Mitä tehdä, kun lasta ei kiinnosta koulunkäynti tippaakaan? (kolmasluokkalainen )

Eli meillä on taas jokailtainen huuto ja itku läksyjen kanssa. Lapsi ei omien sanojensa mukaan "tajuu mitään", mistään aineesta. Tulee meidän luo pyytämään apua, siis odottaa että kertoisimme hänelle vastaukset suoraan ettei hänen tarvitsisi nähdä muuta kuin kirjoittamisen vaiva. Englannin sanakokeista sai nelosen, koska ei "muistanut" lukea. Nyt lukee huomisiin kokeisiin, joihin ei tietenkään voinut aloittaa lukemista yhtään aikaisemmin.

Otin yhteyttä opettajaan, koska aloin jo epäillä lapsella olevan lukihäiriö tms. Erityisopettaja teki useamman päivän erilaisia testejä, lopputulos; testeissä ikätasoaan edellä. Hyvät pisteet sai joka osiosta.

Mutta kun kotona lukemisesta ei tule mitään. On yritetty palkita, on rangaistukin huonoista numeroista. Telkkarinkatsomiskieltoa ja tietokonekieltoa on annettu. Eivät auta. Lapsi saattaa oikeasti itkseä vaikka kolme tuntia, kun on niin tyhmä eikä osaa. Muttei vahingossakaa edes yritä lukea.

Nyt olen aivan loppu. Mielessä kävi, että olkoon tekemättä läksyt ja lukematta kokeisiin. Jääköön luokalleen. En enää käsitä, mitä voisi yrittää. Mitä se auttaa, että lapsi istuu kirja nenän edessä ja "lukee", kun yhtään mitään ei jää mieleen.

Onko kellään hyviä neuvoja?

 

Kolmannella luokalla oppimisen luonne muuttuu ja siihen tulee ensimmäisen kerran ymmärtämisen ja syväoppimisen ulottuvuus. Siis toistaminen ja muistaminen ei enää riitä, vaan opittu asia pitää osata muotoilla omin sanoin ja lausein. Tässä on joillakin lapsille kynnys, jonka ylittämisessä he tarvitsevat vanhempien apua ja tsemppausta.

Voisitteko te lukea yhdessä tyyliin lapsi lukee ääneen ja sinä teet silloin tällöin täsmentäviä, ymmärtämistä tarkistavia kysymyksiä?

Jollekin myös voi joku sellainen ties mistä tuleva oikein tekemisen ja oikeassa olemisen pakko iskeä päälle, ja siitä on vaikea päästä eroon.

 

Ollaan kyllä tehty niin, että lapsi lukee ääneen itselleen (ehdotin että koittaa onko hyötyä ) ja sitten mä kyselen. Ensimmäisen kysymyksen jälkeen alkaa itku "en tiiä, en osaa, oon tyhmä" ja sitä kestää sitten vaikka kuinka kauan. Kunnes kirjat lentää ja lapsi ei suostu tekemään enää mitään.

En käsitä, mistä se on saanut edes päähänsä olevansa tyhmä. Koskaan ei olla mitään sellaista edes vihjattu. Laiska kyllä on. Mietin, voisiko isosisko olla osiltaan syynä huonommuuden tuntemiseen? Isosisko saa ysejä ja kymppejä kokeista, mutta hän lukee ja tekee töitä asian eteen. Sitä tämä pienempi ei tajua.

Jo ekaluokalla lapsi jätti tehtävät tekemättä, että vaikeaa on ollut alusta asti.

 

Teidän on varmaan jotenkin purettava tuo tilanne ja tehtävä läksyjenluku jotenkin ihan toisin, sehän on mörkö teille molemmille. Sinä luet ääneen ja lapsi kyselee asioita, joita tulee mieleen?

Tuon ikäistä voisi jo kannustaa ja sitouttaakin tyyliin jos meillä tänä iltana menee hyvin, saat vartin enemmän peliaikaa/50 senttiä/yhden plussan ja viidellä plussalla mennään kahdestaan uimahalliin tai kannustaa sillä, mikä hänelle olisi mieluista.

Lapsen kanssa voisi yhdessä neuvotella uuden läksyjen lukemistavan ja kysellä miten hän toivoisi asian käytävän läpi.

