miten äiti-tytär suhteenne...

.. muuttui lapsenne myötä....

ainakin omalla kohdalla niin äiti,anoppi ja mummot rupesivat pitämään minua ihan erillaisena kuin aluksi... ihan ku viimein olisin päässy heidän joukkoonsa...niin hassulta se taas kuulostaakin... nykyään muori on sitten neuvomassa joka ikisessä asiassa ja jutussa ja kaiken teen ilmeisesti väärin....noooh, hyvä mummo hän kuitenkin pojalle on!

 

Läheisemmät välit äitini kanssa. Nyt jopa aiotaan muuttaa samalle paikkakunnalle missä hän asuu. Jotenkin asema muuttunut, en ole enää vain tyttären asemassa ja on aina miellyttävä keskustelun aihe, lapsi siis.

 

Mullakin samoja kokemuksia teidän kanssa. Tosin meni "vuosikaudet" ettei mutsin kanssa puhuttu juuri mitään toisillemme. Nyt lapsen myötä tullut omiin vanhempiin lämpöiset välit. Jota tosin en olisi koskaan uskonut. Minä ainakin annan mummon hössöttää minkä hössöttää, koska kotona eletään kuitenkin ihan "omaan malliin". :hug:

 

Äidistänit on tullut yksi parhaimpia ystäviäni. Ollaan jotenkin samalla aallon pituudella nykyään. Anoppia en niin kamalasti jaksa, kun se hössöttää aina silloin kun mä en jaksa hössötystä. On meillä anopin kanssa ihan hyvät välit kumminkin.

 

Aina ollu äidin kanssa hyvät välit mutta nyt vielä paremmat! Nähdään lapsen ansiosta paljon useammin ja jutellaan enemmän, Tottakai neuvoja ja hössötystä satelee mutta annan hänen olla juuri sellainen mummo kun on... :heart: Mä hoidan lapsen omalla tavallani ja mummo hoitakoot omallaan...

 

Meillä ei mun mielestä ole suhde muuttunut mihinkään suuntaan. Yksi puheenaihe on vaan tullut enemmän, lapsenhoito On mukava kuulla mitä sitä itse osasi sen ikäisenä kuin oma lapsi nyt. Me ollaan muden kans oltu aina hyvissä väleissä ja puhuttu vaikka mistä.

Vaikka minäkin olen jo kohta 30v. niin silti hän on mun äiti, eikä "bestis".

 

Emme ole koskaan tulleet toimeen keskenään ja lapsen/lapsien syntymän jälkeen on tilanne entistä huonompi. Äitini käyttäytyy kuin lapseni olisi hänen omansa, ja minä vain hoitajana. Vanhempi tyttö silmäteränä, nuorempaa ei juuri noteerata. Vanhemman kuulumiset kysellään mutta nuoremman ei...
En voisi koskaan kuvitella edes asuvani samalla paikkakunnalla missä äitini (vanhempani)
Surullista mutta totta...
:\|

 

Sattuipa meille tällälailla: Minä ja äitini odotimme samaan aikaan!!! Nyt nuorin pikkusiskoni on 3kk nuorempi kuin vanhempi poikani (2,5v)
Että tällälailla

 

Musta tuntuu, että mun äitiyden myötä oma äiti on alkanut suhtautua muhun kuin toiseen äitiin. Kuulostaako sekavalta?!? Meillä on aina ollut hyvä suhde, äidille olen voinut kertoa kaiken. Olen edelleen tytär, mutta jotenkin "aikuisempi" (ikää mulla liki 30 v.), se voi olla hyvä sana tähän paikkaan. Jotensakin näin

 

\

Aina ollu äidin kanssa hyvät välit mutta nyt vielä paremmat! Nähdään lapsen ansiosta paljon useammin ja jutellaan enemmän, Tottakai neuvoja ja hössötystä satelee mutta annan hänen olla juuri sellainen mummo kun on... :heart: Mä hoidan lapsen omalla tavallani ja mummo hoitakoot omallaan...

juuri näin meilläkin=)

 

Hassu juttu tosiaan. Mä olen aina ollut enemmän isäntyttö, mutta siitä asti kun kerroin vanhemmille olevani raskaana välit äitiini ovat lähentyneet hirveästi. Toisaalta nyt kun vauva on pari kuinen huomaa, että vauva menee kirkkaasti mun edelle mummun tärkeysjärjestyksessä, mutta niinhän se pitää ollakin!

 

\

Äidistänit on tullut yksi parhaimpia ystäviäni. Ollaan jotenkin samalla aallon pituudella nykyään. Anoppia en niin kamalasti jaksa, kun se hössöttää aina silloin kun mä en jaksa hössötystä. On meillä anopin kanssa ihan hyvät välit kumminkin.

samoilla linjoilla. mun anoppi kans höösää, vaikka hyväähän se tarkoittaa =)