Miten hyvin teidän n. 2-vuotiaat syö?

Itse alan kohta jo kyllästyä tähän :/
Poika täyttää kuukauden kuluttua kaksi, ja hänellä on tällaisia kausia ettei syö juuri mitään. On hyvin vaikea keksiä ruokia mitkä maistuisi ja olen kyllä ottanut sen periaatteen että syödään mitä me muutkin perheenjäsenet syömme. Puuroja poika ei ole syönyt aamu- eikä iltapalaksi enää aikoihin, mehukeitot ja jugurtit menee joten kuten, tumma leipä ei maistu, vaalea leipäkin aika harvoin, leivän päälliset viskoo lattialle tai jättää muuten vaan syömättä ja maitoakaan ei aina suostu juomaan. Hän tekee myös sitä, että saattaa syödä jonkin aikaa "kunnolla" eli alle puoli lautasta ja alkaa sitten leikkiä ruualla eli viskoo ne lattialle, työntää lautasen kauemmas tai sekoittelee ruuat juomisensa sekaan. Tää on todella turhauttavaa, teenköhän jotakin väärin?
Muuten poika on aika pirteä pakkaus, ei näytä mitenkään aliravitulta tms. Mutta itseä huolestuttaa että kuin pitkään tuota ruualla leikkimistä ja syömättä olemista voi jatkua? :/

 

Kuulostaa jokseenki tutulta

meillä on 1v9kk tyttö.. välillä on ollu (tän vuoden puolella) tosi huonoja syömäkausia.. nyt taas on vähän parempi. Oon tehny yleensä silleen, et jos kahtena kerta ei mee ruoka hyvin, ni sit yleensä kolmantena annan purkkiruokaa, ku se menee yleensä suht hyvin. mutta kyllä meillä kanssa tarjotaan koko perheelle samaa ruokaa, ja ruokaa en ala vaihtamaan kesken ruokailun.. mut niinhän sitä sanotaan, et kyllä lapsi syö sit ku on oikeesti nälkä.

ootko kokeillu antaa vaikka pillin maitolasiin, jos juominen menis sit paremmin. tai jos ei vaan tykkää maidosta..mites piimä tai sit ihan vesi ?

ruuan kanssa leikkimistä on meilläkin tooosi paljon..mie annan maidon kaataa ruuan joukkoon, koska yleensä sit syökin sen, tai ryystää lautasen reunalta koska miulla on myös isompi lapsi joka pelleilee/kikkailee pöydässä, ni en ihan jokasta töllön työtä jaksa huomioida.. mutta jos alkaa heittely tms.. ni sit otan ruuat pois tarjottimelta(syöttötuolissa on sellanen) ja työnnän tuolin kauemmas..yleensä alkaa itkee ja sit ku kysyy : osaatko olla nyt kiltisti, ni vastaa joo ja alkaa syömään vähän kiltimmin. mut jos alkaa uudestaan ni poistan pöydästä ja sit jää ruoka syömättä..

en tiiä onko noista mitään apua..

 

Meillä tyttö 1v11kk, ja ollut aina huono syömään. Viime joulun jälkeen tapahtui ihme, ja alkoi syömään meidän mitta kaavassa "hyvin". Varmaan yhden käden sormet riittävät laskemaan, kuinka monta kertaa koko lautanen on syöty tyhjäksi. Suostuu kyllä maistamaan kaikkea ja onkin kaikki ruokanen, mutta silti syö todella vähän, noin 1-15 lusikkaa ( pientä ) on jo todella hyvin ! Tumma leipä ei todellakaan maistu, ja vaaleakin menettelee. Näkkäristä tykkään, ja kinkusta päällä. Ruualla ei oikeastaan leiki, mutta ei vaan avaa suutaan. Ja neitiä on turha koittaa "huijata" syömään, jos päättää että ei syö niin ei sitä ruokaa syödä. Välillä on tosi turhauttavaa tehdä ruokaa ja sitä ei syödä ollenkaan.
Hedelmistä kyllä tykkää mandariinit ja päärynä on herkkua. Maitoa ei myöskään juo kun pullosta. Varmaan johtuu siitä että maaliskuuhun saakka juotiin apteekin soija maitoa ja se oli kaikista helpoin sekoittaa pulloon.. niin on sit tottunu pulloon..

