Mitä tavoittelemista on lääkkeettömässä synnytyksessä?

Mä olin kyllä ihan se toinen ääripää soittelin kelloa kokoajan ja pyysin saada jotain ilokaasut, aqua-rakkulat, kylvyt, epiduraalit jne tuli kokeiltua

 

Täällä jotkut sanovat että eivät ota lääkkeitä koska ajattelevat vauvan hyvinvointia.. Varsinkin epiduraalin kohdalla kieltäydytään ja että luomuvauvoista huomaa eron kipulääkevauvoihin.

Mulla on synnytys vasta edessä (vko 37 menossa) ja olen jo päättänyt että tahdon ainakin ilokaasua ja epiduraalin. Eli olenko jo valmiiksi paska synnyttäjä, joka tahtoo pilata vauvansa terveyden! Väitättekö oikeasti että mun vauvasta tulee jotenkin epänormaali kun otan sen epiduraalin!?

 

[QUOTE="huoh";28789816]Okei sulla on voinutkin olla yhtä kipeä, mistäs minä tiedän. Ihmettelin vain miksi se tarkottaisi kivutonta synnytystä jos toisella oli kipeämäpi?!

No aivan sama, sulla oli kipein synnytys ja vielä sankarillisesti luomuna synnytit, sehän tässä olikin aiheena, kun se on niin hienoa ja lääkettä käyttävät on saaneet kivuttoman synnytyksen. Okei evvk.[/QUOTE]

Tähän kinaan toisin sellaisen ajatuksen, että kenties myös se synnytykseen kuluva AIKA ratkaisee paljon, tarvitseeko sitä lääkettä vai ei. Oma käynnistetty synnytykseni kesti ja kesti ja kipuun väsyi, jonka takia otin puudutteen. Toinen taas oli kertarysäyksellä helvetillisempi kipuineen, koska avauduin niin hirveän nopeasti. Mutta lapsi tuli parissa tunnissa, joten lääkettä ei tarvittu.

 

Itse olen miettinyt, että luomuna synnytän, jos vaan kivuiltani kykenen, mullahan siis la tässä parin viikon sisällä, mutta en mä mikään hihhuli ole, eli jos tarvitsen lääkkeellistä kivunlievitystä niin kyllä siihen sitten turvaudun, mutta alkuperäiseen, että miksi luomuna, no juurikin siksi, että pelkään ponnistusvaiheen venyvän jos joudun turvautumaan noihin lääkkeisiin. Eli kyseessä ei ole mitenkään se, että olisin marttyyri tai kokisin olevani parempi ihminen jos selviän ilman, vaan tosiaan pelkään synnytyksen venyvän ja epparin haluan välttää kaikin mahdollisin tavoin...

 

Tähän kinaan toisin sellaisen ajatuksen, että kenties myös se synnytykseen kuluva AIKA ratkaisee paljon, tarvitseeko sitä lääkettä vai ei. Oma käynnistetty synnytykseni kesti ja kesti ja kipuun väsyi, jonka takia otin puudutteen. Toinen taas oli kertarysäyksellä helvetillisempi kipuineen, koska avauduin niin hirveän nopeasti. Mutta lapsi tuli parissa tunnissa, joten lääkettä ei tarvittu.

Tää oli mun kohdalla ainakin totta. Kipuun väsyi, kun supistukset vaan kesti ja kesti, aina tuli uusi. Synnytys alkoi aamulla 7 aikaan vesien menolla ja seuraavana päivänä illalla syntyi. Kipeitä supistuksia tuli 27h

 

"Vaikuttaako epiduraali vauvan vointiin" -keskusteluun yksi näkökulma lisää. Oma mielipiteeni: ei vaikuta. Ja usko sairaalassa kätilöitä, älä minua tai muita palstalaisia.

Sen sijaan kiintymyssuhteeseen voi vaikuttaa se jos traumatisoidut kivuista, joihin olisit saanut lääkkeitä tarvittaessa. Tämä on toki kärjistävä mielipide, mutta niin on sekin, että epiduraalilla pilaisit vauvasi terveyden. Suomessa syntyy tuhansia epiduraali-vauvoja, jotka voivat oikein hyvin.