 

Käydään jo kerran viikossa yhdessä uimassa. Pitäisikö sitten alkaa kieltää sitä, että jos menee huonosti et pääse uimaan?

Voisin yrittääkin tuota ääneen lukemista. Jotainhan tässä on keksittävä. Ollaan koitettu tuota palkitsemista, se riitti mielenkiintoon yhden sanakokeen osalta. Siitä sai kasin. Sitten loppui into.

 

Auttaisiko motivoimaan jo yhdessä miettisitte aineen missä on oikeesti hyvä ja tulee vähemmällä työllä hyvä tulos. Voihan se olla liikunta tai harrastus jos ei koulusta millään mikään. Meillä auttoi pojan kanssa et kaikki on hyviä jossain, ne vaan on eri asioita ja ne jutut missä ei ole niin hyvä teettää töitä enemmän. Meillä saatiin kakkosluokalaisen kirjoittamisen tuska sillä vähemmälle kun se on matikassa hyvä ja sitä kehuttiin kovasti siinä ja sillä varjolla sai kannustettua tylsempiin juttuihin.

Kehuminen yleensä toimii ja motivoi yrittämään. Mulla ainakin=)

 

Tehkää yhdessä läksyt, mutta niin, ettette anna vastauksia vaan lapsi joutuu itse miettimään ne. Meillä oli myös laiska koululainen. Reilut 1,5 vuotta koulun alusta meni ennenkuin hän jäi kiinni siitä, ettei tehnyt läksyjä - sanoi kotona aina, että on tehty eikä myöskään merkinnyt läksyjä, ja koulussa opettajalla ei kuulemma ollut aikaa tarkastaa, että läksyt on tehty Sen vuoksi meni niin pitkään ennenkuin kävi ilmi, että koulusta annetaan läksyjä ja että meidän poika ei tee niitä. Kirjoittaminen ja kaikki oli hankalaa, kun paljon tarvittavaa harjoitusta oli jäänyt tekemättä. Tämänkin jälkeen oli ongelmia. Etenkin matikassa ongelmat tulivat esille, koska ensinnäkään hän ei seurannut opetusta ja toiseksi hän laski laskut päässään kirjoittaen vain lopputuloksen. Tämän vuoksi jouduin opettamaan hänelle matikan 4-5 luokalla. 6. luokasta alkaen asiat ovat sujuneet paremmin ja hän hoitaa koulun itsenäisesti ja pärjää kohtuullisesti, on menossa lukioon.

Jos teidän lapsi on samanlainen tapaus, niin vain käyttää "tyhmyyttään",itkua ja muuta kiukuttelua vain tekosyynä, jotta pystyy välttämään läksyjen teon.

 

Onko lapsella koulussa kaikki hyvin? Vaikka olisikin testien mukaan ikätasoaan edellä, jaksaako silti kuunnella oppitunnilla vai pohtiiko omiaan? Lähteekö aamuisin mielellään kouluun? Oppisiko lapsi paremmin tekemällä kuin lukemalla ja kuulemalla? Voisiko englantia harjoitella pelien tai opetusohjelmia avulla tietokoneella? Katselemalla lastenohjelmia, joissa ei ole suomenkielistä tekstitystä?

Meillä tuon kuopuksen koulunkäynti oli varsin takkuista lähes koko peruskoulun ajan, mutta kun esim oli koulussa käsitelty nisäkkäistä oravaa, pistin pojan tekemään Wordille pienimuotoisen tutkielman oravasta sekä tietoineen että kuvineen. Haki tietoa sekä netistä että tietokirjoista. Nyt toi kolli on 20 v ja muistaa edelleen, montako poikasta orava keskimäärin synnyttää kerralla, mitä oravat luonnossa syövät, mitkä ovat oravien pahimmat viholliset jne. Ja aikaa sen "tutkielman" tekemisestä on jo yli 10 vuotta.

 

En oikein usko, että tuossa vaiheessa palkitsemisesta on apua. Ainakaan meidän pojan kohdalla tilanne oli niin jumitilanne, ettei mikään palkinto olisi voinut auttaa. Lapselle pitää vaan sanoa, että koulu on hänen työnsä ja se on pakko hoitaa, vaikka ei haluaisi.

