mitä tehdä?

moi! aattelin kirjotella tänne kysyä teidän mielipidettä ku olen vaikeassa tilanteessa...mul on 9kk tyttö ja ihana sellainen mut parisuhde on yhtä #&%?$!*ä vk-loput jätkä ryyppää on kavereidensa kanssa ei meidän ja vieraita naisia jotka kirjottelee ja soittelee...sitten vielä kehtaa sanoa että ne on mun ystäviä enkä oo pettäny...poikaystävä on narsisti on laittanut mun itsetunnon alas...päätin et mul riittää olen hakenut uutta kämpää eri paikkakunnalta...sanoin siitä hänelle et asioiden on muututtava jos ei niin erotaan..onko muutos mahdollista onko samanlaisia kokemuksia?haluisin niin kovasti uskoa et kaikki kääntysi parempaan suuntaan lapseni et itseni takia...

 

Niin, kirjoittamasi perusteella pitäisin kyllä varmimpana ratkaisuna eroa jos haluat turvata itsesi ja lapsesi onnen. Lapsi on vielä pieni - voi olla parempikin erota kun hän ei vielä ole ehtinyt traumatisoitua epänormaalista perhetilanteesta. Ja tottuu sitten pienestä pitäen siihen, että isä ei asu saman katon alla. Jos kyseessä luonnehäiriöinen mies niinkuin kirjoitit niin vaatisi häneltä pitkän työn ja mahdollisesti terapiaa, että "parantuisi" ja alkaisi näkemään maailmaa oman napansa ulkopuolelta. Eihän tuo vastuullisen aikuisen ja isän toimintaa todellakaan ole. Niin joo ja olennaistahan siinä parantumisessa olisi se, että miehesi itsekin näkisi ongelman ja haluaisi parantua. Epäilenpä. Suosittelen eroa, vaikka se tuskaista ja rankkaa onkin. Mutta ajattele lapsesi parasta!

 

Itse en ole tuollaisessa tilanteessa ollut mutta jos minä olisin sinä niin muuttaisin varmasti lapsosen kanssa pois johonkin lähelle vaikka kävelymatkan päähän miehestäsi niin voisitte tavata usein ja jos teidät todella on luotu toisillenne niin palaatte vielä joskus yhteen.Mutta ei aikuista ihmistä pysty kieltämään jos miehesi tahtoo viettää tuollaista elämää niin sitten vain rilluttelee.Pidä sinä kuitenkin hyvä huoli lapsosestasi ja itsestäsi :heart:

 

\

sanoin siitä hänelle et asioiden on muututtava jos ei niin erotaan..onko muutos mahdollista onko samanlaisia kokemuksia?haluisin niin kovasti uskoa et kaikki kääntysi parempaan suuntaan lapseni et itseni takia...

Mielestäni se on puoli ja toisen se muutos pitäisi tapahtu. Ehkä sinussakin on jotain "vika" miksi hänkin on alannut käyttäyty noin. Ehkä!

 

kirja Naamiona terve mieli

 

Meillä kanssa mies rillutelee kavereiden kanssa, ei viikonloppuja vaan melkein kaikki arki-illta.... Töiden jälkeen jää suoraan kavereiden luo, eikä viitsi edes ilmottaa mulle mitään... Kotiin suvaitsee tulla aikaisintaan kuuden aikaan ja toisinaan vasta kun me ollaan jo nukkumassa. Usein on kännissä kun tulee kotiin.

Tositosi raivostuttavaa! Sitten kun koitan puhua miehelle asiasta, että voisi edes ilmottaa kun ei tule kotiin ja yleisesti ottaen olis ihan kiva nähdäkkin joskus niin mies valittaa että nalkutan ja puutun hänen asioihinsa ja sanoo, että hänellä on oikeus yksityselämään.

Tätä on jatkunut nyt kaksi vuotta, eli siitä lähtien kun olin raskaana... Ennen raskautta mies ei valehdellut minulle koskaan...nyt tuntuu ettei muuta teekkään... Ero kai tässä on edessä...

 

Mikä ihme miehiä vaivaa, oikeasti!

Sinä joka sanoit, että vika on oltava naisessa, ei kai mies muuten käyttäytyisi noin. Onko olemassa niin pahaa vikaa naisessa että se oikeuttaa toisen käyttäytyä noin toista kohtaan!?

