin. Myös tukiverkosto on tosi tärkeä tässä asiassa. Mutta tulipa tässä rönsyiltyä itse aiheesta... ;-)
Katapultti
Hei!
Minä kerroin eilen pomolle ja tänään projektipäällikölle. Asun Tanskassa ja täällä voi työnantaja anoa työntekijän asuinkunnalta korvausta hoitojen aiheuttamasta poissaolosta. Ja kun niihin papereihin piti täyttää minkä takia hoidot ovat, ja hoitavan lääkärin yhteystiedot, niin... Ja osastosihteeri saa myös tietää koska hän ne poissaolot sitten kirjaa minulta saamien tietojen mukaan.
Kaikki 3 ovat naisia, ja sihteerin kanssa en ole vielä puhunut, mutta muilla ainakin oli hyvin positiivinen asenne. Pomo sanoi että ihanaa että yritetään, ja toivottavasti onnistaa. Ja samoilla linjoilla oli projektipäällikkökin, mutta niin kuin etukäteen arvasin, häntä piti enempi "työstää" jotta ei kertoisi/vihjailisi asiasta muille. Sanoin että jos joku poissaoloistani utelee niin pyytää asianomaista kysymään minulta suoraan. En halua että tästä millään tavalla toitotetaan. Kerron tai jätän kertomatta muille siten kuin itsestäni tuntuu.
Viime vuoden puolella hoidin lääkärissä käynnit jne. työaikaa liu'uttamalla, tekemällä poissaolotunnit sisään muina ajankohtina ja "työskentelemällä kotona" tiettyinä päivinä, mutta kun palaverien peruminen tai siirtäminen ei aina onnistu, ja matka-ajat klinikalle vievät oman osansa, niin ajattelin että reilumpaa sekä itseäni että työnantajaani kohtaan kun kerron mikä on homman nimi.
Minä kerroin eilen pomolle ja tänään projektipäällikölle. Asun Tanskassa ja täällä voi työnantaja anoa työntekijän asuinkunnalta korvausta hoitojen aiheuttamasta poissaolosta. Ja kun niihin papereihin piti täyttää minkä takia hoidot ovat, ja hoitavan lääkärin yhteystiedot, niin... Ja osastosihteeri saa myös tietää koska hän ne poissaolot sitten kirjaa minulta saamien tietojen mukaan.
Kaikki 3 ovat naisia, ja sihteerin kanssa en ole vielä puhunut, mutta muilla ainakin oli hyvin positiivinen asenne. Pomo sanoi että ihanaa että yritetään, ja toivottavasti onnistaa. Ja samoilla linjoilla oli projektipäällikkökin, mutta niin kuin etukäteen arvasin, häntä piti enempi "työstää" jotta ei kertoisi/vihjailisi asiasta muille. Sanoin että jos joku poissaoloistani utelee niin pyytää asianomaista kysymään minulta suoraan. En halua että tästä millään tavalla toitotetaan. Kerron tai jätän kertomatta muille siten kuin itsestäni tuntuu.
Viime vuoden puolella hoidin lääkärissä käynnit jne. työaikaa liu'uttamalla, tekemällä poissaolotunnit sisään muina ajankohtina ja "työskentelemällä kotona" tiettyinä päivinä, mutta kun palaverien peruminen tai siirtäminen ei aina onnistu, ja matka-ajat klinikalle vievät oman osansa, niin ajattelin että reilumpaa sekä itseäni että työnantajaani kohtaan kun kerron mikä on homman nimi.