 

[QUOTE="outoko";28789642]Tuntuu että on ihan muotijuttu ja jotain hienoa jos pystyy synnyttämään ilman lääkkeitä?
Siis ymmärrän jos asenne on valmiiksi "en ota jos ei ole pakko", mutta mitä ihannoitavaa siinä on? Kiva jos jollakin on niin helppo synnytys ettei tarvitse (käy ihan kateeksi kun oma oli niin kipeä) mutta mitä hienompaa siinä on?!

Joillakin on vaan kipeämpi synnytys ja joillain kivuttomampi, jos ei tarvitse sitä kipulääkettä niin kiva juttu, aika hyvä tuuri jos niin helpon synnytyksen saa.
Ei mulla ainakaan tulisi mieleenikään pakottautua kipeässä synnytyksessä etten vaan ota EN OTA kipulääkettä ja vaarantaa paniikilla koko tapahtuma. Jos taas olisi helppo niin ei olemitään syytä turhaan pumpata lääkkeitä. Ihmettelen vaan tätä ilmiötä.[/QUOTE]

no mä ainakin koin että mun kaks lääkkeetöntä synnytystä oli paljon selkeämpiä ja niistä jäi parempi fiilis ja toivuin niistä kymmynyn kertaa nopeammin kuin siitä yhdestä lääkkeellisestä versiosta. Siitä huolimatta että otti niin tosi kipeää. Että siinä mielessä pidän parempana sitä tapaa mikä ei tarkoita että arvottaisin naisia synnytystavan mukaan.

 

[QUOTE="vieras";28790063]Höpö höpö. Toisilla nyt vaan on korkea kipukynnys, niin kuin esimerkiksi minulla Ja minulla oli ensimmäinen käynnistetty tipalla ja toinen syöksysynnytys, että varmasti keskimäärin ajateltuna kivuliaat synnytykset Olen kokenut myös mm. kivun jota sanotaan yleisellä mittapuulla kovimmiksi kivuiksi mitä ihminen voi kokea. En mennyt siinäkään mihinkään paniikkiin tai ulvonut kivusta vaikka olinkin helvetin kipeä, paaaaaljon kipeämpi kuin synnytyksessä. Toiset ovat kipuherkempiä, eivät pysty henkisesti vastaanottamaan kipua ja hallitsemaan sitä ja tarvitsevat kipulääkettä eikä siinäkään ole yhtään mitään pahaa! Itse en vaan "turhaan" ota kipulääkkeitä, niissä kun on aina riskinsä.[/QUOTE]

No oletpas ihmeellinen! (Jotkut muuten eivät edes pysty tuntemaan kipuja, joten sinuakin parempia ihmisiä on siis olemassa.)

 

Sitä tavoittelemista, että vauvalle se on parempi vaihtoehto, JOS lääkkeelliselle kivunlievitykselle ei SELKEÄSTI tarvetta ole. Tarve voi olla esim. synnytys ei etene, kivut valtavat, äidin henkinen tila, tarjontavirhe.

Eihän me kukaan voida tietää toistemme synnytyskivun voimakkuutta, joten miksi vääntää asiasta. Toisilla on kovemmat synnytyskivut ja osa heistä tarvitsee lääkkeellistä kivunlievitystä, toisilla taas pienemmät synnytyskivut ja osa heistäkin tarvitsee lääkkeellistä kivunlievitystä. Toiset sietävät kipua paremmin kuin toiset, mutta ei se tee heistä yhtään parempia ihmisiä. He saattavat hyvinkin olla "heikkoja" jollain toisella osa-alueella.

 

kipukymmys on ihmisillä erilainen, mitä jos sussta tuntuu soiltä että et tarvitse lääkkeiMulla kesti tuon kolmannen lapsen synnytus vain 53 minuuttia, ei siinä olis ehtinyt edes mitään epideraleja ottaa. eikä se olut edes niin kivuklias kuin kaksi aiempaa jotka käynnistettiin. Jokainen synytys on yhtä arvokas otti kipulääkettä tai ei.

 

[QUOTE="Vieras";28792204]En haluaisi saivarrella, mutta itse olen käsittänyt että kipukynnys on juurikin kivun subjektiivinen kokeminen.

Eli ne joilla on korkea kipukynnys, eivät tunne kipua niin kovana kuin ne joilla on alhaisempi. Toisella saattaa sattua sietämättömästi astuessaan tikkuun, toinen ei huomaakaan sitä.