Kyllä mä tiedän, et pyydän mieheltäni aikaa itselleni ja lapselleni. Tiedän, että joskus nalkutan, turhasta yleensä. Mutta ei se minusta oikeuta miestäni käyttäytyä noin!

Hän saattaa häipyä moneksi päiväksi, ei vastaa puhelimeen. On yötä millon missäki, ja jos kysyy missä on ollu niin vastaus on "v.ttuako se sulle kuuluu". On jättäny mut ja lapsen 2 kertaa vieraalle paikkakunnalle yli 400 km päässä kotoa, oman onnemme nojaan. Lyöny puhelimen kiinni ja kadonnu vain. Kerran jouduin "liftaamaan" 600km kotia, ku mieheni katosi taas. Eikä tuo ollut viimeinen kerta, sen jälkeenkin on tapahtunut.

Osaa hän tietenkin olla lähelläkin, mutta nyt. Nyt on välit todella tulehduksissa, eikä mies edes välitä enää yrittää. Olenki hakenu asuntoa toiselta paikkakunnalta, 600km päästä. En ole tästä miehelleni sanonu, enkä aio sanoakaan ennen kuin asuntoa tarjotaan. Olen nyt "pistäny mieheni koeajalle", miehen tietämättä. Jos tilanne ei ala tästä parantua, muutan pojan kanssa pois.

Toivon, että silloin hän tajuaisi mitä on menettänyt. Tietenki se on silloin jo liian myöhäistä, mutta haluan hänen kärsivän.

Olen menettäny itsetuntoni. Epäilen häntä koko ajan että pettää. Joka kerta kun hän lähtee esim. kauppaan, on minulla pelko että tuleekohan takaisin. Että kuinka monta päivää menee ennen kuin tulee.

Kunpa jostaki sais voimia vaan lähteä. Vaikka mies kuinka kohtelee väärin, on niin raskasta edes ajatella eroa.

Voimia nyt sulle, asioilla on tapana selvitä. Mä olen saanu nyt "voimaa" Irinan Pokkaa -biisistä. Siitä tulee niin mun mies mieleen, ja sanoisin ne sanat sille jos se niistä jotain ymmärtäis

Lisään vielä, että kukaan ei voi sanoa sulle mitä tehdä. Vain se itse voit sen valita. Mutta lähteä sä et pysty ennen kuin olet itse siihen valmis. Toisilla siihen menee puoli vuotta, toisilla viisi vuotta ja jotkut jäävät loppuelämäkseen. <br><br>

 

hei , minä olen vastikään eronnut yhden lapsen äiti ja erottiin kohtalaisissa väleissä mies sanoi ettei ole pettänyt ja sitä moneen otteseen puhui, mutta tlipa viesti joka romutti elämän täysin: viesti petetyltä ja jätetyltä naiseltä, jolla kosto mielessä, samalla selvisi että miehelläni oli jo uusi suhde naiseen jolla 4 lasta vauvaiässä nuorin...meni luotto meni elämä, puhevälit on huonot ,pakolliset asiat puhutaan.päivä ja tunti kerrallaan mennään,ei paöuuta entiseen, itsetunto nollassa, vaikeaa on ,voimaa minäkin saan irinan pokka -biisistä!! musiikki auttaa!!

 

Tosi surullista lukea tuollaisista miehistä. :'( Omani kerran pettänyt humalassa, (tai ainakin yhden kerran tunnustanut) mutta siitä puolitoista vuotta ja nyt vauva tulossa ja ihania yhteisiä haaveita.. Toivon kovasti jaksamista teille. :heart:

 

En osaa kuin surullisena ihmetellä että kaikenlaiset miehet sitä naisen ja puolison ja perheen itselleen saavatkin.
Miksi ette naiset arvosta itseänne enemmän? Miksi annatte kohdella itseänne noin?Eipä ihme että myytti miehestä "luomakunnan kruununa" ja jotenkin naista "ylempiarvoisena" sitkeästi säilyy kun ei mitenkään tarvitse ansaita itselleen arvonantoa ja oikeutta olla perheessään sillä paikalla mikä oikealle MIEHELLE kuuluisi.