Minä en voi kertoa työpaikalla kenellekään että suunnittelen raskautta tai että olen hoidoissa. Olen työpaikassa jossa olen lähes ainoa nainen, kollegani ovat yli nelikymppisiä perheellisiä miehiä kaikki. Olen johtotehtävissä ja pystyttämässä osastoa ja uutta toimintoa ja taistelemassa resursseista. Jos he tietäisivät että on riski että jään äitiyslomalle, se olisi menoa se. Näin on tosiasia. Alaisilleni en voi enkä halua myöskään kertoa koska he huolestuisivat myös siitä että mahdollisesti olen tässä tilanteessa jäämässä pois. Toisaalta jokaisen elämä on oma asia ja tässä ei ole mahdollisuutta jahkailla, biologinen kello tikittää ja ikää on jo yli neljäkymmentä. Onko joku muu mahdollisesti vastaavassa tilanteessa. Olen uskaltautunut kertomaan haaveistamme ainoastaan parhaalle ystävättärelleni johon luotan 100%. En edes vanhemmilleni tai sisarruksilleni ole asiasta vihjaissut. Viikonloppuna aloitan Gonal F pistokset ensimmäistä kertaa, jännää!
t. Saaruli
t. Saaruli
Katapultti
Hei Saara
Kävin täällä vielä "pyörähtämässä" ja luin kirjoituksesi. En voi sanoa että olen samassa tilanteessa, mutta ymmärrän hyvin sinun tilanteesi ja nostan virtuaalihattuani että olet päättänyt läpikäydä lapsettomuushoidot työhaasteiden ohella!!
Paljon voimia ja tsemppiä sinulle, ja pikaista onnistumista - niin sinulle kuin kaikille muillekin tällä palstalla! :flower:
Kävin täällä vielä "pyörähtämässä" ja luin kirjoituksesi. En voi sanoa että olen samassa tilanteessa, mutta ymmärrän hyvin sinun tilanteesi ja nostan virtuaalihattuani että olet päättänyt läpikäydä lapsettomuushoidot työhaasteiden ohella!!
Paljon voimia ja tsemppiä sinulle, ja pikaista onnistumista - niin sinulle kuin kaikille muillekin tällä palstalla! :flower:
Katapultti
Hei Katapultti!
Tulipa hyvä mieli kun toivotit voimia. Niitä tässä kyllä tarvitaankin. Onneksi on ihana ymmärtäväinen mies, joka tukee sekä näissä hoidoissa että työelämässä, kaikessa mihin ryhdyn.
Kaikkea hyvää myös sinulle ja onnea projekteihin! Terveisiä Tanskaan! Meillä on siellä paljon ystäviä ja perheessämme tanskan kieli on yksi kielistämme. Minusta se on kyllä enemmän kurkkusairaus... ja vaikeasti opittava sellainen.
t. Saara
Tulipa hyvä mieli kun toivotit voimia. Niitä tässä kyllä tarvitaankin. Onneksi on ihana ymmärtäväinen mies, joka tukee sekä näissä hoidoissa että työelämässä, kaikessa mihin ryhdyn.
Kaikkea hyvää myös sinulle ja onnea projekteihin! Terveisiä Tanskaan! Meillä on siellä paljon ystäviä ja perheessämme tanskan kieli on yksi kielistämme. Minusta se on kyllä enemmän kurkkusairaus... ja vaikeasti opittava sellainen.
t. Saara
tinttana
Minun työpaikkani on naisvaltainen ja harvinaisen kyttäävä sellainen. Kerroin pomolle vain sinnepäin, mihin olen menossa, lääkärintodistukset kai puhuivat puolestaan. Lisäksi yksi työtoverini tiesi asiasta. Hoidot olivat sen verran rankkoja, etten olisi kestänyt kenenkään typeriä kommentteja ja sääliä. Taisin vähän eristäytyä työyhteisöstä ja vältin yhteisiä kahvihetkiäkin kriittisimmillä hetkillä. Sainkin sitten tuta naisten hyökkäyksen - pitivät minua epäsosiaalisena ja pohtivat, olenko sairastumassa psyykkisesti. Lopulta rohkein työtovereista uskalsi tulla tämän kertomaan. No, en kertonut hoidoista edelleenkään ja lopulta kaikkien yritysten jälkeen tulinkin raskaaksi. Nyt nautin vauva-ajasta ja mietin, että työporukkaa ei todellakaan ole ikävä!