MItä tehdä kun tuntuu ettei rakkautta enää riitä, muttei halua erotakaan?

Olen ollut mieheni kanssa 15 vuotta, nuoruudenrakkauteni. Meillä on neljä lasta. Viimeisen vuoden aikana mies on alkanut ärsyttämään yhä enemmän ja enemmän. En halua hänen koskevan minua, se ällöttää. Hänen puheensa ärsyttää, syömisen äänet ärsyttävät, kaikki ärsyttää. Mies on kiltti (liian kiltti) eikä hän tarjoa minulle minkäänlaista haastetta. En halua häntä enää.

Mutta! En halua erotakaan! Meidän arki on hyvää eikä tapella, mies luulee että ollaan onnellisia. En halua oikaistakaan sen käsitystä koska en halua loukata häntä. Haluaisin oppia rakastamaan ja haluamaan häntä uudestaan, mutta en tiedä miten, kun toisen läsnäolokin saa raivon partaalle. En halua luovuttaa enkä halua erota. Haluan vain rakkauden häneen takaisin. Auttakaa, en tiedä onko se edes mahdollista.

 

Jos haluat teidän jutun toimivan, sinun on puhuttava miehesi kanssa.

 

Lähtekää kahdestaan lomalle jonnekkin. Ei tarvitse olla pitkään pois kotoa niin ajatukset voi muuttua.

 

Se on mahdollista. Sun täytyy yrittää nähdä hänet sellaisena kuin hän oli kun häneen rakastuit. Mieti hänen hyviä puoliaan. Mieti itseäsi naisena. Oletko seksikäs hänelle ? Onko teillä kahdenkeskistä aikaa ? Älä vaan pilaa hyvää liittoa kyllästymisellä jota et osaa käsitellä. Keksit kyllä keinot kun alat miettiä miehesi hyviä puolia. Muistele mitä kaikkea kivaa olette yhdessä kokeneet ja kuinka kaipaisit häntä jos hänet äkkiä otettaisiin pois.

 

ihan kun mun näppikseltä! :| poikkeuksena, että minä haluaisin erota. ehkä. Elämä on ihan hyvää, tavallista ja turvallista arkea. Helppoa kun on toinen siinä vastuussa lapsista ja rahallisestikin. Mutta ollaan enemmänkin "kämppiksiä", haluaisin jotain muuta, mutta en osaa ottaa asiaa puheeksi miehen kanssa.

 

Elämä nyt vaan on semmosta vuoristorataa, ylä- ja alamäkiä. Meillä on takana vielä paljon pidempi yhteinen aika. Joskus tylsän kauden jälkeen tuleekin yllättäin taas tosi kivaa.

 

tiedän että kaipaisin häntä. Hän on mun paras ystäväni. Nykyisin vaan avioliitto tuntuu niin kylmältä koska en halua häntä vaikka hän haluaa minua. Lapset on kyllä pieniä eikä päästä koskaan mihinkään kahden. Ja miten tuosta ärsytyksestä pääsee eroon? Mies on aika "simppeli" tapaus eikä verbaalisesti lahjakas toisin kuin minä, mua ärsyttää ettei tuo osaa keskustella eikä tarjoa mulle mitään älyllisellä saralla mitä kaipaisin. Olen kyllä aina tiennyt ettei olla kauhean yhteensopivia luonteidemme puolesta mutta tottunut siihen vuosien mittaan kuitenkin. Vai pitäskö mun vaan hyväksyä ettei sovita toisillemme ja ollaan pysytty vuodet yhdessä vain tottumuksen ja lasten takia?
Mies kyllä rakastaa ja haluaa. Vonkuu seksiäkin päivittäin.

 

Samaa mietin minäkin, minulla ihana mies mutta en vaan välitä enää. Toisaalta ei me saada ikinä olla kahdestaan että hällä väliä, arkea pyörittää kumpikin aamusta iltaan uupumuksen partaalle.

 

ja just tuo kämppisfiilis mullakin on. Ihan kuin asuis oman veljensä kans.

 

mä tosissaan haaveilen sellasesta miehestä, joka kohtelis mua törkeesti ja panisi aina vaan tajun kankaalle. Suoraan sanottuna.

 

Jospa kyse on siitä että haluat käyttää aivojasi ja haastaa itseäsi ja olet turhautunut kun siihen ei nyt pysty? Miten olisi lisäopinnot verkossa, töihinpaluu tai uusi harrastus, vaikka kieltenopiskelu tms? Sillä saisit purettua turhautumia eikä menisi hukkaan vaikka syy olisi muualla.

 

et ole tainnut kertoa miehelle että haluaisit kokeilla rajumpaa menoa K-18 osastolla?

 

Eikö sulla ole aiemmin ollut tuollaista oloa, onko ihan uusi juttu? Ja on mahdollista on. Mä olen ainakin löytänyt taas sen rakkauden. Ja tosiaan ihan erilaisia ollaan, sen on oppinut hyväksymään.

