Mitä teit eron jälkeen sormuksille?

jos liitosta on lapsia niin säästä lapsille perinnöksi, muistoksi..

 

Myin romukullaksi. Mitä ihmettä minä niillä, ei ollut yhteisiä lapsiakaan eikä onneksi tarvi enää ko. ihmisen kanssa toivottavasti koskaan olla tekemisissä.

 

Ensimmäinen lapsenlapsi saa vihkisormukasen sit päätän mitä teen kihlasormukselle.

Kun erosin lähdin Kyprokseen ja jos olisin kehdannut niin olisin pysäyttänyt bussin matkalla lentokentälle ja palauttanut sen Afroditelle ( Aroditen kallion kohdalla), mutta rohkeus ei rittänyt.

 

Jätin lähtiessäni sinne entiseen kotiin, jonne hän jäi asumaan.

 

Ero on laitettu vireille vasta, enkä tiedä vielä varmaksi, että mitä tekisin sormuksille. Kihlasormuksen ajattelin heittää mökkijärveen ja vihkisormuksen säästää ns. erosormuksena.

 

Ero on laitettu vireille vasta, enkä tiedä vielä varmaksi, että mitä tekisin sormuksille. Kihlasormuksen ajattelin heittää mökkijärveen ja vihkisormuksen säästää ns. erosormuksena.

Voihan ne sovittaa tuleville uusille puolisoille.

 

Jätin sormuksen ja lahjaksi saamani korut pöydälle lähtiessäni.

Jäi sinne paljon muutakin.

 

Itse olen aikoinani saanut isäni ja äitini kihlasormuksista tehdyn korusetin. Äidin sormukseen upotettuna kolme smaragdia ja isän sormus halkaistuna korvakoruiksi. Oman kihlasormuksen muutatin myös korvarenkaiksi, joskus aikoinaan, kun erosin, mutta erilaiseksi, kun isän sormuksista teetetyt. Naimisissa en ole ollut, joten vihkisormusta ei ole. Mutta jos olisi, antaisin sen tietenkin tyttärelle. Hän voisi käyttää samaa sormusta jollain muunnoksella tai teettää oman näköisensä käyttösormuksen muuten.

 

Itse olen aikoinani saanut isäni ja äitini kihlasormuksista tehdyn korusetin. Äidin sormukseen upotettuna kolme smaragdia ja isän sormus halkaistuna korvakoruiksi. Oman kihlasormuksen muutatin myös korvarenkaiksi, joskus aikoinaan, kun erosin, mutta erilaiseksi, kun isän sormuksista teetetyt. Naimisissa en ole ollut, joten vihkisormusta ei ole. Mutta jos olisi, antaisin sen tietenkin tyttärelle. Hän voisi käyttää samaa sormusta jollain muunnoksella tai teettää oman näköisensä käyttösormuksen muuten.

Tutustuin äitiini vasta ollessani teini-iässä, hän lähti kun olin kaksi vuotias.

Äidilläni oli ihan älytön kasa kultaa ja rubiinikorvikset ja vaikka mitä. Hän tykkäsi koruista, ja se näkyi.
Hän halusi jättää ne minulle, mutta kun aika tuli niin jätin korut, ja kaiken omaisuuden äidin miesystävälle koska heillä oli yhteistä velkaa.

 

Tutustuin äitiini vasta ollessani teini-iässä, hän lähti kun olin kaksi vuotias.

Äidilläni oli ihan älytön kasa kultaa ja rubiinikorvikset ja vaikka mitä. Hän tykkäsi koruista, ja se näkyi.
Hän halusi jättää ne minulle, mutta kun aika tuli niin jätin korut, ja kaiken omaisuuden äidin miesystävälle koska heillä oli yhteistä velkaa.

Sitä se mahtailu yli varojen elämisestä teettää

 

Sitä se mahtailu yli varojen elämisestä teettää

Mies oli käytännössä elättänyt äitiäni tai tarjonnut ainakin paremman elämän. Eli mies kai korut oli käytännössä ostanut. Mukava mies ja ihan surun murtama. Äitini veti yliannostuksen jotain lääkkeitä.

Tämä oli ehkä se suurin syy miksi jätin äitini omaisuuden hänelle.
Ei heillä mitään älyttömiä velkoja ollut.

 

Mies oli käytännössä elättänyt äitiäni tai tarjonnut ainakin paremman elämän. Eli mies kai korut oli käytännössä ostanut. Mukava mies ja ihan surun murtama. Äitini veti yliannostuksen jotain lääkkeitä.

Tämä oli ehkä se suurin syy miksi jätin äitini omaisuuden hänelle.
Ei heillä mitään älyttömiä velkoja ollut.

Teit aivan oikein jättäessäsi korut hänelle.

 

Tulipa mieleeni, että olen myös kieltäytynyt perinnöstä koska en tuntenut koko ihmistä ja hänellä oli muitakin perillisiä, jotka olivat läheisiä ja rahantarpeessa, olivat lisäksi hoitaneet tätä edesmennyttä viimeiset vuodet.

Ja palatakseni ensimmäiseen viestiini:
Ylpeys ei antanut periksi ottaa edes sitä kihlasormusta tai koruja mukaan kun erosin ensimmäistä kertaa (kihloihin en sen jlk. enää koskaan mennyt).
Halusin ehkä jättää selkeän viestin että en tarvitse mieheltä mitään ja siinä on kivusta ja särystä vähän korvausta. Olen joissain asioissa hyvin ylpeä tai korkeamoraalinen, kuinka sen nyt haluaa laittaa. Osa pitää varmaan tyhmänä kun ei ”ilmaiset” rikkaudet kelpaa.

Olen jossain asioissa moraaliltani jopa erikoisen jämpti ja äärioikeudenmukainen.
Jossain muissa asioissa sitten en,
t. kepposteleva kuusivaras.

 

Teit aivan oikein jättäessäsi korut hänelle.

Kiitos.

Moni on ripittänyt minua kun näin tein.
Otin muistoksi muutaman äitini kirjan, jotka olivat jo minulla lainassa. Hän oli kova lukemaan. Heillä oli kodissaan oma huone äitini kirjoille!

 

viskasin johonkin, en tiedä mihin

 

Jos mä eroaisin sais lapset sormukset.

Niitä on 3 joten tyttö sais vihkisormuksen ja lapsisormuksen ja poika kihlasormuksen.

Eiköhän ne pojat halua valita itse mieleisensä sormuksen minkä antaa tytölle . Ite myisin sormukset ja ostaisin mieluisen tilalle. Nojoo en kyl käytä sormuksia. Ainoo mitä pidin joskus oli luokka sormus hävitin sen siinä oli luokkakokouksen aika ja paikka oli stokan kulmal jyväskylässä.

 

Jätin sormukset ex miehelleni korurasiaan kun lähdin. Toisaalta en ollut käyttänyt niitä vuosikausiin muutenkaan. Ainut sormus jonka otin mukaani oli valkokultainen timanttisormus, joka on nyt tyttärelläni.