Se siis riippuu kipureseptoreiden herkkyydestä, miten sen nyt hienosti sanoisikaan. Ei siitä, että kuka jaksaa pisimpään olla ilman puudutusta kun sattuu yhtä paljon. Ja onhan tuo nyt aika lapsellisesti sanottu "kun sinä et kipua kestänyt". Kylläpä jokainen synnyttänyt on sen kipunsa kestänyt, sama oliko lievityksiä vai ei. Vaikka toiset purkavat sen ärräpäillä ja toiset hyräilyllä, niin lopputulos on kaunis. Jokainen on oman synnytyksensä sankari![/QUOTE]

Näinhän se on. Henkinen kantti kestää kipua taas vaihtelee samallakin ihmisellä olosuhteista riippuen. Huvittavaa, kun nämä "korkean kipukynnyksen" sankarit paistattelee. Hyvähän se on kehuskella kun ei kipua samalla tavalla tunne!

 

[QUOTE="huoh";28789852]Näiden luomusynnyttelijöiden mielessä tuntuu olevan käsitys siitä, että lääkettä ottavat ottivat sitä ihan vain huvikseen ja ovat jotenkin luovuttaneet?!

No mä olin sidottu letkujen kanssa sänkyyn enkä saanut liikkua mihinkään, supistukset tehtiin lääkkeellisesti enkä tiedä mitään karmeampaa kuin kestää se kaikki pakotettuna makuulleen. Sain sitten epiduraalin siihen helvettiin kun lääkäri kehotti, olen todella luuseri. Erittäin kivuton synnytys juu. Jotenkin tosi loukkaavaa varsinkin kun tämä jätti henkisesti niin pahat jäljet etten enää lapsia halua. Joku kehtaa sitten tulla siihen leveilemään jollain vitun luomsynnytyksellä. Olisin minäkin mieluummin käyttänyt ammetta, suihkua, liikkeitä ja saanut luonnolliset ei niin kovat supistukset jotka avaavatkin niitä paikkoja paremmin eikä tarvitse kolmea päivää karjua pää punasena. Mutta joo todella oli mulla vaan tosi kivuton luuserisynnytys kun epiduraalin otin, ihan verrattavissa tällaisen luomusynnyttäjän kipuun joka sai käyttää kaikkia hyviä keinoja avukseen.

Ihan oikeasti jos pitäisi valita näiden kahden väliltä, ehdottomasti ottaisin luomuna käyttäen vettä, liikehdintää ja kaikkea mikä ei ole lääkkeellistä, mutta kidutussänkyyn jouduin.

Ja kyllä kolahtaa kun joku luomuämmä alkaa nyt huutelemaan pilkallisesti, kolahtaa ja pahasti koska en ole edelleenkään päässyt siitä yli.[/QUOTE]

Ootko miettinyt, että sulle on jäänyt varmaan aika kova trauma synnytyksestä - minkä varmasti tiedostatkin. Kehottaisin miettimään, jos hakeutuisit pelkopolille purkamaan tuota traumaa vaikka et ikinä aikoisikaan synnyttää.
Ja kyllä minullakin oli kamala synnytys, josta jäi paha trauma (joku joskus kutsui omaa traumaattista synnytystään henkiseksi raiskaukseksi ja se oli mielestäni osuva - niin minä koin).

 

Näinhän se on. Henkinen kantti kestää kipua taas vaihtelee samallakin ihmisellä olosuhteista riippuen. Huvittavaa, kun nämä "korkean kipukynnyksen" sankarit paistattelee. Hyvähän se on kehuskella kun ei kipua samalla tavalla tunne!

Mä en ihan oikeasti enää ymmärrä. Hankkikaa oikeasti apua, koska tuo teidän alemmuudentunne _kivunlievityksestä_ ei kuulosta enää lainkaan normaalilta. Kyllä, olen tuntenut synnytyksessäKIN helvetillistä kipua, varsinkin käynnistetyssä. Mutta en ole panikoitunut tai alkanut ruikuttamaan vaan hengittänyt, kävellyt (paitsi ekassa jossa kyllä valitin kun en saanut nousta) jne ja noussut sen kivun yläpuolelle. Tämä vaatii juuri sitä henkistä kanttia. Ja vielä kerran kaikille huono itsetuntoisille marttyyreille. Luomusynnytys ei tee kenestäkäkään parempaa eikä huonompaa. Korkea/matala kipukynnys ei tee kenestäkään huonoa eikä parempaa.

