Mitä selviän arjesta? (tyytymätön vauva ja likainen koti)

Mitä ihmettä mä teen?

Meillä on erittäin vaativa ja itkuinen 3kk ikäinen poika. Sekä 4vuotias poika.

Vauva itkee tai kitisee kokoajan. On tehnyt näin syntymästä lähtien.
Hän ei viihdy lattialla ellen ole hänen kanssaan siinä kiinni, silloinkin viihtyy sen 5min. Sama sitterissä.
Kokoajan saa olla hytkyttämässä ja seurustelemassa hänen kanssaan jota ei ala itkemään. Siltikin kitisee ja on tyytymätön suurimman osan ajasta.
Hän nukkuu vain 5-15min päikkäreitä. En saa millään kikalla nukkumaan pidempiä, en edes autossa tai vaunuissa. Jos lasken sylistäni niin herää heti.
Toisin sanoen kannan häntä sylissäni päivät ja yritän lohduttaa. (Liinassa ei viihdy).
Yöt nukkuu ihan hyvin. Kunhan en poistu hänen viereltään.. on siis ihan kiinni minun rinnassa.
Nukahtaa n.klo23 ja herää klo07. Yöllä syö n.3krt.
Mulla on selkä tosi tosi kipeä koska olen nyt nukkunut 3kk samassa asennossa ja päivät kannan vauvaa.

Ulkoilut on rajoittunut meidän pihaan koska vauva ei viihdy pitkiä aikoja vaunuissa. Joten vanhempi lapseni on ollut viimeset 3kk vain yksin kotona sisällä tai meidän pihassa. Käy kyllä 2krt/vko seurakunnan kerhossa.
Eli mitään en voi tehdä esikoisen kanssa. En ole päässyt kävelylle 3kuukauteen.

Koti on ihan hirveän likainen. Jokaikisen minuutin kuin vain saan vauvan laskettua niin siivoa tai yritän. Vauva sylissä tyhjennän astianpesukonetta tms mitä pystyy... mutta kun mua sattuuu selkään ja hartioihin jo niin paljon että ei ole helppoa. Lisäksi vauvan kitinä päälle.
Suihkussa käyn iltaisin kun mies tulee töistä. Vauva itkee myös miehen sylissä joten suihkussa käyn todella todella hätäseen.
Mies onneksi hoitaa esikoisen iltaisin iltapalat ja pesut, sadut yms.
Mutta koska mies tulee niin myöhään niin ei hänestä ole apua kodin siivoamisen kanssa.
Kaiken lisäksi olen nyt bongannut muutaman turkiskuoriaisen.
Eli yritäin kaiken tämän ohella siivota kaikki kaapitkin.

Mä olen rättipoikki väsynyt. Neuvolassa vain voivottelivat ja sanoivat että katsotaan mikä tilanne on seuraavalla käynillä

Jos jollain on jotain vinkkejä nii olisin hyvin kiitollinen.

 

Eipä tuossa auta kuin siivota sen minkä pystyy, ja tehdä suurempi siivous viikonloppuisin/silloin kun mies on kotona.

 

Onko vauvalla allergioita tai muita fyysisiä ongelmia? Ne pitäisi sulkea pois ensin, koska ei mielestäni ole tavallista että vauva itkee koko ajan. Onko vakuutus, voisiko käydä yksityisellä?

 

Onko vauvalla allergioita tai muita fyysisiä ongelmia? Ne pitäisi sulkea pois ensin, koska ei mielestäni ole tavallista että vauva itkee koko ajan. Onko vakuutus, voisiko käydä yksityisellä?

Tätä olin myös minä kommentoimassa. Niin ja siivouksethan voi hoitaa tosiaan miehen vapaapäivinä, ei kai sitä joka päivä tarvitse olla imuroimassa ja pesemässä kämppää lattiasta kattoon?

Toisaalta myös jos lapsi joka tapauksessa huutaa, niin eipä se nyt maailmanloppu ole jos se sitten sylin sijasta huutaa välillä vaikka siinä sitterissä/vaunuissa...

 

Ei sille vauvalle mitään tapahdu, jos annat sen huutaa sitterissä samassa huoneessa kuin itse siivoat.

 

Ei sille vauvalle mitään tapahdu, jos annat sen huutaa sitterissä samassa huoneessa kuin itse siivoat.

kyllä pienen vauvan itkuun on vastattava,oli sitten samassa tai eri huoneessa....eipä se vauva oikein muulla tavalla osaa itseään (pahaa oloa) ilmaista.
AP:lle tsemppiä,kannattais käyttää vauva lääkärissä .

 

Mä sain aikoinaan kunnalta kotiapua, olikohan tunti viikossa, muutaman kerran. Kävin silloin kaupassa ja joskus vähän siivoilinkin. Oli kuitenkin sellainen henkireikä kun ei ollut niitä mummeja ja kummeja kaitsemassa lapsia.

