Mitä tehdä itkuherkälle lapselle? Vai voiko tehdä mitään?

Tyttö 5v siis tosi itkuherkkä, vai onko se sit kipuherkkä. Mut kuitenkin, pikkusenkin johonkin koskee ni alkaa heti itkemään. Kärjistetysti varmaan itikanpuremastakin alkas itkemään kun kutittaa. Jotenkin ei vaan empatia riitä kaikkiin niihin itkuihin. Alkaa lähinnä rasittamaan. Viimekin yönä oli hirvee itku kun kurkkuun koski. Sit miehen piti tytön hioneeseen nukkumaan lattialle ni se autto. Sit nukku koko yön. Ärsyttää niin suunnattomasti.

 

Mulla tuli ekana mieleen että pompottaa jos kerran heti alkoi nukkumaan kun sai isin viereen nukkumaan...

 

Toisen kipua on kyllä aika vaikea arvioida onko se itkun väärti vai ei? Kivunhoidossa aikuisellakin ihmisellä on yksi hoitomenetelmä se, että on joku joka on lähellä ja välittää. Aina kipuun ei siis tarvita lääkettä jos läsnä on välittävä ihminen.

 

Toisen kipua on kyllä aika vaikea arvioida onko se itkun väärti vai ei? Kivunhoidossa aikuisellakin ihmisellä on yksi hoitomenetelmä se, että on joku joka on lähellä ja välittää. Aina kipuun ei siis tarvita lääkettä jos läsnä on välittävä ihminen.

No mutta kyllähän sen näkee osuuko esim. joku kovasti vai ei. Pieni onneton naarmu jossakin niin siitä tulee hillitön poru.

 

Meillä on juuri samanlainen tyttö (täyttää parin kuukauden päästä 5)!
Oikein dramaqueen, jos menee vaikka vaan hius suuhun niin hirveä itku heti.
Mutta kai se on vaan kestettävä tuollainen temperamentti

 

Siis epäilet, että manipuloi? Miten sitten jossain muualla käyttäytyy - vaikka hoidossa, jos kaatuu? Meidän poika on sellainen, ettei kotona kestä mitään, mutta muualla ei kiinnitä edes huomiota. Ja tosiaan kurkkua jos vähänkin kutittaa niin itketään ja PALJON. Itseäni kieltämättä välillä rasittaa, omat tunteet hävettää ja syyllisyys vaivaa.

Pelokkaana odotan hetkeä, kun sairastuu vesirokkoon.. Kun se sietokyky on mitä on..

 

Siis jos nää jutut on vaan huomion hakemista niin pitäiskö vaan olla välittämättä ja niin kauan kun huomaan että se ei tehoa ja sillä ei saa huomiota. Näähän on vaan niin pitkäkestosia juttuja että millon sit alkaa tepsimään ni se onkin toinen juttu...

Voishan sitä alux tehostaa puhumalla jotenkin että "tuo ei voinut sattua, koska...." jne, jne...

Näin mä lähtisin ehkä kokeilemaan.

 

Toisen kipua on kyllä aika vaikea arvioida onko se itkun väärti vai ei? Kivunhoidossa aikuisellakin ihmisellä on yksi hoitomenetelmä se, että on joku joka on lähellä ja välittää. Aina kipuun ei siis tarvita lääkettä jos läsnä on välittävä ihminen.

No mutta kyllähän sen näkee osuuko esim. joku kovasti vai ei. Pieni onneton naarmu jossakin niin siitä tulee hillitön poru.

Kipukynnys ihmisillä vaan sattuu olemaan erilainen, lapsillakin. Toisen läsnäolo tuo turvallisuutta ja kipu ei tunnu.
Ihmiset vaan sattuu olemaan erilaisia...

Ainahan sä voit kokeilla sanoa, että antaa koskea vaan ja olla välinpitämätön. Tosin itse en pystyis niin toimimaan. Itselläni justiin tuollainen 6v tyttö ja itse olen yhtä kipuherkkä. Toiset kestää isojakin asioita tuosta vaan, toiset ei. Lapset ei ymmärrä asioita niinkuin aikuinen ja itse naarmu eii välttämättä olekaan syy itkuun. En oikein tiedä mitä neuvoja sulle voisi antaa jos asia ottaa noin päähän. Mutta onhan lapsella näköjään isä joka ymmärtää lapsen tason. Oletko mustis kun tyttösi saa miehesi huomion?
Kyllä tässä maailmassa on niitä tunteettomia kovanaamoja ihan riittämiin.

