Miten kerroit raskaudestasi vanhemmillesi

Heipsan!

Täällä uusi mamma! :wave:

Tässä ensimmäistä neuvolakertaa odotellessa olen alkanut pohtia, miten kertoa vanhemmille raskaudesta. Päätimme mieheni kanssa, että vasta neuvolan jälkeen kerrottaisiin kun selviäisi että onko kaikki ok.

Mutta miten sinä kerroit omille vanhemmillesi odottaessasi esikoistasi?
Miten vanhemmat reagoivat?

 

Soitin molemmille. Äiti ilostu, isä vihastu....

 

Neuvolan jälkeen? Ultrataanko/kuunnellaanko teillä sydänäänet ekassa neuvolassa? Meinaan, et ei meillä päin ainakaan. Kerroin äitille kauppa reissulla ja osas se sitä jo epilläkki, ku tiesi et yritetään ja tiesi, et oli menkat myöhässä... Mieheni soitti saman tien, ku testi näytti positiivista. Ja kaikki otti uutisen hyvin vastaa!!! :heart:

 

Käytiin ukon kanssa vanhempien luona ja siinä sitten kierrellen ja kaarrellen kerrottiin, molemmat meni hiljaseks eikä alkuun uskoneet mutta ilosia olivat kun tajusivat asian todeksi.

 

Tuli ilmi kun en ottanut sidukkaa. Eihän siihen mun kohdalla mitään muutakaan syytä voi olla

 

Kerrottiin että meitä on silloin-ja-silloin kolme. Olimme olleet naimisissa vajaan vuoden. Omat vanhempani olivat vain hiljaa, eivät kovin ilahtuneita. Mieheni isä ilahtui mutta äitipuoli sanoi että meidän oman parhaamme vuoksi toivoisi että me ei hankittaisi lapsia ja että olisi eri asia jos oltaisiin kymmenen vuotta vanhempia. (Olimme tuolloin vielä 18, lapsen syntyessä 19).

Tulevat isoisovanhemmat minun puoleltani olivat ihan kiinnostuneita - tosin kukaan ei onnitellut. Mieheni isoisän oli saatava ryyppy ja isoäiti sanoi huolestuneena että "Siitä ei sitten voikaan luopua niin kuin koirasta."
Tuo kommentti oli minusta törkeä. Meillä oli kyllä jo tuolloin koira, mutta emme olleet koskaan edes aikeissa luopua siitäkään.

 

Me ostettiin Mummi- ja Vaari- / Pappa- mukit porukoille joululahjaks. Kiva oli nähdä ilmeet, kun tuli niille ihan yllätyksenä. Ilosia olivat.

 

Mä kerroin pikkujouluna, leivoin korillisen hienoja, koristelutuja pipareita, päällimäisinä mumo+pappa piparit, sekä pikkuinen kortti, jossa luki runo, "salaisuuden suuren, kuiskaan mukaan tuulen.... jne" Omat "vanhemmat" riemastui, avomiehen eih... Samanlaiset korit tehtiin, toiset ei vaan tykännyt (korin sisältöhän se oli mikä ei miellyttänyt )

 

Puhelimessa kerroin kun olin testin tehnyt. Hämillään oli vanhemmat, isä ei aluksi ehkä ihan ilahtunut mutta kun ajatukseen tottui ni sitten kyllä huolehti paljonkin ja nyt kyllä on eka lapsenlapsi niin tärkeä että :heart:

 

äiti järkytty, mutta sitten kun siitä pääsi yli on kyllä ollu innolla mukana odotuksessa... isälle vaan sanoin että ootkin varmaan jo arvannu ja se sano että niin oonkin... en ollu paikalla kun appivanhemmat kuuli, mutta tuskin nekään reagoi mitenkään ihmeemmästi...