 

Sillä voi olla nälkä. Kokeile antaa korviketta vaikka 50 ml tai niin paljon kuin syö rintamaidon päälle. Röyhtäytä. Sen jälkeen laita ulos vaunuihin unille.
Ei tarvitse pelätä lisämaidon antamista.
Suosittelen kokeileen tällaista heti!

 

Siis voi herranjestas, tuo kirjoitus on AIVAN prikulleen niin kuin meidän elämää n. 3 vuotta sitten! Meillä on nyt huhtikuussa 3-vuotta täyttävä poika, joka oli aivan tismalleen tuollainen. 15min. maksimissaan nukkui päivällä ja kanniskelin häntä aamusta iltaan n. 8kk ikäiseksi saakka. Ei viihtynyt vaunuissa, ei viihtynyt autossa, heti alkoi huutaa kurkku suorana kun laitettiin auton istuimeen ja sitä huutoa kesti koko matkan ajan, huokaus. Niimpä elämäni rajoittui aikalailla neljän seinän sisälle.
Meillä myös yöt nukuttiin ihan hyvin kahdella syötöllä, mutta se aamusta iltaan kestävä tyytymättömyys ja huuto oli aivan kamalaa
Olen jälkeen päin harmitellut, kun en ostanut hänelle koliikki keinua, voisitko sinä kokeilla sitä? Niitähän saa käytettynäkin ihan hyviä, koska niillä on se käyttöaika niin lyhyt.
Me ei myöskään saatu neuvolasta yhtään mitään apua, aluksi hoettiin koliikkia kuin jotain mantraa vaikka itse sanoin, ettei koliikki ole tämmöistä. Sit kun se meidän vauva ei rauhoittunutkaan 3kk iässä, niin todettiin vain et semmosta se on joillakin, ARRGGHHHH! Ei ois voinu enempää ärsyttää tommoset kommentaattorit!!
Noin 4kk iässä vein poikamme yksityiselle lastenlääkärille, koka oli allergioihin erikoistunut.
Hän sanoi, että vauvamme kärsii silent refluksista. Siinä vauva ei pulauttele normaalia enempää, vaan hapan mahan sisältö seilaa ruokatorvessa edes taas aiheuttaen epämukavan olon. Siksi vauva haluaa olla paljon pysty asennossa.
Saatiin lääkitykseksi losec mups, se auttoi vähän, mutta ei ollut mikään autuaaksi tekevä juttu sekään. Oikeastaan ainoa, mikä auttoi oli aika, kun hän viimein suostui 8kk iässä olemaan lattialla sen verran, että oppi konttaamaan, niin silloin vähän helpotti.
Hän on kyllä ihan perus luonteeltaankin tosi temperamenttinen ja omapäinen eli sekin auttoi, kun oppi ajan kanssa hyväksymään, et meidän lapsi nyt on tällainen, eikä vertaillut häntä siihen naapurin syövään ja nukkuvaan vauvaan, jonka kanssa pystyi käymään kahviloissa ja shoppailemassa...
Mutta rankkaa on sen tiedän, älä välitä siitä siivoamisesta nyt, teillä on rankka vaihe menossa, mutta se menee ohi, usko pois
Kokeile koliikkikeinua, yksityistä lastenlääkäriä ja yritä jotenkin sopeutua tilanteeseen(tiedän, on vaikeaa).
Itse sain lohtua siitäkin, ettei lapsella kuitenkaan ollut mitään vakavaa sairautta.
Voitko pyytää päivisin apua joltakin, että pääsisit vaikka hetkeksi hengähtämään yksin kauppaan tms? Voisiko vaikka äitisi auttaa sinua siivouksessa?
Paljon tsemppiä ja voimia teille <3

 

Oletko kokeillut muita kantovälineitä kuin liinaa? Netistä löytyy erilaisia kantovälinelainaamoita ja olisiko jotain kantorepusta tms apua.

 

Ja vielä lisäyksenä, vaikka nämä "sillä on nälkä" kommentoijat tarkoittavat varmaan ihan hyvää, niin luuletteko tosiaan, että yksikään äiti olisi niin tyhmä, ettei älyäisi ensimmäisenä kokeilla lisämaidon antamista jos vauva on jatkuvasti tyytymätön?! Hohhoijaa taas yhen kerran..
Meillä lisämaidon anto aiheutti kahta kauheamman huudon joka ikinen kerta, kun sitä yritettiin, joten se siitä.

 

Tiedän todella miltä sinusta tuntuu.