 

Siis epäilet, että manipuloi? Miten sitten jossain muualla käyttäytyy - vaikka hoidossa, jos kaatuu? Meidän poika on sellainen, ettei kotona kestä mitään, mutta muualla ei kiinnitä edes huomiota. Ja tosiaan kurkkua jos vähänkin kutittaa niin itketään ja PALJON. Itseäni kieltämättä välillä rasittaa, omat tunteet hävettää ja syyllisyys vaivaa.

Pelokkaana odotan hetkeä, kun sairastuu vesirokkoon.. Kun se sietokyky on mitä on..

Ei mitään tietoa miten muualla reagoi.

 

Toisen kipua on kyllä aika vaikea arvioida onko se itkun väärti vai ei? Kivunhoidossa aikuisellakin ihmisellä on yksi hoitomenetelmä se, että on joku joka on lähellä ja välittää. Aina kipuun ei siis tarvita lääkettä jos läsnä on välittävä ihminen.

No mutta kyllähän sen näkee osuuko esim. joku kovasti vai ei. Pieni onneton naarmu jossakin niin siitä tulee hillitön poru.

Kipukynnys ihmisillä vaan sattuu olemaan erilainen, lapsillakin. Toisen läsnäolo tuo turvallisuutta ja kipu ei tunnu.
Ihmiset vaan sattuu olemaan erilaisia...

Ainahan sä voit kokeilla sanoa, että antaa koskea vaan ja olla välinpitämätön. Tosin itse en pystyis niin toimimaan. Itselläni justiin tuollainen 6v tyttö ja itse olen yhtä kipuherkkä. Toiset kestää isojakin asioita tuosta vaan, toiset ei. Lapset ei ymmärrä asioita niinkuin aikuinen ja itse naarmu eii välttämättä olekaan syy itkuun. En oikein tiedä mitä neuvoja sulle voisi antaa jos asia ottaa noin päähän. Mutta onhan lapsella näköjään isä joka ymmärtää lapsen tason. Oletko mustis kun tyttösi saa miehesi huomion?
Kyllä tässä maailmassa on niitä tunteettomia kovanaamoja ihan riittämiin.

Johan oli kommentti.

 

hmmm... meillä näihin ei-ehkä-niin-kovin-vakaviin tapauksiin käytetään surutta lumelääkitystä. kurkkukipuun vettä lasillinen ja kaulaliina kaulaan, jalkakipuun säärystimet, naarmuihin laastaria (ja sitähän kuluu). tämä vaihe on meillä mennyt ihan itsekseen ohi. en ole alkanut vähättelemään kipua, mutta en myöskään mitenkään surkuttelemaan. tiestysti jos lapsi on ihan oikeasti kipeä (sitäkin tapahtuu toisinaan) niin lääkitään myös oikeasti.

 

Toisen kipua on kyllä aika vaikea arvioida onko se itkun väärti vai ei? Kivunhoidossa aikuisellakin ihmisellä on yksi hoitomenetelmä se, että on joku joka on lähellä ja välittää. Aina kipuun ei siis tarvita lääkettä jos läsnä on välittävä ihminen.

No mutta kyllähän sen näkee osuuko esim. joku kovasti vai ei. Pieni onneton naarmu jossakin niin siitä tulee hillitön poru.

Kipukynnys ihmisillä vaan sattuu olemaan erilainen, lapsillakin. Toisen läsnäolo tuo turvallisuutta ja kipu ei tunnu.
Ihmiset vaan sattuu olemaan erilaisia...

Ainahan sä voit kokeilla sanoa, että antaa koskea vaan ja olla välinpitämätön. Tosin itse en pystyis niin toimimaan. Itselläni justiin tuollainen 6v tyttö ja itse olen yhtä kipuherkkä. Toiset kestää isojakin asioita tuosta vaan, toiset ei. Lapset ei ymmärrä asioita niinkuin aikuinen ja itse naarmu eii välttämättä olekaan syy itkuun. En oikein tiedä mitä neuvoja sulle voisi antaa jos asia ottaa noin päähän. Mutta onhan lapsella näköjään isä joka ymmärtää lapsen tason. Oletko mustis kun tyttösi saa miehesi huomion?
Kyllä tässä maailmassa on niitä tunteettomia kovanaamoja ihan riittämiin.