Eikä epiduraalin ottaminen tarkoita, että vauvan terveys on pilalla :headwall:

 

[QUOTE="outoko";28789642]Tuntuu että on ihan muotijuttu ja jotain hienoa jos pystyy synnyttämään ilman lääkkeitä?
Siis ymmärrän jos asenne on valmiiksi "en ota jos ei ole pakko", mutta mitä ihannoitavaa siinä on? Kiva jos jollakin on niin helppo synnytys ettei tarvitse (käy ihan kateeksi kun oma oli niin kipeä) mutta mitä hienompaa siinä on?!

Joillakin on vaan kipeämpi synnytys ja joillain kivuttomampi, jos ei tarvitse sitä kipulääkettä niin kiva juttu, aika hyvä tuuri jos niin helpon synnytyksen saa.
Ei mulla ainakaan tulisi mieleenikään pakottautua kipeässä synnytyksessä etten vaan ota EN OTA kipulääkettä ja vaarantaa paniikilla koko tapahtuma. Jos taas olisi helppo niin ei olemitään syytä turhaan pumpata lääkkeitä. Ihmettelen vaan tätä ilmiötä.[/QUOTE]

Katsot asiaa nyt vähän hassusta näkökulmasta. Se, ettei ota lääkkeitä, ei sinänsä ole ihannoitavaa, eikä sillä lailla "hienoa", mutta kyllä itse koen, että siinä on toisesta näkökulmasta katsottuna jotain hienoa - synnyttäjän näkökulmasta. Nimittäin silloin, kun ei ota lääkkeitä, ottaa ehkä jotain muuta, ja ainakin itse koen paljon miellyttävämmäksi ja itselleni paremmaksi käyttää vaikka vesiallasta, akupunktiota, yms.

Itse halusin myös välttää puudutteiden mahdollisesti aikaansaavat negatiiviset vaikutukset, kuten synnytyksen hidastuminen ja pysähtyminen tai muu sellainen, joka aiheuttaisi lisää toimenpiteitä. Toimenpiteet voivat olla synnyttäjän kannalta ikävämpiä, joten halusin välttää niitä. Lisäksi kammoan ajatusta, että selkäytimeen pistetään mitään. Lisäksi kammoan ajatusta, että synnytyksessä pitäisi maata sängyssä - niin olisi kuitenkin pitänyt tehdä vähän aikaa epiduraalin laittamisen jälkeen sekä tietty sen aikana. Pelkäsin myös, että puudute on "liian" tehokas ja koko alavartalo puutuu tai menee jopa jalat alta - ja puutuneena lihakset eivät toimi yhtä hyvin, joten pelkäsin sen aiheuttavan taas jotain ikävää, vaikka repeämiä. Synnytykseni eivät ole olleet kovin pitikiä, joten epäilin, ettei se ehtisi vaikuttaa. Lisäksi pelkäsin, että puudutteiden tehdessä avautumisvaiheesta lähes kivuttoman ilman, että kroppa itse tuottaa tähän tarvittavia hormoneja, olisi ponnistusvaihe kivulias. Nythän se oli minulla kivuton, en tiedä johtuiko luomukeinoista vai mistä.

Paniikki ei tosiaan ole hyvä kaveri synnytyksessä, mutta jos nyt luulet kaikkien luomu-kivunlievitystä käyttävien synnyttävän hirveässä paniikissa, niin ei se pidä paikkaansa. Jos lääkkeiden ottamattomuus on lisääntynyt, niin ehkä se johtuu siitä, että nykyisin sairaaloilla on tarjota enemmän muitakin vaihtoehtoja.

 

[QUOTE="vieras";28792463]Mä en ihan oikeasti enää ymmärrä. Hankkikaa oikeasti apua, koska tuo teidän alemmuudentunne _kivunlievityksestä_ ei kuulosta enää lainkaan normaalilta. Kyllä, olen tuntenut synnytyksessäKIN helvetillistä kipua, varsinkin käynnistetyssä. Mutta en ole panikoitunut tai alkanut ruikuttamaan vaan hengittänyt, kävellyt (paitsi ekassa jossa kyllä valitin kun en saanut nousta) jne ja noussut sen kivun yläpuolelle. Tämä vaatii juuri sitä henkistä kanttia. Ja vielä kerran kaikille huono itsetuntoisille marttyyreille. Luomusynnytys ei tee kenestäkäkään parempaa eikä huonompaa. Korkea/matala kipukynnys ei tee kenestäkään huonoa eikä parempaa.

