Mitataanko lapsen onnellisuus harrastusten ja tavaran määrässä?

Ei mitata. Mutta väitteestä, että lapsia kuskataan kalliisiin harrastuksiin, jotta vanhempien ei tarvitsisi olla lastensa kanssa, olen eri mieltä. En tiedä yhtäkään äitiä, joka viettäisi tyttärensä kanssa yhtä paljon aikaa kuin siskoni.

 

Eiköhän se onnellisuus ole paljon useamman tekijän summa? Ei tietenkään pelkkä raha, tavara, harrastukset ja matkustelu takaa hyvää ja onnellista lapsuutta jos puutteita löytyy muista asioista.

Toisaalta kuitenkaan en näkisi että se taloudellinen tiukkuus, harrastusten, hienompien lelujen ja matkustelun puuttuminen sekään ole mikään onnen takuu. Edes tällaisissa perheissä ei ole varmuutta siitä että lapset oikeasti saavat vanhemmiltaan sitä aikaa ja huomioa oikealla tavalla.

Tosissaan jokainen perhe puntaroi nuo keskenään, jotkut sitten haluavat nauttia noista "luksus-jutuista" ja heillä on siihen mahdollisuus, miksei sitten lapsikin samalla nauttisi niistä harrastuksista, matkustelusta jne? Itsekin toivon pystyväni tarjoamaan lapsilleni noita - monen muun asian ohessa.

Varsinkin erittäin syvä köyhyys, se ettei ole varaa yhtään mihinkään, heijastuu varmasti lapsiin tosi karusti varsinkin kouluiässä. Lapset ja nuoret on niin julmia toisilleen ja monia varmasti kiusataan tosi pahasti siitä että on vanhat vaatteet eikä varaa mihinkään ylimääräiseen.

Sitä paitsi se että perheessä on paljon rahahuolia, tuo usein sosiaalisia ongelmia. Työttömyys voi poikia syrjäytymistä ja päihteidenkäyttöä jolloin lapset jäävät auttamatta taka-alalle.

Kun ihmiset löytäisivät sen kultaisen keskitien Mutta jos maailma olisi niin ideaali kun joistain asioista toivoisi, ei meillä olisi tällaisia ongelmia

Ehkä se oma keskitie löytyy enemmän suhteesta noihin materioihin ja elämyksiin (=harrastukset, matkustelut ym) kuin niiden määrästä. Siis jos ne ymmärtää hauskoiksi jutuiksi joista nauttii ja millä pystyy hemmottelemaan itseään ja perhettää välillä niin en näkisi niissä mitään pahaa.

Mutta jos ne saavat liian ison merkityksen, muuttuvat lähes pakkomielteeksi joka ohjaa koko elämää niin silloin niistä ei varmaan itsekään nauti. Moni mukava asia menettää hohtonsa jos sitä tekee näyttämisenhalusta tms.

Sitten on tietty yksilöllisiä mieltymyserojakin. Joku ei edes kaipaa ulkomaan lomamatkoille vaan mielummin nautiskelee rennosta lomasta kotona. JOku maksuton tai edullinen harrastus voi tuntua enemmän omalta jutulta kuin kallis välinelaji. Kiva olisi kuitenkin että jokaisella olisi mahdollisuus saada tehdä elämässään joitain asioita mistä oikeasti itse nauttii. =)

 

Ei mitata. Mutta väitteestä, että lapsia kuskataan kalliisiin harrastuksiin, jotta vanhempien ei tarvitsisi olla lastensa kanssa, olen eri mieltä. En tiedä yhtäkään äitiä, joka viettäisi tyttärensä kanssa yhtä paljon aikaa kuin siskoni.

En yleistänyt että kalliisiin harrastuksiin viedään sen takia, vaan ihmettelin sitä, että saavatko ne vanhemmat jotka lapsensa kanssa eivät vietä aikaa paremman omantunnon siitä että lapsella on joku harrastus ja joku viettää heidän kanssaan aikaa kun he eivät sitä itse tee. Vissi ero

 

En yleistänyt että kalliisiin harrastuksiin viedään sen takia, vaan ihmettelin sitä, että saavatko ne vanhemmat jotka lapsensa kanssa eivät vietä aikaa paremman omantunnon siitä että lapsella on joku harrastus ja joku viettää heidän kanssaan aikaa kun he eivät sitä itse tee. Vissi ero

Okei Systeri tosiaan viettää käytännöllisesti katsoen kaiken vapaa-aikansa tyttärensä kanssa.

 

Eiköhän se onnellisuus ole paljon useamman tekijän summa? Ei tietenkään pelkkä raha, tavara, harrastukset ja matkustelu takaa hyvää ja onnellista lapsuutta jos puutteita löytyy muista asioista.

