Miten joku pystyy olemaan vain kotona lapsia hoitaen vuosikaupalla?

[QUOTE="eee";26769618]Siis miksei kukaan tuumailisi tällaista asiaa?[/QUOTE]

No justiinhan mä kerroin:
Ei kukaan TERVEJÄRKINEN lähde tommosta kyselemään.
Sä et tajua MITÄÄN äitiydestä, sulla ei oo lapsia. Älä tule kyselemään tyhmiä, ellet oo ihan idiootti provo. En minäkään tiennyt, ennekuin omia lapsia sain, niin mene sinne omaan koloos ja mieti uudestaan.
Hitto että tällaset alotukset saa kiehuun - ei pitäis - mutta saa!!! ARGH!!!!
Hanki niitä lapsia niin tiedät mistä puhun. Nyt mä pistän pisteen tähän hullutukseen. Oot tyhmä, idiootti, ja siihen päälle vielä intolerantti. Voi v****uksen määrä!!!

 

Itse ajattelin samassa elämänvaiheessa ihan samoin. Sitten tuli lapset.

Ajattelin että max vuoden olen kotona, sitten töihin... toisen lapsen myötä aika venyi lopulta viideksi vuodeksi. En raaskinut viedä kovin pienenä hoitoon. Hyvinhän siinä aika kului, me käytiin paljon kaikkialla - lenkeillä, kaupoilla, perhekerhoissa, kavereilla. Kuka käskee kotona kyhjöttämään.

Älylliset haasteet nyt on ihan itsestä kiinni. Voihan sitä vaikka opiskella samalla jos siltä tuntuu. Mä en jaksanut kotivuosinani mitään kovin älyllistä harrastaa, johtuen siitä että lapset valvotti ja paljon, ei vaan jaksanut syventyä esim. jatko-opintoihin.

 

Kerron lyhyesti vain
Itse kotiäitinä harrastin vapaaehtoistyötä,suunnittelin toimintaa ryhmän kanssa jota sitten toteutimme. Harrastin kahta eri tanssilajia ja yhtä muuta urhelulajia. Tein myös töitä omalla toiminimellä kun huvitti. Koen että sain enemmän aikaiseksi kotiäitinä kuin töissä ollessa jossa löhöän päivät koneella.

 

Kotiäitinä kotona ollessa voi myös hoitaa puutarhaa, suunnitella ja ommella vaatteita tms., lenkkeillä, hoitaa kotieläimiä, lukea, leipoa ja kokata, opettaa lapsille kaikennäköistä älyllistä(vaikka suomen kasvit tai maiden pääkaupungit) jne.

Toiset ne vaan keksii ja keksii eikä aika riitä. Toiset taas tylsistyy jo ennen kuin on mukulan saanut. Ihmiset on erilaisia, siinä se vastaus. Se oikea vastaus.

 

Musta kyllä usein tuntuu, ettei tätä duunia (kotiäitiyttä) tervejärkinen tee. Meillä on pienellä ikäerolla lapset ja molemmat ovat superallergisia olleet (toinen edelleen). Ei mulla ole aikaa mihinkään älylliseen (vaikka miten haluaisin), koska välillä tuntuu, ettei ole aikaa hengittää eikä varsinkaan nukkua. Tosin ulkopuoliselle hoitoon vaikeasti allergista pientä lasta en edes laittaisi. MUTTA, kaipaan todellakin aikaa itseni kehittämiseen, töihin tai muuhun.