Eikä epiduraalin ottaminen tarkoita, että vauvan terveys on pilalla :headwall:[/QUOTE]

Sulla on kuules ihan samanlainen tarve selitellä joten eipä kuulosta sen paremmalta.

 

"Vaikuttaako epiduraali vauvan vointiin" -keskusteluun yksi näkökulma lisää. Oma mielipiteeni: ei vaikuta. Ja usko sairaalassa kätilöitä, älä minua tai muita palstalaisia.

Sen sijaan kiintymyssuhteeseen voi vaikuttaa se jos traumatisoidut kivuista, joihin olisit saanut lääkkeitä tarvittaessa. Tämä on toki kärjistävä mielipide, mutta niin on sekin, että epiduraalilla pilaisit vauvasi terveyden. Suomessa syntyy tuhansia epiduraali-vauvoja, jotka voivat oikein hyvin.

Tää oli hyvin sanottu. Yhdyn täysin!

 

[QUOTE="sivusta seuraaja";28792498]Sulla on kuules ihan samanlainen tarve selitellä joten eipä kuulosta sen paremmalta. [/QUOTE]

Mitä minä selittelen? Sitäkö, kun "lääkesynnyttäjät" jaksavat aina vähätellä luomusynnyttäjien kipuja? Siinä olet kyllä oikeassa. Sen sijaan olen koko ajan toitottanut sitä, että synnytyskipu ei tee kenestäkään parempaa/huonompaa, mutta koko ketju on täynnä näitä loukkaantujia, jotka lukevat rivien välistä olematonta ja nimittelevät luomuakkoja vai miten se menikään.
Sitä paitsi, korkea kipukynnys tuo myös mukanaan haittoja

 

[QUOTE="Piikki";28790881]Ei lääkkeettömässä synnytyksessä ole mitään tavoittelemista. Ainakaan jos sillä ylpeilee tai tekee siitä numeron.
[/QUOTE]

No ei tuolla lailla. Mutta kyllä minä nimenomaan tavoittelin lääkkeetöntä synnytystä. Toivoin kovasti, että saisin kokeilla esim. ammetta, ja olikin ihanaa, kun se toteutui. En niinkään tee numeroa siitä, että "synnytin ilman kipulääkkeitä", vaan "ihanaa, sain käyttää vesiammetta, se oli hienoa, jee".

 

"Vaikuttaako epiduraali vauvan vointiin" -keskusteluun yksi näkökulma lisää. Oma mielipiteeni: ei vaikuta. Ja usko sairaalassa kätilöitä, älä minua tai muita palstalaisia.

Sen sijaan kiintymyssuhteeseen voi vaikuttaa se jos traumatisoidut kivuista, joihin olisit saanut lääkkeitä tarvittaessa. Tämä on toki kärjistävä mielipide, mutta niin on sekin, että epiduraalilla pilaisit vauvasi terveyden. Suomessa syntyy tuhansia epiduraali-vauvoja, jotka voivat oikein hyvin.

Mielenkiintoista. Minä taas muistelen kuulleeni/lukeneeni, että nimenomaan synnytyskivulla on tärkeä rooli kiintymyssuhteen käynnistymisen kannalta. Jotenkin se liittyi endorfiineihin sun muihin kipuhormoneihin.

Traumatisoiva kipu on tietysti asia erikseen, onneksi se taitaa olla harvinaista. Ja liittyä pikemminkin niihin tilanteisiin, joissa toivomaansa kivunlievitystä ei syystä tai toisesta saa.