 

Voi tiota on ollut meilläkin.
Tullaan pyytämään apua, ja ennen kuin edes ehdin aloittaa, makasi neiti pöydän vieressä lattialla ja valitti kuinka ei tajua, ja siitä jatkui isompaan kiukutteluun.

Oman aikani aina neuvoi, huolimatta siitä, että toisella leuka pöydän korkeudella ja muuten roikkui lattiatasolla.
Jos ei pätkääkään kuunnellut, totesin, että neuvoa olen yrittänyt, mutta kun ei yhtään vaivauduta itse yrittämään, niin nyt sitten saa tehdä läksynsä aivan omin neuvoin.
Toki jos asiallisesti tulee apuja kysymään ja myös kuuntelee, niin kyllä sitten neuvon.

Meni aina omaan huoneeseensa kiukuttelemaan ja hirveä mongerrus kuului jonkin aikaa, ja lähes poikkeuksetta tuli tarkistuttamaan tehdyt kotiläksyt, jotka pääasiassa ihan oikein.

 

Jos teidän lapsi on samanlainen tapaus, niin vain käyttää "tyhmyyttään",itkua ja muuta kiukuttelua vain tekosyynä, jotta pystyy välttämään läksyjen teon.

Nimenomaan näin hän toimii. Mikä ihme tuohon sitten auttaisi? Kyllä olen yrittänyt tehdä läksyjä hänen kanssaan, seurauksena huutoa ja itkua. Tekosyitä kyllä osaa keksiä vaikka miten. Aina hän on luullut väärin, lukenut väärän kappaleen tms.

 

Voi tiota on ollut meilläkin.
Tullaan pyytämään apua, ja ennen kuin edes ehdin aloittaa, makasi neiti pöydän vieressä lattialla ja valitti kuinka ei tajua, ja siitä jatkui isompaan kiukutteluun.

Oman aikani aina neuvoi, huolimatta siitä, että toisella leuka pöydän korkeudella ja muuten roikkui lattiatasolla.
Jos ei pätkääkään kuunnellut, totesin, että neuvoa olen yrittänyt, mutta kun ei yhtään vaivauduta itse yrittämään, niin nyt sitten saa tehdä läksynsä aivan omin neuvoin.
Toki jos asiallisesti tulee apuja kysymään ja myös kuuntelee, niin kyllä sitten neuvon.

Meni aina omaan huoneeseensa kiukuttelemaan ja hirveä mongerrus kuului jonkin aikaa, ja lähes poikkeuksetta tuli tarkistuttamaan tehdyt kotiläksyt, jotka pääasiassa ihan oikein.

Kuulostaa aivan meidän tytöltä. Poikkeuksena se, että jos jätän hänet tekemään itsekseen, hän jättää tekemättä tai tekee täysin väärin. Kun ei viitsi lukea ja etsiä vastauksia.

Montako tuntia päivässä on kohtuullista tehdä läksyjä lapsen apuna? Meillä menee helposti koko ilta, koska järjettömästi menee aikaa itkuun ja valitukseen. Sekä siihen, että lapsi makaa lattialla eikä suostu tekemään mitään.

Lähtee kyllä mielellään kouluun ja on kavereitakin.

 

Kannattaisko miettiä, mikä on lapsen tapa oppia? Jos se ei ole kuunteleminen ja lukeminen, niin ei ne läksyt onnistu. Lapsi turhautuu nopeasti, jos ei tajua. Painostaminen ja vaatiminen voi joillekin lapsille aiheuttaa sen, että menee mielenkiinto koko koulunkäyntiin. Meillä kävi niin - toki oli toinenkin syy olemassa - ja ekat 8 vuotta poika istui koulussa kuin kärsien vankeusrangaistustaan ja asenteella evvk. Kun se oikea oppimistapa otettiin kunnolla käyttöön ja motivaatiokin opiskeluun löytyi, oppiminenkin alkoi sujua. Sillä seurauksella tosin, että joutui käymään kymppiluokan ja lukiotakin suorittaa aikuislukiossa. Pojalla on ikää 20 v ja vasta syksyllä kirjoittaa ylioppilaaksi. Mutta arvosanat ovat nyt hyviä, kun on löytynyt oikea tapa oppia ja motivaatiotakin riittää.