 

[QUOTE="viekku";26769760]No justiinhan mä kerroin:
Ei kukaan TERVEJÄRKINEN lähde tommosta kyselemään.
Sä et tajua MITÄÄN äitiydestä, sulla ei oo lapsia. Älä tule kyselemään tyhmiä, ellet oo ihan idiootti provo. En minäkään tiennyt, ennekuin omia lapsia sain, niin mene sinne omaan koloos ja mieti uudestaan.
Hitto että tällaset alotukset saa kiehuun - ei pitäis - mutta saa!!! ARGH!!!!
Hanki niitä lapsia niin tiedät mistä puhun. Nyt mä pistän pisteen tähän hullutukseen. Oot tyhmä, idiootti, ja siihen päälle vielä intolerantti. Voi v****uksen määrä!!![/QUOTE]

Onneksi sinä vaikutat viestisi perusteella varsin tervejärkiseltä ja tasapainoiselta ihmiseltä

 

[QUOTE="eee";26769755]Meillä taitaa sitten vaan olla aika erilainen käsitys älyllisistä haasteista...[/QUOTE]

jos minä, 1 ihminen, teen nää kaikki niin kyllä se vaatii minun mielestä taito: monipuolisuus, järjestelykyky, suunnittelukyky -> eikö se vaadi sinun mielestä älykkyyttä?

eikö se olisi haastettava jos sinun pitäisi olla kaikki nää yhtä aikaa???

 

jos minä, 1 ihminen, teen nää kaikki niin kyllä se vaatii minun mielestä taito: monipuolisuus, järjestelykyky, suunnittelukyky -> eikö se vaadi sinun mielestä älykkyyttä?

eikö se olisi haastettava jos sinun pitäisi olla kaikki nää yhtä aikaa???

tarkoitan että opin iste joten pystyn opettaa lapselleni -> luen, tutkin, opin, jne...saitte jo paljon vastausta silti jatkatte samaan tyyliin = provo!

 

tarkoitan että opin iste joten pystyn opettaa lapselleni -> luen, tutkin, opin, jne...saitte jo paljon vastauksia silti jatkatte samaan tyyliin = provo

 

Minä en ymmärrä miten joku voi pitää kotiäitiyttä tylsänä???
Itse olen tänäänkin kerennyt kolmen pienen lapseni kanssa tavata muutamaa eri ystävää ja heidän lapsia, ulkoilla ja tehdä kotitöitä.
Ei käy päivät pitkiks kun on ystäviä!!
Kiirettä ei töihin ole, sitäkin on kerennyt ihan tarpeeks tehdä eikä pää töissä sen enempää haastetta saa kuin kotonakaan.

 

Olin kotona itsekkäistä syistä, halusin olla ja hoitaa lapsiani itse. Sitä, teinkö lasteni kannalta oikein, olen joskus jälkikäteen kyseenalaistanut, mutta en vakavissani- sillä koin sen olevan perheemme kannalta parhain ratkaisu.

En usko,että työssolo olisi juurikaan auttanut minua aivojeni laajemassa käytössä.Ehkä toisenlainen ala, urakeskeisyyttä vaativa työ tai hyvä palkka olisi ajanut minua aikaisemmin töihin. Mutta sellaista työpaikkaa ei ollut.

Pääosin nautin kotonaolosta, toki aika kultaa muistot, ja päiviin mahtui monta- tää on niin tätä -hetkeä, jolloin olin aivan täynnä kotonaoloa. Mutta paluu työelämään ei oikeastaan mittavasti lisännyt hyvinvointiani ja jaksamistani, vaan pikemminkin osittain päinvastoin.

Minulle se sopi, kaikille se ei sovi. Onneksi on annettu edes jonkinlainen valinnavapaus asiaan.

 

Mä en ainakaa jaksanu olla kotona kolmea vuotta.
Lapsi meni pvkotii 1.v joka oli raja tänne päivkotiin.
Mä.en vaa jaksanu märehtii kotona. Joo ei lapsi kärsiny vaik meni nuoren pvkotii

 

Minä olin töissä vuosia, kiireinen yrittäjä joka tekee pitkää päivää 7 päivänä viikossa. Möin yrityksen pois kun äippäloma alkoi. Tämä aika on mennyt äkkiä, vasta vuosien päästä olo tuntui levänneeltä ja tuntuu että työstressi on kaikonnut vasta nyt.

Ja lomaa tämä on ollutkin, todellakin. Nyt kolmas lapsi tulossa, välillä tosin olin jo vähän töissä. Kunhan taas työelämään palaan, en tod. aio yrittäjäksi vaan ihan heppoiseen 8-16 tahtiin.