Ehkä niistä oikeista Miehistä isoilla kirjaimilla sitten on niin puute ja pula että pitää tyytyä kaikkiin jotka kantaa tiettyä ruumiinosaa :headwall:

 

mun mies oli samanlainen renttu kuin teidänkin. katoin menoa ikäänkuin ulkopuolelta ja ajattelin että meno hiljenee kunhan vauva syntyy.
ei hiljentynyt.ryyppäsi ja rellesti minkä ehti, töissä ei käyny ynm. pakkasin miehen laukut valmiiksi ja eräänä aamuna käskin lähteä. vauva oli silloin noin kuukauden ikäinen. kerroin etten halua tällaista elämää elää ja haluan lapsellekin turvallisuuden tunteen ja tasapainoisen elämän.
mieheni ei suostunut lähtemään vaan sanoi ryhdistäytyvänsä. uskoin vielä yhden kerran.
ja kannatti. tästä aikaa monta vuotta jo. mies käy töissä ja baariin lähtee vain jos niin on sovittu. ei ryyppää kuin sen yhden päivän enää. lapsia siunaantunut jo kolme.
eli ei aina kannata luovuttaa. :hug:

 

\

Ehkä niistä oikeista Miehistä isoilla kirjaimilla sitten on niin puute ja pula että pitää tyytyä kaikkiin jotka kantaa tiettyä ruumiinosaa :headwall:

No olipa taas nätisti sanottu!! Kestää sun tulla siihen mollaamaan meitä, lyömään lyötyjä!! Tuskin me siinä makkarassa roikutaan herra jumala sentään! :headwall:

No mun tarina nyt on muuttunu täs viimesen viikon aikana. Eli aikasemmin oon kertonu et oon hakenu kämppää ymym. Kyllästyin miehen katoamistemppuihin. Lähti vain, ja saatto mennä monta päivää et vastas puhelimeen.

No mä perjantaina ilmoitin sille et ollaan pojan kans haettu asuntoa. Se oli ihan ällikällä lyöty et " ai SÄ oot hakenu??". Sit sovittiin et se on perjantain pojan kans ja mä lähden viihteelle..

No sehän tuli, ja sano et muistan sit ottaa sillä kannalla et huomenna olen pojan kans. Et hän ei lauantaita pojan kans ole! Kannatti ruveta uhkailemaan. Mä sit päätin antaa maistaa sen omaa lääkettään. Katosin. Ajattelin, et mulla ei ole enää mitään menetettävää. Se on päättäny jättää meidät, tämä on se viimeinen keino näyttää sille. Et jos se oikeasti välittää musta niin se huomaa sen näin.

En vastannu puhelimeen en viesteihin. Se haki mua kissojen ja koirien kans. Vasta sunnuntaina päivällä tulin kotia. Ja kas kummaa, oli miehellä ihan eri ääni kellossa.. Meillä on menny nyt paremmin ku aikoihin, ja musta tuntuu todella hyvältä. Oon ollu väsyny pojan syntymän jälkeen, mut nyt mussa on yhtäkkiä hirmuisesti uutta energiaa.

Mä rakastan näitä mun miehiä ihan hirveästi, ja tämän jälkeen mä jaksan uskoa et miehelläki on tunteita mua kohtaan.

Silti jatkan Irinan kuuntelemista

 

Se usinmiten ei tule koskaan muuttumaan, näin on. Muuta Sinä kohdallasi, saat paljon paremman elämän, se kannattaa. Muuta pois siitä, äläkä mihinkään ihan "lähelle",niin kun ne mainostaa Sinulle.
Pian saat huomata, miten hyvältä "riippumattomuus"tuollaiseen mieheen tuntuu. Sinä tulet AIVAN VARMASTI, kun vaan ensi-askeleen teet , eli muutat tulet houmaamaan. Äläkä lähde enää samaan kelkkaan, ANNA VAAN SEN TOUHUTA OMIAAN. Sinulla tulee olemaan parempi elämä, ja jos itse menoja kaipaat, hommaa lapsen hoito ensin kuntoon, luotettavat ystävät, vanhemmat, mannerheimin lasten liiton kautta saat, innokkaita tyttöjä ,pientä korvausta vastaan vaikka lauantai- menoillesikin, jotta tutustut arvoisiisi miehiin. Ja vielä lisäksi kun selvität kelaan, että ette asu yhdessä saat yksinhuoltaja lisän lapsilisääsi. Moi, ja parempaa jatkoa Sinulle.