 

Miten lapsen ope reagoi tilanteeseen? Meillä vähän samakaltaista takkuilua oli nyt 4 lk pojalla... Ei ole ollut kovin innostunut koulunkäynnistä, läksyjenteko yhtä kiukkua, meni kaikissa kouluasioissa sieltä mistä aita matalin.... Viime syksynä, 2vk koulunalun jälkeen sai opelta reissuvihkoon pitkän nootin motivaation puutteesta ja läksyjen laiminlyönnistä.. Ope oli myös puhutellut koulussa. Kotona myös pidettiin "palopuhetta" open kirjoituksesta.. Tämän ikäisille kun ope saattaa olla tosi tärkeä auktoriteetti. No meillä tilanne korjaantui hyväksi tämän episodin jälkeen ja nyt lapsi on motivoitunut ja hoitaa tehtävänsä hienosti.

 

Kannattaisko miettiä, mikä on lapsen tapa oppia? Jos se ei ole kuunteleminen ja lukeminen, niin ei ne läksyt onnistu. Lapsi turhautuu nopeasti, jos ei tajua. Painostaminen ja vaatiminen voi joillekin lapsille aiheuttaa sen, että menee mielenkiinto koko koulunkäyntiin. Meillä kävi niin - toki oli toinenkin syy olemassa - ja ekat 8 vuotta poika istui koulussa kuin kärsien vankeusrangaistustaan ja asenteella evvk. Kun se oikea oppimistapa otettiin kunnolla käyttöön ja motivaatiokin opiskeluun löytyi, oppiminenkin alkoi sujua. Sillä seurauksella tosin, että joutui käymään kymppiluokan ja lukiotakin suorittaa aikuislukiossa. Pojalla on ikää 20 v ja vasta syksyllä kirjoittaa ylioppilaaksi. Mutta arvosanat ovat nyt hyviä, kun on löytynyt oikea tapa oppia ja motivaatiotakin riittää.

Mä olen nyt niin väsynyt koko asiaan, ettei edes järki juokse. Mitä muita oppimistapoja voisi olla, kuin lukeminen tai kuunteleminen? Itsenäisesti lasta ei kiinnosta tehdä mitään. Ei halua etsiä tietoa mistään. Englannin kielen cd:kin on, muttei jaksa kuunnella sitä. Tietokoneella ei juurikaan ole, eikä pelaa mitään tietokonepelejä. Musta tuntuu, että mielenkiinto lapsella on mennyt jo ekaluokalla.

En jaksaisi enää painostaa, mutten jaksaisi tukeakaan. Kun ei siitä näytä olevan mitään hyötyä. Mies auttaa myös, mutta on aika usein illat töissä joten mun vastuulle tämä suurimmaksi osaksi jää.

 

[QUOTE="Mie";25618897]Miten lapsen ope reagoi tilanteeseen? Meillä vähän samakaltaista takkuilua oli nyt 4 lk pojalla... Ei ole ollut kovin innostunut koulunkäynnistä, läksyjenteko yhtä kiukkua, meni kaikissa kouluasioissa sieltä mistä aita matalin.... Viime syksynä, 2vk koulunalun jälkeen sai opelta reissuvihkoon pitkän nootin motivaation puutteesta ja läksyjen laiminlyönnistä.. Ope oli myös puhutellut koulussa. Kotona myös pidettiin "palopuhetta" open kirjoituksesta.. Tämän ikäisille kun ope saattaa olla tosi tärkeä auktoriteetti. No meillä tilanne korjaantui hyväksi tämän episodin jälkeen ja nyt lapsi on motivoitunut ja hoitaa tehtävänsä hienosti.[/QUOTE]

Opettaja ehdotti läksykerhoa, joka toimi vielä viime syksynä. Lapsi ei suostunut edes keskustelemaan asiasta, hän ei kuulemma suostu jäämään kouluun oppituntien jälkeen hetkeksikään.

Ja ilmeisesti tunneilla kuitenkin tekee ihan kiltisti annetut tehtävät, tuntuu osaavankin. Luulen, että opettaja kuvittelee mun liioittelevan ongelmaa. Kunpa liioittelisinkin!