Toisaalta kuitenkaan en näkisi että se taloudellinen tiukkuus, harrastusten, hienompien lelujen ja matkustelun puuttuminen sekään ole mikään onnen takuu. Edes tällaisissa perheissä ei ole varmuutta siitä että lapset oikeasti saavat vanhemmiltaan sitä aikaa ja huomioa oikealla tavalla.

Tosissaan jokainen perhe puntaroi nuo keskenään, jotkut sitten haluavat nauttia noista "luksus-jutuista" ja heillä on siihen mahdollisuus, miksei sitten lapsikin samalla nauttisi niistä harrastuksista, matkustelusta jne? Itsekin toivon pystyväni tarjoamaan lapsilleni noita - monen muun asian ohessa.

Varsinkin erittäin syvä köyhyys, se ettei ole varaa yhtään mihinkään, heijastuu varmasti lapsiin tosi karusti varsinkin kouluiässä. Lapset ja nuoret on niin julmia toisilleen ja monia varmasti kiusataan tosi pahasti siitä että on vanhat vaatteet eikä varaa mihinkään ylimääräiseen.

Sitä paitsi se että perheessä on paljon rahahuolia, tuo usein sosiaalisia ongelmia. Työttömyys voi poikia syrjäytymistä ja päihteidenkäyttöä jolloin lapset jäävät auttamatta taka-alalle.

Kun ihmiset löytäisivät sen kultaisen keskitien Mutta jos maailma olisi niin ideaali kun joistain asioista toivoisi, ei meillä olisi tällaisia ongelmia

Ehkä se oma keskitie löytyy enemmän suhteesta noihin materioihin ja elämyksiin (=harrastukset, matkustelut ym) kuin niiden määrästä. Siis jos ne ymmärtää hauskoiksi jutuiksi joista nauttii ja millä pystyy hemmottelemaan itseään ja perhettää välillä niin en näkisi niissä mitään pahaa.

Mutta jos ne saavat liian ison merkityksen, muuttuvat lähes pakkomielteeksi joka ohjaa koko elämää niin silloin niistä ei varmaan itsekään nauti. Moni mukava asia menettää hohtonsa jos sitä tekee näyttämisenhalusta tms.

Sitten on tietty yksilöllisiä mieltymyserojakin. Joku ei edes kaipaa ulkomaan lomamatkoille vaan mielummin nautiskelee rennosta lomasta kotona. JOku maksuton tai edullinen harrastus voi tuntua enemmän omalta jutulta kuin kallis välinelaji. Kiva olisi kuitenkin että jokaisella olisi mahdollisuus saada tehdä elämässään joitain asioita mistä oikeasti itse nauttii. =)

Ja tämän mä niin toivon että omatkin lapseni löytää, oli se sitten mitä tahansa. No okei, toivottavasti jotain jossain määrin järkevää eikä esim. päihteidenkäyttö.. Mutta esim. harrastuksista puhuttaessa

 

En yleistänyt että kalliisiin harrastuksiin viedään sen takia, vaan ihmettelin sitä, että saavatko ne vanhemmat jotka lapsensa kanssa eivät vietä aikaa paremman omantunnon siitä että lapsella on joku harrastus ja joku viettää heidän kanssaan aikaa kun he eivät sitä itse tee. Vissi ero

Okei Systeri tosiaan viettää käytännöllisesti katsoen kaiken vapaa-aikansa tyttärensä kanssa.

Omistautunut äiti Saanko udella mikä harrastus on kyseessä?

 

Lapsi tarvitsee vanhemman pyyteetöntä huomiota. Vaikka se väsyny isä vartin duunin jälkeen muovailis koiran paskasta sen lapsen kanssa, on mukula onnellisempi, kun yksin leikkiessään kultasilla legoilla.

 

Lapsi tarvitsee vanhemman pyyteetöntä huomiota. Vaikka se väsyny isä vartin duunin jälkeen muovailis koiran paskasta sen lapsen kanssa, on mukula onnellisempi, kun yksin leikkiessään kultasilla legoilla.

Aivan ihanasti kiteytetty

 

Omistautunut äiti Saanko udella mikä harrastus on kyseessä?

Kilpatanssi. Reissaavat ympäri Suomea ja ainakin pari kertaa vuodessa kisoihin ulkomaille. Treenejä on joka päivälle ja lisäksi sitten alati vaihtuvat puvut, joita pitää käydä välillä sovittamassa, jotta ompelija ei tee väärin.

 

Äärimmäisyydet on pahasta. Pieni lapsi tottuu sekä ylenpalttisuuteen että niukkuuteen helposti. Teini-ikäinen alkaa jo kärsiä jos perheellä ei "koskaan" ole varaa ostaa kunnon vaatteita tai edes lähimain sellaisia kuin markkinoilla vaaditaan. Samoin teinin jääminen pois harrastuksesta pelkän rahan puutteen vuoksi on huono juttu, jos motivaatiota on muuten harrastusta kohtaan .Köyhyys ja puute katkeroittavat.
Toisaalta liiallinen mammonassa rypeminen ja kaikkien naapurien voittaminen varustekilpailussa on toinen ääripää eikä pahimmillaan opeta nuorta arvostamaan mitään .
Nämä esimerkit ovat siis tosiaan ääripäitä , luulen että suurin osa meistä Suomessa asustavista ihmisistä on aika hyvin verottajan ja hankalien elinolosuhteiden myötä oppinut elämään nöyrästi, oli sitten rikas tai köyhä.

