\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.02.2005 klo 11:50 punaposki kirjoitti:
...muuttui kun saitte lapsenne....
kysyn samaa täältäkin....
jotenkin miusta tuntui että niin anoppi,äiti ja mummot rupesivat kohtelemman minua eri tavalla kuin ennen ihan kuin olisivat nähneet minut jotenkin uusin silmin... nykyään tuo meijän muori ei oikein tiedä rajojaan ja on koko ajan neuvomassa ja arvostelemassa ja kaiken taidan tehdä väärin.. noh ikääni ei voi syyttää ainoastaan luonnettani, koska ite oli nuorempi kuin minä saadessaan veljeni.
Näitä muita viestejä lukiessasi ajattelit varmaan, että olet ainoa, mutta et ole.
Meidänkin äiti-tytär-suhde on muuttunut samalla tavalla. Tosin sitä pahinta vaihetta, jolloin "tein kaiken väärin", "en osannut mitään" ja äiti oli koko ajan neuvomassa ja holhoamassa ei kestänyt kuin muutaman kuukauden. Hänellä on meidän asunnon vara-avain siltä varalta, jos hukkaan omani tai jätän avaimeni kotiin ja kerran, juuri kun olimme syömässä, äitini tuli omilla avaimilla meille
(olihan se tietenkin soittanut, että on tulossa, muttei nuoren perheen kotiin sovi noin vain tulla, ei edes silloin, jos satut olemaan talon emännän äiti. Olemme aikuisia ja elämme kotonamme omaa elämää. Olisimme voineet ihan hyvin vaikka harrastaa seksiä silloin, kun hän tuli. :/ ) ja heti sisään tllessa alkoi järjestelemään tavaroita paikoilleen.
Se oli viimeinen pisara, jonka jälkeen äiti sai kuulla, että hän on tervetullut meille aina, mutta tämä on meidän koti ja tänne tulemme omilla avaimillamme vain minä ja mieheni. Ja lisäksi täällä siivoamme vain minä ja mieheni. Jos tänne tullaan kylään, niin täällä ollaan niin kuin kenen tahansa muunkin luona KYLÄSSÄ. Ei tulla omilla avaimilla, ei tulla siivoamaan, ei kertomaan, miten vauvaa/kotia hoidetaan oikein.
Kun sain kaiken tuon sanotuksi, niin aluksi luulin, että että "nyt pilasin meidän välit". Mutta siitä se kasvu lähti, ei vain omani, vaan myöskin äitini kasvu. Silloin äiti viimeistään tajusi, että minulla on nyt myöskin muita rooleja kuin pelkästään "lapsen rooli", jolloin hänen piti holhota ja opastaa minua kädestä pitäen joka asiassa, vaan nyt olen myös vaimo miehelleni ja äiti lapselleni.
Nyt välimme ovat paljon paremmat kuin ennen. Äitini tietää nyt rajansa, osaa kunnioittaa minun tekojani ja päätöksiäni, eikä ole aina neuvomassa. Tottakai hän neuvoo, kun tarvitsen neuvoa, ja tukee, kun tarvitsen tukea, mutta nyt hän tietää, että kun hän on meillä tai kun me olemme mummolassa, niin hänen ensisijainen rooli on olla mummo lapselleni, ei niinkään holhoava ja arvosteleva äiti minulle. Ja nyt hän osaa kunnioittaa minua tasavertaisena aikuisena.