Viihdyn kotona hyvin, varmaankin sen takia että meillä on maatila joten tekemistä ja työtä riittää ja en "töissä" olenkkaan. Kaupungissa tämä olisi mulle painajainen, seinät olisivat kaatuneet päälle jo viikossa.

Äskenkin tuossa lasten kanssa ajettiin lehmät toiselle laitumelle, laitettiin vedet sinne korjattiin vähän aitoja ja tulomatkalla kerättiin litra mustikoita. Kohta mennään keräämään herneitä kasvimaalta. Maalla on nautinto asua

 

Ja yksikään lapsi ei hoitoon mene ennenkuin oppivat puhumaan! Se on sääntö meidän perheessä.

 

Onpas ollut arka aihe joillekin.
Mutta tosiaan on mukava kuulla että löytyy äitejäkin jotka jaksavat harrastaa ja kehittää itseään myös kotiäitiyden ohessa, eikä kaikki aika mene vain lasten hoitoon ja hengailuun.

Jostain syystä olen törmännyt liikaa vain näihin hengailijaäiteihin, varsinkin 20+ äideissä.

olen kyllä edelleen sitä mieltä että esikoisen jälkeen kyllä kannattaisi miettiä sitä että olisi jokin koulutus sentään ja varmasti tekisi hyvää piipahtaa vaikka työelämässäkin välillä, vaikka ihan työkokemuksen keräämisen vuoksi.

 

Kun ne omat lapset syntyy, niin ajatusmaailmakin muuttuu kyllä. Meillä mieheni oli sitä mieltä, että kun lapset ovat 2 vuotta, niin menevät hoitoon. No, syntyi ensimmäinen lapsi (superallerginen, jolla refluksi), muuttui miehen ajatusmaailma ja sanoi, että sun ei tartte ikinä mennä töihin, jos et halua. Kun kolmas oli muutaman vuoden mä olin töissä ja mieheni vuorotteluvapaalla. Toiseksi nuorin oli hetken aikaa myös hoidossa. Elämä oli todellakin erilaista... Sitten rupesin odottamaan nuorinta ja hänen täyttäessään 3 vuotta kävin irtisanomassa itseni töistä. Totesimme, että mä ehdin töitä tehdä vielä vaikka kuinka monta kymmentä vuotta sen jälkeen, kun nuorin menee kouluun. Jotain pientä työjuttua teen tässä samalla, mutta en liikaa, että voimat riittää mega-allergikkojen hoitoon (öisin meillä valvotaan edelleen) ja toisenlaisten sairauksien hoitamiseen. Päivääkään en ole päätöstämme katunut!! Enkä voi todellakaan sanoa, että voisin täällä löhöillä ja maata sohvalla. Mutta nää on niitä päätöksiä, mitä toiset arvostelee ja toiset arvostaa.

 

Ei tee tiukkaakaan. Kyllä töissä ihan kivaa on ja välillä on jopa melkein ikävä sinne mutta ei seinät kaadu päälle kotonakaan.

 

Täällä on yks ihmeteltävä joka on ollut 'vain' kotona jo vuodesta -87! Ensin hoidin omat lapseni ja jatkan yhä vaan elämääni lapsellisena ihmisenä kun olen ammatiltani pph. Miksi jaksan aina vaan? No koska tämä on mulle mieluinen elämäntapa. Ei käy aika pitkäksi, mulla on myös muuta elämää kuin kodin seinät jne. Just mulle ihanteellista eloa.

 

Ömm. Hyvin pystyn olemaan kotona lapseni kanssa. Mielestäni maailman paras työ Olen 22-vuotias yhden pojan äiti. Aion jäädä hoitovapaan jälkeenkin vielä kotiin. Enempää lapsia ei tosin tällä erää ole tulossa.