 

Puhuhan opelle asiasta uudelleen. Jospa hän voisi kahdenkesken jutella lapsesi kanssa ja patistella...Ja jos ope päättää että lapsesi jää läksykerhoon niin ei sitä kyllä lapsi itse päätä että sopiiko se vai ei...

 

Lapsi ei halua läksykerhoon, haluaisiko sitten tukiopetukseen?

Meillä läksyt tehdään koulun jälkeen ja tarkistetaan illalla.

Kannattaisiko antaa lapselle vastuusta eli lapsi tekisi läksyt itse viikon/kaksi ellei homma rupea toimimaan täytyisi sitten palaveerata opettajan kanssa jatkosta.

 

[QUOTE="väsynyt";25618772]Kuulostaa aivan meidän tytöltä. Poikkeuksena se, että jos jätän hänet tekemään itsekseen, hän jättää tekemättä tai tekee täysin väärin. Kun ei viitsi lukea ja etsiä vastauksia.

Montako tuntia päivässä on kohtuullista tehdä läksyjä lapsen apuna? Meillä menee helposti koko ilta, koska järjettömästi menee aikaa itkuun ja valitukseen. Sekä siihen, että lapsi makaa lattialla eikä suostu tekemään mitään.

Lähtee kyllä mielellään kouluun ja on kavereitakin.[/QUOTE]

Kuin myös meillä, kouluun lähti aina mielellään, ja myös siellä teki tehtävät hyvin, ilman ongelmia.

Myös meillä alkuun kokeiltiin tuota tahallaan väärin tekemistä, vihkojen totaalista ruttaamista jne jne.
Tässä kohtaa vaan tiukkaa linjaa vedin, ja rupesin karsimaan esim arki jutuista pois.
Tylysti vaan totesin kun pelleilyä oli jatkunut pitkälti toista tuntia, että esim, välipala on pöydässä enää 15min ja sen jälkeen sitä ei enää ole tarjolla.

Argh, hirveä kiukuttelu pystyyn, tylysti vaan ilmoitin, 14 minuuttia... 12 minuuttia, kunnes se kiukuttelu loppui ja alkoi tehtäviään tekemään.

Kas kummaa, hyvin ehti tekemään määräajassa, ja jos joskus meni muutaman minsan yli, tuli neiti kyllä ihan asiallisesti kysymään, että saako välipalaa vaikka menee pikkasen yli, ja kyllä sai kun oli rauhoittunut ja teki tehtävänsä ilman kiukuttelua.

Ei tarvinnut kovin montaa kertaa toistaa.

 

Niin ja tuota läksykerhoasiaa en edes kysynyt, vaan sinne mentiin, kyllä varmasti myös se omalta osaltaan auttoi siihen, miten ne läksyt alkoi kotona hoitumaan.

Voi, niin tuttua touhua, niin tuttua.

 

[QUOTE="väsynyt";25618899]Mä olen nyt niin väsynyt koko asiaan, ettei edes järki juokse. Mitä muita oppimistapoja voisi olla, kuin lukeminen tai kuunteleminen? Itsenäisesti lasta ei kiinnosta tehdä mitään. Ei halua etsiä tietoa mistään. Englannin kielen cd:kin on, muttei jaksa kuunnella sitä. Tietokoneella ei juurikaan ole, eikä pelaa mitään tietokonepelejä. Musta tuntuu, että mielenkiinto lapsella on mennyt jo ekaluokalla. En jaksaisi enää painostaa, mutten jaksaisi tukeakaan. Kun ei siitä näytä olevan mitään hyötyä. Mies auttaa myös, mutta on aika usein illat töissä joten mun vastuulle tämä suurimmaksi osaksi jää.[/QUOTE]

Surullista Ja joo, tiedän mitä on olla kouluhaluttoman äiti. Mutta ekana haluan lohduttaa siinä, että vaikka se peruskoulu menisikin penkin alle, peli ei ole silti menetetty. Vuosia siinä kyllä lapsella voi mennä hukkaan, mutta jos ei sitä murehdi, niin valoa on vielä tunnelin päässäkin

Teillä on nyt hankala tilanne ja pitäisi varmaan kartoittaa ensin, mistä tekemisestä lapsi tykkää. Millaisista jutuista hän innostuu ja mihin jaksaa keskittyä. Sitten ujuttaa oppiminen johonkin mieluisaan tekemiseen. Ei läksyjen tekeminen vaan oppiminen. Läksythän tehdään opettajaa varten, oppiminen taas itseä varten. Usein nämä kulkevat käsikädessä, mutta lapsi voi kyllä osata asiat, vaikkei läksyjä tekisikään.