Eli meillä ollut tälläistä syömättömyyttä jo ainakin puolitoista vuotta.. Ja loppua ei näy... |O

 

Meidän tyttö 2v3kk kuuluu myös tähän huonosti syövien kerhoon. En enää edes muista koska tuo syöminen muuttui hankalaksi :kieh: . Kotona syöminen tais sujua noin 1v asti, muualla (siis reissussa, kylässä..) tais olla jo ongelmia ennen sitä. Välillä on päiviä kun melkein mikä vain uppoaa, mutta sitten voi olla viikkokin että ihan pienellä määrällä mennään. Tummat nallemakaronit sellaisenaan on herkkua, viilis menee tällä hetkellä hyvin (jogurttiin ei koskekaan), hedelmiä ja kasviksia syö melko hyvin, lihapullat/nakit menee jotenkuten, ja nyt viime aikoina ollaan taas annettu kaupan valmispurkkiruokia konkin verran kun niitä on suostunut syömään. Leipää (tummaa/vaaleaa) voi joskus vähän syödä, mutta mitään herkkua se ei ole, karjalanpiirakka uppoaa joskus. Hyvin tuo kuitenkin näyttää kasvavan ja nukkuvankin, joten viime aikoina olen yrittänyt olla liikaa stressaamatta. Siitä kun ei ole apua . Neiti kyllä osaa syödä itsekin, mutta mielenkiinto lopahtaa yleensä tosi nopeasti joten syötettynä syö suurimmaksi osaksi (paitsi sormiruuat).

 

Hyvin tuttua ja melko normaalia.
Tuossa iässä kun uhmaikä alkaa painaa päälle ja oma tahto kehittyä, tuo syöminen on sellainen juttu jossa aika moni lapsista sitä omaa tahtoa kehittelee...

Meillä on tehty näin ja ilmeisesti auttanut, koska nyt kohta 3-v syö ihan hyvin kunhan on nälkäinen:
- Ei tehdä omia ruokia vaan tehdään samat ruoat koko perheelle, syö mitä syö ja jos ei maistu niin syö sitten seuraavalla aterialla tai seuraavana päivänä enemmän.
- Joskus vain maistaa, joskus syö 3 lautasellista. Joskus sanoo samasta ruoasta että yäk ja toisella kertaa että nam joten ei todellakaan kannata alkaa tehdä mitään "varmoja" ruokia vähän väliä, koska ei kuitenkaan välttämättä maistu
- korvatulehdukset, alkavat flunssat ym. näkyy heti niin ettei ruoka maistu
- Oli syömättä kokonaan esim. perunaa puoli vuotta ja sitten taas ei olisi paljon muuta syönytkään. Sama puuron kanssa, välillä on kausia ettei huoli ollenkaan mutta sitten kun on muutaman päivän tai viikon tarjoamatta niin taas maistuu
- uudet ruoat esitellään aina innostuneesti niin napero yleensä haluaa ainakin maistaa.
- Jos heittelee jotain lattialle niin ruokailu loppuu siihen, tai jos muuten alkaa käyttäytyä epäsopivasti (hakata vaikka haarukalla pöytää tms.) niin poistetaan kokonaan tai sitten siirretään tuoli kauemmaksi pöydästä ja otetaan takaisin kunhan on rauhoittunut.

Hän tekee myös sitä, että saattaa syödä jonkin aikaa "kunnolla" eli alle puoli lautasta ja alkaa sitten leikkiä ruualla eli viskoo ne lattialle, työntää lautasen kauemmas tai sekoittelee ruuat juomisensa sekaan. Tää on todella turhauttavaa, teenköhän jotakin väärin?