 

[QUOTE="vieras";28792529]Mitä minä selittelen? Sitäkö, kun "lääkesynnyttäjät" jaksavat aina vähätellä luomusynnyttäjien kipuja? Siinä olet kyllä oikeassa. Sen sijaan olen koko ajan toitottanut sitä, että synnytyskipu ei tee kenestäkään parempaa/huonompaa, mutta koko ketju on täynnä näitä loukkaantujia, jotka lukevat rivien välistä olematonta ja nimittelevät luomuakkoja vai miten se menikään.
Sitä paitsi, korkea kipukynnys tuo myös mukanaan haittoja [/QUOTE]

No äskeinenkin vain sanoi, että jos kerta on korkea kipukynnys, ei sitä kipua tunne samalla tavalla. Miksi se on vähättelyä? Eikö se ole ihanaa jos ei tunne kipua niin voimakkaana ja lamaannuttava kuin toinen äiti? Mä en nyt käsitä miksi se olisi huono asia jos ei tarvinnu turvautua kipulääkkeeseen. Hyvähän se on jos on sen verran voimissaan että kestää ilmankin. Ei kai sitä kipulääkettä nyt turhaan tarvitsekaan ottaa.

 

No äskeinenkin vain sanoi, että jos kerta on korkea kipukynnys, ei sitä kipua tunne samalla tavalla. Miksi se on vähättelyä? Eikö se ole ihanaa jos ei tunne kipua niin voimakkaana ja lamaannuttava kuin toinen äiti? Mä en nyt käsitä miksi se olisi huono asia jos ei tarvinnu turvautua kipulääkkeeseen. Hyvähän se on jos on sen verran voimissaan että kestää ilmankin. Ei kai sitä kipulääkettä nyt turhaan tarvitsekaan ottaa.

Ai sinä olet näitä, jotka tulee lukemaan keskustelua viimeiseltä sivulta ja kommentoivat sitten. Ehkä kannattaisi lukea alusta

 

Mielenkiintoista. Minä taas muistelen kuulleeni/lukeneeni, että nimenomaan synnytyskivulla on tärkeä rooli kiintymyssuhteen käynnistymisen kannalta. Jotenkin se liittyi endorfiineihin sun muihin kipuhormoneihin.

Traumatisoiva kipu on tietysti asia erikseen, onneksi se taitaa olla harvinaista. Ja liittyä pikemminkin niihin tilanteisiin, joissa toivomaansa kivunlievitystä ei syystä tai toisesta saa.

Valtava kipu synnytyksessä kyllä vaikuttaa negatiivisesti kiintymyssuhteeseen ja trust me, vaikka äiti ottaisikin kolmekin epiduraalia kahden vuorokauden synnytyksessä, sitä kipua ehtii olla niin perkeleesti!
Siksihän sitä otetaankin, osa kuitenkin pitää kestää, koska ei sitä koko synnytystä voi epillä vetää.

Itselleni jäi kivusta traumat joita nyt korjaillaan psykoterapiassa, silti vaikka sainkin puudutteen. Kaksi vuorokautta helvetillisissä poltoissa ja tuntui kuin olisi pitänyt vaan jatkaa punttien nostamista uudestaan ja uudestaan, kyllä se parin tunnin rentoutuminen oli aika lailla tarpeen. En tiedä kuinka vielä pahemmat jälet olisi jättäny ilman sitä pientäkään hetkeä kun apua sai. Tämä synnytys oli käynnistetty siis lääkkeillä.

 

Ihan naurettavaa vertailla muiden synnytyskipuja, vain omia kipujaan voi verrata keskenään. Uskomatonta että joku kehtaakin väittää että luomusynnytykset ovat väistämättä helppoja tai vähemmän kivuliaita. Synnytin ekan lapsen epiduraalilla ja toisen luomuna (suurelta osin oman uteliaisuuteni takia), ja jälkimmäisessä kipu oli ihan helvetillistä. Se paheni koko ajan. Aina kun ajatteli että tää on nyt kauheinta mitä tiedän, tuli yksi pykälä lisää. Pahin kipu alkaa vasta kun on noin 8 cm auki ja jos on siinä vaiheessa epiduraali käytössä niin tuo vaihe jää monelta kokonaan kokematta. Joten enpä osannut odottaa - luulin että tiesin synnytyskivusta jo kaiken sen ekan jälkeen. Hah, ekassa synnytyksessä jopa nukuin kun lääke alkoi vaikuttaa! Tokassa ei nukuttu yhtään, ihan oli muuta ajateltavaa koko ajan. Jos vielä synnyttäisin kolmannen kerran, enpä tiedä tekisinkö luomuna, oli se niin brutaali kokemus. Että se siitä kivuttomuudesta. Ja tämä siis omien synnytysteni vertailua.

