Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Ero tilanteessa tunsin pelkkää vihaa ja inhoa (toisaalta myös rakastin) exää ja sen tekoja kohtaan, vasta myöhemmin aloin pohtimaan tuota yksinoloa ja sitä etten halua ketään uuttakaan rinnalle.. Sillon kun erosin olin n.puolivälissä toista raskautta ja se että siihen lisäksi oli vielä 7kk ikänen vauva ei tehny erosta yhtään helpompaa mutta koin että ei ollut muutakaan vaihtoehtoa... Exä sai kymmeniä mahdollisuuksia muuttua (huumeita, alkoholia, pettämistä, lyömistä ym) ja aina lupasi parantaa tapansa mutta eipä sitä ikinä tehnyt...
Tänä päivänä oon tyytyväinen että pystyin lähtemään siitä liitosta koska eipä se mies ole tähän päivään mennessä muuttunut..
aih, no sulla on sit samanlainen exä ku mun nyxä
paitti toihan ei oo mistään suunnasta väkivaltainen. ja huumeetkin historiaa... mutta päänsä kanssa niin sekaisin että hänen henk.koht ongelmansa repii meidän suhteen riekaleiksi.
mä tässä just mietin että onko tää tilanne taas yksi uusi mahdollisuus.. vai pystynkö pysymään lujana.
raastavinta on se että kun meillä olisi kaikki muuten niin hyvin ja rakkautta piisaisi, mutta kun ei voi enää luottaa lupauksiin.. ei niin yhtään...
meillä 6vk vanha vauva ja ihan hirvittää että tässäkö tää nyt oli?!
ja siltä kyllä tuntuu että ei enää. ei jaksa.