mitäs jos.... on kohta...

tää äiti niin väsynyt, et lapsi, jota kantanut sylissä niin kauan, että vapisee, kramppaa, itkettää, hysteerisesti naurattaa ja pää ihan sumussa ja vartalo silti tunnottomana, vasen käsi hetken vapaa, niin se lapsi vaan putoaa, kun ei voi sylistä laskeakaan... mitäs kun tulee hetki, ettei oikeesti meinaa jaksaa?? pudotan sängylle tietysti, mutta mitäs sitten? mikä katkaisee kamelin selän henkisesti ja fyysisesti?

 

miksi kannat? Ei se laps rikki mene vaikka itkisikin, etkä nosta syliin. laske turvalliseen paikkaan ja käy itse hengittämässä ulkona pari minuuttia. kovasti voimia!!!

 

Voimia. Tiedän tunteen. Missä lapsen isä on? Saisitko jonkun avuksi edes muutamaksi tunniksi? Neuvolasta apua?

 

minkäs ikäinen tää lapsi on?

 

Minkä ikäinen vauvasi on? Vauva ei mene rikki vaikka välillä lasket hänet sihen sängylle ja vaikka itse siihen viereen pötköttämään ja hyssyttelemään vauvaa. Pääasia on että olet läsnä ja vauva aistii lohdutuksesi. Oletko koittanut kantoliinaa, tai -pussia? Ei olisi niin raskasta kun kädet saisivat levätä?

Ja kuten jo sanottu, pyydä/vaadi apua neuvolasta, sukulaisilta tai ystäviltä. Tsemppiä <3

 

Olisikohan syytä hakea ihan ammattiapua, eikä kirjoitella keskustelupalstoille. Lapsen parhaaksi ei taida olla se, että väsähtänyt äiti purnaa keskustelupalstoilla ja leikittelee masentuneisuudella ja arvuuttelee, mitä tapahtuu kun/jos voimat loppuu.

 

ei se kamelin selkä katkee. jostain sitä voimaa aina löytyy jaksamiseen.

 

5,5kk poika, joka helvetin paikkaan olen soittanut ja kysynyt ja hakenut apua, tuloksena se, että parempi kai pärjätä itse, en ole nukkunut yhtään yötä pojun syntymän jälkeen, enkä apua saanut siihenkään, ei pojankaan elämä raiteilleen asetu avun hakemisesta huolimatta... ja tiedän, yksi lapsi, kun muilla on kymmenen, mutta kun nyt tuntuu et kohta katkean, ihan rehellisesti sanottuna ja kaikin puolin... ja kun se ajattelu, et muilla on huonommin ei nyt tepsi, niin kunhan ihmettelin itsekseni, et koskahan katkeaa kamelin selkä... sellasta vaan...

 

vaunut, rattaat, turvakaukalo vaunuihin... rauhoittuuko mihinkään? Kantoliina tms. voisi olla kokeilemisen arvoinen idea

 

Olisikohan syytä hakea ihan ammattiapua, eikä kirjoitella keskustelupalstoille. Lapsen parhaaksi ei taida olla se, että väsähtänyt äiti purnaa keskustelupalstoilla ja leikittelee masentuneisuudella ja arvuuttelee, mitä tapahtuu kun/jos voimat loppuu.

"leikittelee masentuneisuudella..." kiitos, ystäväni, viisaista sanoista, sillä olethan ystäväni, kun minusta noinkin paljon tiedät ja tuomitset omalla oikeudella...?

 

etkö saa hoitajaa lapselle vaikka pariks yöks ja päiväks niin että pääset ihan yksin johonkin nukkumaan ja keräämään voimia? lapsen isä, isovanhemmat tai joku kaveri?

 

nyt sen tajuaa kuinka vaikeaa joillakin voi olla...itsellä 3lasta ja aina kaikki mennyt paremmin kuin hyvin,vaikka väsynyt välillä itsekkin ollut.
voimia sinulle ja koita jostain saada apua!!!

