Mitä tapahtuu PERHENEUVOLAN ensikäynnillä?

Me ollaan menossa meidän pojan (2 v 8 kk) kanssa ekaa kertaa perheneuvolaan juttelemaan psykologin kanssa.

Mitähän siellä tapahtuu?

Pojalla on ylivilkkautta, sosiaalisia ongelmia ja aistiyliherkkyyksiä.

 

:wave:

 

Parempi kun menette ilman mitään ennakkotietoja.. Avoimin ja rohkein mielin!

 

Parempi kun menette ilman mitään ennakkotietoja.. Avoimin ja rohkein mielin!

No niinhän me mennäänkin. Silti tahtoisin tietää, millainen tuo käynti on.

 

Me käytiin viime vuonna 4v:n kanssa. Ensimmäisellä käynnillä psykologi kyseli kaikkea pojasta ja täyttelin lappusia. Poika leikki siinä vierellä. Seuraavalla kerralla poika menikin sitten yksin ja psykologi teetti hänelle tehtäviä.

 

Me käytiin viime vuonna 4v:n kanssa. Ensimmäisellä käynnillä psykologi kyseli kaikkea pojasta ja täyttelin lappusia. Poika leikki siinä vierellä. Seuraavalla kerralla poika menikin sitten yksin ja psykologi teetti hänelle tehtäviä.

Kiits. Jotain tällaista aavistelinkin tapahtuvan. Mitenkähän se onnistuu kun meidän poitsu ei tasan edes vastaa vieraan kysymyksiin.

 

Me käytiin viime vuonna 4v:n kanssa. Ensimmäisellä käynnillä psykologi kyseli kaikkea pojasta ja täyttelin lappusia. Poika leikki siinä vierellä. Seuraavalla kerralla poika menikin sitten yksin ja psykologi teetti hänelle tehtäviä.

Kiits. Jotain tällaista aavistelinkin tapahtuvan. Mitenkähän se onnistuu kun meidän poitsu ei tasan edes vastaa vieraan kysymyksiin.

Siis multa kyseli pojasta ja tais jotain meidän perheestäkin.

 

Millä tavalla ylivilkkaus on havaittavissa?

 

ton ikäiselle ei tehdä testejä vielä,tarkkaillaan vaan käytöstä ja kysellään äitiltä,tarhasta tms.hoitopaikasta..tietoja käytöksesta,tavoista,rajoista yms. sillai ainakin meillä on ollu ollaan käyty pari vuotta siellä ja poika nyt neljä ja puol vuotias,vieläkään ei ole tehny mitään testejä... ens vuonna kyllä sitten jo testataan jotta saadaan diagnoosi viralliseksi.

 

Me käytiin viime vuonna 4v:n kanssa. Ensimmäisellä käynnillä psykologi kyseli kaikkea pojasta ja täyttelin lappusia. Poika leikki siinä vierellä. Seuraavalla kerralla poika menikin sitten yksin ja psykologi teetti hänelle tehtäviä.

Kiits. Jotain tällaista aavistelinkin tapahtuvan. Mitenkähän se onnistuu kun meidän poitsu ei tasan edes vastaa vieraan kysymyksiin.

Siis multa kyseli pojasta ja tais jotain meidän perheestäkin.

Jep, eikun mä ajattelin, jos jatkokäyntikin on sellainen, että menee sitten kaksin jossain vaiheessa tätin kanssa.

 

Millä tavalla ylivilkkaus on havaittavissa?

On juossut paikasta toiseen opittuaan kävelemään 10-kuisena, jatkuvassa liikkeessä, pyörii kuin hyrrä paikasta toiseen, ei pysähdy, ei keskity (paitsi katsomaan telkkua ja rivittämään autoja), kesään asti karkaili jos irrotti kädestä otteensa...Todella levoton kaveri.

 

ton ikäiselle ei tehdä testejä vielä,tarkkaillaan vaan käytöstä ja kysellään äitiltä,tarhasta tms.hoitopaikasta..tietoja käytöksesta,tavoista,rajoista yms. sillai ainakin meillä on ollu ollaan käyty pari vuotta siellä ja poika nyt neljä ja puol vuotias,vieläkään ei ole tehny mitään testejä... ens vuonna kyllä sitten jo testataan jotta saadaan diagnoosi viralliseksi.

Ai. Mä olen lukenut jostain kettu-testistä (?) jonka voisi jo 3-veelle tehdä. Mikä diagnoosi teillä on harkinnassa?

Meillä on ollut puheena useammassa paikassa asperger-piirteet, pojalla siis muutakin "outoa" kuin nuo alun kirjoituksessa mainitsemani.

 

Kai se iän mukaan rauhottuu, tv:nkatselu pois ja kirjat tilalle.

