mitä sinä tekisit, jos miehesi painostaisi aborttiin?

jos tulisit ns.vahingossa raskaaksi ja lapsiluku ois ollut täynnä.
mies ei varsinaisesti pakota,mutta kertoisi selvästi mielipiteensä.
miten toimisit?

 

Voitko täsmentää, millä tavalla mies painostaa?

 

Tosi vaikea sanoa, tollasta tilannetta kun ei mun miehen kanssa varmaan tulisi vaikka olisi sata lasta. Meillä menisi varmaan toisin päin, eli minä voisin haluta abortin ja mies ei. Mutta uskoisin, että jos tuollainen tilanne tulisi, ja mies olisi ehdottoman varma keskustelujen jälkeen kannastaan, niin luultavasti tekisin abortin. Tietenkään ennalta en osaa sanoa kuinka hulluksi hormoonit olisivat minut kerennyt tekemään ja kiinnostaisiko minua sekopäissäni enää miehen mielipiteet.

 

En tekis aborttia vain siitä syystä että mies ei haluais sitä lasta. Hoitaisin lapsen sitte vaikka yksin.

 

Synnyttäisin lapsen.

 

En tekis aborttia vain siitä syystä että mies ei haluais sitä lasta. Hoitaisin lapsen sitte vaikka yksin.

Peesaan tätä. Toisaalta, en voi edes kuvitella, että mies painostaisi tai yrittäisi pakottaa mua tekemään abortin. Varsinkin jos en itse sitä haluaisi.

 

olen ollut kerran siinä tilanteessa että mies tahtoi abortin. Mutta kyseessä oli kyllä ensimmäinen raskaus. Sain varattua itselleni ajan aborttiin mutta en pystynytkään siihen joten ilmoitin miehelle miten asia on. Mies häipyi. Täytyy sanoa että nykyisen miehen kanssa sellaista tilannetta tuskin tulee että aborttia täytyis miettiä meille jokainen lapsi on tervetullut. Ja uskon että jos ehkäisystä huolehtii kunnolla tuskin kovin montaa vahinkoa jos edes yhtääkään ehtii tapahtua ennenku olen vaihdevuosissa...

 

toimisin niin kuin itse tahtoisin. kukaan ei saa painostaa toista aborttiin.

 

Mä vaan jotenkin aattelen tän niin, että koska itse olisin tällä hetkellä abortin kannalla jos vahinko sattuisi, niin olisi tavallaan kauheaa väkisin joutua saamaan lapsi, jota ei TODELLAKAAN halua. Vähän kärjistetysti sanottu, mutta siis tuo on pointtini. Siksi mun mielestä olisi väärin miestäkin kohtaan pakottaa hänet saamaan lapsi. Ja siis nimenomaan tilanteessa, jossa ehkäsy pettäisi, ei niin, että mies tietoisesti harrastaa seksiä ilman ehkäisyä ja sitten haluaa abortin. (Ja meillä siis elämäntilanne sellainen, jossa toisen lapsen saaminen olisi monelta eri kannalta juuri nyt huono homma)

 

toimisin niin kuin itse tahtoisin. kukaan ei saa painostaa toista aborttiin.

Juuri tämä mua hiukan ihmetyttää: aborttiin ei saa painostaa mutta vanhemmuuteen saa pakottaa toisen? Jonkunlainen kompromissihan näissä tilanteissa pitäisi tietysti yrittää löytää, ikävä kyllä se ei aina onnistu.

 

[QUOTE="niia";23098583]Juuri tämä mua hiukan ihmetyttää: aborttiin ei saa painostaa mutta vanhemmuuteen saa pakottaa toisen? Jonkunlainen kompromissihan näissä tilanteissa pitäisi tietysti yrittää löytää, ikävä kyllä se ei aina onnistu.[/QUOTE]

Vertaat murhaan pakottamista ja vanhemmaksi tulemista. Kuka sinut pakotti laittamaan molosi sinne reikään? Ota silloin vastuu myös seurauksista.