 

Äiti sattu just soittaa ku tultiin ekasta ultrasta. Uteli sit et missä oon... ja säikähti et onks mulle jotain sattunu ku olin tulossa terveyskeskuksesta. Sit kerroin mitä siellä tein/tehtiin...
Äippä meni hiljaseks. Se oli hyvän merkki. Muille näytettiin ultrakuvat. Kukaan ei vihastunu, onneks! :heart:

 

Me kerrottiin nyt äitienpäivänä mun vanhemmille niin, että korttiin kirjotin jonkun runon ja siihen, että hyvää äitienpäivää tulevalle mummille.. Ensin oli ihan hiljaa ja tokas, että "mitä, mää arvasin".. Ihan hyvin otti asian, ja sillon oli viikkoja varmaankin 8+3, avokin äidille kerrottiin jo viidennellä viikolla kun mies niin halus, mies tokas vaan, että susta tulee mummi, miehen äiti tokas vaan, että "jaa, koskas se sitten tulee?" Nyt onkin sitten jo ostellut vaikka millä mitalla vaatteita vauvalle.. Tarvi vissiin hetken aikaa sulatella asiaa tai no oikeestaan seuraavaan päivään kun soitti jo miehelle, että kaikkia tarvikkeita tarvii alkaa osteleen nyt 12+4

 

eka kerralla en uskaltanut äidille sanoa suoraan ku olin vasta 15v niin kerroin tökeröimmällä tavalla eli laitoin viestin ja ei todellakaan kukaan muu ollu ilonen vauvasta paitsi minä, nyt toisen kohdalla soitin äidille ja äänestä kyllä kuuli etä olisi voinut olla iloisempikin, mutta meni se nyt paremmin ku eka kertaan vertaa, molemmat lapseni ovat äidille kuitenkin aina olleet tärkeitä vaikka olikin esikoista vastaan.

 

Puhelimessa kerroin ensin äipälle joka oli tavallinen itsensä, ihan iloinen mutta tunteitaan ei näytä. Isä sitten sanoi että "voi nyt perkele" eli ei se ensin kovasti ilahtunut mutta on jo tottunut kyllä ajatukseen ja luvannut vaunutkin ostaa.

 

Me kerrottiin miehen vanhemmille muutama viikko plussaamisen jälkeen ihan kasvotusten, tosin ne taisivat vähän aavistella että jotain kerrottavaa oli, kun ei me normaalisti mennä tosta vaan arkipäivänä kylään "kahville". Sitten tuli puheeksi mun tämän kesäinen lyhyt kesäloma, niin totesin siihen ettei se niin harmita kun syksyllä sitä lomaa on sitten vähän pidempi pätkä tiedossa... Ne kyllä riemastuivat kovasti, olivat näitä uutisia jo ehtineetkin odotella jonkin aikaa. Omille vanhemmilleni kerroin tekstiviestitse hieman myöhemmin ja äiti kommentoi viestillä takaisin että "HÄ?!". Se vähän ärsytti. Ylpeänä nyt kuitenkin kylillä mainostaa mummoutuvansa toistamiseen, vaikkei niin mulle sitä ole näyttänytkään. Isä taasen on ollut jörrikkä itsensä, hymyilee kyllä leviästi kun tavataan, mutta ei ole sanallisesti suuremmin kommentoinut mitään. En sitä ole kyllä odottanutkaan.

 

En muista miten oli esikoisen ja toisen kohdalla, mut tää kolmas raskaus tuli niinki iloisesti esille että 6-vuotias esikoispoika oli mummilleen todennu että "mummi, me vähä aateltiin tehä äitin kans vauva!"
Kyllä oli mummi vähä äimänä, mutta ymmärsi kyllä mistä oli kysymys! Rv:t oli sillon 12.

Oltiin pojan kans just edellisenä päivänä puhuttu että jos meille tulis vauva niin mikäs se ois kiva nimi sille... ja toinen sitte onnellisena asian ilmaisi mummilleen hyvin lapsentyylisesti.

 

Annoimme kirjekuoreen joka sisälsi ultrakuvat ja antaessani kuvia sanoin ,että se sisältää uusia valokuvia.Ilme oli näkemisen arvoinen eivät uskoneet vaikka istuvat kuvat kädessä..heh heh

 

Meillä jo ennestään yksi tyttö, ja mun äiti sanoi jossain vaiheessa, et jos teille lisää siunaantuu niin sanoo ystävyys suhteet sitten iri
No nyt odotan toista ja mietin kuumeisesti, et miten ilmoitan asiasta....
Sitten päädyin tekstiviestiin..tiedän ei mikään hieno ele,mutta eipähän tarvinnut puhelimetse heti olla yhteydessä.
Isäni sitten soitti ja onnitteli oikein olan takaa =) ja äitikin oli mun ihmeeksi onnellinen meidän tulevasta lapsesta....vaikka soittikin mulle vasta muutaman tunnin kuluttua, kun oli selvinnyt järkytyksestä
Anoppi oli hämillään, mutta todella onnellinen =)