 

Kai se iän mukaan rauhottuu, tv:nkatselu pois ja kirjat tilalle.

Zee, tänks. Sä olet varmaan niitä typeryksiä, jotka katselee toisten vilperttejä pahalla silmällä, ikään kuin olisi kurinpidosta kiinni.

 

Mä vielä nostan, josko löytyisi kokemuksia erityislasten äideiltä. Kuulisin mielelläni, miten teidän erityislapsen diagnoosin selvittelyssä on lähdetty liikkeelle ja edetty.

 

en mä ajatellut että pitäisi perheneuvolaan kiikuttaa meidän vilperttiä vaikka ap:n kuvailemat oireet löytyy potenssiin kymmenen, melkeinpä.

kyllä jossain vaiheessa käväs mielessä että oiskohan ylivilkkautta kun kavereitten lapset tuntuu paljon rauhallisemmalta kuin omani. mutta ajattelin alkaa huolestuu sitten jos parin vuoden sisällä ei ala keskittymiskykyä löytyä

tää lapsi on mennyt 7kk asti ku päätön kana ja menee vieläkin! ja 8kk ollaan kiipeily aloitettu ja sinnikkään harjoittelun tuloksena päästy kirjhyllyyn istuu ja akvaarion päälle siinä 2v! ym kivaa. eikä uskaltanut jättää sohvalle vahtimatta ku joskus 2v 6kk ku aina lähti niin koval vauhdil että pää oli ekana maassa,sata kertaaolen kieltänyt mm.hyppäämästä sohvanselkänojalta ym hauskaa,onneks tuo on hiukka rauhotunut, toistaseks

 

en mä ajatellut että pitäisi perheneuvolaan kiikuttaa meidän vilperttiä vaikka ap:n kuvailemat oireet löytyy potenssiin kymmenen, melkeinpä.

kyllä jossain vaiheessa käväs mielessä että oiskohan ylivilkkautta kun kavereitten lapset tuntuu paljon rauhallisemmalta kuin omani. mutta ajattelin alkaa huolestuu sitten jos parin vuoden sisällä ei ala keskittymiskykyä löytyä

tää lapsi on mennyt 7kk asti ku päätön kana ja menee vieläkin! ja 8kk ollaan kiipeily aloitettu ja sinnikkään harjoittelun tuloksena päästy kirjhyllyyn istuu ja akvaarion päälle siinä 2v! ym kivaa. eikä uskaltanut jättää sohvalle vahtimatta ku joskus 2v 6kk ku aina lähti niin koval vauhdil että pää oli ekana maassa,sata kertaaolen kieltänyt mm.hyppäämästä sohvanselkänojalta ym hauskaa,onneks tuo on hiukka rauhotunut, toistaseks

Kuten jo sanoin, tuo ylivilkkaus on vain yksi oire, eikä suinkaan se hallitsevin, vaikka rankkaa on sekin. Mä en halua vertailla, sulla on ehkä vilkkaampi lapsi omasta mielestäsi (miten voit edes näkemättä sanoa ), mutta minä tiedän, että kaikki ei ole kohdallaan. Samaa mieltä on ollut neuvolantäti ja pari lääkäriäkin.

 

Kaikkea sitä on kokeiltu..paitsi kansan tansseja...

Esikoisessa oli jotain outoa neuvolan mielestä noin kaksi vuotiaana. Puhetta ei tullut ja jätkä meni pitkin seiniä. Käytiin saatiin lähete perheneuvolaan, jossa psykologi päätteli lapsen olevan autistinen. Saatiin lähete lasten neurologian osastolle, jossa autismi kumottiin ja tilalle tuli laajat neurologisen kehityksen erityisvaikeudet. Jätkä pistettiin toimintaterapia jonoon ja perheneuvolan puheterapeutin jonoon.
Meni vuosi, saatiin terapiat pyörimään ja pojalle paikka dysfasiaan ym. puheen kehityksen häiriöihin erikoistuneeseen päiväkotiin. Samoihin aikoihin alettiin neurolla puhua, että dysfasia se varmaan diagnoosi olisi. Ja dysfasia ja dyspraksia diagnoosit tuli 6 vuotiaana, just ennen koulun alkua.
Vaikka tuo perheneuvola oli sellaista pelleilyä, alkaen siitä että miksi meillä on lapsia ja onko ne edes toivottuja ym. paskaa. Oli siitä se hyöty että päästiin oikeille lääkäreille.

 

Kaikkea sitä on kokeiltu..paitsi kansan tansseja...