Mustis? Ei oo totta tuo kommentti =) Mä oon ainakin vaan tyytyväinen, jos isä jaksaa huomioida "turhaan" itkevää lasta. Itselläni ei oikein sympatiat riitä moiseen.

 

Toisen kipua on kyllä aika vaikea arvioida onko se itkun väärti vai ei? Kivunhoidossa aikuisellakin ihmisellä on yksi hoitomenetelmä se, että on joku joka on lähellä ja välittää. Aina kipuun ei siis tarvita lääkettä jos läsnä on välittävä ihminen.

No mutta kyllähän sen näkee osuuko esim. joku kovasti vai ei. Pieni onneton naarmu jossakin niin siitä tulee hillitön poru.

Kipukynnys ihmisillä vaan sattuu olemaan erilainen, lapsillakin. Toisen läsnäolo tuo turvallisuutta ja kipu ei tunnu.
Ihmiset vaan sattuu olemaan erilaisia...

Ainahan sä voit kokeilla sanoa, että antaa koskea vaan ja olla välinpitämätön. Tosin itse en pystyis niin toimimaan. Itselläni justiin tuollainen 6v tyttö ja itse olen yhtä kipuherkkä. Toiset kestää isojakin asioita tuosta vaan, toiset ei. Lapset ei ymmärrä asioita niinkuin aikuinen ja itse naarmu eii välttämättä olekaan syy itkuun. En oikein tiedä mitä neuvoja sulle voisi antaa jos asia ottaa noin päähän. Mutta onhan lapsella näköjään isä joka ymmärtää lapsen tason. Oletko mustis kun tyttösi saa miehesi huomion?
Kyllä tässä maailmassa on niitä tunteettomia kovanaamoja ihan riittämiin.

Itsekin oon tosi kipuherkkä mutta rajansa kaikella kuitenkin. Isääkin rasittaa toi jatkuva itkeminen ja kaikkea muuta yritettiin yölläkin eka mut kun mikään muu ei auttanu ni vasten tahtoisesti isi meni sinne lattialle nukkumaan. Yritettiin et ois tullu meidän väliin mut ei kevannu. En oo mustis, mut ilmeisesti sit oon tunteeton kovanaama.

 

on olemassa ihan sairauksiakin esim sensoorisesti yliherkkä ,tuntuu esim kutittelukin ilkeeltä.semmosilla lapsilla esim vaateiden saumatkin on ällöä.en tiedä menikö termi ihan oikein viitasn siis sensoorisen intergraatiohäiriöön älä ole välinpitämätön vaan selvitä asia se vie nimitäin aikaa t erityis lapsen äiti

 

hmmm... meillä näihin ei-ehkä-niin-kovin-vakaviin tapauksiin käytetään surutta lumelääkitystä. kurkkukipuun vettä lasillinen ja kaulaliina kaulaan, jalkakipuun säärystimet, naarmuihin laastaria (ja sitähän kuluu). tämä vaihe on meillä mennyt ihan itsekseen ohi. en ole alkanut vähättelemään kipua, mutta en myöskään mitenkään surkuttelemaan. tiestysti jos lapsi on ihan oikeasti kipeä (sitäkin tapahtuu toisinaan) niin lääkitään myös oikeasti.

No näin mäkin suurinpiirtein toimin. Kyllä sen käytännössä oppii tuntemaan oman lapsensa mitä näistä se on vai oikeaa kipua.

 

hmmm... meillä näihin ei-ehkä-niin-kovin-vakaviin tapauksiin käytetään surutta lumelääkitystä. kurkkukipuun vettä lasillinen ja kaulaliina kaulaan, jalkakipuun säärystimet, naarmuihin laastaria (ja sitähän kuluu). tämä vaihe on meillä mennyt ihan itsekseen ohi. en ole alkanut vähättelemään kipua, mutta en myöskään mitenkään surkuttelemaan. tiestysti jos lapsi on ihan oikeasti kipeä (sitäkin tapahtuu toisinaan) niin lääkitään myös oikeasti.