Meillä kuopus on ollut todella vaikea vauva (kiinni koko ajan minussa, ei nuku kunnolla päivällä eikä varsinkaan yöllä). Koti on ollut kuin pommi ja 3v on katsonut hurjasti lasten ohjelmia ja eineksiäkin ollaan syöty Ei vaan olen suosiolla luovuttanut ja hoitanut ne tärkeimmät asiat ja antanut muun olla. Nyt kun vauva lähestyy vuoden ikää niin alkaa jo helpottaan ja nautin nyt ihan eri tavalla arjesta Neuvolassa olen valitellut jaksamista ja on tarjottu joka kerta perhetyöntekijää mutta en ole siitä ollut niin innoissaan jos kemiat ei kohtaisikaan. Onneksi lähipiiristä olen saanut apua.

Onko teillä miten mummeja, kummeja, tätejä, ystäviä tms jotka vois helpottaa arkeanne? Oletko ajatellut kotisiivoojan palkkaamista, se ei ole hurjan kallista ja pääsee todella helpolla.

Kannattaa kyllä käydä tarkistuttamassa että onko vauvalla jotain vaivaa. Me ollaan käyty monilla lääkäreillä ja fysioterapiassakin, mutta syyksi on aina vaan sanottu vauvan vahva temperamentti.

 

Käsivarrella roikotin vauvaa samalla, kun hoidin kotihommat ja isomman lapsen (1v6kk ikäero). Asennekysymys.

 

Auttaa.

 

Käsivarrella roikotin vauvaa samalla, kun hoidin kotihommat ja isomman lapsen (1v6kk ikäero). Asennekysymys.

Tiäkkö, ku kaikki ei oo noin kylmän luonteisia. Kyllä mulla ahdisti kovin, kun mun vauva vain itki ja itki, vaikka mitä ois yrittänyt.
Ap on siinä tilanteessa, et tuskin kaipaa ketään tänne besserwisseröimään.

 

Auttaa.

Meillä kokeiltiin tämäkin, aivan yhtä tyhjän kanssa, ei mitään apua. Hyvät rahat toki nettosi vyöhyketerapeutti.

 

Tiäkkö, ku kaikki ei oo noin kylmän luonteisia. Kyllä mulla ahdisti kovin, kun mun vauva vain itki ja itki, vaikka mitä ois yrittänyt.
Ap on siinä tilanteessa, et tuskin kaipaa ketään tänne besserwisseröimään.

Ei kylmä, vaan realisti. Elämästä selviää paljon helpommalla, kun lakkaa surkuttelemasta itseään ja vaan hoitaa tilanteen kuin tilanteen parhaan kykynsä mukaan. Ei se ahdistus ainakaan helpota, jos jää vain ihmettelemään sitä itkevää vauvaa ja jättää kaiken muun hoitamatta. Meillä esikoinen on erityislapsi, joten ei siinä paljoa kerennyt vauvan itkuista numeroa tekemään. (Vauva itki herkän vatsan ja kypsymättömän suolen vuoksi, helpotti ajan kanssa. Yleinen vaiva.)

 

Meillä oli ihan samanlaista elämää noin vuosi sitten, ei rauhoittunut kun lapsi oli 4 kk, diagnoosina silent refluksi. Söi puoli vuotta lääkettä. Lapsi vaan kitisi ja itki, ei nukkunut, ei viihtynyt vaunuissa eikä kaukalossa, hikkas paljon jne. En kyllä osannut silloin stressata kotitöistä, tehtiin sitten suurempaa siivousta kun mies kotona...

 

Kyllä se kohta alkaa viihtymään sitterissä, kunhan hoksaa omat kätensä ja alkaa tarttumaan leleuihin. Tsemppiä.

 

Aivan mielttömän suuri kiitos teille <3

Olen kokeillut lisämaitoa. Eipä tuo ole suostunut syömään kuin ehkä 20ml joskus. Eli en usko nälkää kitisevän.
Toki huomaan että pahimpina päivinä kun oma ruokaiui ja juominen jää vähiin sekä stressi on huipussaan niin maito ei heru samoin.

Olen puhunut asiasta neuvola lääkärille, hän epäili koliikkia ja ehdotti myös tilanteen seuraamista.

Allergiaa en usko (tai niin, enhän mä ole lääkäri), mut vauvalla ei ole ihottumaa tms, enkä ole huomannut syömiäni ruokien pahentaneen asiaa.

Silentrefluksi.. niin.. sitä täytyykin tutkia.

Kiitos tuosta koliikki keinu ideasta. Täytyy ehdottomasti etsiä sellainen ja kokeilla.

Asumme usean sadan kilometrin päässä koti kaupungistani. Täälä asuu mieheni äiti kota olen pyytänyt apuun (viemään esim esikoista puistoon) mutta ei hän ilmeisesti halua auttaa, vaikka tietää tilanteemme.
Ystävät ovat niin uusia etten halua vaivata heitä.
Omat vanhempani ovat yrittäjiä joten vaikka haluaisivatkin niin eivät ehdi tulla auttamaan sieltä kaukaa.

