Suurempaa rohkeutta se lapselta vaatii olla oma itsensä ja toimia omien mieltymystensä mukaisesti kuin olla rohkeena menossa muiden mukana. Lapsi on tyytyväinen niin anna olla. Kyllä sä sen huomaat jos käy kärsimään yksinolostaan ja silloin on aika katsoa mitä asialle voi tehdä. Nyt hän on vielä kovin pieni ja hoidossakin vähän tuollainen vieraileva tähti kun harvoin siellä käy niin ei tuossa hätää ole. Leikit sujuu kotona tuttujen lasten kanssa ja se tuntuu hänelle riittävän. Kun ei enää riitä niin menee varmaan oma-aloitteisesti hakemaan seuraa hoidossakin. Siellä hoitajatkin osaa varmaan herkästi aistia, milloin lapsi kaipaa toisten seuraan ja näkevät mikäli hän ei osaa seuraan mennä niin auttavat asiassa sitten.
Sen ymmärrän, että vanhemmalla on paha mieli kun lapsi on yksin, koska mehän ajatellaan aina niin, että yksinään oleva lapsi on yksinäinen. Asia ei kuitenkaan aina ole näin. Itsekin olen haksahtanut samaan pahaan mieleen kun olen nähnyt oman lapsen pihalla leikkimässä yksinään vaikka vieressä on ollut liuta kavereita tarjolla. Heti mennyt huolestuneena kysymään mikä hätänä ja sitten vastaus ollutkin, että hän nyt tahtoo leikkiä omaa juttuaan ja menee kavereiden kanssa sitten myöhemmin. Tämä siis oli 5-vuotias lapsi.