Kotona voin toteuttaa itseäni monilla tavoin. Ansiotyö ei anna minulle mitään sisältöä elämään, sitä tehdään jotta voi elää. Rahat riittää ilmankin, joten keskitytään siihen itse elämiseen. On paljon harrastuksia, ystäviä ja pienimuotoista opiskelua. Kuka haluaa oravanpyörään?

 

En minä ainakaan pystyisi. Mulla on korkeakoulututkinto ja myös ura ja itsensä toteuttaminen ovat mulle tärkeitä. Mulla myös hyvin osallistuva mies joka on ottanut osuutensa hoitovapaasta. Toka lapsi syntyy pian ja ajattelin ainakin osa-aikaista työtä kun lapsi on n. 1v. Toki jos unelmien duuni tulee vastaan aikaisemmin otan sen ja mies saa jäädä kotiin.

 

[QUOTE="vieras";26769086]

Itse en ymmärrä miten joku voi olla kahdeksankin vuotta kotona vain hoitamassa lapsia?
Eikö iske tylsyys tai herää tarve käyttää aivoja ja tehdä jotain muuta?

Itselläni on tuolta ajalta kokemuksia monesta eri työpaikasta, alasta, lisää koulunpenkin kuluttamista jne. kaikenlaista jonka koen arvokkaana kokemuksena elämässä.
En usko että itse pystyisin olemaan kotona montaa vuotta.
[/QUOTE]
Ensinnäkin, mielestäni elämä lasten kanssa on kaikkea muuta kuin tylsää ja miksi "vain" hoitamassa lapsia, onko se arvokkaampaa, jos on jossain muualla hoitamassa jonkun muun lapsia? Aivojaan voi käyttää myös lasten kanssa, niitä voi myös olla käyttämättä työelämässä. Toki joskus tekee mieli ´tehdä jotain IHAN MUUTA, mutta useimmiten haluan korkeintaan tehdä jotain lisäksi kotoa käsin, sitten kun lapset ovat isompia.
Itselleni olen saanut lasten myötä myös uusia harrastuksia, tykkään ommella ja nauloa lapsille vaatteita, tehdä itse laadukasta ja herkullista kotiruokaa, leipoa leivät itse...
Hevostelu on sitten se mun oma henkireikä, millä saan tuuletettua pääkoppaa, ettei seinät kaadu päälle. Olen aktiivisesti yhteydessä (siis ihan livenä) kansaäiteihin, joten en koe tylsistyväni siinäkään mielessä.
Minä koen äitiyden ja lasten kanssa vietetyn ajan hyvin arvokkaana kokemuksena elämässä. ehdin olla kodin ulkopuolella töissä myös silloin, kun lapseni eivät enää tarvitse aikuiselta jatkuvaa huolenpitoa.

 

[QUOTE="aloittaja";26769364]Rehellisesti? Ihmettelen.

Tämä oli oikeastaan melko hyvä vertauskuva mitä ajattelen kotiäitiydestä, sellaista linjatyötä jota pystyy tekemään autopilotilla.
Muutaman vuoden sitä tekee helpostikin jos tarve on,mutta siinä on vaarana että jumiutuu vuosikausiksi siihen tilaan helppouden vuoksi. Ei haasteita, ei kovia älyllisiä haasteita ja pieni mutta turvallinen palkka kilahtaa joka kuukausi.

Ja itse en pystyisi siis siihen linjastotyöhönkään, kokeilin hetken ja sen yhden ruuvin ruuvaaminen 8h päivässä oli painajaismaista.[/QUOTE]

aika synkästi menee jos kotona lasten hoitaminen on ihan linjastotyötä. ei ainakaan meillä. päiväkodissa aikanaan harjottelussa se tuntui juuri linjastotyöltä, pelkkää pukemista ja käsienpesua, mutta oikeesti omien lasten kanssa, jokainen päivä on eriläinen ja täynnä yllätyksiä. luovuuttakin joutuu käyttämään. älyllisiä haasteita välillä juu nou...

 

[QUOTE="vieras";26769086]Nyt ei ole tarkoitus ärsyttää ketään,vaan haluaisin vain taas ymmärtää hieman paremmin kanssaihmistä.