Kiitos teille muutamalle kun jaoitte teidän tilanteen ja siitä selviämisen. Ei ole kivaa että kukaan vauva itkee näin, mutta helpottavaa että on muitakin samassa tilanteessa olleita ja siitä selvinneitä.

Sinulle joka kerroin tämän olevan asenne kysymys, niin kerro ihmeessä kuinka tällä asenteella saadaan vauva tyytyväiseksi? Ja asiat hoidettua?
Ilmeisesti sinulla on ollut normaalita/helpot vauvat, silloin on aikapaljon helpompi hoitaa arjen asiat ja siihen päälle käydä shoppailee ja kahvittelee, niin kuin joku jo tokaisikin.

Siivoamisesta. En voi käsittää kuinka tää koti räjähtää koka päivä.
Se että ei pääse tekee sitä suur siivousta niin on vaikea yllä pitää.
"Tänään kerään tavarat ja huomenna puhdista"-on mahdottomuus kun tavarat ovat jo seuraavana päivänä hujahajan+ leivän murut jne.
Mies o 6pv/vko töissä, hän on siis sunnuntaisin kotona.
On totta tuokin että silloin siivottaisiin yhdessä.. mutta.
Mä olen aina ajatellut että jos on kotona niin kotityöt kuuluu sille, eikä sille joka on töissä. Tarviihan hänkin vapaata joskus.
Miestä ei myöskään selvästi haitaa sotku joten ei itse ala mitään siivoamaan.
Olen ehlä ollut liian kiltti.. täytyy varmaan pyytää häntäkin siivoamaan sunnuntaisin.

Kiitos vinkeistä ja tuesta ?

 

Tuohon loppuun piti tulla sydän eikä kysymysmerkki.

Ap

 

Mulla ei ole sulle nyt mitään vinkkiä valitettavasti, mutta sydämestäni toivon sulle jaksamista ja erittäin paljon tsemppiä!

Tekstistäsi tuli mieleen meidän tilanne viime syksynä, kun vauva oli syntynyt (meillä 1,5v ikäero). Koti ei oo ikinä ollut niin räjähtänyt (ja sekin vaikuttaa jaksamiseen - mulla puhdas ja siisti koti ikäänkuin saa mut muutenkin organisoituneemmaksi ja mielen virkeäksi..) mutta järkeilin niin, että tää on VÄLIAIKAISTA, mä saan sit tulevaisuudessa siivota taas ja pitää siistiä kotia. Eli mulle se oli vaikee, mutta enemmän pään sisäinen juttu.

Huh, ei ole hääviä kun vauva kitisee koko ajan, ei nuku kuin pätkiä ja esikoinen huutaa myös jotain samaan aikaan. Mutta pakko oli huudattaa vauvaa jos esikoisen kakat halusi pestä. Ajattelin, että vauva tulee silti kokemaan mun suuren rakkauden eläessään, joten ihan normaali ja jopa onnellinen siitä todennäköisimmin tulee.

Ja niitä hetkiä varten, kun ei kerkeä syömään, oli mulla jääkaapissa aina valmiina Valion pro feel protskujuomia (kaakaonmakuinen oli mun suosikki), niillä sai nälkää siirrettyä aina tunnilla eteenpäin..

 

Vier:as.. erityislapsen ja tyytymättömän vauvan hoitava äiti.
On sinulla varmasti ollut haasteita hoitaa molemmat ja kotityöt päälle.
Kun olet selvinyt heidän kanssaan asenteella niin kerrotko minullekin käytännössä kuinka tämä toimii?

Ihan totta että ei asioissa pääse eteenpäin, eikä mitään saavuta jos jää vain surkuttelemaan kohtaloaan. Päätäväisyydellä pääsee todella pitkälle. Näin olenkin toiminut. Nyt vain ei edes päätäväisyydellä tai asenteella saa ratkaistua tätä tilannetta enempää, vaan tarvitaan käytännön ideoita että kuinka saan vauvan tyytyväisemmäksi/ kodin siivottua tms. Esim tuo koliikki keinu oli ihan konkreettinen vinkki.
En halua rakkaan lapseni kärsivän, joten en häntä itketäkkään turhaa.. (roikota käsivarsilla itkien tai jätä lattialle itkemään jotta saan siivottua).
Tärkeysjärjestys.

Olen lapsistani iki kiitollinen, tiedän että moni asia voisi olla huonomminkin ja vaikeampaa.
(Menetin pienen tyttäreni 1, 5vuotta sitten)

Ap

 

Kahden mami. Kiitos ?

 

^Taas tuli ?, piti tulla <3