Esikoisessa oli jotain outoa neuvolan mielestä noin kaksi vuotiaana. Puhetta ei tullut ja jätkä meni pitkin seiniä. Käytiin saatiin lähete perheneuvolaan, jossa psykologi päätteli lapsen olevan autistinen. Saatiin lähete lasten neurologian osastolle, jossa autismi kumottiin ja tilalle tuli laajat neurologisen kehityksen erityisvaikeudet. Jätkä pistettiin toimintaterapia jonoon ja perheneuvolan puheterapeutin jonoon.
Meni vuosi, saatiin terapiat pyörimään ja pojalle paikka dysfasiaan ym. puheen kehityksen häiriöihin erikoistuneeseen päiväkotiin. Samoihin aikoihin alettiin neurolla puhua, että dysfasia se varmaan diagnoosi olisi. Ja dysfasia ja dyspraksia diagnoosit tuli 6 vuotiaana, just ennen koulun alkua.
Vaikka tuo perheneuvola oli sellaista pelleilyä, alkaen siitä että miksi meillä on lapsia ja onko ne edes toivottuja ym. paskaa. Oli siitä se hyöty että päästiin oikeille lääkäreille.

Tätä mäkin pelkään, että mua ei oteta vakavasti. Vaikka "pakkohan" se on. Mä en halua kuulla mitään vähättelyä, sillä tää on meidän elämää oikeasti rajoittava asia ja ollaan kaikki ihan väsyneitä näistä tilanteista. Ja mä en todella valita turhasta.

 

Minunkin pitäisi mennä perheneuvolaan tuon tenavan kanssa, kun hänellä on vähän sosiaalisia ongelmia isommissa joukoissa. Mutta koska meillä ei ole mitään isompia ongelmia / tapahtumia kotona (alkoholin käyttöä, eroja tms.), niin en tiedä onko niillä siellä perheneuvolassa kunnolla aikaa meille vai meneekö kaikki niiden aika sellaisille tosi vakaville tapauksille?

 

Minunkin pitäisi mennä perheneuvolaan tuon tenavan kanssa, kun hänellä on vähän sosiaalisia ongelmia isommissa joukoissa. Mutta koska meillä ei ole mitään isompia ongelmia / tapahtumia kotona (alkoholin käyttöä, eroja tms.), niin en tiedä onko niillä siellä perheneuvolassa kunnolla aikaa meille vai meneekö kaikki niiden aika sellaisille tosi vakaville tapauksille?

No eihän nyt perheneuvolassa kai pelkät ero- tai alkoholistiperheet käy??? Sehän on tarkoitettu kaikille, joilla huolta lapsestaan. Ja se on paljon se kun uskaltaa sen ääneen myöntää ja hakee lapselleen apua.

 

Minunkin pitäisi mennä perheneuvolaan tuon tenavan kanssa, kun hänellä on vähän sosiaalisia ongelmia isommissa joukoissa. Mutta koska meillä ei ole mitään isompia ongelmia / tapahtumia kotona (alkoholin käyttöä, eroja tms.), niin en tiedä onko niillä siellä perheneuvolassa kunnolla aikaa meille vai meneekö kaikki niiden aika sellaisille tosi vakaville tapauksille?

No eihän nyt perheneuvolassa kai pelkät ero- tai alkoholistiperheet käy??? Sehän on tarkoitettu kaikille, joilla huolta lapsestaan. Ja se on paljon se kun uskaltaa sen ääneen myöntää ja hakee lapselleen apua.

Niin ei tietysti käy! Tottakai se palvelu on kaikille, mutta pohdin vaan kun määrärahat vähenevät kokoajan, että onko niillä oikeasti kunnolla aikaa vähemmän vakaville ja lievemmin oireileville lapsille. Itsekin siis ollaan kyllä menossa sinne.

 

Minunkin pitäisi mennä perheneuvolaan tuon tenavan kanssa, kun hänellä on vähän sosiaalisia ongelmia isommissa joukoissa. Mutta koska meillä ei ole mitään isompia ongelmia / tapahtumia kotona (alkoholin käyttöä, eroja tms.), niin en tiedä onko niillä siellä perheneuvolassa kunnolla aikaa meille vai meneekö kaikki niiden aika sellaisille tosi vakaville tapauksille?

No eihän nyt perheneuvolassa kai pelkät ero- tai alkoholistiperheet käy??? Sehän on tarkoitettu kaikille, joilla huolta lapsestaan. Ja se on paljon se kun uskaltaa sen ääneen myöntää ja hakee lapselleen apua.

Niin ei tietysti käy! Tottakai se palvelu on kaikille, mutta pohdin vaan kun määrärahat vähenevät kokoajan, että onko niillä oikeasti kunnolla aikaa vähemmän vakaville ja lievemmin oireileville lapsille. Itsekin siis ollaan kyllä menossa sinne.

No toivotaan, että on. Ja kyllähän se kuuluu jo "perusoikeuksiin". Jos ei siellä saa apua, tarvii vaan vaatia lähete eteenpäin.