 

Mun mielestä aborttiin ei saa painostaa, mutta vanhemmuuteenkaan ei voi ketään pakottaa, vaikka haluaisikin. Eli jos ei ole valmis aborttiin eikä toista sytytä vanhemmuusasiat, niin pitää olla valmis hoitamaan lapsi tarvittaessa vaikka ilmankin sitä toista. Tosin jos sen lapsen tosissaan haluaa, niin mikäpä silloin olisi lasta tärkeämpää.

 

Minut on mies painostanut aborttiin. Olin silloin 20v ja mies antoi vaihtoehdot, joko lapsi tai hän. Valitsin väärin.

 

Jaa-a. AP:n oletus, että nainen haluaa pitää sen lapsen? Jos lapsiluku on tosiaan ajateltu olevan täynnä, niin päätyisin itse varmaan aika herkästi aborttiin.

 

Minulla sama tilanne kolme vuotta sitten. Meillä oli valmiiksi kaksi lasta ja ajatuksissa että lapsiluku täynnä. Sitten huomasin olevani raskaana, miehelle se oli kova paikka ja ehdotti aborttia. Minulle se oli aivan mahdoton ajatus, joten totesin ehdottomasti pitäväni lapsen ja jos mies ei kestä hän voi lähteä. Mies päätti jäädä, mutta raskaus aika oli rankka, koska miehellä kesti puolisen vuotta sulattaa ja hyväksyä asiaa. Mutta nyt meillä on ihana kaksi vuotias ja suhteemme olemme saaneet korjattua ennalleen.

 

Tekisin abortin vain siinä tapauksessa, jos itse niin haluaisin tai oma tai sikiön terveydentila niin vaatisi.

 

Tekisin abortin, koska en todellakaan enää halua lapsia.
Jos on valmis eroamaan ja pitämään vauva, niin vastavuoroisesti ei pitäisi miestä saada elareitten maksajaksi

 

Pitäisin lapsen silti.

 

Ajattelisin asian tulevan lapsen kannalta, en isän enkä itseni.
Tottakai miehelläkin pitää olla oikeus sanoa mielipiteensä mutta jos itse olisi sitä mieltä että pystyy lapsen pitämään niin sitten pitää.

Olen edelleen sitä mieltä että abortti on murha jos sille ei ole mitään kunnollista syytä.

 

Pitäisin lapseni ellei olisi jotain terveydellistä painavaa estettä, koska minä siinä viimesijaisessa vastuussa kuitenkin olisin. Jos miehelle ei kelpaisi, niin suhde kaatuisi todennäköisesti joka tapauksessa lapseen tai aborttipainostukseen. En omalle kohdalle usko kovin todennäköiseksi että uskaltaisi moista tulla väläyttelemään, mutta never say never.

 

Mun mies tuntee ja tietää mun ajatusmaailman eikä ikinä painostaisi mua sellaiseen, joka ei sopisi mun omaan arvomaailmaan. Mutta jos siis tällainen tilanne tulisi eteen, niin en tekisi aborttia.

 

Kuulostaa simppelimmältä mitä on.
Kukaan ei varmaan voi sanoa mitä tekisi ennen kun on siinä tilanteessa. Sillä omia mielialojaan ei voi ennakoida.

 

Synnyttäisin lapsen siitä huolimatta. Olen aina ollut aborttia vastaan, enkä voisi koskaan kuvitella tekeväni sellaista. Joten vaikka en itsekään lapsia enempää haluaisi, niin pitäisin kuitenkin jos vahinko sattuisi...viis miehen mielipiteistä, saisi lähteä mäkeen sitten jos ei kiinnostaisi ottaa vastuuta.

 

Sanoisin että ota tai jätä. Joko minä, lapset ja uusi vauva tai sitten elämä yksikseen.

Ei tulis niin pieneen mieleenikään abortoida omaa lastani vain siksi että mies niin haluaisi.

 

Nuorempana ehkä olisin SAATTANUT tehdä abortin, mutta onneksi tällaista tilannetta ei tullut vastaan, sillä nykyisellä ajattelutavallani tuskin pystyisin elämään sen asian kanssa, että olen tappanut oman lapseni.