eli ihan mielenkiinnosta ois kiva kuulla kokemuksianne miten menee kun on vauva ja myös muita lapsia/lapsi??ja miten odotusaika mennyt jne?
mei tyty 4v ja PAHA UHMA, jonka toivoisin hellittävänki joskus kun yli vuoden jo kestänyt..... toisen laskettu on maaliskuun alussa, mutta on pelko että tulee etuajas, turhan alhaalla, kipeitä supistuksia ym ollut jo ainaki 25vkolta ja kaikki mahd vaivat ollut tässä odotuksessa!!! ekasta ei ollut mitään vaivoja,siksi tää tuntuuki varmaan yli raskaalta (tosin nyt olen jo tosi helpottunut kun näin pitkällä), ja siks, että tuntuu että en voi "riittää" tuolle 4v:lle, kun en saa tehä kaikkea ja olen ollut väsynyt,kipeä, huonovointinen, silti tosissani koittanut hänelle keksiä aktiviteettia..olen näistä aiemminkin jostakin kirjottanut,uhmaan liittyen. hoidosta otin tytön marraskuulla pois kun hoitotäti oli kehno ja kerhossa hän nyt käy 2krt/vko..
talonrakennus tässä vielä myös ollut kesästä saakka, pian onneks päästään muuttamaan ja mieskin ehtii olla enemmän läsnä!!!! Toisaalta uskon, että elämä helpottuukin aikalailla kun päästään muuttamaan vain ja kun saisi viä kaikki vauvan kamat laitettua valmiiksi ennenkuin hän syntyy!!!! meillä kun on kaikki tässä ollut nyt, minä enimmäkseen huolehtinu tuosta kiukkupussista (pää meinaa seota välillä,oikeesti), rakentaminen ja kaikkien asioiden miettiminen sinne, vaikealta on tuntunut kyllä tää tylsyys, se,-ettei pääse lenkille vaan olo on kuin lonkkavikaisella mummolla.. no, kyllä se tästä, onnellisempi silti olen kuin koskaan! Ennen tätä odotusta oli keskeytynyt keskenmeno, mikä pysäytti meidät aikalailla. oli hirveää. joten nyt olen niin onnellinen kun ollaan jo tässä vaiheessa.
kertoilkaa siis jotain kokemuksia, päivistänne vaavin ja muiden lasten kanssa jne! onko kellään ollut tämäntyylistä, että esikko pahassa uhmassa, miten mennyt, onko vauvantulo parantanut/pahentanut jne? mä oon ainakin koittanut valmistella ja jutella et "ei kukaan koskaan vie sun paikkaas ja rakastetaan kaikki toisiamme yhtä paljon jne jne"
mei tyty 4v ja PAHA UHMA, jonka toivoisin hellittävänki joskus kun yli vuoden jo kestänyt..... toisen laskettu on maaliskuun alussa, mutta on pelko että tulee etuajas, turhan alhaalla, kipeitä supistuksia ym ollut jo ainaki 25vkolta ja kaikki mahd vaivat ollut tässä odotuksessa!!! ekasta ei ollut mitään vaivoja,siksi tää tuntuuki varmaan yli raskaalta (tosin nyt olen jo tosi helpottunut kun näin pitkällä), ja siks, että tuntuu että en voi "riittää" tuolle 4v:lle, kun en saa tehä kaikkea ja olen ollut väsynyt,kipeä, huonovointinen, silti tosissani koittanut hänelle keksiä aktiviteettia..olen näistä aiemminkin jostakin kirjottanut,uhmaan liittyen. hoidosta otin tytön marraskuulla pois kun hoitotäti oli kehno ja kerhossa hän nyt käy 2krt/vko..
talonrakennus tässä vielä myös ollut kesästä saakka, pian onneks päästään muuttamaan ja mieskin ehtii olla enemmän läsnä!!!! Toisaalta uskon, että elämä helpottuukin aikalailla kun päästään muuttamaan vain ja kun saisi viä kaikki vauvan kamat laitettua valmiiksi ennenkuin hän syntyy!!!! meillä kun on kaikki tässä ollut nyt, minä enimmäkseen huolehtinu tuosta kiukkupussista (pää meinaa seota välillä,oikeesti), rakentaminen ja kaikkien asioiden miettiminen sinne, vaikealta on tuntunut kyllä tää tylsyys, se,-ettei pääse lenkille vaan olo on kuin lonkkavikaisella mummolla.. no, kyllä se tästä, onnellisempi silti olen kuin koskaan! Ennen tätä odotusta oli keskeytynyt keskenmeno, mikä pysäytti meidät aikalailla. oli hirveää. joten nyt olen niin onnellinen kun ollaan jo tässä vaiheessa.
kertoilkaa siis jotain kokemuksia, päivistänne vaavin ja muiden lasten kanssa jne! onko kellään ollut tämäntyylistä, että esikko pahassa uhmassa, miten mennyt, onko vauvantulo parantanut/pahentanut jne? mä oon ainakin koittanut valmistella ja jutella et "ei kukaan koskaan vie sun paikkaas ja rakastetaan kaikki toisiamme yhtä paljon jne jne"