 

äiti tiesi jo kun ruvettiin yrittämään että kohta voi tulla iloisia uutisia, mun isällä mentiin käymään ja sanoin että mitäs pappa.. se oli vaan että eihän tässämitään ja sitten tajus että hetkinen, mikä pappa.. Sit oli ihan onnessaan.. exän äiti ei alkuun sanonu muuta kun että ai jaa kun ilmoitimme että hänestä tulee neljännen kerran mummo, mutta heti seuraavalla viikolla alkoi vauva tavaraa kantautua, että oli onnellinen ja innoissaan järkytykestään selvittyään

 

mun oli vaikea kertoa isäpuolelle,soitin hänelle ja pyysin hengittämään syvään ja kuuntelemaan.
kerroin sitten asiani ja rakkaan isäpuoleni huolestunut ääni tokasi paniikissa "mitä sä meinaat tehdä sille!!!?" "onko se xxx:n lapsi?" jne.
oli kyllä ilonen ja otettu,40veenä vaariksi :heart:
Isälle kerroin jouluaattona,ei edes tajunnut koko asiaa vasta kun hetken päästä,oli hänkin iloinen ja onnellinen,ei enää muusta puhunutkaan.tosin hän kuoli tasan 3viikkoa ennen pojan syntymää :'(
mummolle soitin ja juteltiin niitä näitä,mummo kerto uudesta "vauvastaan",olivat hankkineet kilpikonnan (!),minä sitten tokasin että meillekki tulee vauva..mummo kysy leikillään "ai että 9kk päästä vai?" ja minä myönsin.
ei uskonu ennen kun näki varhaisultra kuvan naureskellaan tolle vieläkin

 

Meillä ekasta kerrottiin tosiaan kun käytiin anoppilassa ja anoppi sitten äivitteli vuodesohvaa ettei raahtis hävittääkkään että jos joskus lapsia tulee niin saavat nukkua siinä.. Mies sitten tokas siihen että nythän sieltä on tulossa lapsenlapsi..
Eivät meinanneet uskoa kun oltiin oltu niin vähä aikaa yhdessä...
Omille vanhemmille kerrottiin samana päivänä mut en oikein muista miten kerrottiin..
Toisesta lapsesta kerroin anopille puhelimessa kun soitteli..Sanoi arvanneensakkin jo... Taas kerran en muista miten omille vanhemmilleni kerroin..Kumma miten ne ei ole jäänyt mieleen...Nyt olis taas sitten kertominen edessä,mutta en kyllä vielä meinaa kertoa..Äiti tietää jo että kuumeiltu on aika kauan...Pitäs vaan pystyä oleen normaalisti et eivät kovin aikasin saa tietää..

 

Samana päivänä kun positiivisen tein niin menin suru puserossa käymään äidin luona. Silloin kun oli niin kamalan sekaiset fiilikset enkä oikein tiennyt miten äiti sen olisi ottanut. Mutta kun sain sen asian kakistettua ulos, niin kaikki menikin oikein hyvin Hän oli hyvin iloinen puolestani ja silloin vasta itsekkin todella tajusin kuinka mahtava juttu se oli.

 

Soitin joka kerta mutsille, tosin mutsi kyl muistaakseni joka kerta ties odottaa että koska "pamahdan paksux" kun sille jo etukäteen juttelin. faijalle soitin 2 ekaa kertaa mut ku sen asenne oli vähä hanurista ni 2 viimistä ilmoitin textarilla..Mut sillon se sit jo suhtautu iha "normaalisti"

 

käytiin molempien vanhempien luona ja ihan kasvotusten kerrottiin. Molempien vanhemmat ilahtuivat kovasti, vaikka pelkäsinkin että meidän äiti järkyttyy kovasti, kun vasta olen oppisopimuksenkin aloittanut. Kovasti odottaa jo mummoksi tuloa. Avokin isä vain totesi että "kai sitä pitää sitten lopettaa ryyppääminen kun tulee jo toinen lapsenlapsi"

 

kerroin ensin että olen raskaana iso siskolleni joka sitten laittoi viestin eteen päin =)