MItä tämä on ???

Olemme olleet mieheni kanssa kohta 6v yhdessä...siitä yhdessä olemme asuneet 5.5v.
Esikko on kohta 2v ja toisen olisi määrä syntyä 24.8 2004.
Ennen meillä on mennyt hyvin..
Nyt olen hirveän väsynyt..mies kerjää että anna mulle tai ota ainakin suihin (tietää varsin hyvin että en voi sietää suihin ottamista).
Olen hirveän väsynyt (verenpaine, pissat ja hb on ok...tarkastutin neuvolassa)
Tekisi mieli vain nukkua..

Tiskasin äskön...yhtäkkiä rupesin huutamaan esikolle kun se koski likaiseen lautaseen ja oli antamassa sitä minulle..
Muutenkin välillä on sellainen olo että tekisi mieli lähteä vain pois..
Iltaisin sitten kun tyty on nukkumassa käyn monesti istumassa sängyn vieressä ja itkemässä sitä kun äiti ei jaksa...
Tuntuu että maailma romahtaa jos en saa yhtään ainutta vapaa päivää..
Hirveän tappelun avulla sain eilen aamulla nukkua tunnin pitempään että mies nousi katsomaan esikon perään..
Hän kuulemma käy töissä ja tarvitsee lepoa..milloin minä saan levätä..teen töitä ns. 24h vuorokaudessa ja 7pv viikossa..

vaikka miehellä ja minulla menee hyvin..on sellainen olo että pärjäisin yksin paremmin...teen silti kaikki hommat yksinäni..oli mies tai ei...

Onko tämä jotain ihme masennusta vai mitä lie..??
Neuvolassa olen ottanut puheeksi ja jokseenkaan eivät ottaneet asiasta minkäänlaista reaktiota...
Tekisi mieli vain häipyä jonnekkin..ja jäädä sinne :'(
 
kurkkija
Tuttu tunne varmasti monelle raskaana olevalle äidille,varsinkin kun on jo lapsi/a kotona,miesten on varmasti jotenkin vaikea vaan asettua meidän asemaamme,olen koittanut raskaana ollessani ratkaista tuon "antamis"puolen liukasteella ja käsityönä...vedoten supisteluun ja haluttomuuteen.Hormooni toiminnan muutokset aiheuttavat usein masennusta ja väsymys lisää sitä,saistko lastenhoito apua keltään tutulta tai sukulaiselta? Jollei terveydenhoitaja kuuntele niin apuahan voi esim.puhelimella kysellä mielenterv.toim. ja voihan sitä soittaa äitiyspolille ja puhua siellä...pyydä päästä osastolle lepäämään

Voimia sinulle...aiheesta saat varmasti kunnon keskustelun aikaiseksi tuolla odottajien palstalla
 
mie
Kuullostaa erittäin tutulta.. Tosin odottelen ensimmäistä, joten ei oo muita lapsia väsyttämässä. Mie oon yrittäny ja yrittäny puhuu avokkini kanssa että osallistuisi kotitöihin ja marmattanut kun hänellä on oikeus vapaa päiviin joko golf-kentältä tai sohvan nurkassa, mutta omani on pyhitetty siivoukselle tai muille kodinhoitoon liittyville asioille.
Nolona myönnän :ashamed: et oon kerran uhannu erolla jollei tyyli muutu, mut tuotti kyllä hetkellisesti tulosta..
 
Vastasin sulle jo eilen, mutta vastaus on näköjään joutunut johonkin avaruuteen.

Sun ei tarvikaan yksin jaksaa! Vaikka mies on töissä, hänelle KUULUU myös osa kotitöistä, eihän mikään naisen yksinoikeus ole, oli kotiäiti tai ei.
Nyt miestä 'kraivelista' kiinni ja kerrot hänelle rauhallisesti ja asiallisesti, miten uupunut olet. Jos mies ei halua hoitaa lapsia esim. levätessäsi ja taloudellisesti on mahdollista, hanki kotiin joku vaikka leikittämään lapsia muutamaksi tunniksi silloin tällöin JA LEPÄÄ!!! Jos mies ei ymmärrä mitä puhut, niin asia on tietenkin hankalampi.
Itse olen päättänyt, että jos mieheni ikinäkään heittäytyy niin itsekkääksi, että alkaa pitää kaikkia palveluja hänelle kuuluvana itsestään selvyytenä, teen seuraavasti: takki päälle, kun ukko tulee kotiin ja sanon että on vähän menoja. Oon pois muutamia tunteja ja palaan, kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ja hoito jatkuu, kunnes asia menee kaaliin, että minäkin tarvitsen omaa aikaa!!!

Miehillä on kummallinen käsitys, että toi kikkeli on joku ihmelääke joka vaivaan. Jos edes pitäisivät sen verran silmät auki, että näkivisät kun paikat rempallaan ja tekisivät kotitöitä, niin vois olla että se äitiparka jaksais siellä makkarissakin vielä vähän jotain...

Nyt voimia keskusteluun ja tee jotain poikkeuksellista jos miehesi ei tajua
 
natusan75
Vaikutat tosi stressaantuneelta. Se tuskin on hyväksi vauvallesikaan - stressaa samalla tavalla kuin sinäkin. Sinun ei mielestäni tarvitsekaan jaksaa, raskaus vie voimia ja sinun kuuluisi nyt nauttia olotilastasi - relata ja ottaa iisisti. Jos miehestäsi ei ole avuksi, niin voitko harkita ulkopuolista apua - käyttää vähän sosiaalista lähiverkkoasi tai ystäviäsi hengähdystaukosi aikaansaamisessa? Soisit itsellesi vähintään päivän viikossa esim. leffan, ystävän, hyvän kirjan tai hyvän ruoan muodossa. Ottaisit hetkeksi irti... Nollata tilanteen ja kerätä voimia jaksaa?
 