 

etkö saa hoitajaa lapselle vaikka pariks yöks ja päiväks niin että pääset ihan yksin johonkin nukkumaan ja keräämään voimia? lapsen isä, isovanhemmat tai joku kaveri?

juu saisin, mut vierastanut kuukauden jo isäänsäkin niin ettei huudosta tule loppua, refluksihelvetti pahentunut taas, kaikkea mahdollista ja mahdotonta kokeiltu, vain minä kelpaan hoitajaksi ja mikäs siinä, kun tietäis enää mitä tehdä... tuli epätoivon hetki, korvatulpat ja erillinen nukkumahuone ei toimi tälle äidille... ihan retorisen kysymyksen esitin, kun tuntuu et oikeasti paukahdan poikki

 

Ei se vauva kuole siihen, että isä jää hoitamaan ja valvomaan vauvan kanssa ja äiti menee nukkumaan pariksi yöksi jonnekin.

 

juu saisin, mut vierastanut kuukauden jo isäänsäkin niin ettei huudosta tule loppua, refluksihelvetti pahentunut taas, kaikkea mahdollista ja mahdotonta kokeiltu, vain minä kelpaan hoitajaksi ja mikäs siinä, kun tietäis enää mitä tehdä... tuli epätoivon hetki, korvatulpat ja erillinen nukkumahuone ei toimi tälle äidille... ihan retorisen kysymyksen esitin, kun tuntuu et oikeasti paukahdan poikki

no mutta eikö ole parempi, että lapsi huutaa sen yön kaks sun perääs ja sillä on kuitenkin isä turvana hoitamassa, kun että sä palat oikeesti loppu ihan totaalisesti? ei se vauva siihen kuole kuten non compos mentis sanoi.

 

no tiedänhän minä sen, miesparka siihen huutoon ennemmin kuolee, se on hirveen pahoillaan ja loukkaantunut tosta vierastamisesta, mut minkäs teet.... jeps.... pahoittelen turhaa jauhamistani, joskustuntuu, et hyväksytään vain -ihana päivä- aloitukset....

 

:hug: Empä osaa sanoa mitään mistä siulle olisi apua. Mutta virtuaalihalin annan joka tapauksessa. Ja toivon sinulle voimia jaksaa.

 

no tiedänhän minä sen, miesparka siihen huutoon ennemmin kuolee, se on hirveen pahoillaan ja loukkaantunut tosta vierastamisesta, mut minkäs teet.... jeps.... pahoittelen turhaa jauhamistani, joskustuntuu, et hyväksytään vain -ihana päivä- aloitukset....

Joo, mies loukkaantuu, vauva huutaa, mutta ollakseen tarpeeksi hyvä äiti pitää olla itsekäs edes niissä perusasioissa. jos sinä olet liian väsy, vauva itkee edelleen yms.

 

Meillä poika viikkoa vajaa 6kk ja ihan sama rumba.Yksinkertaisesti teen niin,että jätä lapsen isälle ja lähden ulos. Ihmeesti helpottaa tunnin ulkoilukin ja taas jaksaa.
Laita lapsi päivällä vaunuun tai hetkeksi sänkyyn. Anna hänen itkeä, tuntuu pahalle, mutta sinun on kuitenkin jaksettava ja muuten et jaksa jos et laske lasta hetkeksi käsistäsi. Ota vunut/rattaat ja lähde kävelylle. Jos ei lapsi viihdy niin älä ota paineita. Voimia sinulle, tiedän tunteesi

 

[QUOTE="hei";24086700]Meillä poika viikkoa vajaa 6kk ja ihan sama rumba.Yksinkertaisesti teen niin,että jätä lapsen isälle ja lähden ulos. Ihmeesti helpottaa tunnin ulkoilukin ja taas jaksaa.
Laita lapsi päivällä vaunuun tai hetkeksi sänkyyn. Anna hänen itkeä, tuntuu pahalle, mutta sinun on kuitenkin jaksettava ja muuten et jaksa jos et laske lasta hetkeksi käsistäsi. Ota vunut/rattaat ja lähde kävelylle. Jos ei lapsi viihdy niin älä ota paineita. Voimia sinulle, tiedän tunteesi[/QUOTE]