 

Omistautunut äiti Saanko udella mikä harrastus on kyseessä?

Kilpatanssi. Reissaavat ympäri Suomea ja ainakin pari kertaa vuodessa kisoihin ulkomaille. Treenejä on joka päivälle ja lisäksi sitten alati vaihtuvat puvut, joita pitää käydä välillä sovittamassa, jotta ompelija ei tee väärin.

Oi. Vaativa laji. Ja niin kaunista katsottavaa

 

Äärimmäisyydet on pahasta. Pieni lapsi tottuu sekä ylenpalttisuuteen että niukkuuteen helposti. Teini-ikäinen alkaa jo kärsiä jos perheellä ei "koskaan" ole varaa ostaa kunnon vaatteita tai edes lähimain sellaisia kuin markkinoilla vaaditaan. Samoin teinin jääminen pois harrastuksesta pelkän rahan puutteen vuoksi on huono juttu, jos motivaatiota on muuten harrastusta kohtaan .Köyhyys ja puute katkeroittavat.
Toisaalta liiallinen mammonassa rypeminen ja kaikkien naapurien voittaminen varustekilpailussa on toinen ääripää eikä pahimmillaan opeta nuorta arvostamaan mitään .
Nämä esimerkit ovat siis tosiaan ääripäitä , luulen että suurin osa meistä Suomessa asustavista ihmisistä on aika hyvin verottajan ja hankalien elinolosuhteiden myötä oppinut elämään nöyrästi, oli sitten rikas tai köyhä.

Hyvinkin oikeassa olet. Jännä nähdä mikä se vallitseva keskiarvo on kun omat lapset menee kouluun.. Siellä se pahiten kuitenkin korostuu. Erilaisuutta ei niin kauheasti arvosteta ja yleensä mukulat haluaa kuulua joukkoon, luonnollisesti.

 

Oi. Vaativa laji. Ja niin kaunista katsottavaa

On kyllä Niin ja itse harrastuksen lisäksi siskontytöllä on usein parinsa kanssa erilaisissa tilaisuuksissa esiintymisiä, johon systeri niitä kuskaa. Systeri tekee myös kampaukset ja laittaa kynnet sekä auttaa pukemisessa, jos puku on yksin hankala pukea. Ja on huoltopakin kanssa aina paikalla, jos tulee jokin tapaturma tai puvusta irtoaa vaikka olkain tai sukkahousut repeää. Ei noi ole juuri koskaan kotona

 

Niinpä.. Ja tottakai ongelmia läheisyyden ja lapsista välittämisen kanssa löytyy ihan kaikista sosiaaliluokista, jotenkin vaan tuntuu niin hassulta että tuleeko vanhemmille oikeasti parempi mieli ja hyvä omatunto siitä, että lapsi kuitenkin saa tuoreimmat merkkikuteet ja puhelin ja mp3 on aina vimpan päälle, vaikka vanhemmat ei muuten tuntisi lastaan ollenkaan eikä tiedä mitä hänen elämässään tapahtuu, kenen kanssa liikkuu jne.

Lisäyksenä tähän, että ehkä se perheen "yhteinen" lomareissu sitten kompensoi menetettyä aikaa. Mennään vaikka sinne Espanjaan viikoksi, lapset saa käyttörahaa niin paljon kuin ehtii törsäämään, vanhemmat vetää viinaa kaksin käsin ja isä on puhelimessa tai koneella suurimman osan ajasta..

Tai lähdetään laskettelemaan, vanhemmat baarissa ja kakarat rinteessä ja illat hekin enemmän tai vähemmän laitamyötäisessä. Karua kuunnella kakaroitten juttuja näistä reissuista kun miettii ettei ne ikinä edes ole kovin liioiteltuja :ashamed:

En meinannut kommentoida tähän ketjuun, mutta nyt on ihan pakko.
Aika hyvin yleistät nyt. Me kuulumme niihin perheisiin, jotka matkustavat kerran pari vuodessa "sinne Kanarialle" tai muualle. Ja se aika on todellakin yhteistä laatuaikaa, on kerrankin mahdollisuus olla vaan yhdessä ilman työrasitteita, kotihommia ja muuta. Eikä oteta viinaa kaksin käsin eikä isä ole puhelimessa suurinta osaa ajasta.

Krääsää meillä ei lapselle osteta kompensoimaan yhteisen ajan puutetta. Harrastuksia on muutama hyvä (seikkailujumppaa, muskaria) ja lapsi puetaan kauniisti.