Oletko ajatellut että lapsella ei ehkä enää tässä vaiheessa ole nälkä? Emmehän me aikuiset voi tietää milloin lapsi tuntee olevansa kylläinen. Jos lasta "pakkosyötetään" joku tietty määrä aina, niin hän ei edes opi tunnistamaan milloin on kylläinen.
Meillä ruokailu loppuu siihen kun lapsi ei enää halua syödä. Nykyään kyllä osaa sanoa itsekin, että kiitos nyt riittää yms. Ja sitten tosiaan lisää ruokaa saa vasta seuraavalla aterialla.

Ja sekin pitää muistaa että kuten meille aikuisillekaan, ei lapselle aina maistu kaikenlainen ruoka. Toisena päivänä tekee mieli jotain oikein kevyttä, toisinaan jotain oikein tuhtia, joskus jotain makeaa jne. En usko että lapsikaan tässä suhteessa on mitenkään erilainen. Sitähän sanotaan, että lapsen ruokailua ei pitäisi tarkastella niinkään ateria- vaan viikkotasolla. Ja meillä ainakin näyttää olevan niin, että lapsi voi monta päivää syödä pelkkiä hiilihydraatteja eli perunaa ja pastaa ja jättää muut lautasella koskematta, ja toisina päivinä sitten taas napsii pelkästään lihat ja jättää perunat koskematta. Jos lapsi on terve, niin hän "tietää" itse mitä tarvitsee, vanhempien tehtäväksi jää vain pitää terveellinen ruoka tarjolla.

 

No joo, yleensä poika onkin lopettanut syömisen kokonaan jos on ollut korvatulehdus sen muutaman kerran. Mutta nyt tosiaan esim. eilen söi muutaman lihapullan ihan hyvin ja mehukeitot taitaa olla ykkösenä tällä hetkellä. Lähinnä tiedustelenkin että miten te muut olette toimineet ja syökö teidänkin lapset huonosti
Mekin laitetaan lapsi pois pöydästä jos alkaa viskoa ruokaa tms., ihmetyttää vaan että miten parin lusikallisen jälkeen ei ole enää nälkä. Kaikki poppakonstit käyttöön niin jospa nyt muutama päivä menis muutakin ruokaa kuin mehukeittoja tai juomista yleensäkin.

 

Meillä 2,5v syö tosi vaihtelevasti. Nyt on useinmiten vastaus joka ruokaan " EN OTA"! Haluaa ja ei haluakaan. Saattaa olla lähes syömättä. Toisena päivänä syö reippaasti joka aterialla. Pöydästä tulee lähtö jos pelleillee eikä kelpaa tarjottu sapuska. Joskus riittää varotus koska lapsi tietää että todella lähtee pöydästä seurauksena varoituksista.
Ap, anna lapsen syödä minkä syö ja se siitä. Jos kasvaa niin saa tarpeeksi. Tyypillisiä noi ruokajutut näillä tenavilla.

 

En kuitenkaan suosittele niitä poppakonsteja... enkä mehukeittoja... Jos lapsi on siis terveen oloinen ja syö edes jotakin, vaikka sitten vain pari lusikallista ja juo, niin ei kannata lähteä sille linjalle, että antaa mitä tahansa "että saa edes jotain". Lapsi voi aika äkkiä nimittäin oppia että ensin tarjotusta ruoasta kannattaa kieltäytyä, koska sen jälkeen äiti antaa jotain parempaa ja maistuvampaa.
Ja sitten just tuossa parivuotiaana lapsi alkaa oppia manipuloimaan vanhempiaan eli kun hän huomaa, että äiti hermostuu syömättömyydestä niin hän tajuaa, että sillä voi äitiä "kiristää", ja siinä voi lopulta käydä niin, että lapsi ei syö vaikka haluaisikin ja olisikin nälkä. Tämäkin on nähty, ja siitä sitten vasta onkin vaikea päästä eroon!
ELi mahdollisimman matalaa profiilia vaan sen syömisen kanssa niin, ettei siitä nosteta mitään hirveätä meteliä joka kerta. Ruokailu on ruokailu ja sillä selvä, se on vain yksi rutiini muiden päivärutiinien joukossa ja lapsi syö mitä syö. Just kuten leijona sanoi, tyypillisiä juttuja tän ikäisillä.