 

Ihan naurettavaa vertailla muiden synnytyskipuja, vain omia kipujaan voi verrata keskenään. Uskomatonta että joku kehtaakin väittää että luomusynnytykset ovat väistämättä helppoja tai vähemmän kivuliaita. Synnytin ekan lapsen epiduraalilla ja toisen luomuna (suurelta osin oman uteliaisuuteni takia), ja jälkimmäisessä kipu oli ihan helvetillistä. Se paheni koko ajan. Aina kun ajatteli että tää on nyt kauheinta mitä tiedän, tuli yksi pykälä lisää. Pahin kipu alkaa vasta kun on noin 8 cm auki ja jos on siinä vaiheessa epiduraali käytössä niin tuo vaihe jää monelta kokonaan kokematta. Joten enpä osannut odottaa - luulin että tiesin synnytyskivusta jo kaiken sen ekan jälkeen. Hah, ekassa synnytyksessä jopa nukuin kun lääke alkoi vaikuttaa! Tokassa ei nukuttu yhtään, ihan oli muuta ajateltavaa koko ajan. Jos vielä synnyttäisin kolmannen kerran, enpä tiedä tekisinkö luomuna, oli se niin brutaali kokemus. Että se siitä kivuttomuudesta. Ja tämä siis omien synnytysteni vertailua.

Oma vertaus on, että lääkkeellisesti käynnistettu oli kaksi päivää sitä samantasoista kipua kuin oli normaalisti käynnistettyssä siellä pahimmassa asteessa. Että siksi otin siinä lääkkeellisesti käynnistetyssä todellakin apua kipuun. Mieti itse miltä olisi tuntunut kaksi vuorokautta kärvistellä sitä kipua mitä oli silloin 8cm kohdalla.

 

[QUOTE="vieras";28792529]Mitä minä selittelen? Sitäkö, kun "lääkesynnyttäjät" jaksavat aina vähätellä luomusynnyttäjien kipuja? Siinä olet kyllä oikeassa. Sen sijaan olen koko ajan toitottanut sitä, että synnytyskipu ei tee kenestäkään parempaa/huonompaa, mutta koko ketju on täynnä näitä loukkaantujia, jotka lukevat rivien välistä olematonta ja nimittelevät luomuakkoja vai miten se menikään.
Sitä paitsi, korkea kipukynnys tuo myös mukanaan haittoja [/QUOTE]

No, eiköhän kaikki jo usko että sinulla on uskomaton kipukynnys ja pysyt toimintakykyisenä sellaisissa tuskissa missä toiset jo menettävät tajunsa jne. Luomusynnytys ei siis kohdallasi johtunut siitä että kipusi olivat sellaisia ettei niihin kivunlievitystä olisi tarvittukaan, sinulle kipulääkitys synnytyksessä ei ole vaihtoehto.

Mutta ehkä kaikki luomusynnyttäjät eivät ole yhtä "koviksia" kuin sinä? Ehkä monilla se kipulääkityksen tarkoituksellinen pois jättäminen johtuu juuri siitä että heillä kivut ovat vielä sitä luokkaa että he pärjäävät niiden kanssa ja jos tilanne olisi ajautunut siihen että kivut olisivat käyneet ylivoimaisiksi, vieneet toimintakyvyn tai synnytyksen jatkon kannalta se kipulääkkeen tuoma lepohetki olisi todettu tärkeäksi he olisivat päätyneet ottamaan tuon lääkityksen vastaan? Siis että se logiikka että mitä kovemmat kivut (subjektiivinen kokemus), sitä mielummin ihminen yleensä turvautuu kipulääkkeisiin ei ole ihan tuulesta temmattu.

Tietty on ihmisiä jotka eivät sitten missään tilanteessa käyttäisi kipulääkitystä ja heitä jotka ovat aina ja joka vihlaisuun vaatimassa jotain droppia. Mutta ihan yleisesti.

Ja juu, todellakin väheksymättä kenenkään kivunsietoa. Itse olen heitä jotka suhtautuvat hyvin epäilyksellä siihen miten olisivat ikinä selvinneet synnytyskivuista, varmaan olisin ollut niitä jotka olisivat ekoina olleet puudukkeita vaatimassa jos ikinä olisin synnyttämään joutunut.