Vettä tarjosin viime yönä, mut ei kuulemma auttanu yhtään.

 

Toisen kipua on kyllä aika vaikea arvioida onko se itkun väärti vai ei? Kivunhoidossa aikuisellakin ihmisellä on yksi hoitomenetelmä se, että on joku joka on lähellä ja välittää. Aina kipuun ei siis tarvita lääkettä jos läsnä on välittävä ihminen.

No mutta kyllähän sen näkee osuuko esim. joku kovasti vai ei. Pieni onneton naarmu jossakin niin siitä tulee hillitön poru.

Kipukynnys ihmisillä vaan sattuu olemaan erilainen, lapsillakin. Toisen läsnäolo tuo turvallisuutta ja kipu ei tunnu.
Ihmiset vaan sattuu olemaan erilaisia...

Ainahan sä voit kokeilla sanoa, että antaa koskea vaan ja olla välinpitämätön. Tosin itse en pystyis niin toimimaan. Itselläni justiin tuollainen 6v tyttö ja itse olen yhtä kipuherkkä. Toiset kestää isojakin asioita tuosta vaan, toiset ei. Lapset ei ymmärrä asioita niinkuin aikuinen ja itse naarmu eii välttämättä olekaan syy itkuun. En oikein tiedä mitä neuvoja sulle voisi antaa jos asia ottaa noin päähän. Mutta onhan lapsella näköjään isä joka ymmärtää lapsen tason. Oletko mustis kun tyttösi saa miehesi huomion?
Kyllä tässä maailmassa on niitä tunteettomia kovanaamoja ihan riittämiin.

Itsekin oon tosi kipuherkkä mutta rajansa kaikea kuitenkin. Isääkin rasittaa toi jatkuva itkeminen ja kaikkea muuta yritettiin yölläkin eka mut kun mikään muu ei auttanu ni vasten tahtoisesti isi meni sinne lattialle nukkumaan. Yritettiin et ois tullu meidän väliin mut ei kevannu. En oo mustis, mut ilmeisesti sit oon tunteeton kovanaama.

Anteeksi. En tarkoittanut että sinä olisit kovanaama ja tunteeton sellainen. Pohdin asiaa ihan platoniselta kantilta vaan.
Meilläkin isä kelpaa useimmiten lohduttajaksi.. varmaan on tyttö meilläkin vaistonnut asian ärsyttävän minua. Eilen lähti tytöltä hammas jota kolmisen viikkoa roikutettiin mukana.. nyt siitä ei tullut verta ja se meni ihan huomaamatta, normaalisti kun lähtee verta on ihan järkyttävä huuto siitä syystä. Verikokeessa ei pelkää pätkäkään.. lapsen maailma on niin kummallinen.

 

on olemassa ihan sairauksiakin esim sensoorisesti yliherkkä ,tuntuu esim kutittelukin ilkeeltä.semmosilla lapsilla esim vaateiden saumatkin on ällöä.en tiedä menikö termi ihan oikein viitasn siis sensoorisen intergraatiohäiriöön älä ole välinpitämätön vaan selvitä asia se vie nimitäin aikaa t erityis lapsen äiti

Montako "vierasta" täällä on??

 

on olemassa ihan sairauksiakin esim sensoorisesti yliherkkä ,tuntuu esim kutittelukin ilkeeltä.semmosilla lapsilla esim vaateiden saumatkin on ällöä.en tiedä menikö termi ihan oikein viitasn siis sensoorisen intergraatiohäiriöön älä ole välinpitämätön vaan selvitä asia se vie nimitäin aikaa t erityis lapsen äiti

Montako "vierasta" täällä on??

Onko sillä jotain merkitystä?

 

en ollut sama joka laittoi mustis kommentin

 

Toisen kipua ei pysty arvioimaan, esim. Stasi ulvoo kivusta, jos hyttynen pistää ja jos pää jää oven väliin tai tulee ommeltava vekki, se on vähän epämukavaa. Ja lidokaiini-puudutus ei häneen tepsi.

Eli antaa itkeä, jos itkettää. Mutta turha tehdä suurta draamaa.