 

Saattaahan se toki olla että kohta meidät on kieputettu pikkusormen ympärille mut en silti jätä jotain lempparia pois vaan siksi ettei muukaan kelpaa ja se on vain miun mielipide. Niinku leijona sanoi tosiaan, syö mitä syö eli tässä tapauksessa mehukeittoja edes. Entäs sitten jos juominenkaan ei mee alas minkään muunkaan lisäksi? Sitäki pitäis katsoa vaan vierestä ja ajatella et kyllä se siitä?

 

Sori, ei ollut tarkoitus vastauksellani ärsyttää vaan kertoa vain omia kokemuksia tästä aiheesta, niitä ymmärsin aloitusviestistä kaipaavasi...

Ja mehukeitosta puhuessani tarkoitin siis, ettei kannata mennä siihen että antaa sitä koko ajan jos muu ruoka ei maistu vaan antaa vain silloin tällöin niin kuin muutenkin antaisi (mutta ei siis jätä kokonaan poiskaan). Eli ei tavallaan suosi mitään ruokaa vaan pitää tarjonnan mahdollisimman monipuolisena, joku lopulta kelpaa kuitenkin.

 

Sori, ei ollut tarkoitus vastauksellani ärsyttää vaan kertoa vain omia kokemuksia tästä aiheesta, niitä ymmärsin aloitusviestistä kaipaavasi...

Ja mehukeitosta puhuessani tarkoitin siis, ettei kannata mennä siihen että antaa sitä koko ajan jos muu ruoka ei maistu vaan antaa vain silloin tällöin niin kuin muutenkin antaisi (mutta ei siis jätä kokonaan poiskaan). Eli ei tavallaan suosi mitään ruokaa vaan pitää tarjonnan mahdollisimman monipuolisena, joku lopulta kelpaa kuitenkin.

Tota mäkin itseasiassa meinasin että aikunen määrää ja lapsi syö minkä syö aterialla. Meilläkin uppois mehusoppaa ja jogurttia paljon jos antasin. Mut niillä ei korvata. Tietty voi saada välipalalla tai aamupuuron sekaan mut ei ne aterioita ole. Kyl meillä ollaan kovasti hengissä ja kasvetaan vaikka usein näyttää että ei syö mitään ja koettaa pompottaa.

 

Hienoja juttuja =) Siis siinä mielessä että been there done that.. Meillä nyt 2v2kk lapsi, joka on tähän asti syönyt KAIKKEA ja PALJON, ja nyt sitten ei mitään eikä koskaan eikä etenkään yhtään.

Aluksi oli vaikea noudattaa niitä hyvän ruokahalun ajan periaatteita (ruualla ei leikitä, vaihtoehtoa ei anneta, houkuttelemaan ei ruveta jne), mutta viimein taipui tämäkin mamma. Taitaa olla lapsi syönyt syömiskiintiönsä nyt täyteen, ja on aika kuluttaa varastoja niin sanotusti. Näillä helteillä ja vielä kevätflunssa päällä ruokahalu on kadonnut tyystin - kahtena iltana on mennyt jopa täysin ilman iltapalaa unille. Hyväntuulisena aamulla herää, hyvin nukutun yön jälkeen, eli ei vaan ole oikeasti ollut nälkä siinä iltapalan kohdalla. Joskus ruokaa menee kolme lusikallista, joskus viisi viipaletta kurkkua. Se siitä, ei terve lapsi ruuan ääreen nälkiinny. Syöpä sitten enemmän kun on taas nälkä. Kaiholla muistelen niitä "iso lautanen tyhjäksi ja saanko lisää!" -aikoja.. Menneen talven lumia, totisesti!

Edelleenkään meillä ei ruualla leikitä, jos ei maistu niin se on sitten vaan "kiitos" ja pöydästä pääsee pois. Aterioiden välillä ei tankkailla mitään. Minä päätän mitä syödään ja lapsi päättää kuinka paljon. Seuraava ateria odottaa kuitenkin jo kotvan päästä - tai sitten aamulla viimeistään .