Mitä sinulle tarkoittaa vuorovaikutus?

Suhteessa itseesi , muihin ja kuinka todellisesti kohtaat toisen?

Kuinka paljon olette kiinnostuneita itsestänne vuorovaikutus tilanteessa?

pitkässä parisuhteessa oleville.

kuinka paljon menneisyyden kokemukset, sanat , teot hellät tunteet tai imartelut vaikuttavat teidän välisessä vuorovaikutuksessa myöhemmin? tapahtuuko se mielikuvien ja muisti jäljen kautta?

 

Vuorovaikutus on melkein kaikkea mitä kahden tai useamman ihmisen välillä tapahtuu.
Vuorovaikutustilanteessa en mieti kovinkaan paljon itseäni. Jonkin verran mietin omia vuorovaikutustaitojani ja pyrin niitä kehittämään.

 

parisuhteessa se on sitä että nainen puhuu ja mies kuuntelee

 

Vuorovaikutus on melkein kaikkea mitä kahden tai useamman ihmisen välillä tapahtuu.
Vuorovaikutustilanteessa en mieti kovinkaan paljon itseäni. Jonkin verran mietin omia vuorovaikutustaitojani ja pyrin niitä kehittämään.

Mutta kuinka aidosti olet vuorovaikutus tilanteessa yleensä?

 

Olen kauhean huono näyttelemään, joten varmaankin olen aito.

Kaikissa vuorovaikutustilanteissa en varmastikaan ole 100% läsnä.

 

parisuhteessa se on sitä että nainen puhuu ja mies kuuntelee

mutta onko se silloin sanelevaa tai kaavamaisuutta? ja kuinka hyvä vuorovaikutus suhde se silloin on?

 

Olen kauhean huono näyttelemään, joten varmaankin olen aito.

Kaikissa vuorovaikutustilanteissa en varmastikaan ole 100% läsnä.

koet siis syvästi vuorovaikutustilanteet?

 

mutta onko se silloin sanelevaa tai kaavamaisuutta? ja kuinka hyvä vuorovaikutus suhde se silloin on?

ymmärrätkö mitään vuorovaikutuksesta?

 

ymmärrätkö mitään vuorovaikutuksesta?

mietin tilanteita lähinnä tiettyjen ihmisten kanssa olevista tilanteista joissa en ole aidosti itse mukana. Kysyin tarkennusta omaanmielipiteeseesi tuolla ylempänä. Tarkititko toisin päin myös?

 

Vuorovaikutustilanteiden syvyys niin kuin läsnäolkin vaihtelee eritilanteissa.

 

Vuorovaikutustilanteiden syvyys niin kuin läsnäolkin vaihtelee eritilanteissa.

vaikka parisuhteessa? ja vaikuttaako vanhat mielikuvat ja jos näin kuinka ne vaihtelevat eritilanteissa?

 

Mielikuvat varmasti jonkun verran vaikuttavat vuorovaikutuksen syvyyteen, mutta enemmän siihen vaikuttaa muut seikat ympäristössä tai esim. omassa mielessä. Läsnäolon en sanoisi mielikuvien vaikuttavan.

 

tarkennan omalta osalta että olen jumahtanut joidenkin kanssa kaavamaiseen tapaan keskustella.

siis vanhat mielikuvat ohjaa tapaa keskustelussa.

 

Mielikuvat varmasti jonkun verran vaikuttavat vuorovaikutuksen syvyyteen, mutta enemmän siihen vaikuttaa muut seikat ympäristössä tai esim. omassa mielessä. Läsnäolon en sanoisi mielikuvien vaikuttavan.

pästään eteenpäin

Otetaan esimerkki vaikka että kun puhut jonkun kanssa käyttekö samoja juttuja läpitte? vai onko se uusiutuvaa? tarkennan sillä että herkkä mieli on vastaanottavainen mutta miksi se jumahtaa uraan toisten kanssa? ja kuinka hyvin tarkkaamme tämän?

ja miten rikkoa se ajatus kyhäelmä tai miten esim itse teet sen?

 

Oletusten tekemistä pyrin välttämään tietoisestikin. Teen niitä varmasti jonkun verran ainakin tuttujen ihmisten kanssa ja mm parisuhteen vuorovaikutustilanteissa.
Mitä enemmän ole läsnä tilanteessa sitä helpompi kaavamaisuutta on välttää, vaikkapa tarkentamalla omaa viestiä tai kokeilemalla vuorovaikutuksessa jotakin toista tapaa.

 

Mä otan opikseni ihmisten kanssa toimimisesta ja pyrin rakentamaan niitä vuorovaikutuskaavoja ja -tapoja, joiden varassa ollessa kommunikointi sujuisi paremmin ja olisi jonkinlainen yhteisymmärrys.

Mun mielestä vuorovaikutus on keino löytää kaava, johon saan rauhassa jumahtaa.

 

Oletusten tekemistä pyrin välttämään tietoisestikin. Teen niitä varmasti jonkun verran ainakin tuttujen ihmisten kanssa ja mm parisuhteen vuorovaikutustilanteissa.
Mitä enemmän ole läsnä tilanteessa sitä helpompi kaavamaisuutta on välttää, vaikkapa tarkentamalla omaa viestiä tai kokeilemalla vuorovaikutuksessa jotakin toista tapaa.

aivan mutta kuinka hyvin esim kumppanisi tiedostaa tämän. Oletuksia harvoin tulee voiko se kaavamaisuus silloin johtua pelosta alitajunassa ?tai otetaanpa näin tunnen sinut tässä mutta huomenna keskustelu on turta?Jos jokainen päivä on uusi? aloitammeko silloin uuden alusta? ilman menneisyyden ajatusta? joka turruttaa mielen kaavamaisuuteen? tuo mitä siis sanoit tarkentamalla tarkoittaa että myös toisselakin on samanlaisia tuntemuksia?

kaksi herkkää mieltä ei kohtaa?