ex-maratoonarina olen nyt lähtenyt ja käynyt tunnin lenkeillä, lapsin huutaa pää punaisena poissaoloajan, ellei satu käymään niin, et karkaan pikapäikkäreiden aikaan tms...vaunuttelut, hyssyttelyt, syssyttelyt, sylittelyt, kaikki käytössä... mies on todella hyvä isä, tekee osansa ja enemmänkin, herkkätunteinen ja ottaa kovasti itseensä, kun tuntee, ettei kelpaa.... tiedän, ettei lapsi kuole huutoonsa ja et se on turvassa isin kanssa.... mulla vain on nyt sellainen tunne, etten ole lasta ansainnut, kun en haades vieköön jaksaisi sitä hoitaa yötä päivää ja päivää yötä putkeen, kun tunnustan hekkouteni, että katkeamispisteessä ollaan... huono äiti siis, kun ei jaksa yhtä lasta ja on liian väsy, näin on, tunnustan...
toisaalta ihanaa palstailla ihmisten kanssa, joilla täydellinen äitiolemuskokemus ja keinot ja oikeat arvot ja asenteet kohdillaan, kyseenalaistus olisi häväistys!!!

 

En tiedä onko sinulla tästä kyse, mutta ihmettelen kovasti miksi te naiset ette pidä isää samanveroisena vanhempana ja anna hälle vastuuta? Ei ole ihmekkään, jos lapsi huutaa äidin perään ja vierastaa isää. Te äidit tulette lapselle hyvin läheisiksi, kun imetätte ja vietätte äitiyslomaa, niin miehelle ei jää vastuuta ja mahdollisuutta tulla läheiseksi ja turvalliseksi lapselle millään yhtä paljon kuin äidille. Motivaatio lapsen kasvatukseen ja parisuhdekin kärsii varmasti tästä syystä.

 

no tiedänhän minä sen, miesparka siihen huutoon ennemmin kuolee, se on hirveen pahoillaan ja loukkaantunut tosta vierastamisesta, mut minkäs teet.... jeps.... pahoittelen turhaa jauhamistani, joskustuntuu, et hyväksytään vain -ihana päivä- aloitukset....

Eihän se vierastaminen nyt ainakaan sillä vähene, että äiti hoitaa entistä enemmän ja isä hiimailee jossain taustalla...

 

voi sua

nyt mä käsken:
jätät sen lapsen isänsä kanssa (vierastaa / huutaa tai ei ja on isä loukkaantunut tai ei!) ja lähdet jonnekin!! mee kampaajalle, manikyyriin, rannalle yhden siiderin kanssa, NUKU (jossain muualla kun missä vauva on) tai yritä edes..

lapsi menee rikki jos se putoaa, mutta ei mee rikki huutamisesta.
ja sitä enemmän se huutaa mitä enemmän se vaistoaa että sä et jaksa enää.
nyt yrität ajatella itsekkäästi!
ei se enää teininä huuda

voimia!! :hug:

 

En tiedä onko sinulla tästä kyse, mutta ihmettelen kovasti miksi te naiset ette pidä isää samanveroisena vanhempana ja anna hälle vastuuta? Ei ole ihmekkään, jos lapsi huutaa äidin perään ja vierastaa isää. Te äidit tulette lapselle hyvin läheisiksi, kun imetätte ja vietätte äitiyslomaa, niin miehelle ei jää vastuuta ja mahdollisuutta tulla läheiseksi ja turvalliseksi lapselle millään yhtä paljon kuin äidille. Motivaatio lapsen kasvatukseen ja parisuhdekin kärsii varmasti tästä syystä.

te äidit... tämä isä ja tämä äiti eivät nyt ihan mahdu tohon, isä on hoitanut hommansa ja enemmänkin, ltakylvyt, nukutukset alusta asti tonne 3kk asti, siis "nukutukset" refluksilapsen kanssa, isän kanssa vuorotellen valvotaan eli joko koko yö toisen vastuulla tai puolet ja puolet, mikä sulla olis ehdotuksena apuna tähän tilanteeseen,k kun lapsen isää kaivataan enemmänb kuin koskaan ja on ollut läsnä AINA ja silti tilanne tämä.... onko ihan vitun pakko vittuilla? mikset auta sen sijaan??

 

Kyllä se isä alkaa kelvata, kun vauva joutuu hänen kanssaan kaksin olemaan. Monella on sama juttu, vauva ehtii unohtaa isän sinä aikana, kun tämä käy työpäivän tekemässä. Mutta yhteinen huutotuokiokin on suhteen ja luottamuksen luomista.

Pienet vauvat on raskaita, varsinkin kun heillä on vaivaa.