Olen itse 25v, pitkässä parisuhteessa elävä, vielä lapseton nainen.

Katson vierestä kun vanha luokkakaverini sai hetki sitten neljännen lapsensa, tietääkseni päivääkään ei tuon koulumme jälkeen ole käynyt töissä tai kouluttautunut.
Raskautui ensimmäisen kerran 17v koulussa ollessa ja silloin koulu jäikin kesken.

Itse en ymmärrä miten joku voi olla kahdeksankin vuotta kotona vain hoitamassa lapsia?
Eikö iske tylsyys tai herää tarve käyttää aivoja ja tehdä jotain muuta?

Itselläni on tuolta ajalta kokemuksia monesta eri työpaikasta, alasta, lisää koulunpenkin kuluttamista jne. kaikenlaista jonka koen arvokkaana kokemuksena elämässä.
En usko että itse pystyisin olemaan kotona montaa vuotta.

Auttakaa mua hiukan ymmärtämään tätä asiaa?

Pieni osa minusta on väkisinkin kääntymässä tuomitsevan ajatusmaailman puoleen, jossa tarkoituksella tehdään lapsia kolmen vuoden välein ja laiskuuttaan ei haluta enää palata työhön tai opiskeluiden pariin,kun kotona on helppo olla.[/QUOTE]

Ai kamala.Ei kukaan hullu tee lapsia siksi että saisi laiskotella kotona. Kun ei kotona yksinkertaisesti VOI laiskotella jos on niitä lapsia. Mitä useampi lapsi, sitä vähemmän laiskottelua. Saattaapa mennä joskus kokonainen päiväkin ettei ehdi edes kupposta kahvia juoda istualtaan, saati syödä istualtaan, nekin hoidetaan lennosta.

Mulla on kolme lasta eikä tarkoituksena ollutkaan jäädä vuosikausiksi kotiin, niinpä vaan silti kohta seitsemäs vuosi pyörähtää. Henkilökohtaisesti siksi että ITSE koen tämän omien lasteni hoitamisen arvokkaana tehtävänä ja itseäkin opettavana elämäkokemuksena millaista en enää milloinkaan voi uudelleen kokea. Nämä vuodet ovat ainutlaatuisia.

Täytyy kyllä myöntää ettei me lasten kanssa shakkia pelata tai golffaamassa käydä. Mutta esikoisen kanssa opetellaan kelloa ja lukemista, keskimmäisen kanssa soittamista ja laulamista ja pienimmän kanssa syömistä ja puhumista. Ja usko pois, kyllä näistä joissain saa pistää aivot superteholle että onnistuu

Ja jottei ihan "oma elämä" unohdu niin mä kouluttaudun samalla uuteen ammattiin iltaopiskeluna. Eli ei ole tylsää. Paitsi joskus. Joskus arki puuduttaa kympillä. Mutta eikös se taas koske ihan kaikkia, niin kotona olevia kuin työssäkäyviäkin..?

 

Itse olin kotona 1v8kk ja menin töihin. Mies jäi kotiin 5 kk ja lapsi meni hoitoon pph:lle n. 2 vuotiaana.

 

[QUOTE="viekku";26769760]No justiinhan mä kerroin:
Ei kukaan TERVEJÄRKINEN lähde tommosta kyselemään.
Sä et tajua MITÄÄN äitiydestä, sulla ei oo lapsia. Älä tule kyselemään tyhmiä, ellet oo ihan idiootti provo. En minäkään tiennyt, ennekuin omia lapsia sain, niin mene sinne omaan koloos ja mieti uudestaan.
Hitto että tällaset alotukset saa kiehuun - ei pitäis - mutta saa!!! ARGH!!!!
Hanki niitä lapsia niin tiedät mistä puhun. Nyt mä pistän pisteen tähän hullutukseen. Oot tyhmä, idiootti, ja siihen päälle vielä intolerantti. Voi v****uksen määrä!!![/QUOTE]

Liikaa kotona