Tämä siis siitä näkökulmasta että herkkä mieli on avoin.

 

Mä otan opikseni ihmisten kanssa toimimisesta ja pyrin rakentamaan niitä vuorovaikutuskaavoja ja -tapoja, joiden varassa ollessa kommunikointi sujuisi paremmin ja olisi jonkinlainen yhteisymmärrys.

Mun mielestä vuorovaikutus on keino löytää kaava, johon saan rauhassa jumahtaa.

Mutta kuinka paljon toisen luomat kaavat ovat aitoa sinua silloin?

 

Mutta kuinka paljon toisen luomat kaavat ovat aitoa sinua silloin?

Toivon mukaan eivät ollenkaan.

 

Vuorovaikutus konstruoidaan dialogisesti kulloisessakin tilanteessa. Aito, kuunteleminen ja moniäänisyys on tärkeää, jolloin enekkokäsitykset eivät ohjaa vuorovaikutusta.

 

aivan mutta kuinka hyvin esim kumppanisi tiedostaa tämän. Oletuksia harvoin tulee voiko se kaavamaisuus silloin johtua pelosta alitajunassa ?tai otetaanpa näin tunnen sinut tässä mutta huomenna keskustelu on turta?Jos jokainen päivä on uusi? aloitammeko silloin uuden alusta? ilman menneisyyden ajatusta? joka turruttaa mielen kaavamaisuuteen? tuo mitä siis sanoit tarkentamalla tarkoittaa että myös toisselakin on samanlaisia tuntemuksia?

kaksi herkkää mieltä ei kohtaa?

Tämä siis siitä näkökulmasta että herkkä mieli on avoin.

Oletuksia teen harvemmin kuin ennen ole siis opetellut niitä välttämään. Huomaan myös melko helposti jos joku tekee oletuksia vuorovaikutustilanteissa.

Kaavamaisuus pelosta... en varmaan ihan ymmärrä mitä ajattelet... en jatka vuorovaikutusta tilanteissa jotka aiheuttavat pelkoa tai pelottavien ihmisten kanssa.

Tuttuus ei mielstäni vaikututa vuoravaikutustilanteen kaavamaisuuteen.

Ei kaikkea aloiteta jokapäivä alusta. Keskusteluhan monesti syvenee kun sitä jatketaan edelliseltä tai esim. jo aiemmin keskustellun pohjalta.

 

Vuorovaikutus konstruoidaan dialogisesti kulloisessakin tilanteessa. Aito, kuunteleminen ja moniäänisyys on tärkeää, jolloin enekkokäsitykset eivät ohjaa vuorovaikutusta.

Huomaatko alussa eron? ja voiko sitä selittää olemalla ajatuksen tuolla puolen? siis jos se ajatus oli vanhaa? pari sanaa mitäs olikaan konstruoida? millä itse herätät itsesi jos huomaat tarkkaavaisuuden herpaantuneen aidossa tilanteessa?

 

Oletuksia teen harvemmin kuin ennen ole siis opetellut niitä välttämään. Huomaan myös melko helposti jos joku tekee oletuksia vuorovaikutustilanteissa.

Kaavamaisuus pelosta... en varmaan ihan ymmärrä mitä ajattelet... en jatka vuorovaikutusta tilanteissa jotka aiheuttavat pelkoa tai pelottavien ihmisten kanssa.

Tuttuus ei mielstäni vaikututa vuoravaikutustilanteen kaavamaisuuteen.

Ei kaikkea aloiteta jokapäivä alusta. Keskusteluhan monesti syvenee kun sitä jatketaan edelliseltä tai esim. jo aiemmin keskustellun pohjalta.

Millä tavalla huomaat eron? toisten oletuksista? vai oletatko niin?

pelolla tarkoitin lähinnä sitä joka saattaa itsesi hämmentyneeseen tilaan? ja saa aikaan rutinoitumisen keskustelussa? joka johtaa aidon vuorovaikutusen häviämiseen? jos siis hämmentyneessä tilassa noudatan vanhaa kaavaa? itellä sellainen johtaa vireys tilan laskuun.

totta siis on erilaisia muisteja joita tarvitaan tieteissä ja jnee. Mutta voiko sinusta rakkaus olla muistia? siis muisti jälki? joka pyrkii jäljittelemään vanhaa kuvaa ja toistamaan sen tulevaisuudessa?

 

Eron? Oletuksen ja sen välillä mitä todellisuudesta ajattelen. Kyllä sen huomaa kun haluaa aidosti kuunnella toista.

En kyllä yleensä jatka keskustelua joka saa minut tuntemaan niin syvää hämmennystä että kokisin sen vuorovaikutustilanteen pelkona.

Rakkaus voi olla muisti jälkiä, mutta miksi vuorovaikutustilanteissa haluaisin noudattaa totuttua kaavaa.

 

Eron? Oletuksen ja sen välillä mitä todellisuudesta ajattelen. Kyllä sen huomaa kun haluaa aidosti kuunnella toista.

En kyllä yleensä jatka keskustelua joka saa minut tuntemaan niin syvää hämmennystä että kokisin sen vuorovaikutustilanteen pelkona.

Rakkaus voi olla muisti jälkiä, mutta miksi vuorovaikutustilanteissa haluaisin noudattaa totuttua kaavaa.

pelkoja on monenlaista mutta voiko tuttuus juuri ollakin se este? Siis tämä kesksustelu kun ei tiedä mihin se johtaa ? voisiko siis juuri tuttuus luoda tämän eston siis jos varomme liikaa? sitä se tais ollakkin =)