 

ei se sitäkään ole koska opiskelen tällä hetkellä ja saan sitä kautta kyllä haasteita. Mutta tuo miehen yksinkertaisuus on niin totaalisen raivostuttavaa.

 

Olen ollut mieheni kanssa 15 vuotta, nuoruudenrakkauteni. Meillä on neljä lasta. Viimeisen vuoden aikana mies on alkanut ärsyttämään yhä enemmän ja enemmän. En halua hänen koskevan minua, se ällöttää. Hänen puheensa ärsyttää, syömisen äänet ärsyttävät, kaikki ärsyttää. Mies on kiltti (liian kiltti) eikä hän tarjoa minulle minkäänlaista haastetta. En halua häntä enää.

Mutta! En halua erotakaan! Meidän arki on hyvää eikä tapella, mies luulee että ollaan onnellisia. En halua oikaistakaan sen käsitystä koska en halua loukata häntä. Haluaisin oppia rakastamaan ja haluamaan häntä uudestaan, mutta en tiedä miten, kun toisen läsnäolokin saa raivon partaalle. En halua luovuttaa enkä halua erota. Haluan vain rakkauden häneen takaisin. Auttakaa, en tiedä onko se edes mahdollista.

Tuossa ongelma tummennettuna. Tilanne ei odottamalla itsestään parane. Joskus tie parempaan menee tuskan kautta.

 

on ollut tämä olo jo vuosia. Ei kuitenkaan näin pahana kuin nyt. Toissa syksynä ihastuin erääseen mieheen (mitään ei tapahtunut) ja sen jälkeen tämä kärjistyi tällaseksi.

 

Yrittäkää elvyttää suhde. Minulla on joskus tullut tommosia ärsytyskausia ja on auttanut se, että olen alkanut puhua miehelle ystävällisesti, kysellä hänen kuulumisia ja istun hänen kanssa kahville joka päivä ja joskus yllätän häntä jotenkin. Ja olen muistanut koskettaa häntä lämpimästi aina ohimennessä. Ärsytys on sitten vaiuhtunut muunlaisiin tunteisiin.

 

Hyvä rukoilijasirkka. Olen itsekin huomannu, että joskus kun vaikka väkisin antaa halin, yrittää puhua kauniisti ja muistaa kysyä mitä sulle kuuluu, tuntuu itsestäkin sen jälkeen paremmalta, ja toinenkin tykkää.

 

on ollut tämä olo jo vuosia. Ei kuitenkaan näin pahana kuin nyt. Toissa syksynä ihastuin erääseen mieheen (mitään ei tapahtunut) ja sen jälkeen tämä kärjistyi tällaseksi.

Tässä se osasyy. Huomasit mitä se voisi olla Mutta kyllä se ihastuminen uuteenkin mieheen muuttuu joskus arjeksi.

 

täytyy yrittää. Olisko kellään vinkkejä miteen sais nuo halut heräämään. Toinen kun ei enää kiihota ei älyllisesti eikä fyysisesti. Kieltämättä kun samoja sänkytemppuja katsellut 15 v niin ei tunnu kipinää löytyvän enää millään.

 

Muuta yksi asia kerrallaan. Valot pois - päällä, eri huoneessa, asusteet, lelut, muu rekvisiitta, roolileikit jne. Me aloitettiin että toiselta peitettiin silmät ja se toinen sai tehdä (melkein) mitä halusi, kiusoitella jne.

 

Olisko sulla mahdollisuutta lähteä hetkeksi pois? Siis mä joudun välillä(muutamia kertoja vuodessa) oleen työni vuoksi poissa kotoa esim. kaksi yötä peräkkäin ja voi ett kun sitä kaipaakin jo sen tutun ja turvallisen "ukko-kukkan" luo, vaikka ero on ihan sopuisa ja lyhyt, mutta kummasti piristää parihuhdetta. Ja bonuksena näissä minun työmatkoissa on se, että olen silloin erossa myös lapsista ja nekin huomaavat äidin poissaolon ja ovat oikeita kullannuppuja palatessani.

 

no kun mull aon vielä se ongelma, että olen tosi estoinen (kasvatukseni takia). Kiihotun kaikesta tosi törkeestä, mutta en todellakaan pysty ehdottamaan mitään sellaista tuolle miehelleni, joka varmasti riemusta kiljuen vaikka mm. vetelisi mua kakkoseen. :/

 

no kun mull aon vielä se ongelma, että olen tosi estoinen (kasvatukseni takia). Kiihotun kaikesta tosi törkeestä, mutta en todellakaan pysty ehdottamaan mitään sellaista tuolle miehelleni, joka varmasti riemusta kiljuen vaikka mm. vetelisi mua kakkoseen. :/

sano joskus että näit unta tai sano että haluat että sulla on silmät peitettynä (kun sä et näe niin estot ei haittaa ) eiks jee

 

en mä vaan pysty. luulen että jonkun vieraan miehen kanssa voisin olla tosi irstas jne. mutta kun mulla on tuon miehen kans puuhaillessa sellainen insestinen tunne välillä, niin kaveripohjalle ollaan menty!