Raven
Mä masennuin raskauden lopulla,se alkoi juuri noin...nyt poika on n. 5kk ja vieläkin masentaa ja väsyttää...en halua pelotella mut kannattaa hakea ajoissa apua,mun elämä meni ihan raiteiltaan ja yritän ohjata sitä takaisin...nyt tiedän mitä helvetti on.
 
Kiitos teille vastauksistanne...
Puhuin mieheni kanssa ja näyttää kovasti että hän hiukan ymmärsi minua...
Veljeni (16v) onneksi on käynyt nyt muutamana päivänä neidin kanssa leikkimässä täällä että oon saanu levähtää...
Tulevat toistensa kanssa erittäin hyvin toimeen...
Nyt mietinkin miten voisin hyvittää veljelleni tämän käynnit...?
Hänellä itselläänkin on omat menonsa tyttöystävä joiden kanssa olla mutta hän on pyydättäessä tullut tänne isosiskonsa lasta katsomaan...
Osaisko kukaan auttaa...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.08.2004 klo 11:44 Mellu kirjoitti:
Kiitos teille vastauksistanne...
Puhuin mieheni kanssa ja näyttää kovasti että hän hiukan ymmärsi minua...
Veljeni (16v) onneksi on käynyt nyt muutamana päivänä neidin kanssa leikkimässä täällä että oon saanu levähtää...
Tulevat toistensa kanssa erittäin hyvin toimeen...
Nyt mietinkin miten voisin hyvittää veljelleni tämän käynnit...?
Hänellä itselläänkin on omat menonsa tyttöystävä joiden kanssa olla mutta hän on pyydättäessä tullut tänne isosiskonsa lasta katsomaan...
Osaisko kukaan auttaa...
16 vuotias veli tarvitsee rahaa, tai ilahtuu myös esim leffalipuista (vapaavalinnainen leffa tietysti) tai cd levystä, tai.... vaikka mitä pystyy 16 vuotiaalle keksimään!! ;)
 
Ompa tuttua. Olen ollut saman ajan mieheni kanssa ja meillä on pikkunen poika. Olen aina tehnyt kaikki melkeempä yksin ja hoidan poikaa sen 24h/vrk. Hoitajat kiven alla eikä isä ole pojan kanssa kaksin jotta pääsisin johonkin relaamaan. Seksikin on taas maistunut puulta ym ym...
Kirjotin miehelle pitkän sähköpostin jossa sanoin nätisti miten pahalta tuntuu ja kuinka loppu olen...kun puhe ei ikinä ole auttanut. muutosta on tullut parempaan. Mies auttaa enempi kotona ja yllättää välillä iloisesti jollain tavalla.
Annoin ymmärtää etten ole itsestään selvänä täällä...ja mies pelästyi...siksi muuttui hieman :) Voimia sullekkin.
 
hilpakka
:ashamed: Minun mieheni ei ota kuuleviin korviinsakkaan ,käytin sitten risuja tai ruusuja sanavalinnoissani.Apua ei tipu kuin kankea vääntämällä,ja sitä kun ei aina jaksa NAAMAANSA aukoa,väsyy vain entistä enemmän :( Mutta hän tulee vielä näkemään ,että olisi kannattanut korviansa lotkautella minun suuntaan ja nähdä minut naisena ja ihmisenä ,eikä pelkkänä itsestään selvänä äitimaana ja piikana!!!ero kolkuttelee hyvin pian ovelle ,sen olen sisälläni jo päättänyt jahka saan raha-asiani siihen kuntoon(kahden vuoden päästä viimeistään....)Ja annan hänelle sentään senverran"lisäaikaa"kunnostautua.Lapsen takia olen myös velkaa jne,pitkä stoori.-Toivon sulle kovasti voimia ,nimittäin olen KOKENUT tuon kaiken ja enempää en aio sietää. :/ elämä on liian lyhyt.Tukea kautta sympatiaa en koskaan häneltä enää saa /suukoista hellyydestä puhumattakaan:kämppis linja.Panee kun panettaa (silloin kun minä haluan torjuu tahallisesti)jne....
 
Heippa!
Kuulostaa noi kaikki kyllä pelottavankin tutulta, mutta en mene silti väittämään et oisin "asiantuntija". Meillä mies ei kanssa osallistu/auta kotihommissa mutta lapsia kyllä hoitaa...

Mulla oli samanlaisia "äksy" kohtauksia Toisen lapsen syntymän jälkeen. Huusin vain esikolle (tuolloin 1v11kk) ja miehelle, mikään ei kelvannut ja tuntui siltä että seinät kaatuu päälle!! Olin miltei seota kun tuli pahamieli jälkeenpäin huudettuani naamapunaisena esikolle jne... Otin asian puheeksi neuvolassa toisen muksun jälkitarkastuksessa ja lääkäri määräsi masennuslääkkeet. Nykyisin olo on jo "normaali" pinna kestää huomattavasti paremmin ja elämä hymyilee...
Lapseni on tällähetkellä: poika3v tyttö1v ja on meille tulossa jo kolmaskin rv10+.
Hauskaa loppukesää kaikille ja jos joku haluaa mailata niin uudet ystävät ovat aina tervetulleita!!! Osoite on LiisaP83@jippii.fi
 

Yhteistyössä