Mä aikoinaan harkitsin kuopuksen ottamista kotiopetukseen ja pitkään seurasinkin kotiopetuksessa olevien sähköpostilistaa. Päädyin kuitenkin siihen, että poika jatkaa koulussa. Luultavaa kuitenkin on, että poika olisi kotiopetuksessa pärjännyt paremmin eikä kymppiluokkaa ja pidemmän aikaa kestävää lukio-opiskelua olisi tarvittu lainkaan. En silti kadu päätöstäni, kun ei tuo nuori mies itsekään näytä asiaa harmittelevan.

 

Mulle tuli mieleen. että olisiko lapsi saanut nyt jo liikaakin huomiota. Kokeilisin sitä, että sanoisin lapselle, että koulu on hänen työnsä, niin hänen on hoidettava se itse. En enää kyseli läksyjen perään vaan antaisin lapsen hoitaa koulun kokonaan itse. Antaisin koko vastuun lapselle itselleen. Ehkä mitään isompaa ongelmaa ei oikeasti olekaan, koska opettajakaan ei ole kiinnittänyt siihen huomiota. Ja jos on ongelma, niin nythän se tulisi opettajankin tietoon, jos läksyt eivät olisi tehty yms.

 

[QUOTE="väsynyt";25618899] Mitä muita oppimistapoja voisi olla, kuin lukeminen tai kuunteleminen?[/QUOTE]

Kirjoittaminen, minä olen aina raapustellut paperille lukiessani tentteihin. Itse asiassa minua pidettiin koulun hikipinkona, todellisuudessa tein vain läksytehtävät ja ehkä kertaalleen luin kappaleet läpi tuntia varten, nekin yleensä televisiohjelman mainoskatkolla Johonkin lukion sanakokeisiin vasta tuli luettua.

Minun korvaani tuo kuulostaa paljon lapsen laiskuudelta, meidän esikoinen on ollut samanlainen pienempänä, olisi pitänyt saada kaikki valmiina eteen. Nykyään yläkoululaisena (yhtenä luokkansa parhaista) annan hänen itse hoitaa läksynsä miten hoitaa, useinmiten tekee niitä illalla kun pitäisi mennä nukkumaan tai voi jättää ne jopa aamuun, jolloin raapaisee ne äkkiä ennen kouluun lähtöä.

 

Mulle tuli mieleen. että olisiko lapsi saanut nyt jo liikaakin huomiota. Kokeilisin sitä, että sanoisin lapselle, että koulu on hänen työnsä, niin hänen on hoidettava se itse. En enää kyseli läksyjen perään vaan antaisin lapsen hoitaa koulun kokonaan itse. Antaisin koko vastuun lapselle itselleen. Ehkä mitään isompaa ongelmaa ei oikeasti olekaan, koska opettajakaan ei ole kiinnittänyt siihen huomiota. Ja jos on ongelma, niin nythän se tulisi opettajankin tietoon, jos läksyt eivät olisi tehty yms.

Tai ylipäätään tehty läksyjen tekemisestä sirkus. Sekin on mahdollista, että lapsi tekisi läksynsä paremmin, jos läksyjen tekemisen jättäisi kokonaan lapsen vastuulle. Silläkin riskillä, että lapsi tekee ne huonosti. Toukokuussa kuitenkin jo selviää, miten on sujunut.

 

Kiitos kaikille vastauksista. Ajattelemisen aihetta ainakin tuli. Juttelin tässä välillä lapsenkin kanssa, ja nyt lukee rauhallisesti huomisiin kokeisiin. Aivan varmasti pitää ottaa asia uudelleen puheeksi opettajan kanssa.

Mukava löytää vertaistukea, vaikka eihän se mukavaa ole että muillakin on vastaavia ongelmia. Mutta ainakin tietää, ettei paini näiden asioiden kanssa yksin.