Miten ratkaisitte asumisen lastenne kanssa, kun ero tuli eteen ? Itse olen mietiskellyt mikä olisi paras vaihtoehto. Asuisimmeko vuokralla vai olisinko rohkea ja ostaisin pankin avustuksella asunnon. Mikälaisiin ratkaisuihin te muut olette päätyneet ja oletteko olleet tyytyväisiä tekemiinne ratkaisuihin ? Rahaa ei itselläni ole omaisuus on miehen, minun tuloni ovat aina menneet ruokaan ja vaatteisiin ym.. ns. juokseviin kuluihin ( lue laskut), eli mitään en saa lähtiessäni lasten kassa ja kaiken huipuksi olen vielä muutaman vuoden kotihoidon tuella. Olen vaan miettinyt sitäkin, että palatessani töihin en saisi kuitenkaan asumistukea, jolloin asumiskustannukset olisivat samaa luokkaa asuisinko omistusasunnossa vai vuokralla. Asiaa ei varmaan tarvitsisi pähkäillä muuten, mutta olen ihminen joka vihaa muuttamista, tarvitsee jonkunasteista pysyvyyttä ja jolle koti on hyvin tärkeä.
miten asutte ?
- Viestiketjun aloittaja äippä
- Ensimmäinen viesti
Jos rahasi ovat menneet ruokaan, niin ei se tarkoita ettet omistaisi yhteisestä omaisuudesta mitään!
Jos olette olleet naimisissa niin omaisuus ositetaan ja jaetaan puoliksi, on omaisuus sitten kumman nimissä tahansa, joten tyhjin käsin et joudu lähtemään. Huonommin on silloin jos olette olleet avoliitossa silloin saat mukaasi vain sen mitä omistat.
Vuokra-asunto oli minulle aluksijärkevin ratkaisu ja ehdin miettiä mitä haluan ja etsiä omistusasuntoa rauhassa. Asumistukeen sinulla on mahdollisuus töissä käymisestä huolimatta, silla siihen vaikuttaa perheen koko ja tulot. Käy Kelan sivuilla laskemassa, onko mahdollista saada tukea ja minkä kokoiseen asuntoon.
Kaikkea hyvää jatkossa ja tsemppiä!
Vuokra-asunto oli minulle aluksijärkevin ratkaisu ja ehdin miettiä mitä haluan ja etsiä omistusasuntoa rauhassa. Asumistukeen sinulla on mahdollisuus töissä käymisestä huolimatta, silla siihen vaikuttaa perheen koko ja tulot. Käy Kelan sivuilla laskemassa, onko mahdollista saada tukea ja minkä kokoiseen asuntoon.
Kaikkea hyvää jatkossa ja tsemppiä!
kuunlilja
Asuin ensin vanhempien ostamassa asunnossa, maksoin nimellistä vuokraa. Vähän myöhemmin ostin rivariasunnon, josta vanhempani omistivat puolet. Pienillä tuloillani en olisi as.lainaa edes saanut. Nyt on ostettu nyk. miehen kanssa asunto puoliksi... Eli olen kai vähän tämmönen pumpulissa elänyt ex-yh... 
Suosittelen oman ostamista. Mielestäni on "turhaa" maksaa vuokraa, kun samalla rahalla voi lyhentää lainaa. Minä maksan as.lainaa 350?/kk, en tiedä missä mörskässä olisi edes niin halpa vuokra. Onhan toki ok-talossa muitakin kuluja, mutta tähän asti olen pärjännyt. Olen hoitovapaalla, kuopus on 1v. Kotona asuu vielä 4v ja 13v. Elätän myös 18v:n opiskelijan, joka on muuttanut kotoa pois. Enkä saa kuntalisää..
Me erosimme reilu vuosi sitten..Olisin saanut jäädä omakotitaloomme,mutten halunnut syystä että monikerroksisessa kivitalossa ja pihassa olisi ollut tolkuttomasti puuhaa ja oletin (ja oletin oikein) että noissa viidessä muksussa ja eron käsittelyssä on/oli siihen tilanteeseen ihan tarpeeksi...
Niimpä päädyimme siihen että mies osti minut ulos talosta,muutimme lasten kanssa kolmioon vuokralle ja toiseen samanmoiseen kun ekassa ilmeni hometta...Lapset ovat sitten olleet entisessä kodissaan joka toinen viikonloppu ja homma on toiminut...
Liikoja tiloja ei ole,mutta ei ole ollut isompia asuntojakaan ja nyt erosta yli päässeennä vois harkita taloakin jos osuu kohdille..Lapset ovat olleet siitä "hassuja" että niistä oli vain hauska muuttaa...
Niimpä päädyimme siihen että mies osti minut ulos talosta,muutimme lasten kanssa kolmioon vuokralle ja toiseen samanmoiseen kun ekassa ilmeni hometta...Lapset ovat sitten olleet entisessä kodissaan joka toinen viikonloppu ja homma on toiminut...
Liikoja tiloja ei ole,mutta ei ole ollut isompia asuntojakaan ja nyt erosta yli päässeennä vois harkita taloakin jos osuu kohdille..Lapset ovat olleet siitä "hassuja" että niistä oli vain hauska muuttaa...